Mitä syödä ”aamiaiseksi” kun jääkaapissa seisoo vain yksi onnellinen luomu muna? Hmmmm… Olihan siinä sunnuntai -aamuna vitsit hieman vähissä kun perusaamiastarvikkeet olivat niin jääkaapista kuin pakastimestakin loppu – finito. Miltä kuulostaisi pannukakkuaamiainen? Eikä mikä tahansa pannukakkuaamiainen, vaan paleopannukakuista väsätty aamiainen. Not too bad!

Jo pitkään on mielessä pyörinyt paleopannukakkujen testaus. Nyt sain siihen oivan syyn. Muna löytyi jääkaapista ja kaikki muu tarpeellinen myös omasta eikä naapurin kaapista, joten tuumasta toimeen.

Paleopannukakut

1 annos

• 1 luomu kananmuna
• reilu puoli desiä kookosmaitoa tai kermaa (tällä kertaa oli vain kookoskermaa tarjolla, joten sitä sitten)
• reilu puoli desiä mantelijauhoja
• ripaus kristallisuolaa
• ripaus jauhettua luomu vaniljaa

Kaikki ainekset vaan vispilällä sekaisin ja pannuun paistumaan! Ja kyytipojaksi pakastimesta mansikoita lämpimään vesihauteeseen sulamaan. Halusin fiilistellä hieman, joten paistoin pannukakut oikein pikkulettupannulla. Paistamiseen käytin kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Ja simsalabim! Tuossa tuokiossa olin loihtinut makoisan paleoaamiaisen! Kelpais varmaan sullekin! Noh, eiväthän nämä vehnäjauhopannukakuille maistuneet, mutta hyviä olivat silti. Ensi kerralla ehkä lisään vielä hieman ruokasoodaa, jotta saadaan pannukakuista pikkuisen pulleampia ja entistä mehevämpiä :)

Ruokakriisiä ruokakaupassa..

Kävin illalla kaupassa täydentämässä tyhjenneitä ruokavarastoja. Mä en erityisesti pidä ”shoppaamisesta”. Joskin sunnuntai -ilta tarjoaa sikäli mukavammat puitteet, että porukkaa ei paljoa käytävillä pipo silmillä vaeltele vaan kauppareissu sujuu sutjakkaasti. Paitsi, että… ei suju. Ei suju, koska ruokaa pitäisi ostaa ja kilometrien pituisista hyllyistä ei sitä tunnu löytyvän. Voi ahdistus! Tai siis ”ruokaa” löytyy kyllä pilvin pimein, mutta itselleni jo ennestään suhteellisen suppeat valikoimat ovat supistuneet entisestään sen jälkeen kun satuin katsomaan Food, Inc:in. You`ll never look the dinner same way! Tämä on niin totta! Yhtä totta kuin ”You`ll never look the grocery shop same way”! Juuri kun kaikki sujui ruokailun suhteen niin hyvin ja helposti, niin mä onnistuin kehittämään itselleni ruokakriisin. Milleköhän nuppitohtorille menisin ongelmaa hoidattamaan? Ehdotuksia?

…ja ruokakriisiä adventtipöydässä

Eilen oli myöskin 1. adventti, jonka kunniaksi äippä oli väsännyt maukasta illallista. Mun äiti tekee ihan hirmu hyvää ruokaa! Niinkuin kaikki äidit tekevät ;). Oli monenlaista herkullisen näköistä sorttia ja vähän jouluruokaakin. Mutta mun ajatuksissa pyöri vain ”mistä on nämä kaikki herkut tehty?”. Ja mitä mä oikeasti syön, jos syön äipän ylpeänä esittelemää viljapossua! Ja uunilohta! Noh, siinä sitten seisoin ahdistuneena ja nälkäisenä keskellä keittiötä yrittäen keksiä jonkinlaista ratkaisua ruokakriisiini. Enkä keksinyt siihen hätään muuta järkevää kuin kompromissia.

Kaikki perunaruoat hylkäsin automaattisesti. Persiljalla maustetut, keitetyt porkkanat ajoivat hyvin perunan virkaa. Maistoin pienen palan kuuluisaa viljapossua, jonka totesin olevan tönkkösuolattua. Lopulta täytin lautasen paitsi porkkanoilla, niin myös norjalaisella lohella (jep, sillä ”soijapapukalalla”), keitetyillä kananmunilla (jotka olivat herraties mistä lähtöisin) ja ah, niin maukkaalla katkarapumajoneesilla. Ei ihan perinteinen adventtimenu, mutta vatsa tuli täyteen ja nautin hyvästä ruoasta kunhan ensin vaimensin soimaavan omatuntoni. Aterian kruunasi mausteinen porkkanakakku, jota oli ihan pakko vielä ähkyssäkin ottaa yksi pala kiellon päälle ;)