Viherpirtelö on hyvä juttu. Kaali viherpirtelössä vielä parempi! Parhaiten kaalin virkaa viherpirtelössä toimittaa ruttulehtinen lehtikaali. Silloin kun sitä jostain sattuu löytämään. En etsinyt, mutta nyt löysin!

Menossa on paitsi kaaliviikot, niin myös jämäviikot. Pirtelö on oiva tapa hankkiutua jämistä eroon helposti. Hyvästi! Ei haittaa, vaikka raaka-aineet ovat jo hieman parhaat päivänsä ohittaneet. Niin on pirtelön vääntäjäkin ;)

Viime päivinä olen nauttinut ”jämistä kaalipirtelöä”, josta itseasiassa tulikin ihan hyvää! Yllättävät ainesosat yhdessä saattavat yllättää positiivisesti. Kannustan rohkeasti kokeilemaan, millainen soppa summanmutikassa syntyy. Itselleni makua tärkeämpää ovat kehoa sisäisesti hellivät, korjaavat, rakentavat, ravitsevat ja puhdistavat ainekset. Maku on sivuseikka, mutta kyllä hyvästä aina plussaa irtoaa. Tästä nyt kuitenkin tekeytyi mun makuun maullisestikin nautinnollinen kokonaisuus. Hyvästä mausta en kuitenkaan mene takuuseen, sillä makunystyröitä on moneen lähtöön. Sen olen karvaasti joutunut kantapään kautta kokemaan; mun huippuhyvä ei ole ollut kaikkien mielestä huippuhyvää. Ei edes syötävää =D

Ruttulehtinen jämäpirtelö (5 annosta eli 1,25 l)

• pussillinen lehtikaalia (vai -kaalta?)
• muutama siivu hunajamelonia
• tuoreet, mutta lötkähtäneet mansikat
• sitruuna
• kurkku
• tuoretta inkivääriä
• tuoretta minttua (pakastimesta)
• savijauhetta
• 1 tl himalajansuolaa
• vettä tarpeen ja maun mukaan

Ainekset sopivasti pilkottuna blenderiin, lasisiin annospulloihin ja jääkaappiin! Ei voi enää helpommaksi ruoanvalmistus muuttua!

Tänään jätän kuitenkin pirtelöt paitsioon ja tankkaan tukevasti, epäterveesti ja täysin epäpaleoliittisesti hiiluja koneeseen. Aamu on jo aloitettu… arvaatko millä? ;) Todisteita luvassa myöhemmin. MMmmmmm… meleko herkkua!