Vietimme toissa viikonloppuna perheen kesken pienimuotoisia kesän avajaisia. Hieman yllättäen tarjoiluista vastasin minä. Puolikuntoisena kerkiää tehdä vaikka mitä! TehoPaleon viimeisiä päiviä vietiin, joten yritin pysyä mahdollisimman puhtaalla polulla, vaikka hiukan pientareen puolelle tehopaleoliittisesta näkökulmasta katsoen tulikin astuttua. Täyspaleota? Kyllä. TehoPaleota? Melkein. Hyvää? Kyllä! Kaunista? Ei ;)
~ KESÄN AVAJAISET MENU ~
- paleoliittista suklaakakkua ja vaniljaista raparperihilloketta
- vaniljaista raparperimehua
- avointa mieltä ja ilta-aurinkoa
Tarpeita tarjoiluun kävin poimimassa äipän puutarhasta. Kukkivia unikkoja ja mansikoita kelpasi ihailla siinä samalla. Nyt vaan odotellaan, että kukat kantavat hedelmää. Lupaavalta näyttää!
Mukaan lähti nippu raparperinvarsia. Ajatuksena oli keitellä raparperit mehuksi. Niin tein ja raparperihilloke syntyi siinä samalla. Vähän vahingossa. En nimittäin raaskinut heittää mehun keiton ylijäämää pois. Hyvä niin. Nyt siitä on ollut iloa koko viime viikoksi. Mikäs sen parempi kesämaku pirtelölle kuin raparperilla maustettu mansikka. Palataan siihen myöhemmin.
VANILJAINEN RAPARPERIMEHUTIIVISTE
- ~1 1/2 litraa vettä
- ~1 kg raparperia
- 1 vaniljatanko
- yhden sitruunan mehu
- makeutukseen raakahunajaa maun mukaan (puristin suoraan putkilosta, mutta ehkä sitä puolisen desiä meni?)
Pese ja pilko raparperit. Keitä ~15 minuuttia kiehuvassa vedessä. Mukaan keitokseen heitin yhden vaniljatangon, josta olin ensin raapinut siemenet erillisinä sekaan. Älä sekoita vaan anna kiehua rauhassa, jotta mehusta tulee kivan kirkasta. Siivilöi mehu, anna jäähtyä, lisää sekaan sitruunamehu ja mausta hunajalla. Pullota valmis mehutiiviste. Laimenna maun mukaan vedellä. Toimivaksi sekoitussuhteeksi olen todennut yhden osan tiivistettä ja 2-3 osaa vettä. Reilun viikon verran säilöin laimentamatonta mehua lasipulloissa jääkaapissa.
Jäljelle jääneestä raparperimössöstä tuli siis hilloketta, joka sopi aivan mainiosti paleoliittisen suklaakakun kaveriksi. Ja sittemmin tosiaan myös pirtelöihin niin, että viikossa tuli tämäkin purkki tyhjennettyä.
VANILJAINEN RAPARPERIHILLOKE
- raparperimehun keitosta jäänyt massa
- makeuttamiseen makeuttamatonta luomuomenasosetta maun mukaan (Terrasana, fiiliksellä mentiin taas, mutta oisko pari desiä jotain sinnepäin?)
- puolikkaan sitruunan mehu (ei ehkä välttämätön, mutta käytän säilyvyyden parantamiseen)
- hieman himalajansuolaa
Jäähtynyt massa ja muut ainekset blenderissä sekaisiin. Lasipurkkiin ja jääkaappiin.
Kesäbileet kruunasi tietysti suklaakakku! Joka hieman epäonnistuneena maistui mulle, muille ei ehkä niinkään =D. Eka kerta on aina eka kerta ja kun on syntynyt jauhopeukalo keskellä kämmentä, niin eihän siitä täydellistä voinut saada sitten millään. Suurin moka oli taikinan jakaminen kahteen 17 sentin vuokaan. Yksi olisi toiminut paremmin. Pelasin kuitenkin varman päälle, koska mulla ei ollut hajuakaan kuinka paljon taikina kohoaisi uunissa. No ei se mihkään kohonnut, joten yksi vuoka olisi tuottanut huomattavasti mehevämmän kakun.
PALEOLIITTINEN SUKLAAKAKKU (kypsennetty)
- 10-12 pehmeää taatelia
- 2,5 dl makeuttamatonta luomuomenasosetta
- 3 munaa
- 1,2 dl kookosöljyä
- 1,2 dl vahvaa kahvia (nesteenä siis, käytin Clipperin pikakahvia 1 tl verran + kiehuva vesi)
- 1 tl vaniljajauhetta
- 1,2 dl kookosjauhoja
- 1,2 dl raakakaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta
- 1/2 tl himalajansuolaa
Soseuta taatelit ja omenasose blenderissä tai sauvasekoittimella. Lisää massaan kananmunat, kookosöljy ja kahvi. Sekoita tasaiseksi massaksi sähkövatkaimella (medium -vauhti). Sekoita kuiva-aineet erillisessä kulhossa. Lisää kuiva-aineet vähitellen massaan samalla sähkövatkaimella hitaasti sekoittaen. Vatkaa, kunnes massa on tasaista.
Mulla ei huonona leipurina ollut sopivaa vuokaa, joten turvauduin kertakäyttövuokiin. Huono homma, sillä tietysti kakku tarttui pohjasta kiinni. Suosittelen siis jotain ihan oikeaa vuokaa, joka kannattaa voidella (ja ehkä mantelijauhottaakin?) hyvin. Paista kakku kypsäksi 175 asteessa noin puolisen tuntia. Kypsyys kannattaa tsekata hammastikulla.
Anna jäähtyä, kumoa kakku (jos onnistuu ;)) ja tarjoile vaikka raparperihillokkeen ja/tai vaahdotetun kookoskerman kera!
P.S. TehoPaleo -kuulumisia on kyllä tulossa! Kuinka siivousryhmän kävi? Entä sairastelevan emännän? Kerron, kunhan viimeisetkin siivoojat pääsevät tämän viikon jälkeen maaliin. Ihan huippua on pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ollut! <3
P.P.S. Kakun tekoon inspiroi Paleo Spirit ja raparperimehua puolestaan väännettiin Leipovan Leilan innoittamana.
Heeeiii mites raparperi sopii paleoon, kun siinä oleva oksaalihappo tarvitsis neutraloituakseen (?) jonkun maitotuotteen käyttöä?! Ite en ilman maitotuotteita uskalla raparperia käyttää ollenkaan!
Eiköhän se ”kohtuus kaikessa” fraasi toimi raparperinkin osalta. Pienissä määrissä muutaman kerran vuodessa tuskin tekee hallaa kellekään. Ainakaan perusterveelle ihmiselle. Jos jotain terveydellisiä ongelmia on, niin sitten luonnollisesti tilanteen mukaan. Ja voihan sitä kalsiumia täydentää muillakin kuin maitotuotteilla, jos ihan tosissaan alkaa vaje pelottaa ;)
Okei :D En oo tiennyt mihin tuo juttu edes perustuu :) Ainoostaan että papalla oli aina tapana juoda lasi maitoa raparperikiisselin jälkeen, hahah!
Kyllähän tuosta ihan yleisesti ”varotellaan” ja suositellaan käytettäväksi maitotuotteita raparperin kanssa. Luulisin, että ”kypsentäminen” myös auttaa asiaa. Faktaa asiasta ei mulla kuitenkaan ole. Joku tietäväinen voi kommentoida asiaa tarkemmin. Mutta sen tiedän, että pari raakaa raparperinvartta saa vatsan todella kipeäksi =D
Leipurivinkki: Laita leivinpaperi sinne vuoan pohjalle niin ei tarvii voidella eikä jauhottaa ;)
Thx, Muffukka! Tää oli sellanen leivinpaperikertisvuoka. Kuvittelin, ettei tartu, mut väärin kuvittelin =D