Uusi viikko, uudet reseptit! Emäntä ehtikin viime viikolla ruokamatkailla kivasti Euroopan kolkasta kolmanteen. Unkarista aloittelin, ja sieltä pyyhälsin Espanjan kautta takaisin kotikontujen metsäisiin tunnelmiin.

Viikkoon mahtui niin helppoa arkiruokaa kuin pikaista jämäruokaakin, viikonlopun aivan loistavaa kotigourmeeta unohtamatta. Mutta korkataanpa Paleokeittiön viikko maanantaihin mainiosti sopivalla, arkisella keitolla ja jatketaan siitä sitten eteenpäin.

Talvella maistuu lihaisa soppa. Pohjan poimin Unkarin keittiöstä ja ei kun viilailemaan keittoa Paleokeittiöön paremmin sopivaksi.

Jostain kummasta onnistuin kehittämään pakkomielteen gulassiin. Hieman yllättävää sinänsä, koska gulassisoppa on taas yksi näitä perinteisesti emännän inhokkilistalle kuuluneista ruoista.

Jäin oikein miettimään, jotta mistä inhotukseni on oikein kotoisin. Eipä se miettimällä juurikaan selvinnyt. Itse asiassa en ole edes varma, olenko koskaan aiemmin gulassikeittoa suuhuni pistänytkään! Kyse saattaa hyvinkin olla vain mielikuvista, ja siitä, että lienen mielessäni yhdistänyt gulassin stroganoffiin. Stroganoffin kammosta olen päässyt jo aikapäiviä sitten. Nyt oli gulassin vuoro.

Perinteinen unkarilainen gulassi valmistetaan kokolihasta. Oikaisin siinä hieman vaihtamalla kokolihan jauhettuun. Koska sitä pakastimesta valmiina löytyy, ja jauhelihan kanssa kokkailu etenee arkena pikaisemmin.

Jauhelihalla voidaan myös eliminoida epäilyttävien lihanosien joutuminen suuhun. Mennee tässä muodossa helpommin alas myös mukeloilta.

Potaatin korvasin tuttuun tapaan bataatilla. Ja muutenkin heittelin sekaan isomman kirjon kasviksia. Perusporkkanan lisäksi keittoon pääsivät tällä kertaa myös juuriselleri ja palsternakka.

Lopputulemana oli periaatteessa aika tavallinen jauhelihakeitto, jolle tavanomaisesta poikkeavaa ja ehdottomasti enemmän makua (+väriä!) antoivat tomaatti ja paprika sekä kuminansiemenet. Eli jos kaipaat jauhelihakeittoosi hieman uutta säväystä, niin koita gulassia!