Pääsiäinen vetelee viimeisiään. Eikä siinä mitään, omalla kohdalla kun pyhät sujuivat jokseenkin normiviikonlopun tapaan; pe ja la vähän toimistohommia (ei pitänyt, mut piti sit kuitenkin), sunnuntaina köllöttelyä, riittävästi ruokaa ja juomaa vieraassa pöydässä, tämä päivä siivoillessa ja veroilmoitusta pähkiessä. Pääsiäisen pääruoka oli stroganoff kera maa-artisokkapyreen. Munasaldo pyöreä nolla! Ilman suklaata ei sentään koko pyhä sujunut. Suklaamunat tuli vaan korvattua lahja-Maraboulla; kaakaota 70% ja palat yksittäispakattu. Olihan siinä sitä luksusta riittämiin kääreitä availlessa. Häivähdys joulua. Miksei pääsiäistäkin; täytyy suklaamunatkin kuoria.
No mutta, pääsiäisen pääateria tuli nautittua ystävän seurassa paikallisessa gourmet -ravintolassa. Bistro O mat, vanha tuttu ja osaltani paljon kritiikkiäkin saanut. Tällä kertaa ei ruoasta tarvinnut vinkua. Pääsiäsipöytä oli kattava ja kustannuksen arvoinen. Ainoa isompi miinus tuli tunnelmasta. Paikka oli täpösen täynnä; hälyä ja meteliä riitti pienehkössä ravintolasalissa sen verran, että ruoasta nauttiminen oli työn ja tuskan takana. Ei mennyt rauhallinen pääsiäismenu aivan niinkuin ajateltiin vaan pienessä paniikissa ruokaa suuhun lappaessa. Aterian loppupuolella onneksi tilanne hieman rauhoittui, mutta alkuruoat menivät alas jokseenkin sumussa. Ne parhaat. Melkein kaikkea maistoin, mutta vain harvoista muistan, miltä maistui.
Alkuruokapöytä tarjoili…
- Vihersalaattia
- Parsa-perunasalaattia
- Paahdettua punajuurta, savustettua palsternakka- smetanaa ja kirjolohenmätiä
- Curry- omenasilakoita
- Katkaraputerriiniä ja sitruunakastiketta
- Tuorejuustolohirullia
- Häränrinnasta valmistettua maalaissalaattia
- Paahdettua luomukaritsanpaistia ”Ras el hanout” ja minttukastiketta
- Lammasmakkaraa
- Keitettyä sikliperunaa
Kaikkea muuta löytyi lautaselta, paitsi perunoita ja silakoita. Erityisen ilahtunut olin mahtavasta salaattitarjonnasta. Salaatti oli vihreää ja sitä löytyi moneen lähtöön. Hyvä, hyvä ja hyvältä maistui! En ole ”raa`an” kalan ystävä, mutta positiivisesti yllätti ja parhaimpana mieleen jäi häränrintasalaatin ja luomukaritsanpaistin lisäksi tuorejuustolohirullat. Liekö sitruuna tehnyt tehtävänsä. Seuralaisen mielestä lohirullat olivat suolaisia. Mun mielestä hieman yllättäen eivät. Yleensä olen se, joka jaksaa marista liian makeasta tai suolaisesta.
Jos jotakin olisin vielä alkuruokapöydän osalta petrannut, niin olisin ehdottomasti laittanut ruokalajien kylkeen nimilaput. Pöydässä oli kyllä menu, mutta etenkin eri kastikkeiden kanssa olin niin sekaisin, että en tiennyt mitä lapata minkäkin ruokalajin päälle.
Pääruoka tarjoiltiin pöytään. Seuralainen valitsi grillattua luomunaudanulkofileetä, munakoisopyreetä ja rosmariinikastiketta. Valitettavasti kammoan edelleen Bistro O matin liharuokia muutamien epäonnistuneiden annosten jälkeen, joten päädyin lämminmarinoituun loheen kera raparperi-valkoviinikastikkeen. Ja annoskateus iski välittömästi saadessani maistaa maukasta lihaa kaverin lautaselta. Huoh! Lohi oli ok. Ei mitään erityistä, joskin lohi tahtoo melkein aina olla… noh… lohta! Raparperia en kastikkeessa maistanut, mutta syy saattaa tosiaan löytyä keskittymiskyvyn puutteesta. Kuten jo mainitsin, niin hippasen sumussa seilattiin.
Pääruokien lisukkeena tarjoiltiin molemmissa annoksissa perunapyrettä ja ilmeisesti haudutettua kaalia. Lihavaihtoehdon munakoisopyre oli paitsi jotain uutta, niin myös maistuvaa uutta.
Jälkkärit aloittelin juustopöydän antimilla. Ei mitään hajua mitä lautaselta löytyi, mutta villi veikkaus osunee oikeaan ainakin homejuuston ja vuohenjuuston osalta. Kolmas oli jotain voimakasta, johon oma puutteellinen juustoasiantuntijuus ei riittänyt. En huomannut katsoa oliko juustoista jotain mainintaa. Kuten kuvastakin näkyy, niin tarjoilu ja esillepano oli kovin miehinen =D. Hilloja oli ainakin muutamaa sorttia, mutta jostain syystä mulle tarjottiin vaan tätä yhtä. Hillostakaan en saanut oikein otetta, joten veikkaus osuu punaherukkaan…
Hah hah! Nämä buffet -pöytien jälkkäriannokset jaksavat aina naurattaa. Koska lautanen on aina yhtä suurta sekasotkua. Noh, kaikkea pitää tietysti maistaa. Ja samalta lautaselta. Siinä suurin syy sekasotkuun. Tarjoilupöytiä en tohdinnut sännätä täydessä ravintolassa kuvaamaan. Näyttivät siellä huomattavasti kauniimmalta. Paitsi vadelmamarenkikakku, josta oli mahdotonta leikata nättiä palaa kakun lyhistyessä kakkuveitsen alla. Marenkikakku oli siis sotkua jo tarjoilupöydässä.
Jälkkäripöydästä sai poimia paitsi juustoja ja pientilahilloja, niin myös…
- Pashaa
- Passionhedelmä-suklaakakkua
- Vadelma-marenkikakkua
Pasha oli ehdottomasti näistä vaihtoehdoista parasta! Hain lisää =) Marenkikakku oli mun makuun aivan liian makeaa. Joo, tiedän, marenki on sokeria, joten ehkä siltä ei muuta voi odottaakaan. Vadelmat eivät onnistuneet raikastamaan kokonaisuutta.
Suklaakakkua odotin ehkä eniten. Ei liene suklaahiireltä mikään yllätys. Valitettavasti pliisuksi jäi tämäkin esitys. Vika lienee odotuksissa. Ja tottumuksissa. Kirpeähkö päällinen oli hyvää, mutta olisin kaivannut vastapainoksi jotain todella tuhtia suklaata (kaakaota). Jotain muuta kuin moussepohjaa.
Mitä jäi lautaselle? Ei yhtään mitään! Joten kaikki näytti kuitenkin kelpaavan =D Ruokaa sain tosiaan riittävästi. Eilinen menikin yhden aterian taktiikalla. Illalla kaipasin jotain puhdasta ja terveellistä, joten Jamie surautti mulle hotit värishotit porkkanasta, punajuuresta, selleristä ja sitruunasta. Teki hyvää =)
Hieman kauhunsekaisin tuntein astuimme ravintolaan, mutta ihan tyytyväisinä poistuimme. Erityishuomiota ansaitsee henkilökunnan hyvä palvelu. Toinen positiivinen yllätys muutamien alkuruokien lisäksi. Mitään ei tarvinnut odotella, useamman kerran kyseltiin oliko meillä kaikki hyvin ja rupatteluunkin liikeni aikaa ilmeisestä kiireestä huolimatta. Kiitos!
Josko nyt taas sitä stroganoffia…
PALEOKEITTIÖ 