Viimeisimmät artikkelit

Fish `n Mash

Published by

Paleokeittiössä on vietelty hieman yllättäen kalaviikkoja! Yllättäen siksi, että en pidä kalasta. En OLE pitänyt kalasta. Kalansyöntiä on tietoisella tasolla opeteltu kolmisen vuotta. Sitä ennen en halunnut kuullakaan kalasta. Lämminsavulohi oli ainoa eväkäs, joka maistui. Sekin harvoin. Tiedostettu tiedostamaton työ toimii. Se toimii sillä tavoin, että ajatellaan ”Mun pitäis syödä enemmän kalaa, (vaikka kala maistuu kalalle.)”. Ymmärsin, että metodi toimii, kun huomasin muutama päivä sitten syöneeni 6 tai 7 peräkkäistä päivää kalaa! Ja jo toista kertaa yhden kuunkierron sisään. Vieläpä jotain muuta kuin lämminsavulohta.

Aloitin kalaviikot turvallisesti loimulohesta, josta opin pitämään viime kesänä, kun sitä ensimmäistä kertaa itse nuotiolla valmistimme. Tämän jälkeen loimulohi on uinut säännöllisen epäsäännöllisesti lautaselleni. Parasta itse valmistettuna, hyvää kalamieheltä vasta savustettuna, mutta marketin tuoretiskiversiokin kelpaa jo. Jos kyseessä vaan on Siuntion kalasavustamon lohi.

Loimulohesta siirryin sujuvasti tuoreiden kuhafileiden kautta piskuisiin ahveniin. Viikon teemana Fish `n Mash! Kalojen kaverina iki-ihana kukkakaali-bataattisose =)

Kalafileiden valmistaminen on niiiiin helppoa ja nopeaa. Fileet muutamaksi minuutiksi molemminpuolin pannulle, päälle suolaa ja pippuria, ja valmis filee sitruunan kanssa lautaselle. Sopii paremmin kuin hyvin Paleokeittiöön, jossa ei kovin kauan jakseta hellan äärellä tuhrata. Paitsi huomenna lauantaina. Kun pataan pistetään jotain uutta. Toivottavasti hyvääkin. Palaan aiheeseen myöhemmin ;)

Kuhafileiden jälkeen rohkaistuin pistämään pannulle ahvenet, joiden perässä olin jo muutaman kerran marketissa tuloksetta juossut. Nyt onnisti! Sillä samalla keikalla kun haaviin jäivät kuhat. Tulipa repäistyä oikein kunnolla! En halunnut missata tilaisuutta.

Ahventen valmistus olikin hieman monimutkaisempi prosessi, koska halusin paneroida ne. Ei mikään ylitsepääsemätön kuitenkaan. Eikä siihenkään hommaan montaa minuuttia tuhrautunut. Eikä jauhopeukaloa tarvittu.

Kuivasin fileet, uitin ensin kananmunaliemessä ja sen jälkeen suolalla ja pippurilla maustetussa mantelijauhossa. Jälleen pari minuuttia pannulla, piristykseksi sitruuna ja muusin mukaan lautaselle.

Pidin enemmän kuhasta. Kaikinpuolin. Yksi kuhafilee on sopiva annoskoko eikä vaadi sen kummempaa ähräämistä. Maistui myös vähemmän kalalta kuin pienempi raitaselkäserkkunsa, jonka yritin manteliin naamioida.

Hieno homma! Ja nyt sitä saa! Tuoretta villikalaa fileenä edullisesti(?). Lähivesistä. Edullisemmin omista verkoista. Jos sellaisia osaa ja viitsii käyttää. Venekin olis varmaan ihan hyvä! ;D

22 takana, 8 edessä! Vai onko?

Published by

Alle kolmannes TehoPaleo -testiä jäljellä ja hyvin menee!

Ei aina. Maanantai oli ensimmäinen oikeasti vaikea päivä. Tiedättehän, kun on sellainen levoton olo ja päässä pyörii vanhan levysoittimen lailla vain yksi lause ”Mitä mä nyt söisin?”. Eikä kyse ollut nälästä vaan puhtaasti mieliteoista. Mieli teki kaikkea muuta paitsi paleoruokaa. Mieli huusi hiilaria! Ihan mitä vaan, kunhan se vaan olisi hiilaria! Jotain… hiilaria! Riisikakkuja tai JOTAIN!

Kotona ei onneksi ollut mitään. Se oli vaikean päivän pelastus. Olen liian laiska lähteäkseni mitään mistään hakemaan. Oli tyydyttävä siihen, mitä kaapeista löytyi. JOTAIN… pupellettavaa. Kun ei-sallittuja ruoka-aineita ole heti siinä käden ulottuvilla, ehtii asiaa pohtia hieman pidempään. Myös jos sinne hakureissulle päätyy. Tavallisesti omatunto ehtii matkalla kolkuttaa jo niin raskaasti, että hakureissultakin olisi todennäköisesti päätynyt kassiin jokin parempi vaihtoehto (kuin riisikakut? ;)). Tällä kertaa tyydyin pienessä kiukussa napostelemaan tavallista enemmän hedelmiä. Taisi siinä mennä pari taateliakin. Ja ylimääräinen kuppi kahvia.

Tuollaisessa tilanteessa voi vain miettiä, että mistä nyt tuulee? Homma on ollut helppoa kuin heinänteko ja yhtäkkiä availen kaappeja ja kitisen pullapalan perään. Siitäkin huolimatta, että olen mielestäni menneellä viikolla syönyt määrällisesti enemmän kuin aiemmalla. Kadonnut nälkä palasi. Niin kai se tekee. Ennemmin tai myöhemmin.

Syitä

Tein ajatustyötä paitsi naposteltavien tiimoilta, niin myös etsien ja analysoiden syitä puskista pamahtaneelle hiilarihimolle. Asia oli oikeastaan itsestäänselvä. Syylliseksi löysin olemassa olevat, vallitsevat olosuhteet. Etsi syy! Korjaa syy ja poista oireet! Oireita ruokkimalla ei pääse puusta pitkälle. Se helpottaa hetkeksi. Ennen kuin syy alkaa jälleen oireilla. Ja kierre on valmis.

Löysin kolme syytä, joista joihinkin voin vastaisuudessa vaikuttaa. Joihinkin en. Ne ovat osa sitä kuuluisaa elämää.

Oli huonot unet. Pääsin petiin vasta puoli kolmen maissa keskellä yötä. Nukuin levottomasti. Ja liian pitkään. Väsymys piti seuraa koko päivän ja päivä oli jo aamusta lähtien ”pilalla”. Eihän se oikeasti ollut. Tämä on pitkälti mun oma ajatusmalli. Olen edelleen ikävästi kiinni kellonviisareissa. Toisaalta, jos herääminen venyy, niin olo on koko päivän enemmän tai vähemmän löysä. Fyysisestikin.

Oli maanantai. Kärsin jonkinasteisesta maanantai -syndroomasta, joka sekin on aivan pöllöä. Ei maanantai ole sen kummempi päivä kuin mikään muukaan. Ei enää tässä elämässä. Entisessä kylläkin. Tai no.. on se… kummempi päivä. Olen määritellyt maanantait toimistopäiviksi, jolloin joudun hoitelemaan kaikenlaista ikävää toimistorutiinia. Heti viikon alkuun pois hommat, jotka on pakko hoitaa. Loppuviikosta hommailen vain kivoja asioita =)

Oli PMS. Naisten päivät ovella ja hormonit heittävät volttia. Huijaavat hiilarien kimppuun. Asia, joka toistuu ja jolle ei voi mitään. Muuta kuin hyväksyä ja tiedostaa ohimeneväksi. Asia, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Opetella elämään. Opetella selviytymiskeinot.

Aika paljon kuormaa yhdelle päivälle. Liikaa. Eilinen sujui jo ruusuilla tanssien. Tämäkin päivä tuntuu hirmuhyvältä =)

Havaintoja

Kuinka menneet kolme viikkoa TehoPaleolla ovat vaikuttaneet/näkyneet/tuntuneet? Edellisviikolla alkoivat ylävatsan lihakset piirtyä esiin. Nyt rajat piirtyvät ehkä jo hippasen alemmaksi. Iloisin yllätys oli treenin yhteydessä esiin pompsahtaneet tutut letkut hauisten pinnalla (= mulle normaali olotila). Pöksyt ovat alkaneet lököttää entiseen malliin. Jotain on lantiolta ja reisistä kadonnut. Kasvojen iho on sileämpi ja kuulaampi kuin aikapäiviin! Olotila on pääsääntöisesti vallan mainio. Treenit sujuvat edelleen niin kuin ne vaan rapakuntoiselta voivat sujua. Lihasmassaa on hävinnyt. Ei tämän projektin tiimoilta vaan pitkän, vammojen tahdittaman vaisun treenikauden jäljiltä. Pärjään vähemmälläkin ;)

Vatsa toimii eikä kipuile. Jos ei ole mulla muutenkaan kipuillut. Paitsi sopimattomien ruoka-aineiden jäljiltä; ei mansikkaa, ei saksanpähkinää. Uusia yllätyksiä ei ole tullut. Syke on laskenut. Liitän tämänkin asian ruokavalioon. Monelle lienee tuttu ilmiö, jossa hiilarimätön jälkeen pumppu pauhaa tuhatta ja sataa! On aika loogista, että kohtuuhiilareilla ja minimaalisilla tulehdusoireilla pumppukin pääsee vähemmällä. Flunssaoireita ei ole ollut näkyvissä, vaikka pöpöjä ympärillä pörrää. Olo on kaikin puolin hyvä. Ja terve =)

Jatkoja

Virallisesti TehoPaleon 30 päivästä on tänään jäljellä 8. Eli ei mitään. Odotanko ongelmia ilmaantuvaksi? En oikeastaan. Paitsi että… Sunnuntaina, TehoPaleon 27. päivänä vietämme kummityttöni synttäreitä. Tarjolla lienee jälleen sorttia jos jonkinmoista ja tuputtajaa pöydän jokaisessa kulmassa. En ole vielä päättänyt kuinka toimin. Normiolosuhteissahan mun filosofia kuuluu ”arkena arkiruokaa, juhlissa hyvällä omallatunnolla juhlatarjoiluista nauttien”. Kummilikan synttärit ovat vain kerran vuodessa. Pystyn kyllä kieltäytymään synttärikakusta. Mielessä pyörii vain kysymys ”pystyykö kummityttö 11-v. ymmärtämään mun kieltäytymisen?”. Millaista aikuisen naisen mallia hänelle tarjoan? Tervettä? Ja millainen hulabaloo taas syntyy, kun synttäri-isännät ja -vieraat päivittelevät valintojani, heh… Kyllä vaan, been there before ;)

Koska päätös on vaikea, niin päätin tehdä siitä helpon. Kyllä kansa tietää! Joten kysytään kansalta. Äänestä! Valitse mielestäsi paras vaihtoehto. Mulle. Lupaan enemmistön ääntä kuunnella ja noudattaa. Raportoidakin.

Vaihtoehtoja on nähdäkseni kolme. Valitse parhain! Äänestysaikaa sunnuntaihin klo 16 saakka.

Marjoista vauhtia päivään

Published by

Toiset aloittavat päivän edelleen kaurapuurolla. Mä olen viikon verran ottanut vauhtia tuoremarjapuurosta. Ainekset vaan tehosekoittimeen ja raikas ravinnepommi on valmis!

Marjoina lempeän mustikan rinnalle kirpeämpiä mustaherukoita tai vadelmia. Kalsiumpitoisten seesaminsiementen kaverina vatsaystävällisiä chia- tai pellavansiemeniä. Ja jos nälkää on tarkoitus pidellä pidempäänkin, niin sekaan vielä pari ruokalusikallista neitsytkookosöljyä. Proteiinit omana yksikkönään. Helpoiten heraproteiinin muodossa.

Ei muuta kuin taivaanportteja kolkuttelemaan! Joillekin ne aukeavat. Toisille eivät. Kokeile, oletko in vai out!

Made in heaven

Published by

Somethings are….

Kuten taivaallinen raakasuklaa. Ja tämä tuorepuristettu mehu; nimensä mukaisesti taivaallista alkuperää. Ananasta, porkkanaa ja säästeliäästi inkivääriä. Himalajansuolaa. Tietysti. Laitan hippusen himalajaa tai merisuolaa ihan joka paikkaan, joten tahtoo välistä itsestäänselvyys unohtua. Suola ei ole millään tavalla pakollinen komponentti. Käytän sitä maun vuoksi. Terästää makuja. Ilman suolaa… jotain vaan puuttuu.

Raakasuklaakokkailut olin jo unohtanut pitkäksi aikaa. Mutta kyllä suklaanhimo hiiren kotio ajaa! TehoPaleon myötä raakasuklaa on löytynyt uudelleen. Ei koukutukseen saakka. Vaan hetken hurmaan =)

Myös marjaisa puuro kolkuttelee taivaanportteja. Sopii aamuun ja iltaan. Avokadon korvikkeeksi edelleen. Entistä samettisempi, päivitetty versio venttailee julkaisua kamerassa. Palaamme puuroon vielä.

Sopii myös pohtia mikä vaikutus TehoPaleolla on ollut makuaistiin. Maistuuko moni asia taivaalliselta kun kaikki ylimääräinen on karsittu pois ja nautiskeltu vain ”puhtaita makuja”? Yksilöllistä. Ja riippuu lähtökohdista. Itseäni jaksaa kuitenkin aina yllättää, kuinka omat herkut eivät tahdo muille maistua. ”Made in heaven” -mehun luulisi maistuvan sokeriaddikteillekin. Sen verran makeaa on taivaanjuoma. Vesi helpottaa.

Kotiomenaa?

Asiasta kolmanteen. Jos jollakin tai jossakin on ylimääräistä kotiomenaa, niin tulen mielelläni poimimaan! Pistäkäähän vinkkiä! Mieluusti laitan omenat mehuksi ennen talvea =)

Tuhti pikalounas

Published by

Jonkun päivän lounas. Kun jälleen kerran vatsa piti täyttää nopeasti. Niin kuin aina.

Munasta on moneksi! Jauhelihalla lisää proteiinia ja nälänpidintä. Helposti. Sipuli antaa makua. Ja avokado kruunaa sapuskan kuin sapuskan =)

Esteettisesti kyseessä lienee jotain ihan muuta kuin munakasta. Ainekset kuitenkin stemmaavat munakkaaseen. Joten olkoon tämäkin sekasotku munakas.

Rekkamiehen paluu

Published by

Viime viikolla lautaselle teki paluun kesän 2010 hitti, paleospydäri! Jauhelihaversiona tällä kertaa. Karitsaa pannulle. Kun kerran TehoPaleon kolmatta viikkoa viedään. Mitäpä tähän muuta lisäämään. Kuin mums! =)

TehoPaleo – Kaksi takana, toiset edessä

TehoPaleo sujuu jo rutiinilla. En oikeastaan enää edes muista koko TehoPaleota. Paitsi silloin kun ajatus vaeltaa suklaisiin hetkiin. Silloin joutuu nimittäin nähdä pikkasen enemmän vaivaa kuin lampsia lähimarkettiin. Vaiva nähty! Kahdet raakasuklaat jo taiottu!

Millaisia havaintoja tässä on reilun parin viikona kokemuksella tehty? Se kai ihmisiä kiinnostaa. Tai sitten ei.

Painosta ei ole hajuakaan. Koska se ei ole tärkeää ja seuraavan kerran aion astua vaa`alle vasta parin viikon päästä. Viimeksi vaaka näytti lukuja 59,6 kg. Pari kiloa on kesän jälkeen jonnekin kadonnut.

Vatsaa ovat ärsyttäneet saksanpähkinät ja itse pakastetut tehomansikat. Pähkinöiden liottaminen saattaisi auttaa. Mansikat eivät ole mun suosikkeja muutenkaan, mutta vähäisen vadelmasadon vuoksi olen niillä marja-annoksia kompensoinut. Ja kun nyt tosiaan vaan sattuivat jostain pakastimeen lomareissun aikana ilmestymään, niin kaipa ne on tässä talven aikana tuhottava. Noh, toistaiseksi jatkan nyt ilman mansikkaa.

Ja niin, kyllähän ne vatsapalatkin sieltä vähitellen alkavat taas yläreunasta pilkottaa! Eivät vielä suuresti, mutta sen verran, että antaa toivoa vielä nelikymppisellekin. Johan tässä reilu puoli vuotta ihmeteltiinkin niiden yllättävää katoamista. Vaikka mitäpä mä niillä, vatsapaloilla =D

Treenit sujuvat edelleen kivasti. Koipeloinenkaan ei kiusaa pahemmin kunhan pidän jumppailut kohtuullisina. Viikkoon tulee keskimäärin viisi treeniä; pari voimapainotteista, pari metabolista ja yksi yläkehon puntti. Ulkoilut ovat jääneet sateen ihailuksi ikkunasta. Blaaaah… Kesä! Tule takaisin!

Ainoaksi tunnistettavaksi ongelmaksi on noussut ruokahalun puute. Pitäisi syödä, mutta kun ei nälätä. Jos vielä kivaa puuhaa riittää, niin unohdan tankkaukset täysin. Yritän välistä muistutella itseäni ”Hei, sun pitäis varmaan jo syödä jotain! Ota edes protskudrinkki! Tai avokado!”. Jep, tällaista keskustelua pään sisällä käydään tiuhaan. Päivittäin. Toistaiseksi olen kuitenkin onnistunut pakottamaan pöperöt naamaan. Ennemmin tai myöhemmin ;)

Aamun marjapuuro ja illan herkkusuklaa

Published by

Sunnuntai -aamuna herätys karuun todellisuuteen. Vakkariaamiaista ei löytynyt mistään. Vaikka käänsin kaikki keittiökaapit nurin. Face the truth! Avokadot olivat loppu! Pidän aina keittiössä muutamia avokadoja. Koska ne ovat helppoja ja nopeita aterioita, jotka täyttävät vatsan ja pitävät kivasti nälkää. Jos et vielä osaa syödä avokadoa, niin opettele! Ja koukutu!

Mikäs siinä sitten muuta kuin aamiaista soveltamaan. Eikä edes soveltamaan vaan keksimään käytännössä tyhjästä. Pakastin on pullollaan marjaa. Niitä sitten. Marjapuuroa. Raakana. Ei pöllömpää!

Ainekset tehosekoittimeen ja puuro on valmista lusikoitavaksi.

Lauantai -iltana puolestaan kolotti jo tuttuun tapaan suklaahammasta. Lennosta pähkinäsuklaan tekoon! Raakana. Kuinkas muutenkaan.

Nopeaa herkkua saa kun oikoo hieman ja jättää kaakaovoit raastamatta. Toimii, jos namut voi syödä suoraan jääkaapista. Lautasen vuoraan yleensä foliolla. Tässä tapauksessa muovikelmulla. Vähemmän tiskiä. Koneelle. Ja kun valaa ohuen laatan, niin pääsee suklaaherkkuun käsiksi nopeammin.

Levyn tuunasin tällä kertaa saksanpähkinä- ja kaakaorouheella. Pinnalle vielä merisuolahiutaleita, niin nopea gourmet -suklaa vie jalat alta asiantuntevammaltakin suklaafriikiltä.

Jotain muutakin olen suklaanvalmistuksesta oppinut. Tee kerralla vain pieni annos. Syöt isomman siinä missä pienemmänkin. Raakasuklaata on vaikea jättää yön yli jääkaappiin. Se häviää sieltä aamuun mennessä levyn koosta riippumatta ;)

Maailman maukkain muusi..

Published by

…näki loisteputkivalon eilen! Tuotekehitys se on, joka kannattaa! Sain todistaa, kuinka 1+1=3. Kelvannee perinteisin perunamuusinkin ystäville. Ehkä. Tässä asiassa mä en voi luottaa omaan makuaistiini. En enää muista miltä perunamuusi maistuu. Ja kaikki ruoat, jotka musta maistuvat taivaalliselta eivät saa kiitosta muilta. Terveiset isukille, jonka olen jo muutamaan otteeseen saattanut oksennuksen partaalle. Viimeksi lauantaina, kun tarjosin ihan parasta ja tuoretta mehua ala Jamie.

Tämä herkku toimii aivan loistavasti ihan sellaisenaan. Jääkaapissa oli valmiiksi paistettua karitsanjauhelihaa, jonka tuuppasin mukaan lautaselle. Sekoitin ja söin. Vanhaa kunnon jauhelihasoselaatikkoa. Uudelleen lämmitettynä. Pohjana kukkakaali-bataattimuusi.

Kukkakaalipyre on aivan loistava keksintö. Siihenkin vaan ajan myötä kyllästyy. Lisäksi kaipaan ilta-aterialle hiukkasen enemmän tärkkelystä kuin kukkakaalilla on tarjota. Bataattisose on puolestaan liian makeaa, liian tuhtia ja liian sitkoista tavaraa. Mutta kun nämä kaksi yhdistää, niin kolkutellaan jo taivaanportteja. Loistava rakenne! Ja vielä parempi maku! Kunhan vaan lisäilee suolaa riittävästi. Maistuu perheen pienimmillekin. Veikkaan. Tänään vielä jauhelihaversiota. Loppuviikosta ehkä kalan kaverina.

Ainekset kirjoittelinkin jo kuvaan. Valmistusprosessi on sama vanha tuttu. Kuoritut ja pilkotut bataatinpalat kukkakaalin kanssa kattilaan. Keitetään ylipehmeäksi ja soseutetaan sauvasekoittimella. Luraus kookoskermaa, mausteet ja tasaiseksi. Lusikalla sekoittelin mukaan silputun persiljan. Muusi lautaselle, jauhelihat sekaan ja ruoka on valmista.

Sipulin hätäpäissäni unohdin, mutta tavallisesti heitän sen kattilaan kypsymään muiden mukana. Luksusversion saa helposti lisäämällä soseutusvaiheessa nokareen kunnon kirnuvoita. Voi elämä, mikä nautinto! Parin viikon päästä =)

Paleo vs. karppaus

Published by

Mikä on paleoistin ja karppaajan ero?

Karppaajalle kelpaa Karppinen. Paleoisti ei koske tikullakaan Karppiseen.

Hiilihydraattitietoinen vs. laatutietoinen. Siinäpä se. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja kyllä! Mua korpeaa aivan suunnattomasti kun nämä kaksi asiaa sekoitetaan toisiinsa. Sitä tapahtuu. Usein.