Avainsana: kasvissose

  • Keltajuuripyreellä kuorrutetut jauhelihamuffinssit

    Keltajuuripyreellä kuorrutetut jauhelihamuffinssit

    Paleokeittiön pääsiäisteema jatkuu pääruoalla! Menussa luki kauniisti, että tarjolla olisi ”mintulle ja fetalle maistuvia lammasmuffinsseja keltajuurikuorrutteella”. Täytyy myöntää, että ihan pikkusen huijasin. Suunnitelmissa oli kyllä, mutta aika monta asiaa meni tämän aterian kohdalla pieleen. Aloitetaan vaikka siitä, että lammasmuffinssit eivät ole karitsanjauhelihasta vaan ihan tavallista pakastimesta löytynyttä Herefordia. Jauhettua lammasta kun ei tähän hätään näiltä hoodeilta löytynyt.

    Seuraavaksi pieleen meni keltajuurisose. Juu, kauniita ovat kyllä paloitellut keltajuuret ja sipulit uunivuossa. Ennen kuin uuni astui mukaan kuvioihin. Ajatuksena oli kokkailla nimenomaan paahteista keltajuuripyrettä. Se ajatus ei kuitenkaan konkretisoitunut vaan paahteinen keltajuuripyree päätyi aika nopeasti viemäristä alas.

    Vaikka olin mielestäni pilkkonut juuret sopivan pieniksi paloiksi, niin niiden kypsyminen kesti forever and ever. Sitä ennen sipulit olivat palaneet karrelle ja keltajuuret muuttuneet keltaisista kullanruskeiksi. Lopputuloksena oli sakeaa kuravettä muistuttava rakeinen mössö! Joka paitsi näytti kamalalta, niin myös maistui hirveältä. Uusi päivä, uusi yritys! Ja siinä välissä uudet suunnitelmat kypsennyksen osalta.

    Sitten ne ”lammaspyörykät”. Niistä tuli kyllä ihan hyviä, mutta visio muffinssivuoissa kypsennetyistä pyöryköistä ei toiminut. Pyöryköistä irtosi sen verran nestettä, että siinä ei auttanut edes tuplavuoat. Lihapullat pelastin nesteestä, mutta läpimäriksi vettyneet paperivuoat lensivät roskiin (sen jälkeen kun olin kaatanut niissä puolilleen lilluneen nesteen pois). Onneksi tämä erehdys oli helposti korjattavissa. Vaihdoin vain vuoat kuiviin.

    Kypsät pyörykät vuoissa lupailivat mainiota lopputulosta. Kunnes menin kuorruttamaan ne liian löysäksi jääneellä keltajuurisoseella, hah hah! Nämä saivat kuitenkin kelvata. Ja kelpasivatkin! Ei kaikkein kauneimpia näkemiäni muffinsseja, mutta maut olivat kohdallaan. Kelpasivat hyvin kotipöytään, mutta ehkä emännän paleoravintolan avaus saa vielä odottaa. Todennäköisesti hautaan saakka.

    MINTUN- JA FETANMAKUISET LIHAPYÖRYKÄT

    6 isoa pullaa

    • ~400-500 g jauhelihaa (lammasta tai nautaa, ei niin nokonuukaa)
    • 1 sipuli
    • 1 kananmuna
    • 1 tl himalajansuolaa (muuta suolaa ehkä vähän vähemmän)
    • rouhittua mustapippuria
    • maun mukaan 1/2 – 1 tl juustokuminaa
    • maun mukaan tuoretta minttua (ulkolainen voimakkaampaa kuin kotimainen)
    • 1-2 puristettua valkosipulinkynttä
    • tuoretta lehtipersiljaa
    • maun mukaan murustettua fetajuustoa
    • luraus kookosmaitoa pehmentämään lihapullataikinaa ja pyöristämään vähän makuakin
    • kookosöljyä kuullottamiseen
    1. Silppua sipuli ja kuullota kookosöljyssä pannulla.
    2. Valmista lihapullataikina vaivaamalla jauheliha, kananmuna, kookosmaito/-kerma, mausteet ja silputut yrtit tasaiseksi taikinaksi.
    3. Lisää taikinan joukkoon jäähtynyt sipulisilppu sekä murustettu fetajuusto. Vaivaa taas tasaisesti sekaisin.
    4. Pyörittele lihapullataikinasta isoja pyöryköitä.
    5. Kypsennä 200 asteisessa uunissa, kunnes pullat ovat saaneet sopivasti väriä pintaan. Noin 20-30 minuuttia siihen menee.

    FETAJUUSTOLLA MAUSTETTU KELTAJUURISOSE

    Riittää kuorruttamaan 6 lihapullaa ja jää vielä vähän nälkäisemmillekin

    • ~600 g keltajuuria
    • 1 sipuli
    • ~60 g fetajuustoa
    • kuivattua timjamia
    • maun mukaan suolaa ja mustapippuria
    • tuoretta lehtipersiljaa
    • kuullottamiseen kookosöljyä
    1. Kuori ja paloittele keltajuuret sekä silpu karkeasti sipuli.
    2. Kuullota juuria ja sipulia parissa erässä pannulla kookosöljyssä, kunnes sipuli on kuullottunut ja keltajuurien väri muuttunut syvemmäksi. Lisää kuullotusvaiheessa mukaan myös timjami.
    3. Siirrä kaikki kattilaan, kiehauta ja jatka kypsennystä kannen alla miedolla lämmöllä vähäisessä vedessä (niin, että keltajuuripalat juuri ja juuri MELKEIN peittyvät), kunnes juurekset ovat haarukanmentävän pehmeitä. Mulla meni tähän vaivaiset puolisentoista tuntia…
    4. Kaada kaikki vesi pois ja siirrä kasvikset tehosekoittimeen. Lisää hieman suolaa ja surauta sileäksi. Lisää tarvittaessa nestettä (lientä tai kookosmaitoa/-kermaa).
    5. Lisää joukkoon fetajuusto, tehosekoita, maista ja lisää tarvittaessa suolaa. Keltajuuri on aika makea, joten suolaa tarvitaan tasapainottamaan makua.
    6. Siirrä valmis pyree takaisin kattilaan. Mausta mustapippurirouheella sekä silputulla lehtipersiljalla.

    Mun sose jäi tosiaan hieman liian löysäksi, koska en kaatanut aivan kaikkea keitinlientä pois. Se kannattaa tehdä, sillä lientä on helpompi lisätä kuin ottaa pois ;). Löysempi pyreekin on ihan fine, mutta kuten kuvista näkyy, niin hankaloittaa pursottamista lihapullien päälle. Sose myös jämäköityy jäähtyessä.

    Olin valmistanut lihapullat (ja pieleen menneen soseen) jo edellisenä päivänä, joten kokoamisvaiheessa vain lämmitin pullat ensin mikrossa ja pursotin sen jälkeen päälle hiukan jäähtyneen pyreen. Ihan vaan vinkiksi, että kuuman pyreen pursottamisessa polttaa näpit ;)

    Koristele vielä valmiit muffinssit mustapippurirouheella ja lehtipersiljalla.

    Idean lihaisista muffinsseista bongasin muuten joskus pinterestistä. Katselin lähinnä kuvia, joten ei hajuakaan millaisista pullista ja soseesta olivat ne muffinssit kasattu. Googlella varmasti löytyy. Myös kuvia hieman kauniimmista aikaansaannoksista ;). Idea toimisi varmasti oikein kivasti myös cocktail -paloissa.

    Ja hei! Tänään viimeistä päivää Viljatonta kattausta ja TehoPaleo28 -reseptivihkosta Paleokaupasta!

    Jatketaan loskaisessa säässä pääsiäisen ja hunajaisen jälkkärin odottelua ;)

  • Pekonipullat ja aurinkoinen sose

    Pekonipullat ja aurinkoinen sose

    Puolisentoista viikkoa sitten istuimme muutaman muun paikallisen ruokabloggaajan kanssa pienen blogimiitin tiimoilta saman pöydän ääreen. Pöydän toiselta puolen emäntää katseli Mukana maku -blogin Dick ja Beach house kitchenin Heli.

    Dicki oli mulle jo ennestään tuttu, Helin tapasin ensimmäistä kertaa. Hengenheimolaisten kanssa ei kuitenkaan tarvinnut ujostella. Juttua riitti ensimetreiltä saakka kokonaiseksi kolmeksi tunniksi! Ja tapaamisen jälkeen suuntasimme kaikki kolme vielä, mihinkäs muuallekaan, kuin samaan markettiin ruokaostoksille, hah hah!

    Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä jakaa ajatuksia kokkaamisesta ja bloggaamisesta.Tehtävä tuli täytettyä kiitettävästi ja siinä samalla pohdimme, mitä kivaa voisimme tehdä kimpassa.

    Ja siitä se sitten lähti! Dickin heittämä ajatus lihapullista! Ja kolmen kimpasta. En tiedä, mitä sinä ajattelet, mutta minä puhun nyt ruokahaasteesta. Itse asiassa olimme jo aiemmin sivunneet aihetta Dickin kanssa, mutta nyt oli hyvä hetki alkaa tuumasta toimeen.

    Meillä jokaisella on hieman erilainen ”ruokafilosofia”, jonka pohjalta kokkaamme. Ja bloggaamme. Minä tarkastelen maailmaa tietysti aika pitkälti paleoliittisesta näkövinkkelistä. Muiden näkemyksiin en puutu, joten kukin avatkoon omaa ajatusmaailmaansa ihan itse. Ihan parasta kuitenkin on, että erilaisista lähtökohdista huolimatta voimme tarttua samaan aiheeseen ja tarjoilla lihapullamme kukin omissa paketeissaan. Ruokarakkautta yli rajojen! <3

    Olin haasteesta ihan into pinkeänä. Tosin, kun päädyimme pyörittämään lihapullia, niin totesin, että enhän mä osaa tehdä kuin yhdenlaisia lihapullia! Sellaisia mahdollisimman yksinkertaisia; jauhelihaa, sipulia, kananmunaa, vähän suolaa ja pippuria. Mitä muuta lihapulla muka tarvitsee?!

    Pää löi aivan tyhjää. Mutta kyllä se siitä aika nopsaan täyttyi kun mietin, että millaista ruokaa yleensä teen. Ilman haasteen luomaa pientä positiivista painetta ;). Päätin pysyä itselleni uskollisena. Helppoa, yksinkertaista ja nopeaa arkiruokaa paleotyylillä. Sitä, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Pekonipullia siis!

    En ole aiemmin tehnyt pekonipullia, joten luotin täysin sokkona siihen, että kyllä näistä hyviä tulee. Olen saanut verenperintönä aimo annoksen kärsimättömyyttä, joten siirryin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen ajatuksista tekoihin. Sen enempää pohtimatta, viilaamatta tai testaamatta.

    Olen myös helposti innostuvaa tyyppiä, mutta yleensä yhtä nopeasti innostus laantuu kuin se syttyykin. Jos jokin menee pieleen, niin harvoin jaksan yrittää heti uudelleen. Ehkä sitten puolen vuoden tai vuoden päästä. Kun uusi innostus iskee.

    Onnekseni nämä pullat menivät kerralla putkeen enkä joutunut jättämään haastetta väliin. Vain suolan annostelu olisi kaivannut hieman hiomista. Suolaisen pekonin pelossa lisäsin lihapullataikinaan suolaa hieman liian vähän. Onneksi sitä saa helposti lisää valmiiseen annokseen.

    Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

    Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
    Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

    Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
    Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

    Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

    Subscribe to continue reading

    Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

  • Duck plate

    Duck plate

    Duck plate on Paleokeittiössä vähintäänkin yhtä outo käsite kun duck face. En vieläkään ole oppinut ottamaan itsestäni töröhuulikuvia. Tuskin tulen koskaan oppimaankaan. What a loss! Mutta duck plate on nyt korkattu! Tuttavallisemmin ankkalautanen vaan. Tai ankkaa lautasellakin käy.

    Rohkaistun välillä kokkailemaan jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Ankan rintafile lennähti lautaselle syystä, että halusin hieman venyttää rajojani ”kevätsiivoilijoiden” mukana. Ankan rintafileet olivat sopivasti tarjouksessa. Olen ehkä joskus saattanut saada ravintolassa ankkaa lautaselleni, mutta sitä on tapahtunut sen verran harvoin, että en todellakaan muista, olenko aiemmin haarukoinut ankkaa suuhuni vai en. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että tätä siivekästä ei ole aiemmin paleokeittiössä nähty. No nyt on! Tämäkin nähty.

    Valitsin ensikertalaiseksi valmiiksi marinoidun ankan rintafileen. Ei ehkä se paras vaihtoehto, kun alastonta ankkaakin oli tarjolla. Mun mielestä oli kuitenkin jo aivan riittämiin haastetta siinä, että ylipäätään kävin lihatiskiltä yhden ankan pyytämässä, joten kipusin tällä kertaa matalimman aidan yli. Varmistin toki etukäteen, mitä marinadi oli syönyt ja ainoaksi ongelmaksi omassa ravitsemuksen viitekehyksessä totesin rypsiöljyn, jonka senkin kuivasin pois ennen paistamista. Marinadi oli valmistettu marketin omassa keittiössä.

    Sitten vaan pähkäilemään, jotta mitä tälle nyt sitten oikein tekisi?! Onneksi sain lihatiskin emännältä hyviä neuvoja ja loput kaivoin kaikkitietävästä googlesta. Ja näin mä sitten paistoin ankan kypsäksi! Ylikypäksi, heh…

    ANKAN RINTAFILE

    1. Ota rintafile huoneenlämpöön lämpiämään noin puoli tuntia ennen valmistusta.
    2. Poista ylimääräinen marinadi ja kuivaa ankka.
    3. Tee nahkapuolelle ristiviillot rasvan läpi lihaan saakka.
    4. Laita ankka kylmälle pannulle, pannu hellalle ja liesi kuumenemaan.
    5. Kun ankanrasva alkaa tirisemään kivasti, niin paistaa filettä molemmin puolin noin kolmisen minuuttia.
    6. Suolaa ja mustapippuroi file, kiedo folioon ja tyrkkää ~200 asteiseen uuniin kypsymään 10-15 minuutiksi.
    7. Ota nyytti uunista ja anna vetäytyä toiset 10 minuuttia.
    8. Siivuta ja asettele siivut kauniisti (?) lautaselle.

    Eka kerta on aina eka kerta! Kuten jo totesin, niin tämä ankka meni ylikypsäksi eikä kauniin punertavasta sisuksesta ollut tietoakaan. Taisin ihan vaan varmuuden vuoksi pitää filettä uunissa ~13 minuuttia. Kymmenen, ehkä vähempikin olisi riittänyt. Ensi kerralla ankan paistoon astetta viisaampana! Ihan hyvä file oli tämä, vaikka läpikypsää olikin. Ei ollut sen enempää kuivaa kuin sitkeääkään, mutta kyllähän siitä tietty mehevyys uupui.

    Ankalle kaveriksi valmistin paahteista parsakaali-pinaattipyrettä, joka valmistui kätevästi tällä ohjeella ja vähemmällä nesteellä (lihaliemi). Olivat oikein sopiva pari. Muutaman parsakaalikukinnon säästin soseuttamiselta ja pyöräyttelin ne nopeasti kypsäksi pannulle jääneessä ankanrasvassa. Hiukan suolaa ja mustapippuria päälle, ja siinä se! Päälle vielä vähän punaista chiliä terävöittämään ja kaunistamaan annosta.

    Vaikka kaikki ei aivan nappiin mennytkään, niin olen jälleen kerran ääretömän ylpeä itsestäni. Koska uskalsin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja sain siinä samalla aikaiseksi jotain aika hyvää. Aika helposti ja nopeasti!

    Pitäiskö sunkin kokkeilla? ;)

  • Helppo paleoarki – Lihapalsternakkasose

    Helppo paleoarki – Lihapalsternakkasose

    Palsternakkasose on maannut nyt arkistoissa riittävän pitkään! Pukataanpa tämäkin, helppoakin helpompi arkiruoka viimein pihalle. Maistunee muksuillekin! Aina kannattaa kokeilla =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Vanhoja juttuhan tässä on taas yhdistelty uudeksi kokonaisuudeksi. Palsternakkapyre on tuttu miltei parin kuukauden takaa ja ”jauhelihasoselaatikko” bataatista ja kukkakaalista hieman kauempaa. Lihapalsternakkasose sopii sekä täys-, että semipaleoistille. Täyspaleotahan taikoo melkein ruoasta kuin ruoasta korvaamalla maitotuotteet kookoskermalla tai -maidolla. Nokare aitoa voita sallittakoon myös tiukkiksille ;). Jos pipo ei voita kestä, niin jälleen kerran voidaan palata kookoksen äärelle; kookosöljykin toimii. Melkein mihin vaan. Myös ulkoisesti.

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    LIHAPALSTERNAKKASOSE

    • ~800 g palsternakkaa
    • ~400 g jauhelihaa
    • 1 sipuli
    • sopivasti smetanaa, kuohukermaa tai kookoskermaa
    • nokare meijerivoita (toimii myös ilman)
    • tuoretta persiljaa
    • mausteeksi suolaa ja mustapippuria

    Kuori, pilko ja keitä palsternakka suolavedessä. Keittoaikaa en ole kellottanut, mutta aika nopsaan pehmenevät. Palsternakan ”kypsyessä” silpu ja kuullota sipuli ja paista jauheliha. Mausta jauheliha jo tässä vaiheessa tai lisää mausteet vasta soseeseen.

    Soseuta pehmenneet palsternakat sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi ja valitsemasi notkistaja. Surauta tasaiseksi. Lisää soseeseen paistettu jauhelihasipuli. Sekoita kauhalla tasaiseksi. Lopuksi sekaan vielä silputtu persilja, maun tarkistus, tarvittaessa lisää mausteita ja käsi haarukan tai lusikan varteen. Bon appetit!

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Parit pyreet

    Parit pyreet

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Nyt, kun bataatti- ja kukkakaalisoseet ovat olleet jossain mielihalujen tavoittamattomissa, on täytynyt keksiä lihalautaselle uusia kavereita. Joku kysyi, että mitä paleolla lihan kanssa syödään? No kasviksia! Tietty! Mun oppien mukaan kasvikset ovat The Juttu; suurin siivu päivittäisessä ruokavaliossa. Proteiinilähteet ovat tärkeitä, mutta kasvikset vielä tärkeämpiä. Kasviksista (hedelmistä ja marjoista) löytyy avain fyysiseen hyvinvointiin. Mutkan kautta yleensä henkiseenkin.

    Pikkuvinkki vielä ennen pyreiden pariin siirtymistä. Jos kilo kasviksia päivässä tuntuu haastavalta tehtävältä, niin aterioita on helppo täydentää… tsadaa! Viherpirtelöin! (Ks. myös perusohje). Tuore on aina parempi vaihtoehto kuin kypsennetty; 70% kasviksista raakana ja paremmin menee! Ja kyllä, sanoin tosiaankin KILO (paleoystävällisiä) kasviksia päivässä. Näitä kehon kavereita kun ei voi popsia liikaa =)

    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Kuvat ovat viime vuodelta, ajalta ennen joulua. Silloin pitkän pohtimisen jälkeen sain vihdoinkin nakattua palsternakat kattilaan ja survaistua ne soseeksi. Pari vuotta taisi mennä asiaa harkitessa. Palsternakkamuusi sopii aivan loistavasti stroganoffin kylkeen! Jopa vakavanha äitini oli samaa mieltä, kun kiikutin hälle annoksen töihin lounaaksi.

    PALSTERNAKKAPYREe

    • palsternakkaa
    • kuohukermaa
    • meijerivoita
    • mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua persiljaa

    Kuori ja pilko palsternakat. Keitä pehmeiksi suolavedessä. Kaada keitinvesi pois ja surauta karkeaksi soseeksi sauvasekoittimella. Lisää nokare voita ja sopivasti kermaa. Surauta sileäksi. Lisää mausteet, pyöräytä ympäri lusikalla, kauhalla tai ”taikasauvalla”. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa lisää. Lisää viimeiseksi silputut persiljat. Sekoita, älä surauta.

    Määriä en tähän ylös kirjannut, koska homma onnistuu parhaiten fiiliksellä. Alta kiloon palsternakkaa taisin käyttää reilun desin kermaa ja ehkä ruokalusikallisen tai kaksi voita. Sopivan suhteen löytää tarkkailemalla soseen koostumusta.


    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

    Samaan syssyyn vielä toinen, aivan mainio, joskin hippasen työläämpi mukulasose. Kuvia ei valmiista komistuksesta ole, mutta aika samalta nämä kaikki soseet näyttävät näyttävän ;)

    Jauhelihapihvit kaipasivat kaveria. Vihannesosastolta tarttui mukaan ekaa kertaa ever sellainen kummallisen näköinen mukula kuin aurinkoinen maa-artisokka (kuuluu auringonkukkien sukujuureen). Siitäpä sitä vasta makean makoisat soseet pyöräytin. Kuoriminen on hippasen työlästä, mutta ehdottomasti lopputuloksen arvoista. Kuorien poistaminen pitäisi onnistua myös lusikalla raaputtamalla, mutta itse käytin kyllä kuorimaveistä. Vinkki pätee ehkä paremmin vastanostettuihin yksilöihin?

    MAA-ARTISOKKAPYREe (2-3 annosta)

    • puoli kiloa maa-artisokkaa
    • nokare meijerivoita
    • puoli purkkia smetanaa
    • snadisti sitruunamehua (estää käsittääkseni tummumista)
    • mausteeksi suolaa ja jauhettua valkopippuria

    Toimenpiteet samat kuin palsternakalla. Kermalla saisi soseesta varmaankin kuohkeampaa, mutta jääkaapissa kökötti vain avattu smetanapurkki, joten sillä selviää myöskin mainiosti.

    ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.” ~Wikipedia


    Kaikki kasvissoseet voi toteuttaa jokseenkin samalla, helpolla kaavalla…

    1. Valitse mieleisesi kasvis/juures/vihannes.
    2. Esikäsittele, keitä ja soseuta.
    3. Notkista kermalla, smetanalla, hapankermalla, kookoskermalla tmv.
    4. Kiiltoa ja makua lisää voilla (kookosöljyllä?).
    5. Mausta suolalla, pippurilla ja sopivilla yrteillä.

    Jos olet täyspaleolla, niin kelpomuusia syntyy jo pelkällä kookoskermalla ilman maitotuotteita.

    Vieläko ihmetyttää, mitä lihan kanssa paleolla? ;)

  • Kuvasatoa lautaselta osa 1/2

    Operaatio kamerantyhjennys suoritettu. Pari kuvapostausta menneiden viikkojen lautasilta luvassa. Enemmän inspiraatiota(?) kuin reseptejä. Reseptejäkin saa. Kun vaan avaa suunsa! =)

    Aloitetaan!

    Kilosta riittää… useammaksikin päiväksi. Ja joka aterialle ;)


    Ei välttämättä maailman paras munakas, mutta tulipa tähteet käytettyä. Teemana illalliselta aamiaiselle!


    Ihan yhtä hyvää kuin villimpi serkkunsa!


    Ei mikään suosikki, mutta kokeiltava oli! Kerta riittänee… ;)


    Perussettiä! Yllä. Myöhäinen lounas ennemmin kuin aamiainen. Ehkä jollekin klo 14-15 käy aamustakin.


    Ilta- tai aamupalaksi. Välipalaksikin. Täyttää vatsan ja pitää nälkää =)


    Oma versio ”Hehkuvan vihreästä”. Litrasta loput kätevästi Edenin lasipulloon ja jääkaappiin. Hehkuu siinä parisen päivää.