Paleokeittiön pääsiäisteema jatkuu pääruoalla! Menussa luki kauniisti, että tarjolla olisi ”mintulle ja fetalle maistuvia lammasmuffinsseja keltajuurikuorrutteella”. Täytyy myöntää, että ihan pikkusen huijasin.
Vaikka tämän postauksen päätähtenä loistavat lihapullat, niin lautasella bataattisose varasti koko show`n! Pekonipullat sopivat kyllä oikein hyvin samaan kelkkaan, mutta auringossa vaan on jotain extra-energeettistä taikaa. Ja vuohenjuustossa. Pekonipullat pääsivät kyllä paremmin oikeuksiinsa seuraavina päivinä pannulla lämmitettynä. Ehkä makujen tasaantuminen ja pieni pintasuolaus teki tehtävänsä.
Duck plate on Paleokeittiössä vähintäänkin yhtä outo käsite kun duck face. En vieläkään ole oppinut ottamaan itsestäni töröhuulikuvia. Tuskin tulen koskaan oppimaankaan. What a loss! Mutta duck plate on nyt korkattu! Tuttavallisemmin ankkalautanen vaan. Tai ankkaa lautasellakin käy. Rohkaistun välillä kokkailemaan jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Ankan rintafile lennähti lautaselle syystä, että halusin hieman venyttää rajojani ”kevätsiivoilijoiden” mukana. Ankan rintafileet olivat sopivasti tarjouksessa. Olen ehkä joskus saattanut saada ravintolassa ankkaa lautaselleni, mutta sitä on tapahtunut sen verran harvoin, että en todellakaan muista, olenko aiemmin haarukoinut ankkaa suuhuni vai en. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että tätä siivekästä ei ole aiemmin paleokeittiössä nähty. No nyt on! Tämäkin nähty. Valitsin ensikertalaiseksi valmiiksi marinoidun ankan rintafileen. Ei ehkä se paras vaihtoehto, kun alastonta ankkaakin oli tarjolla. Mun mielestä oli kuitenkin jo aivan riittämiin haastetta siinä, että ylipäätään kävin lihatiskiltä yhden ankan pyytämässä, joten kipusin tällä kertaa matalimman aidan yli. Varmistin toki etukäteen, mitä marinadi oli syönyt ja ainoaksi ongelmaksi omassa ravitsemuksen viitekehyksessä totesin rypsiöljyn, jonka senkin kuivasin pois ennen paistamista. Marinadi oli valmistettu marketin omassa keittiössä. Sitten vaan pähkäilemään, jotta mitä tälle nyt …
Palsternakkasose on maannut nyt arkistoissa riittävän pitkään! Pukataanpa tämäkin, helppoakin helpompi arkiruoka viimein pihalle. Maistunee muksuillekin! Aina kannattaa kokeilla =) Vanhoja juttuhan tässä on taas yhdistelty uudeksi kokonaisuudeksi. Palsternakkapyre on tuttu miltei parin kuukauden takaa ja ”jauhelihasoselaatikko” bataatista ja kukkakaalista hieman kauempaa. Lihapalsternakkasose sopii sekä täys-, että semipaleoistille. Täyspaleotahan taikoo melkein ruoasta kuin ruoasta korvaamalla maitotuotteet kookoskermalla tai -maidolla. Nokare aitoa voita sallittakoon myös tiukkiksille ;). Jos pipo ei voita kestä, niin jälleen kerran voidaan palata kookoksen äärelle; kookosöljykin toimii. Melkein mihin vaan. Myös ulkoisesti. LIHAPALSTERNAKKASOSE ~800 g palsternakkaa ~400 g jauhelihaa 1 sipuli sopivasti smetanaa, kuohukermaa tai kookoskermaa nokare meijerivoita (toimii myös ilman) tuoretta persiljaa mausteeksi suolaa ja mustapippuria Kuori, pilko ja keitä palsternakka suolavedessä. Keittoaikaa en ole kellottanut, mutta aika nopsaan pehmenevät. Palsternakan ”kypsyessä” silpu ja kuullota sipuli ja paista jauheliha. Mausta jauheliha jo tässä vaiheessa tai lisää mausteet vasta soseeseen. Soseuta pehmenneet palsternakat sauvasekoittimella. Lisää joukkoon voi ja valitsemasi notkistaja. Surauta tasaiseksi. Lisää soseeseen paistettu jauhelihasipuli. Sekoita kauhalla tasaiseksi. Lopuksi sekaan vielä silputtu persilja, maun tarkistus, tarvittaessa lisää mausteita ja käsi haarukan tai lusikan varteen. Bon …
Nyt, kun bataatti- ja kukkakaalisoseet ovat olleet jossain mielihalujen tavoittamattomissa, on täytynyt keksiä lihalautaselle uusia kavereita. Joku kysyi, että mitä paleolla lihan kanssa syödään? No kasviksia! Tietty! Mun oppien mukaan kasvikset ovat The Juttu; suurin siivu päivittäisessä ruokavaliossa. Proteiinilähteet ovat tärkeitä, mutta kasvikset vielä tärkeämpiä. Kasviksista (hedelmistä ja marjoista) löytyy avain fyysiseen hyvinvointiin. Mutkan kautta yleensä henkiseenkin. Pikkuvinkki vielä ennen pyreiden pariin siirtymistä. Jos kilo kasviksia päivässä tuntuu haastavalta tehtävältä, niin aterioita on helppo täydentää… tsadaa! Viherpirtelöin! (Ks. myös perusohje). Tuore on aina parempi vaihtoehto kuin kypsennetty; 70% kasviksista raakana ja paremmin menee! Ja kyllä, sanoin tosiaankin KILO (paleoystävällisiä) kasviksia päivässä. Näitä kehon kavereita kun ei voi popsia liikaa =) Kuvat ovat viime vuodelta, ajalta ennen joulua. Silloin pitkän pohtimisen jälkeen sain vihdoinkin nakattua palsternakat kattilaan ja survaistua ne soseeksi. Pari vuotta taisi mennä asiaa harkitessa. Palsternakkamuusi sopii aivan loistavasti stroganoffin kylkeen! Jopa vakavanha äitini oli samaa mieltä, kun kiikutin hälle annoksen töihin lounaaksi. PALSTERNAKKAPYREe palsternakkaa kuohukermaa meijerivoita mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria sekä silputtua persiljaa Kuori ja pilko palsternakat. Keitä pehmeiksi suolavedessä. Kaada keitinvesi pois …
Operaatio kamerantyhjennys suoritettu. Pari kuvapostausta menneiden viikkojen lautasilta luvassa. Enemmän inspiraatiota(?) kuin reseptejä. Reseptejäkin saa. Kun vaan avaa suunsa! =) Aloitetaan! Kilosta riittää… useammaksikin päiväksi. Ja joka aterialle ;) Ei välttämättä maailman paras munakas, mutta tulipa tähteet käytettyä. Teemana illalliselta aamiaiselle! Ihan yhtä hyvää kuin villimpi serkkunsa! Ei mikään suosikki, mutta kokeiltava oli! Kerta riittänee… ;) Perussettiä! Yllä. Myöhäinen lounas ennemmin kuin aamiainen. Ehkä jollekin klo 14-15 käy aamustakin. Ilta- tai aamupalaksi. Välipalaksikin. Täyttää vatsan ja pitää nälkää =) Oma versio ”Hehkuvan vihreästä”. Litrasta loput kätevästi Edenin lasipulloon ja jääkaappiin. Hehkuu siinä parisen päivää.
PALEOKEITTIÖ 