Kiireestä puheen ollen… Kiire – Mikä ihana tekosyy! Niinpä. Monen kohdalla näin. Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin oma kiireeni on kesän jälkeen ollut raikas tuulahdus. Positiivinen juttu, joka on väliaikaisesti muokannut omaa prioriteettilistaani. Ehdin kuitenkin edelleen tekemään kaikki itselleni tärkeät asiat. Vaikka ruokailut, etenkin ruoanvalmistus ja Paleokeittiö ovat jääneet taka-alalle ;). Olisin voinut syödä paremminkin, mutta en ole heittäytynyt kiireen varjolla täysin hunningolle. Olen tehnyt melko hyviä valintoja ja hyviä kompromisseja. Maksalaatikkoa lukuunottamatta =D Onnekseni paleo on kolmen vuoden harjoittelun jälkeen juurtunut selkäytimeen. Tiukassakaan paikassa ei tarvitse liiaksi pohtia. Ajan autopilotilla. Olen tilanteeseen tyytyväinen. Tiedän kiireen syyt (mm. oma viikon sairastelu sai hommia ja tapaamisia kasaantumaan). Tiedän, että kiire on vain väliaikaista. Leppoinen (?) arki odottaa.

Kaikkien kohdalla kiire ei ole yhtä positiivinen asia. Kiire on ongelma silloin, kun se on elämässä läsnä joka päivä. Vuodesta toiseen. Kiire on ongelma, kun se saa stressikäyrän kohoamaan. Kiire on ongelma, kun et ehdi tehdä niitä asioita, joita haluaisit tehdä!

Valmennuksesta kiinnostuneet ihmiset perääntyvät monesti kiireeseen vedoten.

Joo, siis tää ois tosi hieno juttu, sopis mulle ja tarvitsisin just niin tätä, mutta kun mulla ei oo aikaa! En mä voi sitoutua kolmeksi kuukaudeksi valmennukseen! Mä en vaan pysty. En ainakaan just nyt. Mut katotaan sit syksyllä. Tai vuodenvaihteen jälkeen!

Hah hah! Näistä ihmisistä en odotakaan kuulevani syksyllä tai ensi vuonna. Ellei heidän elämässään tapahdu jotain ajattelutavan mullistavaa. Heillä on ihan yhtä vähän aikaa ensi vuonna. Kiire on heille tekosyy. Aito tai epäaito. Se surettaa. Monilla on terveydellisiä ongelmia (muistutus! mm. ylipaino ja jatkuva väsymys kertovat terveydellisistä ongelmista). Eivätkä he koe hyvinvointiaan ja terveyttään sen verran tärkeäksi, että järjestäisivät sille aikaa. Mikä tässä elämässä voi olla tärkeämpää kuin voida hyvin ja olla terve?! Ilman näitä ei ole elämää! Ei ainakaan kivaa ja täysipainoista.

Totuus on, että esim. omat valmennukseni ja niihin liittyvä harjoittelu eivät vie paljonkaan aikaa. Ruokailuja en viitsi mukaan edes laskea, koska jokaisen on syötävä. Mutta harjoittelun osalta totuus on seuraava. Kolmen kuukauden UNIQ Performance -perus-/etävalmennus vie jokaisen käytettävissä olevasta ajasta ~2%. Nukkuminen ja työ vievät molemmat kolmanneksen. Jäljelle jää 33%, josta harjoitteluun tuhraantuu 6%:n siivu. Vielä on 27% aikaa tuhlattavana muihin aktiviteetteihin. 6% vapaa-ajasta terveyteen. Etkä ole edes sitä valmis panostamaan itseesi! Shame on You! ;)

APUA KIIREESEEN

Tästä ei pitänyt tulla saarnaa tai vouhotusta vaan suosituspostaus. Postasin jo aiemmin FB:hen linkin Katri Mannisen aivan loistavasta digitaalisen itsevalmennuspaketin testiversiosta. Testiversion voit ladata veloituksetta täältä. Ja aiheena on… yllätys, yllätys… KIIRE!

Jos olet liian kiireinen pitääksesi itsestäsi huolta tai tehdäksesi elämässä mitä haluaisit, niin tee itsellesi palvelus ja lataa tämä Katrin valmennuspaketti aiheesta Kiire on turhaa (Kiire on laiskuutta?). Hyviä pointteja, ratkaisun avaimia, toivottavasti myös ahaa -elämyksiä. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Sinulle, jolla on aina liian kiire.

Kiire kertoo siitä, ettet ota täyttä vastuuta omista teoistasi ja valinnoistasi. ~Katri Manninen

P.S. Muutama sana yllä olevasta kuvasta. Kuvat ovat Porkkalanniemestä. Ne symboloivat kiireettömyyttä ja montaa muuta hienoa asiaa elämässäni. Höyheniin liittyy pieni, hassu tunnustus. Pakkomielle. En nimittäin kykene kulkemaan maastossa kohtaamieni höyhenien ohitse vaan melkeinpä poikkeuksetta kerään ne mukaani. Jotkut muistan ottaa pois taskuista, kaikkia en. Kotona niitä sitten löytyy yllättävistä paikoista nostaen aina hymyn huulille.  Porkkalan rannoilla höyheniä on tuhottomasti. En kyennyt niitä täysin ohittamaan, joten tyydyin keräämisen sijaan kuvaamaan aihetta ”Höyhenet ja luonnontekstuurit”.