Puolisentoista viikkoa sitten istuimme muutaman muun paikallisen ruokabloggaajan kanssa pienen blogimiitin tiimoilta saman pöydän ääreen. Pöydän toiselta puolen emäntää katseli Mukana maku -blogin Dick ja Beach house kitchenin Heli.

Dicki oli mulle jo ennestään tuttu, Helin tapasin ensimmäistä kertaa. Hengenheimolaisten kanssa ei kuitenkaan tarvinnut ujostella. Juttua riitti ensimetreiltä saakka kokonaiseksi kolmeksi tunniksi! Ja tapaamisen jälkeen suuntasimme kaikki kolme vielä, mihinkäs muuallekaan, kuin samaan markettiin ruokaostoksille, hah hah!

Tapaamisen tarkoituksena oli tutustua toisiimme sekä jakaa ajatuksia kokkaamisesta ja bloggaamisesta.Tehtävä tuli täytettyä kiitettävästi ja siinä samalla pohdimme, mitä kivaa voisimme tehdä kimpassa.

Ja siitä se sitten lähti! Dickin heittämä ajatus lihapullista! Ja kolmen kimpasta. En tiedä, mitä sinä ajattelet, mutta minä puhun nyt ruokahaasteesta. Itse asiassa olimme jo aiemmin sivunneet aihetta Dickin kanssa, mutta nyt oli hyvä hetki alkaa tuumasta toimeen.

Meillä jokaisella on hieman erilainen ”ruokafilosofia”, jonka pohjalta kokkaamme. Ja bloggaamme. Minä tarkastelen maailmaa tietysti aika pitkälti paleoliittisesta näkövinkkelistä. Muiden näkemyksiin en puutu, joten kukin avatkoon omaa ajatusmaailmaansa ihan itse. Ihan parasta kuitenkin on, että erilaisista lähtökohdista huolimatta voimme tarttua samaan aiheeseen ja tarjoilla lihapullamme kukin omissa paketeissaan. Ruokarakkautta yli rajojen! <3

Olin haasteesta ihan into pinkeänä. Tosin, kun päädyimme pyörittämään lihapullia, niin totesin, että enhän mä osaa tehdä kuin yhdenlaisia lihapullia! Sellaisia mahdollisimman yksinkertaisia; jauhelihaa, sipulia, kananmunaa, vähän suolaa ja pippuria. Mitä muuta lihapulla muka tarvitsee?!

Pää löi aivan tyhjää. Mutta kyllä se siitä aika nopsaan täyttyi kun mietin, että millaista ruokaa yleensä teen. Ilman haasteen luomaa pientä positiivista painetta ;). Päätin pysyä itselleni uskollisena. Helppoa, yksinkertaista ja nopeaa arkiruokaa paleotyylillä. Sitä, mikä ensimmäisenä tulee mieleen. Pekonipullia siis!

En ole aiemmin tehnyt pekonipullia, joten luotin täysin sokkona siihen, että kyllä näistä hyviä tulee. Olen saanut verenperintönä aimo annoksen kärsimättömyyttä, joten siirryin heti ensimmäisen mahdollisuuden tullen ajatuksista tekoihin. Sen enempää pohtimatta, viilaamatta tai testaamatta.

Olen myös helposti innostuvaa tyyppiä, mutta yleensä yhtä nopeasti innostus laantuu kuin se syttyykin. Jos jokin menee pieleen, niin harvoin jaksan yrittää heti uudelleen. Ehkä sitten puolen vuoden tai vuoden päästä. Kun uusi innostus iskee.

Onnekseni nämä pullat menivät kerralla putkeen enkä joutunut jättämään haastetta väliin. Vain suolan annostelu olisi kaivannut hieman hiomista. Suolaisen pekonin pelossa lisäsin lihapullataikinaan suolaa hieman liian vähän. Onneksi sitä saa helposti lisää valmiiseen annokseen.