PALEOKEITTIÖ

Puuuuuh! Tällä ”kuurilla” ei ole toden totta tarvinnut nälästä kärsiä! Päinvastoin! Olin suunnitellut syöväni enemmän kuin napa pystyy tällä hetkellä vetämään. Sitä se teettää! Monipuolinen, ravinteikas, aito ruoka! Nytkin vatsa on niin täpösellään täysi, että päivän toinen pirtelö jäänee jälleen välistä. Taas.

Kyllä, kyllä! Palaan vielä Äitienpäivän suklaakakkuun, kunhan sivusto, jolta reseptin pöllin on jälleen pystyssä.

Sitä ennen ”pieni” kuvakatsaus menneiden päivien aterioihin. Jos kuvaoksennus ällöttää, niin postauksen selaaminen kannattaa jättää tähän. Luvassa on liikaa kuvia ja liian vähän tekstiä.

Aamu alkaa kannullisella viherpirtelöä. Eihän se vihreältä näytä, mutta on se! Sekaan kipattu heraproteiini ja seesaminsiemenet vaan tekevät tepposia. Niin tämä on se ensimmäinen niistä päivän kahdesta pirtelöstä. Iltasella riittää puolisen litraa marjapirtelöä vallan mainiosti. Silloin kun sen kykenee kitaansa kippaamaan.

Tällä viikolla viherpirtelöstä on löytynyt paitsi voikukanlehtiä, niin myös poimulehtiä. Suoraan luonnosta. Tai takin taskusta ;)

Vähän ruokaisampi savulohisalaatti. Lautanen on syvä. Siihen mahtuu yksi pieni ruukkusalaatti ja puolikas isommasta. Halkaisija muuten skaalaimella mitattuna tasan 23 senttiä. Skaalain on edelleen tallessa arkkitehtiajoilta. Välillä sitä tarvitsee. Lautasten mittaukseen.

Vähän tylympää settiä eiliseltä. Keinovalo tekee kuvista tylyjä. Oli maukkaampaa kuin miltä tylyissä kuvissa näyttää. Viimeiset jauhelihapihvit ja kukkakaali-porkkana-varhaiskaalihöystöä. Ylikypsää. Taas =D

Pihvi ei ollut ylikypsä. Se oli alikypsää ja sisältä kauniin vaaleanpunaista.

Välillä on pärjättävä vähemmällä. Silloin kun ei halua lähteä kauppaan ennen kuin jääkaappi on tyhjä. Jämillä meni tämä lounas. Mutta hyvin sillä iltaan saakka eli =)

Ja sitten taloon tuli varhaiskaali! Ja kaalipata! Ilman riisiä, smetanaa, vaahterasiirappia ja puolukkahilloa. Meiramia ja kookosmaitoa sai sentään sekaan laittaa. Tällä mennään tämä viikko.

Alla syyllinen tämän hetken täyteläiseen oloon. Edelleen ruokaisamman puoleinen salaatti. Samalta syvältä 23 sentin lautaselta. Päällä itse tehtyä salaatinkastiketta; kirpakkaa limeä inkiväärillä, cayennella ja persiljalla terästettynä.

KATKARAPU-TONNIKALASALAATTI MANGOLLA JA KANANMUNALLA

• puolikas ruukkusalaatti
• ~10 cm kurkkua
• 1/2 avokado
• syöntikypsää mangoa
• 100 g katkarapuja
• puoli purkkia vaaleaa tonnikalaa
• kotikananmuna
• salaattisiemensekotusta
• kapriksia

30 päivän matkani TehoPaleon puhdistaviin syövereihin oli edennyt eilen jo viidenteen päivään. Valitettavasti viides päivä ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin tai toivoin sen olevan. Se selvisi jo heti aamusta silmät avattuani. Koska ne eivät meinanneet yksinkertaisesti aueta. Syy ei ollut unissa.

Mutta näin tämä homma menee! Yksi päivä yhtä ja toinen toista!

Kolmas ja neljäs päivä toivat mukanaan ihanan keveyden kehoon. Ja duracell -paristot tuli asennettua siinä sivussa; paljon energiaa, terävä ja pirteä mieli. Lääkäri olisi todennäköisesti diagnosoinut maaniseksi ja lyönyt purkin rauhoittavia käteen.

Missä syy? Voisin väittää, että puhtaassa, ravinteikkaassa ruoassa tietysti! En kuitenkaan väitä. Koska en tiedä. Syy saattaa löytyä myös viime päivinä hartaudella tankkaamastani luonnon D-vitamiinista. Tai ihan vaan auringonvalosta. Ehkä maadoittumisesta? Hyvistä ajatuksista? Metsälenkeistä? Kivasta tekemisestä? Ihanista ihmisistä? Parhaista karvanaamoista? Tai josko sittenkin… kaikista näistä ja monesta muusta tekijästä, joita en osaa edes ajatella.

Noh, se oli kolmannen ja neljännen päivän ihanuutta. Viides toi yllätyksen. Ja ei, se ei ollut piristävä yllätys. Se oli väsyttävä yllätys. Sellainen mukava pieni nesteturvotus, että luulin talven palanneen. Ja toppavaatteet pakkasten perässä; michelinmies tässä hei! Turvotus tuo melkeinpä aina mukanaan myös hitauden ja väsymyksen, johon ei auta nukkuminen. Niillä mentiin eilinen. Hitaalla.

Ja hopskeikkaa! Tänään on taas turvotus tiessään, silmät aukenivat kevyesti ja ainakin päivä tähän saakka on sujunut energisissä merkeissä. Kiva! Me likes <3

Jos eilinen alkoi jo heti aamusta tahmeasti, niin eipä loppupäiväkään sujunut ihan niinkuin Strömsössä. Olin suunnitellut meneväni heti aamusta kauppaan, mutta suunnitelmiin tuli äkillinen muutos. Joka tietysti tarkoitti myös melko autiota jääkaappia. Päivän ensimmäinen ateria (kiinteä) tuli siis riivittyä kasaan jämistä, joita sattui löytymään. Lautaselle lappasin köyhän emännän eväät…

• miniavokado (luomu)
• kurkkua
• cantaloupe -melonia
• valkosipulihapankaalia (luomu)
• 2 paistettua kotikananmunaa

Hyvin tällä pärjättiin!

Toiseen ateriaan olin jo ehtinyt käydä hakemassa jääkaappiin täydennystä. Jos ei sitä vielä tässä vaiheessa olisi tehty, niin ei olisi tarvinnut tehdäkään. Nimittäin kun mä alan kokkaamaan illallista, alkavat myös kaupat sulkea ovensa.

Eikä tämäkään sitten loppujen lopuksi sujunut ihan Strömsön tapaan. Kiireessä unohdin jauhelihapihveistä sipulin. Miltä maistuu jauhelihapihvi ilman sipulia?! Ei ainakaan sipulille. Ja kävipä siinä sitten vielä niin, että multitaskatessani unohdin kasvikset liian kauaksi kattilaan. Tuloksena ylikypsää mössöä. Ihan maukasta kylläkin. Itse asiassa liiankin maukasta, sillä ajattelin tästä riittävän kolmeen annokseen. No ei riitä kuin kahteen. Koska santsasin. Puoli kiloa kasviksia päivässä taitaa tarkoittaa kohdallani vähintään puolta kiloa ATERIALLA. Ei se huono ole. Mutta kallista se on.

Jauhelihapihvit menivät jokseenkin tällä, tutulla, vanhalla kaavalla ja parsakaali-kukkakaali-porkkanahöystöä palan painikkeeksi. Mukana tällä kertaa ryhmäläisen vinkistä myös valkosipuli. Ja voin tilalla tirisee nyt tämän 30 päivän ajan kookosöljy.