Vaikka vuosi vielä viipyy viikon verran, niin haluan jo näin joulun kynnyksellä myös kiittää Sinua Paleokeittiössä vuoden aikana piipahtanut tai pidempäänkin viihtynyt vierailija. Toivottavasti tapaamme myös ensi vuonna! Ehkä jo joulunaikaan tai välipäivinä? Keittiö on auki, vaikka emäntä viettää joulua ja lomailee jo toista viikkoa. Kiitos Sinulle; iloa, valoa ja sydämellisiä ajatuksia jouluusi ja tervetuloa takaisin! Näin toivoo ja toivottelee Paleokeittiön emäntä aka Johanna ♥
Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville.
Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä.
Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä.
Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle.
Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan suuntaan. Mun mielestä. Ei yltänyt chilimakkaraversio chipotle -version tasolle. Maistui siitä huolimatta vaihtoehdoista parhaiten.
Grillatut kasvikset olivat mielestäni edelleen hieman pliisu esitys. Vadelmabalsamiviinietikasta huolimatta. Jo viimeksi taisin marmattaa grillattujen vihannesten arkipäiväisyyttä. Se mielipide ei ole vaihtunut vuodessa mihinkään. Valkosipulilla ja parmesanilla maustettu bataattipyre oli silkkisen pehmeää ja ihan hyvää, mutta ei sekään kovasti sävähdyttänyt. Noh, mulla onkin ollut ongelmia bataatin kanssa jo jonkin aikaa, joten pistetään siihen piikkiin. Kokonaisuudessaan pääruoka oli sopivan kokoinen ja muutenkin helt okej. Ilman wow -faktoria tosin ;)
Vielä on tämän tarinan viimeinen osa kirjoittamatta. Kuvamateriaalia ainakin löytyi jälkiruokaosiota varten, öh… riittävästi. Myös jälkiruokaa sain riittävästi, vaikka en tohtinutkaan parin vanhemman ja hienomman puoleisen leidin tapaan rohmuta jälkkäreitä doggybagiin mukaan kotio pakattavaksi. Suoraan sanoen mulle kyllä riitti oikein mainiosti ja vähän liiaksikin se, mitä paikan päällä tuli ”maisteltua”. En olisi voinut kuvitellakaan aloittavani seuraavaa aamua makeaa muovirasiasta kauhoen. Ällöä!
Juttusarjan muut osat…
Kuten jo aimmin uhosin, niin kävimme eilen, maailmanlopun päivänä 211212 viettämässä ystäväni kanssa pientä joulua Klaus K:n ravintola Ilmattaressa. Kameraan kertyi sen verran kuvasaastetta, että lienee kaikkien kannalta paree jakaa postaus useampaan osaan. Aloitellaan alkuruoista. Kuten tapana on.
Viime vuodesta viisastuneena olin laatinut tiukan strategian, kuinka edetä järkevällä ja maltillisella tavalla. Aikaakin oli käytettävissä viime vuotta tunti vähemmän, joten strategian luominen ja sen noudattaminen olisi muutenkin fiksu veto. Strategia lyhyesti…
Jollekin muullekin oli maistunut ennakkosuosikkini, Klaus K:n Kuhaceviche. En tiedä oliko resepti eri vai alkaako muisti pettämään, mutta ei se ollutkaan niin hyvää kuin muistelin. Melko mautonta sanoisin. Olisin kaivannut enemmän jotain ”sitrusmaista”. Ehkä suolaakin…
”Herkkua on siinä monenlaista…”. Tämän vuoden alkuruokien ehdoton ykkönen oli jo viime vuonna hyväksi todettu ankanmaksapatee kera mausteisen punasipulihillokkeen. Kalaruokalautasella näkyy strategiasta poiketen myös pieni pala leipää. Sitä vaan oli aivan pakko maistaa, koska näin mukana mukavia sattumia. Osa punaisia. Maku ei kuitenkaan vastannut odotuksia. Ja voi olisi ollut ihan kiva juttu! Graavilohen skippasin tänäkin vuonna. Raaka kala ei vaan istu mun suuhun.
Lihalautanen oli aika tasainen. Lautasen kuningattareksi nimeäisin kuitenkin palvikalkkunan kera karpalohillokkeen. Olen kalkkuna ja karpalo ihmisiä. Pekoni on aina hyvää. Sopii arkeen ja juhlaan. Harmittavasti näköjään missasin naudanpaistin kaveriksi tarkoitetun piparjuurikastikkeen. Olisin pitänyt siitä aivan varmasti. Pidin ehkä viime vuonna.
Ihan mukavasti alkoi alkuruokien jälkeen nälkäinen vatsa täyttyä. Alkuruokapöytä oli tuttuun tapaan monipuolinen, mutta jollain tapaa päällimmäiseksi adjektiiviksi kielelle jäi mauttomuus… Sanoisin kuitenkin, että alkuruokapöytä oli koko aterian parasta antia. Ja ankanmaksepatee punasipulihillokkeella taivaallista!
Seuraavassa osassa pääruokien kimppuun!
Juttusarjan muut osat…
Vaikka eksoottinen onkin hyvää, niin lohiresepteistä ehdoton suosikkini on edelleen vanha kunnon ”kalaa kermakastikkeessa”. Tässä reseptissä ei sinänsä ole mitään uutta, pelkkää pilkunviilausta. Mutta kertaus on opintojen äiti, sanotaan. Eksoottinen on aivan loistava vaihtoehto etenkin silloin, kun paleopipo on vedetty todella kireälle ja syvälle päähän. Semipaleokausina höllempikin ote käy. Kermalla kuorrutettuna.
KERMAISEN UUNILOHEN KUORRUTE
Kermaisen uunilohen valmistus on hyvä aloittaa kastikkeesta. Tosin noin puoli tuntia sitä ennen olen ottanut lohifileen huoneenlämpöön ja maustanut sen punertavan puolen suolalla ja pippurilla, kietonut takaisin pakettiin lepäilemään ja lämpiämään kera mausteiden.
Sekoita smetana ja kerma keskenään. Lisää joukkoon sitruunamehu ja muut mausteet. Pilko purjo ja saksi vielä tilli mukaan. Sekoita.
UUNILOHI
Lohifileen heitän ensin nahkapuoli ylöspäin 175 asteiseen uuniin noin viideksi minuutiksi. Tämän jälkeen kala ulos uunista ja nahka roskikseen. Lämmin nahka irtoaa helposti kokonaisena. Ellei irtoa, niin hetkeksi vielä uuniin.
Esilämmitetyn lohen päälle kermainen ja purjoinen kastike,ja kala takaisin edelleen 175 asteiseen uuniin kypsymään noin puoleksi tunniksi.
Kypsä kermakala sai tällä kertaa kaveriksi keitetyt porkkanat. Ei mikään maailman suurin makujen liitto, mutta kelpasi paremman puutteessa tämäkin. Porkkanat kuorin, pilkoin ja keitin pehmeiksi suolavedessä. Päälle iso nokare voita ja hieman hunajaa. Persiljaa jäin kaipaamaan. Sitä vaan ei sattunut sen enempää jääkaapista kuin pakastimestakaan enää löytymään.
Lohesta vielä muutama sana. Viime aikoina kaupan tiskiltä on löytynyt vain tuoretta, norjalaista, kasvatettua kalaa. Ruodotonta. Suhteellisen edullisesti. Valitettavasti jo useampaan kertaan ostamani kala on ollut melkoista kuraa. Siitä huolimatta, että eräästä kerrasta viisastuneena olen ajanut kalakauppiaan epätoivon partaalle yrittäessäni silmämääräisesti valita mahdollisimman tuoreen näköisen fileen. Ellei sellaista ole tiskiltä löytynyt, niin on se kaivettu takahuoneesta esiin. Noh, samaa mössöä kaikki.
Jos lohta joskus löytyy villinä tai luomuna, niin valitsen tämän vähintään kaksi, joskus jopa kolme kertaa kalliimman vaihtoehdon. Koska kuraa on ikävä syödä. Kuvien lohen jälkeen en enää suostu kuraa syömään! Ellei laadukkaampaa kalaa löydy tiskistä, niin jääköön tämä ”terveysvaikutteinen” kala syömättä. Imen terveysvaikutukset mieluummin pullosta. Ei tarvitse pettyä ja tulee huomattavasti halvemmaksi.
Olenko jälleen kerran ainoa nirppanokka?
Yksi juttu vielä, joka lohessa ärsyttää. Tämä jo moneen otteeseen mainitsemani TUORE -sanan käyttö. Eikö kaiken myytävän kalan tulisi jo ihan lähtökohtaisesti olla tuoretta?! Mitä erityisarvoa maininta ”tuore” tuo myytävälle kalalle? Myykö joku myös vanhaa norjalaista? Lähteekö se tiskistä huokeammalla?
Miltä näyttää paleoistin joulupöytä? Vaikka tältä!
Reseptit ja lisää makoisia kuvia upeasta Call me cupcake! -blogista <3
My point; joulu on kerran vuodessa! Arki on arkisyömistä, juhla on juhlaa ja joulu on juhlista suurin. Jos ihmisellä ei ole vakavia terveydellisiä ongelmia, niin siitä vaan syömään joulun perinneruokia. Jälkkäreineen. Jos kehossa kulkee mukana liikaa ylimääräistä, niin valitse yksi, se sinulle kaikkein tärkein ja rakkain joulun juhlapäivä, ja syö silloin mitä mielesi halajaa. Yksi päivä riittää. Seuraavana jo napakasti takaisin paleoherkkujen pariin.
Ja kyllä, vatsa saattaa olla jälkeenpäin hieman kipeä ja olo kaikin puolin epämukava. Ajatuskaan ei kulje. Tosin sen ei jouluna niin tarvitse kulkeakaan. Se on hinta, jonka valinnasta moni ei-paleoistikin joutuu maksamaan. Valinta on jokaisen oma. Onko se sen arvoinen? Se sinun on itse päätettävä. Minun mielestäni useimmiten on.
Siinä simppelit vinkkini jouluun paleoliittisen ravintovalmentajan näkökulmasta. Muistatko vielä 80-20 säännön? Joulu menköön sen 20%:n piikkiin. Sinne mahtunevat myös muut vuoden juhlapäivät. Jos arkisyöminen sujuu, kuten luolamiehellä eikä elämä ole yhtä juhlaa.
Paleo on elämäntapa, jota tulee voida noudattaa koko loppuelämän. Aiotko pitää pipon tiukalla koko loppuelämäsi ja jättää jokaisen jouluaterian ja palan synttärikakkua syömättä? Kokonaisuus ratkaisee. Ja kun pelisäännöt ovat selvillä ja kokonaisuus kunnossa, niin paleoihminen voi sekä fyysisesti, että psyykkisesti hyvin. Paleo on helppo tapa elää ja paleoistilla on hymy herkässä. Myös juhlapäivinä =)
Ja tervetuloa ravintovalmennukseen! Ensi vuonna!
Kyllä, kyllä! Tässä se nyt tulee! Tuo puolikuuluisa joulupirtelö, josta jo ehdin kohkaamaan. Toistaiseksi sitä on saatava joka päivä! Kun aamu alkaa joulupirtelöllä, niin loppupäiväkin menee mukavasti joulumielellä. Kokeile! Varoitus: Saattaa koukuttaa ;)
JOULUINEN PIRTELÖ v. 1.0 (~4-5 dl)
Kuori appelsiini. Itse leikkaan tylysti kuoret veitsellä pois, jotta ei tarvitse sen enempää kynsiä appelsiinin kanteen upottaa. Homma hoituu myös nopeammin kuin käsillä väkertäessä. Tehosekoittimen pohjalle ensin hieman vettä, jotta ei tarvitse ihmetellä mistä se savu nousee. Perään kuoritun appelsiinin palaset, pähkinät, jäiset karpalot, kanelit ja muut mausteet, ja tehovekoitin päälle. Pähkinät tuovat pirtelöön kivasti kermaisuutta. Hunajaa voi lisätä tarvittaessa. Riippuu hieman appelsiinin makeusasteesta.
Vaikka kuvissa kookoshiutaleet ovat laskeutuneet nätisti lumen lailla pirtelön pinnalle, niin arkipirtelössä heitän hiutaleet tylysti sekoittimeen. Viimeiseksi. Ja muutamat pyöräytykset riittävät, koska pidän pureskeltavista pirtelöistä. Noh, tässä tapauksessa ainakin. Vihreät vedetään silkkisen sileiksi. Tai niin sileiksi kuin vanha monitoimi-Moulinex ne onnistuu vetämään. Toimii hyvin myös ilman kookosta, jos ei kookoksen maku miellytä.
Vettä voi keitokseen lisätä maun mukaan. Olen tehnyt näistä melko notkeita, mutta kannattaa huomata, että liiallinen vedellä lotraaminen latistaa pirtelön raikkaat maut. Maistamalla selviää. Vettä voi aina lisätä, mutta poistaminen on hankalampaa (no kidding! =D).
Vielä ei ole ainuttakaan haastajaa ilmaantunut ”Maan mahtavin paleoliittinen joulupirtelö 2012” -kisaan. Näinköhän tässä käy, että saan yksintein omia tittelin omalle appelsiini-karpalo-kaneli -pirtelölleni… Mutta onhan tässä vielä tämän vuoden jouluun aikaa ;D
No ei nyt ihan kuitenkaan. Joulu makkaralle maistu. Mutta makkara maistuu joululle! Tai sit ei ihan kuitenkaan…
Joulufiiliksissä tarttui marketin lihatiskiltä mukaani muutama Wurst Fennican jouluinen raakamakkara. Valmistusaineista ei ole hajuakaan, mutta noin yleensä ottaen Wurst Fennican tuoremakkarat ovat täyslihamakkaroita vailla täyteaineita.
En tiennyt mitä joulumakkaralta olisi voinut odottaa, mutta eipä tuo mun makuun joululta maistunut. Hippasen mausteista oli joo, mutta ei hajuakaan mistä mausteista joulu oli makkaraan taiottu. Yritetty taikoa.
Joulun sijaan joulumakkara oli aivan järettömän rasvainen. Tiedoksi vaan niille, jotka rasvaa edelleen pelkäävät. Ja niille, jotka on rasvalla puolikuoliaaksi peloteltu. Lyödessäni haarukan metsästäjän elkein pannulla paahtuneeseen saaliiseen lensi rasvanoro kaaressa pitkin liettä. Loput valuivat samoista haarukanrei`istä lautaselle. Olen kyllä aiemmin maistamistani Wurst Fennicalaisista pitänyt (Merquez, Thüringer ja Oberländer). Joulumakkara upposi kyllä, mutta ei oikein muuten osunut. Näitä once in a lifetime juttuja.
Tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille eräs mieltäni pitkään vaivannut ruokavalmiste, nimittäin ketsuppi. Kyllä paleoistikin haluaa välillä nauttia nakkinsa ketsupilla! Ongelmana on vaan ollut sopivan tomaattikastikkeen löytäminen.
Aiemmin vannoin luomun nimeen, mutta luomuketsupin muovinen maku ei enää uppoa. Ketsuppia löytyy jos jonkinlaista sorttia, mutta miksi ihmeessä ne kaikki pakataan nykyään muovipulloihin?! Olenko muka ainoa, jonka mielestä muoviin pullotettu ketsuppi maistuu muovilta?
Ennen muinoin saattoi luottaa ainakin Heinziin, mutta nykyään Heinzkin tarjoillaan pääsääntöisesti muovipullosta. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ja se poikkeus majailee tällä hetkellä jääkaapissa, Heinzin balsamiviinietikalla maustettu ketsuppi. Jota löytyy myös rasvaisen joulumakkaran päältä. Pullo on ok, eikä viinietikkakaan haittaa. Lasipullossa on vain yksi ongelma; kuinka saada sopiva määrä ketsuppia pullosta ulos? Kuinka saada ylipäätään ketsuppi ulos pullosta?! Jos pullo olisi purkki, niin lusikka auttaisi asiaa. Tähän pulloon lusikkaa on turha sovittaa. Se on tarkoitukseen täysin turha työkalu.
Vinkatkaas taas viisaammat…
Jaa, että missä ne kuuluisat vihreät ja muut tuoreet vihannekset ovat? Noh, nekin nautin aterian alkajaisiksi lasipullosta. Tuimat viherpirtelöt ovat nimittäin oiva tapa täydentää päivän tuoreiden kasvisten saalista. Vinkiksi vaan niille, jotka edelleen pohtivat, jotta mistä ihmeestä raapia kasaan kilo kasviksia =)
Emäntä tässä taas hei! Välttelee ja väistelee parhaansa mukaan sunnuntaisiivousta tekemällä tikustakin asiaa. Ja kehittelemällä siinä sivussa mm. maailman mahtavinta joulupirtelöä! Paleoliittista sellaista. Luonnollisesti.
Vaikka omakehu ehkä haisee, niin kehaisen silti. Onnistuin! Maailman mahtavin joulupirtelö näki päivän kajon vain muutamia minuutteja sitten. Nyt harmittaa, että ehdin sen jo imaista loppuun eivätkä raaka-aineet anna periksi toiselle satsille.
Tähän maan mahtavimpaan palaan kera reseptin ja kuvien vielä tuonnempana, mutta omasta onnistumisesta inspiroituneena tulin tässä välissä kysäisemään, että…
Laita ohjetta jakoon, jotta kansa pääsee maistelemaan ja arvostelemaan ken on paleoliittisten joulupirtelöiden kunkku tai kuningatar 2012! Itse lupaan valmistaa ja maistaa niistä melkein jokaisen. Ainakin parhaat päätyköön paleokansan iloksi kuvineen kaikkineen supersuositun Paleokeittiön legendaarisille sivuille. Kunnian kera! =)
Ei muuta kuin tehosekoittimet savuamaan ja onnea matkaan! <3
Ei täällä Paleokeittiössä nyt koko viikkoa kuitenkaan ole pikapaleolla elelty. Muutama viikko sitten sain pakastimeeni uuden lihalastin ja siitä inspiroituneena piti alkuviikosta vääntää jotain. Yleensä se jotain on jauhelihapihviä, mutta nyt repäisin pullien puolelle ja väänsin vielä kastikkeenkin mukaan. Siitähän sitä taas syntyi, jokaisen lapsiperheen herkkua, lihapullia tomaattisoosissa. Ei mikään henkilökohtainen herkkuni, mutta kyllähän sillä useamman päivän hyvin eleli.
Mehevöitin pullia ja soosia smetanalla. Täyspaleon oppien mukaan eteenpäin porhaltavat voivat hyvin jättää smetanan purkkiin. Jos jotain lempeyttä mukaan kaipaa, niin hoitunee homma ihan yhtä hyvin kookoskermalla, joista valitettavasti karrageenilla kyllästetty Kara on edelleen koostumuksensa ja makunsa puolesta ehdoton suosikkini.
Tomaattimurskan kohdalla arvoin aikani luomutuotteen ja yrttimaustetun välillä. Lopulta päädyin laiskuuttani yrttimaustettuun, mutta maullisesti mehevämpi vaihtoehto olisi varmasti ollut itse, tuoreella basilikalla ja oreganolla maustettu luomumurska. Next time, baby, next time… =)
LIHAPULLAT (13 isohkoa pullaa)
Kuullota sipulisilppu. Vaivaa kaikki ainekset lihataikinaksi, josta pyöräyttelet sopivan kokoisia pullia uunipellille. Pelti uuniin 225 asteeseen noin vartiksi. Valmiit pullat vähäksi aikaa vielä soosin joukkoon köllöttelemään ja siitä lautasen kautta suun syövereihein.
TOMAATTIKASTIKE
Kuullota sipulisilppu. Itse kuullottelin sekä pullien, että kastikkeen sipulit samalla kertaa ja siitä silmämääräisesti jaoin satsin puoliksi. Kastikkeen puolikkaaseen heitin vielä hetkeksi valkosipulisilpun mukaan pannun lämpöön. Tyhjennä tomaattimurskapaketti kattilaan, lisää mausteet ja sipulit. Kiehauta hiljaisella tulella kymmenisen minuuttia. Hämmennä mukaan vielä purkillinen smetanaa ja juuri uunista tulleet lihapullat. Vielä viitisen minuuttia tulilla ja lopuksi kera keitetyn riisin lautaselle. Melko helppoa ja valmista!
Näin kävi eilen. Kun ei jaksa miettiä mitä suuhun panisi eikä markettien hulina houkuttele, niin astutaan matalimman aidan ylitse. Käväisin vähän niin kuin Mäkkärissä. Perjantain ja vuoden viimeisen virallisen työpäivän kunniaksi nappasin llalliseksi mukaani ison salaatin. En kuitenkaan Mäkkäristä vaan paikallisesta Babylonista. Suoraan muovirasiasta salaattia natustaessa fiilis oli kuitenkin mikä mäkkärimäisin.
BABYLONIN KANA-VUOHENJUUSTO-CASHEW -SALAATTI
Hyvin tällä on elelty. Aamuun saakka ;)
PALEOKEITTIÖ 