All posts filed under: Lifestyle

Kevättä kuvissa

Stressin lievitystä eli kevättä kuvissa. Pääsin nimittäin vihdoin sunnuntain siivousrupeaman jälkeen korkkaamaan vuoden ensimmäisen ulkoilmalenkin. Joo-o, totta on! Ja hitsit, kuinka hyvältä se tuntuikaan! Aloitella varovasti. Sillai tsippaillen. Ja melkosta syheröähän siitä tsippailemisesta sitten tulikin =D Kamera joutui kaulaan killumaan ihan vaan siitä syystä, ettei meno melko terhakkaan liikuntaviikon päätteeksi enää karkaisi käsistä. Itsensä huijaamista parhaimmillaan! Ei, vaan järkevää ennakointia. Tavoite täyttyi ja toimi! Unohduin korttipolulle ja metsämaisemiin. Kilometrejä ei montaa kertynyt. Minuutteja sitäkin enemmän. Ja on se! Kevät! Enjoy! Kalliotaidetta (?) Fiksut murkut sateelta piilossa. Harvinaiset valoilmiöt kevättaivaalla. Tällä hetkellä sataa taas… Maat puussa, puut maassa. Aurinkokimppu! Sykähdyttää joka kevät <3 Menneen pääsiäisen entiset kissat. Kukat ja ”mehiläiset”. Niin hento ja herkkä, sininen vuokko. Äitienpäivä ja viherpirtelöt! Ihanaa kevättä, Ystävät! <3 P.S. Klikkaamalla kuvat suuremmiksi ja terävämmäksi!

Open!

Tulin vain pikaisesti ilmoittamaan, että ”It`s open!”. Salaattikausi on avattu ja näillä mentänee seuraavat kolmisen kuukautta ennen kuin tursuaa salaatit korvista ja kasvaa ruoho jalkapohjissa. Joka kevät saan todistaa tätä samaa, ihanaa ilmiötä, kun talven kypsennetyt juures- ja pakastekasvisruoat saavat väistyä tuoreiden vihannesten tieltä. On se ihmeellistä! Salaatit maustan luomuoliiviöljyllä, balsamicoviinietikalla (luomua myös) sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Mites muilla? Alkaako veri jo vetää intuitiivisesti vihreän puolelle? Vai olenko mä taas joku luonnonoikku ;D

Pääsiäisen pitkä perjantai

Vietin pääsiäisen pitkäperjantaina. Pakkolevossa perjantai meinasikin käydä pitkäksi. Onneksi ohjelmassa oli sentään toimistohommia ja pääsiäispäivällistä. Näistä on pääsiäinen tehty. Ja näistä…     Mitä olisi pääsiäinen ilman suklaamunia?! Ei ainakaan aito, eikä oikea. Ainuttakaan en ostanut. Onneksi äippään voi aina luottaa! Munakätköjä löytyi. Useampi ;) Emilia, 3 vee, luottaa pääsiäissiileihin. Itse pidän enemmän pupuista ja tipuista. Niitä on kivempi silitellä. Pääsiäisen kukka voi olla keltainen. Mutta myös lila tai valkoinen. Tulppaani tai krysanteemi. Kukka kuin kukka! Oli väri mikä tahansa.     Eikä ole pääsiäistä ilman pajunkissaa. Tai vitsaa. Härpäkkeillä tai ilman. Onks noitaa näkyny? Kissat istuu kotona. Kalasta on pääsiäinen tänä vuonna tehty. Katkaravuista ja kananmunista. Jos niitä jostain sattui löytymään. Itse meinasin jäädä ilman. Onneksi äippään voi luottaa tässäkin asiassa. Munia oli jotain kuudenkymmenen ja sadan välistä. Suoraan kanalasta. Riitti siitä mullekin! Ja lohtakin riittää. Olin varannut pääsiäispyhiksi oman lohen, jotta kalalla mennään. Neljättä päivää =D Kinder yllätti tänä vuonna vettä suihkivalla Barbapojulla. Keltainen on pääsiäisen väri ja kalateemalla jatketaan. Lohi ja kultakala ovat melkein sama asia. Molemmat taittavat oranssiin.     Pääsiäiskanaa unohtamatta! …

Pääsiäisen pikalähetys

Mitä nämä kaksi kaverusta tekevät Paleokeittiössä? Noh, ne niinkuin vähän asuvat ja ruokailevat täällä myös =) Pääsiäislomalla on aivan liikaa aikaa funtsia asioita. Ja päivittää blogia ;D Josta aasinsillan kautta asiaan. Blogeja olen päivittänyt viime kuukausina harvakseltaan, josta poikikin taas idea. Tai itseasiassa vanha sellainen pulpahti jostain mielen arkistoista pintaan. Tällä tahdilla ei kahden blogin päivittämisessä ole mitään järkeä. Jos tässä nyt järkeä on muutenkaan, hah hah! Joten, ainakin toistaiseksi jatkan vain yhdellä. Jos asiaa alkaa olla enemmänkin, niin mikään ei estä palaamasta takaisin kahteen. Tästä syystä Paleokeittiössä alkanee näkyä myös muuta kuin keittiöelämää. Tässä ensimmäinen todiste siitä. Ne, joita edelleen kiinnostavat vain paleoon ja ruokaan liittyvät asiat löytävät kaiken kätevästi Keittiöstä. Tämä muu elämä pysyy Lifestylen puolella. Jonne aion muuten juuri nyt siirtää myös Ravintolat. Ehkä valmennuksellekin voisi jossain vaiheessa laittaa oman kolonsa. Jos juttua irtoa… Oliko tämä nyt aivan älyttömän huono idea ja täysin torvelo juttu?

Parhaat ”paleobileet” ever!

No niin se vaan jäi taas tämän postauksen päivittäminen ja vanhoihin juttuihin on aina hankala palata. Menneisyys on mennyttä ja huuhtoutuu tästä päästä jonnekin arkiston syövereihin alta aikayksikön! Muutaman sanan aion kuitenkin puristaa. Mulla oli nimittäin ilo ja kunnia osallistua puolitoista viikkoa sitten serkkupojan viimosen päälle järkkäämiin 30-vuotispippaloihin, joista tulikin sitten parhaat 30-vuotisbileet ever! Avainsanoina… vanha seurojentalo keskellä ei mitään iso joukko eri-ikäistä, iloista pääasiassa turkkulaist tai svenskaa vääntävää juhlakansaa aitoa, kokkien laittamaa ruokaa (monipuolisesti ja riittävästi teemalla ”kala ja riista pitää juhlaväen virkeänä ja vireessä”) jäähdytettyjä ruokasnapseja kera perinteisten ruokalaulujen ”Helan går, sjung hopp faderallan lallan lej!” (not for me, kiitos!) alkomahoolia riittävästi ja monipuolisesti niille, joille se maistui. Itse tyydyin lasilliseen punaviiniä palan painikkeena ja pakkohan sitä oli hiukan maistaa ylistydiä ”illan boolia”, joka about 50 litran kanisteriin säilöttynä aiheutti itsessäni pientä huvittuneisuutta =D ihka oikea humppaorkka, jonka tahdissa pyörähtelivät niin vanhemmat kuin nuoremmatkin parkettien partaveitset (upeeta katsottavaa!) kummitädin self-made mansikkakakut (joita oli monta!) yöpalaksi nakkeja ja lihapullia, jotka jäivät tällä kertaa väliin pitkän kotimatkan koittaessa ennen sydänyötä Se tunnelmasta. Siirrytäänpä asiaan. Eli kuinka …

Syömisen sietämätön helppous

Ihanaa kevättä ihmiset! Se on täällä! Kevätaurinko! =) Kevät ei kuitenkaan ole vielä rantautunut Paleokeittiöön. Kyllä se sieltä tulee kun kauppoihin saapuvat maukkaammat ja edullisemmat uuden sadon kasvikset. Tällä hetkellä keittiössä hääräily ja syöminen ei vieläkään voisi vähempää kiinnostaa, joten yksinkertaisilla, helpoilla ja nopeilla aterioilla mennään. Ei syömisestä tarvitse tehdä vaikeaa. Jos ei halua. Miten syömisen sietämätön helppous Paleokeittiössä käytännössä tapahtuu? Sitä ajattelin valottaa muutamalla sanalla. Ehkä yksi ainoa sana riittäisi. Rutiini. Kehitä itsellesi sopiva järjestelmä ja rutiini, jotka täyttävät tavoitteesi. Mitä vähemmän ajatusta ruokaan tarvitsee pistää, sen helpompaa. Itse en ole rutiinia tai järjestelmää sen enempää miettinyt. Heräsin vaan eräänä kauniina päivänä huomaamaan sellaisen syntyneen aivan itsestään. Mitä vähemmän aterioita, sen helpompaa. Mitä vähemmän ruoka-aineita, sen helpompaa. Myös kaupassa asiointi ;). Itselleni riittää kaksi ateriaa päivässä. Salaisuus piilee hyvin nälkää pitävissä ruoka-aineissa, joissa on riittävästi rasvaa ja proteiinia pitämään ruoan pois mielestä. Ja nälän pois vatsasta. Mikä on riittävästi rasvaa ja proteiinia? Pala kakkua! Noin kuvainnollisesti ;). Ruokavaliosi ja ateriasi sisältävät riittävästi rasvaa ja proteiinia silloin, kun ne pitävät hyvin nälkää. Ei tämä sen …

Päivän ateriat

Itseasiassa aika monenkin päivän ateriat ;). Lounas ja illallinen. Tai illallinen ja lounas. Päivästä riippuen järjestyksessä tai toisessa. En muista, eikä väliä. Ateria kuin ateria. puolikas avokado pari Pajuniemen luomunakkia parit Pajuniemen luomupekonit yksi luomumuna + valkuainen homemade coleslaw luomukaalista ja -porkkanasta tietenkin ;) kuvan ulkopuolelta lasillinen Biottan tai Edenin luomuvihannesmehua ja chlorellaa puolikas avokado keitetty luomumuna sitruunamehulla, smetanalla ja mustapippurilla maustettua tuoretta loimulohta kuvan ulkopuolelta jälleen mitä todennäköisimmin lasillinen kasvismehua ja ”kourallinen” chlorellaa Näillä sitä pärjää hyvin aamusta iltaan ja seuraavaan aamuun. Tai päivään, koska aterian numero 1 nautin tavallisesti joskus klo 14-15 välissä. Aterian numero 2 vuoro on 21-23 välissä riippuen kuinka pitkäksi päivä kentällä venyy. Tässäkö kaikki? No ei ihan, mutta melkein. Lisäksi pari kuppia kookoskermalla notkistettua luomupikakahvia, ehkä parit proteiini- ja/tai viherjuomat ja hedelmä. Viime aikoina treenikassissa on viihtynyt parhaiten banaani, kotioloissa appelsiini. Rasva ja proteiini naisen tiellä pitää! P.S. Tämä oli jälleen kerran vastaus siihe, että mitä mä oikein syön ;D

Päivän pullat

Päivän pulla on uunituore laskiaispulla. Homemade pulla with selfmade vadelmahillo. Rakkaan äipän käsialaa. Luonnollisesti. Paleoemäntä ei vielä tähän päivään mennessä ole pullaan taipunut. Ehkä joskus koulussa köksän tunnilla. Ei vaan muista enää niin vanhoja. Onks tänään laskiainen? Ei kai. En tiedä, mutta lähellä se on, koska kuivahtaneet pullat ovat rantautuneet myös markettien pullaosastoille. Mun laskiainen on tänään. Jonkun muun joku muu päivä. Se yksi ainoa päivä vuodessa. Toista ei tule. Ei ainakaan näille nurkille. Onks tää paleota? No ei sitten millään muotoa. Mutta laskiainenkin on juhlapäivä. Ja juhlapäivät ovat niitä paleoelämän pieniä iloja, joihin ei terve, normaalipainoinen ihminen kuole. Toivotaan vaan, ettei laskiaispullan kosto ole yhtä suloinen kuin piparkakkutaikinan, hah hah! Yö näyttänee. Toivotaan myös, että kuuden päivän päästä tasan puolitoista vuotta pintansa pitänyt immuniteetti flunssaa vastaan pitää edelleen pintansa. Suuresta virusaltistuksesta ja pienestä pahoinpitelystä huolimatta. Huomenna lupaan palata tiukasti takaisin hyvinpitelemään ja halimaan arvokasta kehoani. Nauttikaa laskiaispullasta! Tai ainakin laskiaisesta! Te, joille pulla on pahasta ;) Sitten kun se tänä vuonna teillekin tulee. Vai kävikö jo?