All posts filed under: Lifestyle

Jotain sinistä… ja sairasta

Published by

Terveiset sairastuvalta! Kiireen katkaisi keuhkoputkentulehdus lieveilmiöineen. Tosta noin vaan. Sormia napsauttamalla; one day you`re healthy, the next day you`re sick! Yllätys, joka ei ollut yllätys. Muuta kuin ajankohtansa puolesta. Keho ja pääkin ovat huutaneet hiljentämään. Ja hiljentymään. Painoin kädet tiukasti korville ja jatkoin, kunnes pakko pysäytti. Ja siinäkin vaiheessa yritin vielä pyristellä vastaan. Nyt, muutaman päivän levon jälkeen, oma käytös näyttää äärimmäisen hölmöltä. Etenkin siinä valossa, että kuvittelin jo oppineeni omat rajani. Ajattelin osaavani arvostaa ja kunnioittaa itseäni tarpeeksi. No, en näköjään osannut ennen kuin kova käsi puuttui peliin. Ja muistutti. Muutama sana vielä sairaskertomusta. Josko joku muu osaisi olla viisaampi. Ja ehkä muistutukseksi itsellenikin. En tiedä muista, mutta itse tuppaan pohdiskelemaan, että miksi mä nyt oikein sairastuin. Voihan se olla sattumaakin. Mutta en usko sattumiin. Kaikella on tarkoituksensa. Vastoinkäymiset yleensä pyytävät heräämään. Ja syyttävä sormi kääntyy aina itseeni, vaikka alkuun yritän keksiä syitä ympäristöstä. Sairastumisen syy löytyy stressistä. Erään teoksen mukaan yli 90% kaikista sairauksista on stressin aiheuttamaa. Ja mä ostan tämän ajatuksen kyselemättä. Stressiä on monenlaista. Tunnistettavaa ja tunnistamatonta alitajunnan stressiä. Henkistä ja …

Tapsantanssit

Published by

…tanssittiin tänäkin vuonna jossain muualla kuin Paleokeittiössä. Tapaninpäivä toi tullessaan vihdoinkin jouluun kaipaamaani rauhaa. Päivä meni mukavasti kotosalla touhuillessa; purkaillessa lahjoja ja etsiessä niille sekä neljän kilon peuran kupeelle paikkaa pakkasessa, pitkällä pakkaslenkillä naapurin Sohvi Sopulin kanssa sekä tietysti lahjasuklaita tuhotessa. Ruoka ei maistunut. Suklaa maistui. Mutta se nyt maistuu emännälle aina. Oli joulu tai ei. Uusivuosi tosin alkakoon edes hetken aikaa lakkoillessa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvästi joulu! Tervetuloa ensi vuonna uudelleen!     Uusivuosikin saa tulla! Olen valmis ja varustautunut. Jonkun vuoden tuloon. Vielä ei osaa varmuudella sanoa pidetäänkö pirskeet tänä, ensi vai sitä seuraavana vuonna. Aika näyttää ja sydän kertoo millä mielellä vuosi 2013 otetaan vastaan. Aikaa on! Vielä monen monituista päivää ja yhtä monta yötä =) P.S. Kyllä mä kuvasin myös Paleokeittiön kannalta merkittävimmät lahjat; ”kohta katkee kaalinpää” -veitsen, ”parasta peurasta” -paistomittarin, ”kaikki käyttöön” -nuolijan ja mustat ”paree ottaa varman päälle” -nahkahanskat. Oliko vika sitten kamerassa vai kuvaajassa, mutta pahasti blurrista kuvista ei ollut kellekään mitään iloa. Hautasin bittiavaruuteen. Amen.

Joulupäivä pöydässä

Published by

Näillä eväillä jaksettiin elää eilinen =) Parit eri savulohet ja kananmunat katkarapusalaatilla. Sillit lautasella. Kelpasi jollekin, ei mulle. Omat kalat lautasella. Lisukkeita…     …ja sinappikurkkusalaattia. Äipän itse imeltämä perunalaatikkokin maistui =) Menossa mukana myös laatikot lantusta ja bataatista. Kinkkua ja savukalkkunaa. Kinkku ei napannut, mutta kummitädin toimittamat savukalkkunat suoraan savustamosta pakkasin pöydästä mukaani. Tämä on ehdottomasti mun The Jouluruoka! Konjakkiset sinapitkin oli äippä väsännyt. Kyllä kotitehty sinappi aina kaupan valmiit voittaa! Emännän pääruokalautanen. Kalkkunalle kaveriksi mustaherukkahyytelöä. Kahvin kanssa puolikasta jouluhalkoa. Rommirusinalla. Oli siellä kahvipöydässä jotain muutakin, mutta en tohtinut vieraiden läsnäollessa taas heilua ympäri pöytää kamera kädessä. Nyt on sentään joulu! Toivottavasti Sinunkin joulusi on sujunut yltäkylläisissä merkeissä =)

Jouluaaton tunnelmia

Published by

Jouluaatto oli tänä vuonna sikäli erikoinen, että sain kutsun aatoksi joulupäivälliselle vieraaseen kotiin, vieraiden ihmisten luokse. Otin kutsun vastaan, vaikka vähän jänskätti. Kameraa en tohtinut kuitenkaan ottaa mukaan. Se olisi ollut epäkohteliasta. Kyseessä oli kuitenkin vanhempi pariskunta. Tarjoilut sujuivat suomalaisia jouluperinteitä noudattaen; kinkku ja laatikot, kotitehty sinappi ja mustaherukkahyytelö, kahvi, tortut ja piparit. Kaikkea söin, vaikka en olekaan mikään erityinen jouluruoan ystävä. Ehkä erikoisin uusi juttu oli maksalaatikko kera kotitekoisen omenahillon. Hyvää oli, vaikka yhdistelmä aluksi kummastuttikin. Aina oppii jotain uutta =)    Myöhäisilta sujui totutummin vanhempieni luona lähinnä kahvittelun ja pakettien merkeissä. Paleokeittiön kannalta merkittävimmät saamani lahjat olivat nuolija, digitaalinen paistomittari, toivomani kokkiveitsi sekä muutamat joulunpunaiset Taika -astiat <3. Postauksen kuvat ovat siis äipän ja isukin luota. Niin, ja sainhan mä vielä suklaarasioita ihan vaan nelin kappalein. Ei pääse emäntä vahingossakaan kutistumaan! Kaksi 70%:sta ja simpukkasuklaat kelpuutin mukaani kotio. Fazerin sinisen konvehtirasian jätin varuiksi äipälle =D

Emäntä toivottaa…

Published by

Vaikka vuosi vielä viipyy viikon verran, niin haluan jo näin joulun kynnyksellä myös kiittää Sinua Paleokeittiössä vuoden aikana piipahtanut tai pidempäänkin viihtynyt vierailija. Toivottavasti tapaamme myös ensi vuonna! Ehkä jo joulunaikaan tai välipäivinä? Keittiö on auki, vaikka emäntä viettää joulua ja lomailee jo toista viikkoa. Kiitos Sinulle; iloa, valoa ja sydämellisiä ajatuksia jouluusi ja tervetuloa takaisin! Näin toivoo ja toivottelee Paleokeittiön emäntä aka Johanna ♥

Paleo ja joulu

Published by

Miltä näyttää paleoistin joulupöytä? Vaikka tältä! Reseptit ja lisää makoisia kuvia upeasta Call me cupcake! -blogista <3 My point; joulu on kerran vuodessa! Arki on arkisyömistä, juhla on juhlaa ja joulu on juhlista suurin. Jos ihmisellä ei ole vakavia terveydellisiä ongelmia, niin siitä vaan syömään joulun perinneruokia. Jälkkäreineen. Jos kehossa kulkee mukana liikaa ylimääräistä, niin valitse yksi, se sinulle kaikkein tärkein ja rakkain joulun juhlapäivä, ja syö silloin mitä mielesi halajaa. Yksi päivä riittää. Seuraavana jo napakasti takaisin paleoherkkujen pariin. Ja kyllä, vatsa saattaa olla jälkeenpäin hieman kipeä ja olo kaikin puolin epämukava. Ajatuskaan ei kulje. Tosin sen ei jouluna niin tarvitse kulkeakaan. Se on hinta, jonka valinnasta moni ei-paleoistikin joutuu maksamaan. Valinta on jokaisen oma. Onko se sen arvoinen? Se sinun on itse päätettävä. Minun mielestäni useimmiten on. Siinä simppelit vinkkini jouluun paleoliittisen ravintovalmentajan näkökulmasta. Muistatko vielä 80-20 säännön? Joulu menköön sen 20%:n piikkiin. Sinne mahtunevat myös muut vuoden juhlapäivät. Jos arkisyöminen sujuu, kuten luolamiehellä eikä elämä ole yhtä juhlaa. Paleo on elämäntapa, jota tulee voida noudattaa koko loppuelämän. Aiotko pitää pipon tiukalla koko loppuelämäsi …

Se oli hairahdus

Published by

Kuten kuvasta näkyy, eksyi ostoskoriini eilen ihan oikea, aito leipä. Ei mikään karmea karppileipä vaan sekaisin vehnää, ruista, piimää, siirappia, mallasta ja sokeriakin. Ruokosokeria. Kaikki tosin luomuna. Mutta ei luomu tee leivästä yhtään sen parempaa. Leipä on leipää, vaikka luomusta paistaisi! Kyseessä on leipä, jota mun on ehkä kaikkein vaikein vastustaa. Tai ei oikeastaan. Koska mitään viljavalmistetta ei ole vaikea vastustaa kun ajattelen mahdollisia vaikutuksia kehoon. Lyhyt- ja pitkäaikaisia. Mutta makea mallas-/saaristolaisleipä on kuitenkin markkinoiden maukkainta leipää. Etenkin, kun päälle levittää vastapainoksi sopivan suolaista kirnuvoita. Isolla veitsellä. Olen äärettömän iloinen, jos ravintola tarjoaa palan painikkeeksi mahtavaa mallasleipää. Kotiin en sitä osta sen enempää kuin mitään muutakaan viljavalmistetta. Joskus äipällä saatan syödä viipaleen Limpukkaa. Eilen jouduin odottelemaan lohitiskillä turhan kauan. Siinä aikani kuluksi tutkailin lähiympäristöä tavallista tarkemmin. Niin se käsi vaan eksyi kalatiskin edessä lojuneeseen leipäkoriin. Kokonaisen sijaan tyydyin sentään vain puolikkaaseen limppuun. Mutta onhan sitä siinäkin, 280 grammaa pupellettavaa. Ei muista niin väliä, mutta jotenkin tekoset piti itselle selittää. Tein siis arjesta juhlaa kädenkäänteessä. Tottamaar sitä joulukuun ensimmäistä piti jollain tavalla juhlistaa! Miksei mallasleivällä, hah …

Joulukalenteri – 1. luukku

Published by

Juhuu, joulukuu on täällä ja joulukalenteri! Josta huutelin jo tovi sitten. On aika avata Paleokeittiön joulukalenterin ensimmäinen luukku! Ja se on… …tadaa! TYHJÄ! Olen pahoillani, jos petyit. Tai en oikeastaan. Koska toisiin ei ole lupa pettyä. Vain omiin odotuksiin voi pettyä. Noh, olihan mullakin odotukset korkealla. Luotin sokeasti siihen, että saan jonkun älyttömän hyvän joulukalenteri-idean tai -vinkin. Tai hienon yhteistyötarjouksen. Mutta en saanut mitään noista. Eikä pakolla synny kuin p***aa, joten en tänä vuonna ilahduta Sinua sen enempää upealla kuin vuoden surkeimmallakaan joulukalenterilla. Ja koska olen äärettömän itsekäs, niin keskitynkin tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä ilahduttamaan Sinun sijastasi itseäni =) Mahtavaa joulun odotusta Sinulle! Rakasta itseäsi ja ole Sinäkin tänä vuonna reilusti itsekäs! <3 P.S. Jos joulukuu ei tunnu miltään ilman joulukalenteria, niin sellaisen kivan tarjoaa esim. KukkaLaakson tai Katrin joulukalenteri. Vink vink, sinne!

Ruokarintamalta jotain uutta

Published by

Maanantaina, lusikoidessani ”aamiaiseksi” puhdasta neitsytkookosöljyä suoraan purkista suuhun, päätin, että nyt on emännän aika ryhdistäytyä ruokarintamalla. Ja niin tein! Koko illan porisi pata uunissa. Siellä valmistui ensimmäistä kertaa ikinä kouluaikojen ehkä suurinta inhokkia, stroganoffia. Ainakin jonkinlaista stroganoffia, josta olen päässyt nauttimaan nyt jo monta päivää perätysten. Toisin kun koulustroganoff, oli tämä tekele ihan oikeasti hyvää! Ei yhtään tuntikaupalla jauhettavia, sitkeitä lihapaloja. Ei ainuttakaan epämääräistä jöitskyä, jotka aktivoivat oksennusrefleksi melko tehokkaasti. Ja nopeasti. Jöitskylautanen piti siinä kakoessa ja vesien virratessa silmäpielistä tietysti ”nuolla” putipuhtaaksi. Oikein opettajan valvovan silmän alla. Joo, niin meillä 70-luvulla! Repikää siitä, mäkkärisukupolvi! ;) Tässä onkin ruokamatkailtu itänaapurissa ristiin rastiin. Ensin löysin ystävän Moskovasta. Välissä piipahdin kaalin kanssa pikaisesti Georgiassa. Nyt viihdyn jossain päin Venäjän valtakuntaa. What`s wrong with me?! Palaan kasakkaresepteineni kun tilanne sallii. Tämä oli vain pieni elonmerkki ja talven toivotus Sinulle =) P.S. Jos et vielä käynyt katsomassa upean Neiti S:n kuvia, niin tee se. NYT!

Lisää lihaa!

Published by

Paleokeittiö käy puolivaloilla. Itse asiassa valot ovat sammuneet keittiöstä nyt toistaiseksi melkein kokonaan. Hella pysyy kylmänä. Joulu ja loma lähestyvät hirmuista vauhtia. Päivät vilisevät silmissä kun valmennuskiireet vievät mukanaan. Vielä on monta hommaa hoidettavana ennen kuin voin lompsaista joululomalle. Sen seurauksena elän valitettavasti nyt aikaa, jolloin ruoanlaitto ei ole ilo vaan lähinnä rasite. Menenkin ylitse sieltä matalimman aidan kohdalta. Se valitettavasti näkyy ja tuntuu laaduttomana syömisenä. En söisi ollenkaan ellei olisi aivan pakko. Mieli ei tästä ”laiskuudesta” tykkää ja kroppa vielä vähemmän. Mutta kestän kuin luolanainen konsanaan! Tilanne on väliaikainen. Jotkut ehkä muistavat vielä syksyisen ruokapäiväkirjani. Nyt voin paljastaa sen olleen osa Kauneus ja Terveys – lehden (15/2012) ”Lisää lihaa!” -artikkelin työstöä. Tarkoituksena oli kirjata viikon ajan ylös kaikki syömäni liharuoat. Itse lasken myös kalat lihoiksi, mutta tässä projektissa kaloja ei huomioitu. Toimittajan ottaessa yhteyttä olin myös aloittanut jo TehoPaleo30 -projektin ja sillä jatkoin eteenpäin. Vaikka eipä tuo juurikaan lihapäiväkirjaan vaikuttanut. Muutoin syöminen oli hippasen rajatumpaa kuin tavallisesti. Kyseinen lehti on käsittääkseni ilmestynyt tänään lehtipisteisiin. Käykäähän kiinnostuneet kurkkimassa lihaisia ajatuksiani! Huukoa ja Iisakkia! Vai Santtuko …