All posts filed under: Kananmuna

Kokkelia ja mansikoita kaaokseen

Huh, mikä viikko! Mä kun niin ajattelin, että työkiireiden väistyttyä kesäkauden tieltä ehtisin kivasti panostamaan hieman Paleokeittiönkin puolelle. Ja vielä fiilistelemään antoisan Riikan reissutunnelmia. Kattia hännästä! Kylpyhuoneremontista johtuen elämä on ollut yhtä kaaosta. Ja jatkuu. Voit vain kuvitella, millaista on elää ilman niinkin arkisia asioita kuin omaa vessaa, suihkua ja pesukonetta. Tai et voi. En mäkään voinut. Lisäksi miljoona remppaan liittyvää päätöstä ja juoksevaa asiaa hoidettavana. Siinähän se meni, viikko. Mihinkään en ole pystynyt tämän kaaoksen keskellä keskittymään ja olen entistä enemmän loman tarpeessa. I want my life back! Pisteeksi i:n päälle kävin eilen poistattamassa parisen kuukautta sitten katkenneen poskihampaan jäljelle jääneet juuret leukaluusta. Ei ollut ensimmäinen kerta, ei, mutta niin ne aikaa kultaa muistot, enkä muistanut yhtään, kuinka kamalaa toipuminen on. Buranapöllyssä mennään! Ehkä joku kykenee nappaamaan Buranan päivässä ja elämään normaalia elämää, mutta mä olen aivan jäässä. Nukkuminen ja telkan tuijottaminen onnistuu. Mutta muuten ajatus ei toimi, mitään ei jaksa ja pää on upotettu usvaverhoon. Näillä nyt mennään vielä pari päivää. Valitsin pienemmän pahan. Ei sitä kipuakaan kukaan kestä. I want my life …

Savuinen halloumi-munakas

Lähimarkettien hyllyt ovat tarjoilleet pelkkää tyhjää viikkokausia kohdassa luomupekoni. Kyselinkin jo pekonin perään, mutta ilmeisesti sitä ei nyt toistaiseksi ole, eikä tule, koska myyntierät ovat kuulemma niin suuria, että hävikkiä syntyy. Hmmm… Noh, näin se kauppias sanoi ja sitä on nyt uskominen. Menkää ihmiset kauppaan ja ostakaa luomupekonia! Jotta mäkin saan. Koska peruspekoni ei ole enää vaihtoehto, niin tilalle oli keksittävä jotain muuta arkipäivän brunssille. Keksin Someron aitopalvikinkun. Ihanan savuista ja mureaa, mutta hippasen suolaista mun makuun. Jep, mulla on ongelma; suola ja sokeri, jotka jollain tapaa taitavat korostua mun makunystyröissä. Muut kun tuntuvat olevan tyytyväisiä ja minä ainoana jaksan valittaa ruoan liiasta suolaisuudesta tai makeudesta. Muna-pekoni -brunssin korvikkeena toimii nyt toistaiseksi savuinen halloumi -munakas. noin sentin siivu halloumia kuutioituna sopivasti aitoa, somerolaista saunapalvikinkkua kuutioituna munakasmassa; 1 luomumuna + 2 valkuaista + luraus kookoskermaa (tai tavallista täyskermaa), mausteeksi rouhittua mustapippuria ja silputtua ruohosipulia Kuutioidut ruoka-aineet olen paistanut ensin pannulla. Tällä hetkellä meijerivoissa, koska kookosöljy seilaa par`aikaa jossain päin Atlanttia. Päälle munamassa. Annetaan hyytyä miedolla lämmöllä, taitellaan puolikuun muotoon ja kumotaan lautaselle. Sisuksen jätän mielellään hieman tytiseväksi. …

Tuhti pikalounas

Jonkun päivän lounas. Kun jälleen kerran vatsa piti täyttää nopeasti. Niin kuin aina. Munasta on moneksi! Jauhelihalla lisää proteiinia ja nälänpidintä. Helposti. Sipuli antaa makua. Ja avokado kruunaa sapuskan kuin sapuskan =) Esteettisesti kyseessä lienee jotain ihan muuta kuin munakasta. Ainekset kuitenkin stemmaavat munakkaaseen. Joten olkoon tämäkin sekasotku munakas.

Sipulinen kinkkumunakas

Aamiaiseksi helppoa, hyvää perusmättöä! Munakkaaseen voi luottaa. Aina. Muut tarpeet sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa sieltä löytyi jostain syystä harvemmin nähtyä kinkkua. Yritän vielä muistella mitä lajiketta… Noh, enpä muista enää. Mutta jotain, jossa oli valmistusaineet ja lihat suhteellisen kohillaan. Tällainen variaatio tällä kertaa… munakasmassa, jossa 2 luomumunaa + 2 valkuaista + kookoskermaa + suolaa ja pippuria sipulikuutioita pakasteena kinkkuleikkelettä 3 tai 4 siivua suikaloituna kirsikkatomaatteja Ensin sipulit kuullottumaan pannulle kookosöljyyn. Perään kinkkusuikaleet. Tovi käristystä ja munakasmassa sekä tomaatit mukaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä kauniilta. Ennen lautaselle päätymistä illuusio täydellisestä munakkaasta kuitenkin hajosi. Pannulle.

Karitsat munakaspannulla

Pääsiäispyhien jälkeen lempeä ja ihana paluu arkeen. Herkuttelu on kivaa kun sitä harvoin tekee. Kivaa on myös herkuttelun jälkeinen muistutus arkisyömisen ihanuudesta. Helppoudesta. Hyvästä olosta. Tai paremmasta vielä tässä vaiheessa. Tällä hetkellä ei ole paljonkaan päivitettävää reseptirintamalla. Kevät on korkannut salaattikauden. Joka vuosi sitä jaksaa vaan ihmetellä kuinka vuodenajat vaikuttavat syömiseen. Mielitekoihin. Talven herkut eivät enää maistu. Lihaa on vaikea niellä ja uunikasvikset kauhistuttavat. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin tulevat kuukaudet ahmitaan yksinkertaisesti ja tuoretta. Sitä keho nyt kaipaa. Sitä sille tarjoiltakoon. Ruoanlaitto ei vaadi paljoa mielikuvitusta. Perussalaattiainekset ja kaveriksi jotain proteiinin tynkää. Siinäkään ei ole paljoa valinnanvaraa. Eikä valinnanvaikeutta. Punainen liha tökkii isosti, siipikarja jonkin verran ja feta saa vatsan surulliseksi. Pelkällä kaninruoalla en edes lähtökohtaisesti elä. Valinnanvaikeudesta eloonjäämistaisteluun. Pääsiäisen jälkeen alkoivat rääppiäiset. Jääkaappi on pullollaan aitoa, oikeaa Tammisaaren ja Kemiön ”elävää vettä” ja mahlaista viherpirtelöä. JA pääsiäisen ”liharuokia”, joista on vaan päästävä eroon, vaikka ei niin maistuisi eikä mieli tekisi. Pääsi kai pyhien vauhtisokeus yllättämään. Ruokaa riittää armeijan tarpeisiin asti. Tuumasta toimeen ja tuhoamaan! Illalla meni kalat. Aamu alkoi karitsan munapaistoksella, jossa… …

Välipalaksi munamuffinssit

Mikäs tämän kätevän välipalan historia olikaan… Piti kai vaan päästä kokeilemaan uutta silikonista muffinssivuokaa. Ja saada samalla jotain helppoa herkkua useammalle aterialle. Oikeastaan olin jo pitkään halunnut kokeilla ”mini quicheita”, mutta se ”kätevä” vuoka puuttui. Hmmm.. tai käteväksi kuvittelemani vuoka. Todellisuudessa meinasin repiä pelihousut vuokaa tiskatessa. Jotenkin olin kuvitellut, ettei silikonivuokaan tarraa mikään kiinni, mutta miten väärässä mä olinkaan! Tai sitten en osaa vaan käyttää vuokaa. Pistäkääs vinkkejä viisaammat, kuinka saada silikoninen muffinssivuoka käytön jälkeen näppärästi puhtaaksi! Öljyäminen ei ainakaan toiminut niin hyvin kuin alunperin ajattelin. AINEKSET kuuteen muffinssiin… 5-6 kananmunaa luraus kookosöljyä hippanen suolaa mustapippuria Provencen yrttejä tai muita makua antamaan Perusmassa syntyy kätevästi näistä. Lisäksi oman maun mukaan täytteitä lisää! Itse paistoin mukaan pekoni- ja sipulikuutioita (huom. pekoni pitää kypsentää pannulla ennen uuniin menoa). Puolet muffinsseista syntyi näistä ja loput saivat lisää makua vielä aurinkokuivatuista tomaateista ja pehmeästä vuohenjuustosta. Massa lisukkeineen voideltuun silikoniseen muffinssivuokaan ja uuniin 175 asteeseen ehkä 20 minuutiksi. Kypsyyden voi helposti todeta hammastikulla. Helppoa, hyvää ja kätevää! Sopii aamuun, välipalaksi ja illan painikkeeksi.

Ranskalainen chilituna -omeletti

Mitä syödä kun kauppaan ei jaksa raahautua ja kaapeista ei löydy juuri mitään? Silloin on syötävä sitä mitä löytyy! Pakasteesta vihanneksia, jääkaapista munia ja yläkaapista tonnikalaa! Ihan kelpo omeletti! Nopeasti ja vaivattomasti! Ainekset puoli pussia ranskalaisia vihanneksia ala Findus munakasmassaa (= sopiva sekoitus kokonaisia munia, valkuaisia, kookoskermaa/-maitoa ja mausteita) chilitonnikalaa purkista paistamiseen kookosöljyä

”Espanjalainen aamiainen”

Joka päivän perussetti! Aamiainen tai hienommin brunssi vielä toistaiseksi. Edelleen helpompaa kuin heinänteko ja nopeampaa kuin kissan sanominen! Sen kummempaa nimeä en annokselle keksinyt, joten olkoon se yksinkertaisesti vain… Aamiainen ( 1 luolaemännän annos) Ainekset ½ pussia Espanjalaisia vihanneksia halloumia (lampaanmaito) ~1/4 pakettia 1 luomumuna kirsikkatomaatteja luomuhapankaalia valkosipulimajoneesia (yllätys, yllätys! ;)) kookosöljyä paistamiseen Valmistuu.. hetkessä! Paista espanjalaiset kookosöljyssä. Melkein kypsiksi. Lisää pannulle kuutioitu halloumi. Paista valmiiksi ja kaada lautaselle. Paista luomumuna. Puolita sillä välin kirsikkatomaatit ja lisää hapankaali lautaselle. Lisää kasvisten päälle valkosipulimajoneesia ja sekoita. Vielä paistettu muna kylkiäisiksi eikä vatsa huuda ruokaa tuntikausiin.