All posts tagged: joulu

Joulupäivä pöydässä

Näillä eväillä jaksettiin elää eilinen =) Parit eri savulohet ja kananmunat katkarapusalaatilla. Sillit lautasella. Kelpasi jollekin, ei mulle. Omat kalat lautasella. Lisukkeita…     …ja sinappikurkkusalaattia. Äipän itse imeltämä perunalaatikkokin maistui =) Menossa mukana myös laatikot lantusta ja bataatista. Kinkkua ja savukalkkunaa. Kinkku ei napannut, mutta kummitädin toimittamat savukalkkunat suoraan savustamosta pakkasin pöydästä mukaani. Tämä on ehdottomasti mun The Jouluruoka! Konjakkiset sinapitkin oli äippä väsännyt. Kyllä kotitehty sinappi aina kaupan valmiit voittaa! Emännän pääruokalautanen. Kalkkunalle kaveriksi mustaherukkahyytelöä. Kahvin kanssa puolikasta jouluhalkoa. Rommirusinalla. Oli siellä kahvipöydässä jotain muutakin, mutta en tohtinut vieraiden läsnäollessa taas heilua ympäri pöytää kamera kädessä. Nyt on sentään joulu! Toivottavasti Sinunkin joulusi on sujunut yltäkylläisissä merkeissä =)

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3

    Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla. Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;) Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;) Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;)     No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla …

Jouluaaton tunnelmia

Jouluaatto oli tänä vuonna sikäli erikoinen, että sain kutsun aatoksi joulupäivälliselle vieraaseen kotiin, vieraiden ihmisten luokse. Otin kutsun vastaan, vaikka vähän jänskätti. Kameraa en tohtinut kuitenkaan ottaa mukaan. Se olisi ollut epäkohteliasta. Kyseessä oli kuitenkin vanhempi pariskunta. Tarjoilut sujuivat suomalaisia jouluperinteitä noudattaen; kinkku ja laatikot, kotitehty sinappi ja mustaherukkahyytelö, kahvi, tortut ja piparit. Kaikkea söin, vaikka en olekaan mikään erityinen jouluruoan ystävä. Ehkä erikoisin uusi juttu oli maksalaatikko kera kotitekoisen omenahillon. Hyvää oli, vaikka yhdistelmä aluksi kummastuttikin. Aina oppii jotain uutta =)    Myöhäisilta sujui totutummin vanhempieni luona lähinnä kahvittelun ja pakettien merkeissä. Paleokeittiön kannalta merkittävimmät saamani lahjat olivat nuolija, digitaalinen paistomittari, toivomani kokkiveitsi sekä muutamat joulunpunaiset Taika -astiat <3. Postauksen kuvat ovat siis äipän ja isukin luota. Niin, ja sainhan mä vielä suklaarasioita ihan vaan nelin kappalein. Ei pääse emäntä vahingossakaan kutistumaan! Kaksi 70%:sta ja simpukkasuklaat kelpuutin mukaani kotio. Fazerin sinisen konvehtirasian jätin varuiksi äipälle =D

Emäntä toivottaa…

Vaikka vuosi vielä viipyy viikon verran, niin haluan jo näin joulun kynnyksellä myös kiittää Sinua Paleokeittiössä vuoden aikana piipahtanut tai pidempäänkin viihtynyt vierailija. Toivottavasti tapaamme myös ensi vuonna! Ehkä jo joulunaikaan tai välipäivinä? Keittiö on auki, vaikka emäntä viettää joulua ja lomailee jo toista viikkoa. Kiitos Sinulle; iloa, valoa ja sydämellisiä ajatuksia jouluusi ja tervetuloa takaisin! Näin toivoo ja toivottelee Paleokeittiön emäntä aka Johanna ♥

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2

Pikkujouluinen tarina Klaus K:n amerikkalaisesta joulupöydästä jatkuu pääruokaosiolla. Alku- ja jälkiruokapöytä toimivat buffet -tyyliin, mutta pääruoka valittiin listalta ja se tarjoiltiin lisukkeineen suoraan pöytään. Lisukkeet tulivat pääruoan kylkiäisenä erilliseltä lisuketarjottimelta. Tuttuun tapaan lisukkeita oli jälleen neljää eri sorttia ja pääruokia viisi vaihtoehtoa. Jotakin jokaiselle. Niin lihan, kalan, lintujen kuin kasvistenkin ystäville. Valintani osui tällä kertaa karpaloiseen kalkkunaan. Maistui kyllä, mutta ei aiheuttanut sen suurempaa wow -efektiä. Seuralainen valitsi entrecoten sitruunavoilla, jota itsekin harkitsin. Valitettavasti en vaan ole hetkeen saanut mielestäni Bistro Omatin jokunen aika sitten tarjoilemaa entrecote straight from hell`iä, joten en uskaltanut uuden painajaisen pelossa kyseistä pihviä valita. Annoskateus iski kuitenkin välittömästi toisen lautaselle tuijottaessani. Eikä maistaminen asiaa helpottanut. Multa meni pelkojeni (tai Bistro Omatin ;)) takia jokseenkin täydellinen pihvi ohi suun. Hiukan harmitti kyllä. Lisukelautasesta napsimani kuvat olivat valitettasti kaikki niin epätarkkoja, että niistä ei ollut tätä juttua kuvittamaan. Muutaman kuvan napsaisin kuitenkin ladottuani lisukkeet jo lautaselle. Meistä kumpikaan ei välittänyt ruusukaaleista, joten saimme sen ystävällisesti vaihtaa tupla-annokseen viime vuonna aivan ylivoimaiseksi lisukkeeksi osoittautuneeseen ”kalkkunatäytteeseen”. Tätäkin täytettä oli hieman viilattu sitten edelliskerran. Valitettavasti huonompaan …

Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 1

Kuten jo aimmin uhosin, niin kävimme eilen, maailmanlopun päivänä 211212 viettämässä ystäväni kanssa pientä joulua Klaus K:n ravintola Ilmattaressa. Kameraan kertyi sen verran kuvasaastetta, että lienee kaikkien kannalta paree jakaa postaus useampaan osaan. Aloitellaan alkuruoista. Kuten tapana on. Viime vuodesta viisastuneena olin laatinut tiukan strategian, kuinka edetä järkevällä ja maltillisella tavalla. Aikaakin oli käytettävissä viime vuotta tunti vähemmän, joten strategian luominen ja sen noudattaminen olisi muutenkin fiksu veto. Strategia lyhyesti… alkuun juomat; alkuruokien kanssa kuohuvaa, pääruoalle punaista Zinfandelia kalaisat alkuruoat lihaisat alkuruoat pääruoka lisukkeineen juustolautanen väliin jälkeenpäin jälkiruoat ei leipää! ihan kaikkea ei ole pakko maistaa! Keskittyminen määrällisesti jo hyviksi todettuihin ruokalajeihin (olivat aika pitkälti samat kuin viime vuonna… mut ei sit kuitenkaan) 1. LAUTANEN; KALAT JA ANKAT Jollekin muullekin oli maistunut ennakkosuosikkini, Klaus K:n Kuhaceviche. En tiedä oliko resepti eri vai alkaako muisti pettämään, mutta ei se ollutkaan niin hyvää kuin muistelin. Melko mautonta sanoisin. Olisin kaivannut enemmän jotain ”sitrusmaista”. Ehkä suolaakin…    ”Herkkua on siinä monenlaista…”. Tämän vuoden alkuruokien ehdoton ykkönen oli jo viime vuonna hyväksi todettu ankanmaksapatee kera mausteisen punasipulihillokkeen. Kalaruokalautasella näkyy …

Paleo ja joulu

Miltä näyttää paleoistin joulupöytä? Vaikka tältä! Reseptit ja lisää makoisia kuvia upeasta Call me cupcake! -blogista <3 My point; joulu on kerran vuodessa! Arki on arkisyömistä, juhla on juhlaa ja joulu on juhlista suurin. Jos ihmisellä ei ole vakavia terveydellisiä ongelmia, niin siitä vaan syömään joulun perinneruokia. Jälkkäreineen. Jos kehossa kulkee mukana liikaa ylimääräistä, niin valitse yksi, se sinulle kaikkein tärkein ja rakkain joulun juhlapäivä, ja syö silloin mitä mielesi halajaa. Yksi päivä riittää. Seuraavana jo napakasti takaisin paleoherkkujen pariin. Ja kyllä, vatsa saattaa olla jälkeenpäin hieman kipeä ja olo kaikin puolin epämukava. Ajatuskaan ei kulje. Tosin sen ei jouluna niin tarvitse kulkeakaan. Se on hinta, jonka valinnasta moni ei-paleoistikin joutuu maksamaan. Valinta on jokaisen oma. Onko se sen arvoinen? Se sinun on itse päätettävä. Minun mielestäni useimmiten on. Siinä simppelit vinkkini jouluun paleoliittisen ravintovalmentajan näkökulmasta. Muistatko vielä 80-20 säännön? Joulu menköön sen 20%:n piikkiin. Sinne mahtunevat myös muut vuoden juhlapäivät. Jos arkisyöminen sujuu, kuten luolamiehellä eikä elämä ole yhtä juhlaa. Paleo on elämäntapa, jota tulee voida noudattaa koko loppuelämän. Aiotko pitää pipon tiukalla koko loppuelämäsi …

Pirtelö maistuu joululle

Kyllä, kyllä! Tässä se nyt tulee! Tuo puolikuuluisa joulupirtelö, josta jo ehdin kohkaamaan. Toistaiseksi sitä on saatava joka päivä! Kun aamu alkaa joulupirtelöllä, niin loppupäiväkin menee mukavasti joulumielellä. Kokeile! Varoitus: Saattaa koukuttaa ;) JOULUINEN PIRTELÖ v. 1.0 (~4-5 dl) yksi makea appelsiini (navelinas) pieni kourallinen cashew -pähkinöitä (reilun kaupan luomucashew) ~50 g pakastekarpaloita (biokia) 1/2 tl kanelia (frontier luomuceyloninkaneli) hippunen himalajansuolaa vettä tarpeen mukaan notkistamiseen (raakahunajaa (voi hyvin -luomuhunaja)) (kookoshiutaleita (pirkkaa K-marketista)) Kuori appelsiini. Itse leikkaan tylysti kuoret veitsellä pois, jotta ei tarvitse sen enempää kynsiä appelsiinin kanteen upottaa. Homma hoituu myös nopeammin kuin käsillä väkertäessä. Tehosekoittimen pohjalle ensin hieman vettä, jotta ei tarvitse ihmetellä mistä se savu nousee. Perään kuoritun appelsiinin palaset, pähkinät, jäiset karpalot, kanelit ja muut mausteet, ja tehovekoitin päälle. Pähkinät tuovat pirtelöön kivasti kermaisuutta. Hunajaa voi lisätä tarvittaessa. Riippuu hieman appelsiinin makeusasteesta. Vaikka kuvissa kookoshiutaleet ovat laskeutuneet nätisti lumen lailla pirtelön pinnalle, niin arkipirtelössä heitän hiutaleet tylysti sekoittimeen. Viimeiseksi. Ja muutamat pyöräytykset riittävät, koska pidän pureskeltavista pirtelöistä. Noh, tässä tapauksessa ainakin. Vihreät vedetään silkkisen sileiksi. Tai niin sileiksi kuin vanha monitoimi-Moulinex …

Maan mahtavin joulupirtelö 2012

Emäntä tässä taas hei! Välttelee ja väistelee parhaansa mukaan sunnuntaisiivousta tekemällä tikustakin asiaa. Ja kehittelemällä siinä sivussa mm. maailman mahtavinta joulupirtelöä! Paleoliittista sellaista. Luonnollisesti. Vaikka omakehu ehkä haisee, niin kehaisen silti. Onnistuin! Maailman mahtavin joulupirtelö näki päivän kajon vain muutamia minuutteja sitten. Nyt harmittaa, että ehdin sen jo imaista loppuun eivätkä raaka-aineet anna periksi toiselle satsille. Tähän maan mahtavimpaan palaan kera reseptin ja kuvien vielä tuonnempana, mutta omasta onnistumisesta inspiroituneena tulin tässä välissä kysäisemään, että… Mikä on sun reseptisi maailman mahtavimmalle joulupirtelölle tänä voiman vuonna 2012? Laita ohjetta jakoon, jotta kansa pääsee maistelemaan ja arvostelemaan ken on paleoliittisten joulupirtelöiden kunkku tai kuningatar 2012! Itse lupaan valmistaa ja maistaa niistä melkein jokaisen. Ainakin parhaat päätyköön paleokansan iloksi kuvineen kaikkineen supersuositun Paleokeittiön legendaarisille sivuille. Kunnian kera! =) Ei muuta kuin tehosekoittimet savuamaan ja onnea matkaan! <3

Mitä kertoi mulle tonttu?

Tonttupa kertoi, että joulu on taas, joulu on taas! Pyydän anteeksi tuohtuneilta, että Paleokeittiön emäntä poikkeaa jo toistamiseen tiukasta asialinjasta ja kirjoittaa jälleen yhden diipadaapa -postauksen vailla reseptin reseptiä. Kyllähän tuolla muutama reseptikin odottaa jo julkaisua. Vain inspis puuttuu. Sitä odotellessa voin höpötellä vaikkapa joulusta, joka on tänä vuonna saapunut emännän tietoisuuteen puolisentoista kuukautta etuajassa.     En ole mikään jouluihminen. Päinvastoin. Kaikki ylimääräinen joulukoohotus ahdistaa. Mieluiten pakenisin joululauluja ja vilkkuvaloja jonnekin hyvin kauas ja lämpimään. Sinne, minne joulupukki ei jouluna enää ehdi. Perinteiset jouluruoatkaan eivät saa kuolaa valahtamaan suupieliin. Nykyjoulu on mielestäni teennäinen kaupallisuuden riemujuhla, jolloin miljoonat vaihtavat omistajaa. Minä haen joulusta jotain muuta; hiljaisuutta, kauneutta, rauhoittumista ja aikaa itselle sekä läheisille. Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut joulutonttujen yllättämäksi! Yllätys on se, että ylipäätään ajattelen joulua tässä vaiheessa vuotta. Vieläkin suurempi yllätys ovat joulukortit, jotka epätoivon vimmalla yleensä askartelen valmiiksi iltana ennen postitusta. Silloinkin vain ne tärkeimmät kortit näkevät joulukuun pimeyden ja matkaavat maailmalle. Mutta nyt ovatkin kortit jo hyvää vauhtia alulla! Lieneekö syynä treenitauon vapauttamat kymmenisen lisätuntia viikkoon vai vanhan naisen herkistynyt mieli? …