Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: joulu

Pienissä jouluissa

Joulurauha on julistettu ja joulun vietto lienee jo täydessä vauhdissa useimmissa suomalaisten kodeissa. Itse aloitan joulun virallisen osuuden vasta huomenna, tai oikeastaan myöhään tänään illalla, joten nyt on hyvää aikaa muistella viime viikkoista pikkujoulua. Perinteisesti suuntasin pääkaupunkiin ja mihinkäs sitä emäntä muualle kuin hyvän ruoan pariin!

Tänä vuonna Klaus K:n American Christmas Grill sai jäädä kun suuntasimme minun toiveestani ensin etkoille Johan & Nyströmille ja sieltä muutaman mutkan kautta varsinaiselle pikkujouludinnerille seuralaisen valitsemaan ravintola Groteskiin.

Johan & Nyströmin oli ehdottomasti nappivalinta! Jos et ole vielä vieraillut kyseisessä Kanavarannan kahvilassa, niin mene ihmeessä! Tunnelma oli ihanan leppoisa, juuri sopiva hetken rauhoittumiseen kaiken jouluhässäkän keskellä.

Valitettavasti valaistus annosten valokuvaukseen oli äärimmäisen huono, enkä muutenkaan viitsinyt julkkisseurassa istuessa hirveästi heilua kameran kanssa pilaamassa muiden joulutunnelmaa. Joten nyt on tyytyminen kakkukuvien sijaan vain näihin muutamaan tunnelmakuvaan.

Johan & Nystömin raakakakut olivat aivan mahtavia! Raakakakut yleensä on! Täyteläisiä, maistuvia ja täyttäviä. Valitsimme omat kakut, mutta söimme ne lopulta puoliksi. Lautaselle valikoitui monesta hyvästä vaihtoehdosta pitkän pähkimisen jälkeen tiramisua ja viikuna-suklaakakkua. Kyytipoikana kahveet.

Jos jostain pitäisi nipottaa, niin nipotan kahvikermasta. Kuten aika monessa muussakin kahvilassa. Ymmärrän, ettei ABC:ltä löydy kookosmaitoa tai -kermaa, mutta täältä olisin kuvitellut voivani sitä saada. No en saanut.. en edes täyskermaa vaan täysmaitoa. Jotain soijapohjaista olisi myös löytynyt. Ehkä se on se perusvegaanin vaihtoehto. Mutta ei tämä homma kahvikermasta jää kiinni! Menen kyllä heti uudelleen, kun joku kaunis päivä jälleen eksyn Ytimeen. Miksi meillä maalla ei ole tällaisia ihania kahviloita?! Koska maalaiset juovat kahvinsa ABC:llä. Siksi.

Kahvilasta matka jatkui masut täynnä raakakakkua pikaiselle visiitille muiden turistien sekaan Senaatintorin Tuomaan markkinoille.

Ja sieltä edelleen lumettomana melko synkeälle Esplanadille. Edes jouluvalot eivät onnistuneet piristämään Espaa mustan talven pimeydessä.

Stockmann ei sen sijaan pettänyt tänäkään vuonna! Ihan mahtavia nämä Stockan talviset maisemat näyteikkunoissa. Hurjan hienoa työtä, jota täytyy vuosi toisensa jälkeen arvostaa. Lapset talloivat innoissaan varpaille useammin kuin kerran tai kaksi, mutta who cares?! Sekaan oli päästävä. Onneksi muita ihastelijoita kaksi päätä pidempänä onnistui pehmoeläinten ihasteleminen melko vaivatta =D

Pesukarhuperhekin valmistutui jo hyvissä ajoin jouluun.

Ja tätä kuppikakkuleipomoa oli aivan mahdoton ohittaa! Vaikka maistiaisia ei oravilta irronnutkaan =D

Myös legolandia oli kaikkine yksityiskohtineen aivan huikea!

Kaupukikierroksen jälkeen odotti päivän kohokohta, Groteskin hämyinen ravintolasali, joka alkoi vähitellen täyttyä ikävän äänekkäistä pikkujouluseurueista ja muista ruokailijoista.

Valitsimme listalta kuuden ruokalajin keittiömestarin yllätysmenun viinipaketilla. Jos jollekin on käsite viinipaketti epäselvä, niin selvennettäköön, että ravintola oli valinnut valmiiksi kuhunkin ruokalajiin sopivan viinin. Eipä tarvinnut juotavia pähkiä ja tuli myös maisteltua sellaisia viinejä, joita itse tuskin olisin osannut valita. Kokemuksena viinipaketti oli hieno, mutta itselleni sikäli hieman turha, että kuusi, vaikkakin pientä lasia viiniä on mulle aivan liikaa. Kolmannen ruokalajin jälkeen jouduin pyytämään tarjoilijalta pientä paussia tarjoiluun, jotta ilta ei olisi päättynyt ikävästi =D. En myöskään syttynyt loppupään makeista viineistä. Kaikkea maistoin, mutta useampi lasillinen päätyi lopulta seuralaisen kumottavaksi.

Sen sijaan yllätysmenuta suosittelen lämpimästi. Ainakin Groteskissa kaikki annokset olivat hyviä ja eteen tuli sellaisia ruokia, joita en missään tapauksessa olisi itse valinnut. Avartavaa! Uusia makuelämyksiä ja jopa pientä itsensä ylittämistä ;). Annoskoot olivat sopivia; ei tullut ähkyä, mutta ei myöskään tarvinnut koukata Mäkkärin kautta illalla kotio.

Ensimmäisenä alkuruokana tarjoiltiin fenkolikeittoa lohichevichellä, viininä saksalaista rosèta. Olisikohan ollut Spätburgunderia? Keitto maistui, vaikka olikin ehkä hieman turhan sitruksinen. Fenkolia en olisi osannut keitosta poimia, ellen olisi tiennyt sitä siellä olevan. Siitäkin huolimatta, että olin vasta pari päivää aikaisemmin kokkaillut fenkoli-porkkanahöystöä kotona.

Toinen alkuruoka sai niskakarvani hippasen kohoamaan =D. Tarjolla oli nimittäin bliniä mateenmädillä ja mäti on yksi niistä ruokalajeista, joita pyrin välttämään. En tiedä onko mädin koostumus hieman ällöttävää vai vain ajatus siitä, että suuni on täynnä kalanmunia. Mutta joka murun söin! Strategiana ”ei mitään yksin vaan kaikki yhdessä”. Viininä aterian kyljessä tarjoiltiin kuivaa saksalaista, Karl Schaeferin rieslingiä.

Alkuruokien jälkeen varsinaisten pääruokien kimppuun! Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua siikaa, ohrattoa ja pikkelöityjä suppilovahveroita. Jälleen lautasella oli jotain, jota en vapaaehtoisesti valitsisi. Sienet ovat nimittäin myös ällötyslistalla. Sienikeitto vielä menee, mutta sienet sieninä ovat jo vähän kyseenalaisia. Mutta nämä pikkelöidyt vahverot maistuivat kyllä! Uskallan ottaa toistekin =)

Siian kanssa tarjoiltiin koko illan lemppariviiniksi noussutta, sitruksista ranskalaista Sancerre La Gravelièrea. Tämä viini täytyy pistää muistiin. Alkosta sitä ei näyttäisi valitettavasti ainakaan hyllytavarana saavan…

Toisen pääruoan myötä päästiin viimein varsinaisen lihan kimppuun! Lautasella oli herkkuani karitsaa kahdella tapaa. Karitsan ylikypsä niska oli aivan suussasulavan loistavaa! Paahtopaisti ei iskenyt yhtä lujaa. Mun puolesta koko annos olisi voinut olla niskasta. Kylkiäisenä perunatryffelipyrettä ja dijon -kastiketta.

Viinikin vaihtui viimein valkoisesta punaiseen. Joskin tämä itävaltalainen Zweigelt ei niin kovin ollut omaan makuun, vaikka punaviineistä pidän ehdottomasti enemmän kuin valkoisista. Lasin sisältö taisi loppujen lopuksi päätyä aika pitkälti seuralaisen suuhun.

Tähän väliin tulikin sitten pidempi breikki, jota toivoin jo ennen toista pääruokaa. Jossain kohtaa tiedonkulku ilmeisesti petti, joten karitsat olivat edessä aiottua aiemmin. Eikä siinä mitään, karitsat mahtuivat hyvin kupuun kyllä, mutta se viini ei tässä vaiheessa enää uponnut yhtä hyvin =D

Myös juustolautanen oli ehkä yksi parhaimmista koskaan! Lautaselta löytyi camembetiä(?) karamellisoitujen pähkinöiden kera, appenzelleria pähkinäleivällä ja sinihomejuustoa viikunahillokkeella. Kaikki hyviä juustoja ja vielä parempia yhdistelmiä. Yhdistelmistä suosikiksi nousi camembert ja karamellisoidut pähkinät, mutta viikunahilloa olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon! Aivan loistavaa ja ilmeisesti itsetehtyä. Sopi kuitenkin mielestäni paremmin valko- kuin sinihomejuuston kaveriksi. Toivottavasti nämä juustot nyt menivät näin… täytyy myöntää, että en tässä kohtaa ollut ehkä enää kaikkein skarpeimmillani =D

Juustojen kanssa tarjoiltiin 17%:sta konjakilla väkevöityä viiniä, joka oli itselleni waaaayyy too much! Aivan liian väkevää siis.

Keittimestarin viimeinen yllätys oli silminsyötävä jälkiruoka; mantelikakkua, luumusorbettia(?) , marinoituja luumuja ja valkosuklaamoussea. Mantelikakku oli hieman vaisu ja luumut olisivat voineet olla pehmeämpiäkin. Annoksen parasta tarjontaa oli ehdottomasti raikas sorbetti. Makean Sauternes -jälkiruokaviini skippasin ja kippasin miltei kokonaan seuralaisen lasiin.

Mutta ei kuutta ilman seitsemättä! Emme kumpikaan olleet vielä saaneet tarpeeksi kakkua päivään, joten tilasimme vielä puoliksi suklaabrownieta kera hillottujen kirsikoiden ja kirsikkajäätelön. Ehdottomasti parempaa kuin mantelikakku, mutta ei silti vetänyt vertoja Johan & Nyströmin raakakakuille ;)

Siinäpä ne, pikkujoulut mun makuun! Ensi vuonna uudelleen, Groteskiin ja jonnekin muualle =)

City -käytävä toivotti vielä hyvää joulua ja niin teen minäkin! Parasta joulua ystävät! Nauttikaa näistä päivistä kukin tavallanne, sillä kohta ne ovat taas ohitse =)

24.12.2013
Makoisaa Joulua!

Paleokeittiön emäntä toivottaa riemukasta, makoisaa ja joutilaista Joulua!

Tervetuloa myös uudistuneeseen Paleokeittiöön! Emäntä on sama vanha, samoin jutut. Mutta josko aina silloin tällöin jonkun uudenkin reseptin tai muun tarinan saisi tuupattua tupaan.

Mutta jottei pelkkää vanhaa samaa, niin myös jotain uutta! Uuden ilmeen ohella uusinta uutta on keittiön osoite. Paleokeittiöön löydät suorinta tietä naputtamalla osoitteeksi lyhyesti ja ytimekkäästi..

paleokeittio.fi

Jos paleo, keittiö tai emäntä eivät ole sinulle ennestään tuttuja, niin raapustelin aiheesta myös pienen esittelytekstin.

Vielä vähän listoja ja maalia uupuu uudistuneesta keittiöstä. Pieni pintaremontti siis jatkunee vielä jonkin aikaa. Toisaalta olo on mukavan kotoinen kun paikat ovat hieman rempallaan. Kyllähän sen jokainen tietää, kuinka näissä remonteissa tuppaa käymään; kaikki kerralla kuntoon tai ei koskaan!

Mielelläni kuulen myös Sinusta, arvoisa vierailija! Sana on vapaa kommenttiosioissa ja yksityisemmin voi edelleen viestittää savumerkein. Kaikki palaute, mielipiteet, kehitysehdotukset, toiveet, tarinat ja terveiset ovat tervetulleita!

Sinä olet tervetullut!

Jouluna, joulun jälkeen ja ensi vuonna! =)

Tykkää myös niin, että halkeet!

Facebook on aina askeleen edellä ja sieltä löytyy myös paljon juttuja, joita ei keittiön seinälle mahdu. Kuten esimerkiksi tämä ajankohtainen valmentajan vinkki =)

23.12.2013
Paleoliittinen riisipuuro
Paleoliittinen riisipuuro äipän tapaan! Äiti pääsi todellakin yllättämään tarjoilemalla Itsenäisyyspäivän aterialla jälkiruoaksi perinteisen lehmänmaidon sijaan kookosmaitoon keitetyllä riisipuurolla. Ja se oli aivan älyttömän hyvää! Jotenkin kermaisempaa kuin perusriisari… Johtunee kookosmaidon suuremmasta rasvapitoisuudesta.

Noniin, nyt moni varmasti miettii paleopipo tiukasti silmille vedettynä, että mikä ihmeen paleoliittinen riisipuuro?! Sehän on täysi mahdottomuus! Pelkkä ajatuskin on täysin absurdi. Sellaista ei vain ole olemassa! Kyllä kyllä, myönnän auliisti, että asiassa on näkökulmasta riippuen pieni tai ISO ristiriita. Tiukka paleototuus nimittäin on, että riisistä ei saa paleota keittämälläkään.

Noh, täyspaleoistit viettäkööt edelleen joulunsa ilman älyttömän hyvää riisipuuroa. Me muut voimme kuitenkin valita vähemmän ongelmaisen kookosriisipuuron. Ja koska joulu on vain kerran vuodessa, niin mun paleofilosofiani kestää kyllä lautasellisen ihan perinteistäkin riisipuuroa. Mutta, jos voin valita, niin säästän itseni maidon haittavaikutuksilta ja valitsen ehdottomasti tämän (semi)paleoliittisen puuron.

SEMIPALEOLIITTINEN RIISIPUURO ala ÄIPPÄ
- ~1 l vettä
- 2 dl puuroriisiä
- 4 dl kookosmaitoa
- sopivasti himalajansuolaa
- vaniljansiemeniä tangosta
1. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Mausta suolalla ja lisää riisit.
2. Keitä niin kauan, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Tarkoittanee myös, että riisi on kypsää. Lisää tarvittaessa vettä, jos neste on jo imeytynyt, mutta jyväset ovat edelleen ”kovia”.
3. Lisää riisin juokkoon kookosmaito ja vaniljansiemenet.
4. Jatka keittämistä miedolla lämmöllä hauduttaen, kunnes puuro on valmista. Muistaa hämmentää välillä, jotta puuro ei jämähdä kattilan pohjaan.
5. Tarjoile kera ceyloninkanelin (ja kookossokerin).
17.12.2013
Ruusuiset joulukaalit
Kuinka ruoasta kuin ruoasta taiotaan jouluinen? No lisäämällä joukkoon tietysti piparkakku-maustetta tai tässä tapauksessa vain jouluista kanelia!

En ole koskaan oppinut pitämään ruusukaalista. Kokeiltu on muutaman kerran kotioloissa ja pariin otteeseen ravintolassa, jossa mieluiten työnnän pienet kaalipallukat lautasen sivuun. Viime viikkoina ruusukaalit ovat hyppineet silmille useammassakin eri yhteydessä, mutta muistaakseni viimeisen sysäyksen ja inspiraation tarjosi Luolalaboratorion facebook -sivu.

Hetken aikaa googlettelin läpi erilaisia ruusukaalireseptejä. Päädyin lopulta Kauneus & Terveys -lehden sivuille, josta löytyi tämä, hieman hullulta kuulostava resepti. Ruusukaalia ja kanelia… whaaaat?! Oli ihan pakko kokeilla. Ja kuten jo ehdinkin UP:n fb -sivulla toteamaan, niin tästä tulisi joko hirmu hyvää tai tosi pahaa. Hieman muokkasin reseptiä paleon suuntaan ja hyväähän siitä tuli =)

Aina välillä kannattaa törkkiä itseään tuttujen ympyröiden ulkopuolelle, sinne muodikkaalle epämukavuusalueelle. Joku kaunis päivä yllätys saattaa olla positiivinen! Mieltymykset ja makuaisti muuttuvat vuosien mittaan, entisestä inhokista saattaakin tulla hetken herkku. Nähty ja koettu! Monen monituista kertaa.

Mun yksi lempisanonta kuuluu… ”Et tiedä, ellet kokeile.”. Ole rohkea ja kokeile! Ja jos et tällä kertaa tai heti ensi yrittämällä ihastunut, niin kokeile heti ensi vuonna uudelleen!

JOULUISET RUUSUKAALIT
- ~1 1/2 300 gramman rasiaa ruusukaaleja
- 1 isohko sipuli
- 1 isohko tai pari pienempää valkosipulinkynttä
- ~1/2 tl jauhettua Ceyloninkanelia
- ~1 1/2 dl kookosmaitoa
- CocoVin kookosöljyä kuullottamiseen
- maustamiseen sopivasti suolaa ja rouhittua mustapippuria
- viimeiseen silaukseen ~2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
1. Huuhtele ruusukaalit, poista aikansa eläneet lehdet ja suurimmat kannat. Puolita keskikokoiset ja leikkaa isommat neljään osaan. Pienet toimivat hyvin sellaisenaan.
2. Esikeitä ruusukaalit suolalla maustetusssa vedessä ~5 minuutin ajan –> valuta siivilässä.
3. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota ~10 min keskilämmöllä kookosöljyssä pannulla välillä sekoittaen yhdessä puristetun valkosipulinkynnen ja kanelin kanssa.
4. Lisää pannulle, sipuli-kaneli-valkosipuli -seoksen joukkoon valutetut ruusukaalit ja kookosmaitoa. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Sekoita ja anna hautua kasarissa kannen alla miedolla lämmöllä ~10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää tarvittaessa kookosmaitoa tai notkista vedellä.
5. Ripottele valmiiden ruusukaalien päälle pannulla tai uunissa kullanruskeiksi paahdettuja pinjansiemeniä. Varo, etteivät pala! Itselläni oli lohi uunissa, joten tuikkasin pinjansiemenet pellille ja mukaan ~5-7 minuutiksi ylimmälle tasolle (175 tai 200 astetta, en muista enää :D).
Ihan mahtava lisuke joulupöytään! Ruusukaalin vihaaja (ex) suosittelee lämpimästi muitakin vihaajia kokeilemaan. Saattaa mieli muuttua ;)
15.12.2013
Epäonniset bollerot

Piparibollerot ovat tämän joulun hitti – yhden keittiön hitti, hah hah! Olen ollut niin fiiliksissä näistä piparkakun makuisista pienistä pallukoista, että päätinpä tekaista sellaiset tänä vuonna kiitokseksi menneestä kaudesta valmennettaville ja muutamille muille arvostamilleni ihmisille. Korkeista fiilareista huolimatta lupaan, että tämä on viimeinen postaus piparibolleroista Paleokeittiöön! Tänä vuonna ;)

Mikä kumma siinä on, että silloin, kun toivoisi kaiken menevän putkeen ja haluaisi onnistua enemmän kuin koskaan, niin homma menee ihan mönkään?! Olin pyöritellyt kokeilevia, mutta hyvinkin onnistuneita bolleroita jo moneen kertaan ennen näitä. Nyt taikina epäonnistui täysin! Maku ei ollut kohdallaan ja pallukoista tuli omaan makuun aivan liian sitkeitä ja kosteita. Näistä bolleroista oli piparkakkutaikina kaukana! Ja ainoa asia, jonka laiskuuttani tein toisin oli raaka-aineiden tuplaaminen. Samat asiat, eri määrät ja epäonnistunut lopputulos, jota yritin epätoivoisesti paikata pyörittelemällä kosteat bollerot kookoshiutaleissa ja mantelirouheessa. Tosin raaka-aineiden tuplaamisen seurauksena jouduin pyörittämään myös tehosekoitinta hieman enemmän kuin aiemmin, jotta sain kaikki ainekset sopivasti pienittyä ja sopivasti sekaisin.

Voi mua ääliötä, manasin ja murjotin. Miksi piti taas olla nokkela ja tunkea kaikki samaan satsiin? Miksi en tehnyt kuten ennenkin ja valmistanut kahta erillistä satsia. Koska kiireessä iski laiskuus. Siksi. Hmmmm, mites sitä sanotaankaan… ”kiireessä ei synny kuin…”. Niinpä niin. Päätin jo harmituksissani, että näitä en kyllä kenellekään veisi! Eikä ollut riittävästi aineksia tai aikaa aloittaa alusta. Ihan kiva idea, mutta olkoon, stna! Bollerot jääkaappiin ja se siitä.

Päätöksen jälkeen kuvittelin piparibolleroiden unohtuvan ja ketutuksen laantuvan. Mitä vielä! Harmitti edelleen ja jatkoin itsekseni kiukuttelua. Karvakorville kiukuttelu kun on jokseenkin turhaa. Sieltä suunnalta ei sääliä tipu, vaikka seisoisin päälläni kiroamassa.

Aloin miettiä, että miksi mä nyt ylipäätään näitä bolleroita lähdin väsäämään. Todistaakseni olevani täydellinen bolleroleipuri?! En sentään… Kyse oli muistamisesta, ei kokkaustaidoista. Halusin näin joulun kynnyksellä jollain pienellä tapaa muistaa ja kiittää ihmisiä, joiden kanssa olen tämän raskaan syksyn masentavina, jopa epätoivoisina aikoina saanut viettää monia hyviä hetkiä. Halusin muistaa ihmisiä, jotka ovat tuoneet iloa elämääni, antaneet mun ”toteuttaa itseäni” ja auttaneet edes hetkeksi unohtamaan elämän eteen tuomat haasteet ja vaikeudet. Halusin kiittää luottamuksesta ja siitä, että he ovat valinneet juuri mut osaksi omaa elämäänsä ja jakamaan myös omia haasteitaan. Ja kiitokseksi myös kaikesta siitä, mitä olen heidän kanssaan saanut oppia yrittäessäni opettaa heitä. Hienoja hetkiä, iloisia ja surullisia sekä kaikkea siltä väliltä.

Tarvitsinko tämän sanoman viestimiseen täydellisiä bolleroita? No en tarvinnut, joten menin, pakkasin bollerot pieniin nyytteihin ja kuljetin ne pienessä, vihreässä kylmälaukussa vastaanottajille. Siinä naruja sitoessa palasi myös hyvä mieli. Koska joskus tärkeintä on vain ajatus tekojen takana. Vaikka bollerot eivät tarjoaisikaan täydellistä, joulun tunnelmasta muistuttavaa makuelämystä, niin ainakin ne antaisivat sen pienen ilahtumisen hetken kun pussukka vaihtaa omistajaa =)

12.12.2013
Piparibollerot vol. 2
Ne aidot ja oikeat! Kyllä! Tuotekehittely tuotti tulosta, joten laitetaan nyt ensimmäisen adventti-sunnuntain kunniaksi jakoon vuoden 2013 virallinen piparibollero-ohje. Ennen kuin vuoden lopussa herään, että hei, joulu meni jo! Ja näistäkin on iloa vasta vuoden päästä.

PIPARIBOLLEROT vol. 2 (~15 kpl)
- 2 dl saksanpähkinöitä
- 1 dl pehmeitä taateleita
- 1 dl luomurusinoita
- 2 rkl lucuma -jauhetta
- ~1 rkl vaahterasiirappia
- ~1 rkl CocoVin kookosöljyä
- reilu 2 tl piparkakkumaustetta
- sopivasti murskattuja manteleita tai mantelirouhetta
- hieman ceyloninkanelia
- hieman himalajansuolaa
1. Murskaa mantelit karkeaksi rouheeksi veitsellä tai tehosekoittimessa. Jätä “mantelirouhe” hetkeksi sivuun odottelemaan.
2. Surauta tehosekoittimessa saksanpähkinät, taatelit ja rusinat karkeaksi mömmöksi. Myös ”jauhot” voi lisätä jo tässä vaiheessa tai seuraavassa.
3. Laita loput ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä taikinaksi.
4. Tsekkaa maku, täydennä tarvittaessa tai kaavi taikina ulos blenderin purkista. Kannattaa kuitenkin muistaa, että piparinmaku syvenee ajan myötä ennen kuin lyö sekaan vielä sen kolmannen tai neljännen teelusikallisen piparkakkumaustetta ;)
5. Sekoita joukkoon vielä mantelirouhe manuaalisesti ennen kuin aloitat pullanpyörityksen.
6. Pehmennä taikina sormien välissä, pyöritä bolleroita, paina kuvioita tai survo suklaamuotteihin, kuten itse tällä kertaa tein.
7. Anna maustua jääkaapissa ainakin parisen tuntia, mieluiten puolisen vuorokautta. Voitanee myös pakastaa myöhempää käyttöä varten. En vielä kokeillut, mutta ajatus oli.
Kokeilin myös kolmatta versiota, josta tuli myöskin ihan kelpo bolleroita, mutta jotka eivät kuitenkaan aivan vetäneet vertoja tälle viralliselle reseptille. Jos lucuma tuntuu liian eksoottiselta raaka-aineelta, niin sen voi tarvittaessa korvata kookosjauholla. Todennäköisesti myös mantelijauholla. Kolmosissa korvasin myös vaahterasiirapin CocoVin kookossokerilla. Olivat ehkä hieman hankalampia työstää, mutta taipuivat näissä taitavissa sormenpäissä bolleroiksi kyllä ;)

Eiväthän nämä mitään luolamiehen bolleroita ole, mutta aivan varmasti se parempi vaihtoehto perinteiselle piparitaikinalle. Vaikka kyllähän näilläkin vatsansa kipeäksi saa, jos vetää ns. överit tai vatsa ei kestä pähkinöiden sulattelua. Myös sokeriaddikteille varoitus; koukkuun jää. Helposti. Joko kokeilit? ;)

P.S. Ensimmäinen, se suklaisempi versio löytyy täältä.
1.12.2013
Piparibollerot vol. 1
Piparkakkupirtelö -postauksessa jo kerroin, kuinka itse piparkakut eivät tee emännälle tiukkaakaan, mutta se taikina! Se tekee! Jäinkin tuon postauksen jälkeen pohtimaan, että ehkä pelkkä piparkakun tuoksu ja maku eivät vielä riitä tyydyttämään tämän jouluisen herkun himoa. Ehkä osa salaisuutta piilee piparkakkutaikinan rakenteessa…? Siitä se sitten syntyi, ajatus piparkakkutaikinasta. Ilman jauhoja ja lisättyä sokeria ;)

Ajatus vei viime keväisiin tunnelmiin, jolloin leipasin ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan ;)) raakakakkuni ever. Raakakakun pohjahan on tavallaan taikinaa. Tästä tämä testiluonteinen tuunaus sitten lähti! Ja tähän se tällä kertaa päätyi…

PIPARIBOLLEROT vol. 1 (~15 kpl)
- 2 dl saksanpähkinöitä
- 2 dl pehmeitä taateleita
- 2 rkl raakakaakaojauhetta
- ~1 rkl CocoVin kookosöljyä
- 2 tl piparkakkumaustetta
- sopivasti murskattuja manteleita tai mantelirouhetta
- hieman ceyloninkanelia
- hieman himalajansuolaa
1. Murskaa mantelit karkeaksi rouheeksi veitsellä tai tehosekoittimessa (varo, ettei mene jauhoksi). Jätä ”mantelirouhe” hetkeksi sivuun odottelemaan.
2. Laita kaikki muut ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä melko kuivahkoksi taikinaksi. Taikina vetreytyy, kun siitä pyörittää pienen lihapullan kokoisia (ja näköisiä ;)) bolleroita lämpimien sormien välissä.
3. Tsekkaa maku, täydennä tarvittaessa tai kaavi taikina ulos blenderin purkista.
4. Sekoita joukkoon vielä mantelirouhe manuaalisesti ennen kuin aloitat pullanpyörityksen.
5. Pyörittele taikinasta sopivan kokoisia palloja.
6. Anna maustua jääkaapissa ainakin parisen tuntia, jos vaan maltat. Jääkaapissa jähmettyvät sen verran, että eivät suttaa syödessä sormia. Ja maku sen kun paranee bolleroiden vanhetessa =)
Huom! Ovat melko tuhtia tavaraa, joten koko taikinaa ei ehkä kannata vetää kerralla huiviin. Onneksi yksi pallero silloin tällöin tuntuu tukahduttavan pahimmat makean mieliteot.

Vaikka koesatsi hyvin maistuikin, niin mielen perukoilla alkoi pieni kehitystyö. Viilattua versiota lienee tulossa, kunhan ajatukset ensin konkretisoituvat teoiksi. Eikä näistä välttämättä tarvitse bolleroita pyöritellä. Taikina toimii hyvin alkuperäisessä tehtävässään raakakakun pohjana tai voihan näistä todennäköisesti vääntää mitä monimuotoisempia raakapipareitakin.

Mutta kyllä näitä kannattaa kokeilla! Ehdottomasti! Ja koska mulla ei nyt koekaniineita piisannut itseäni useampaa, niin kivahan se olisi kuulla, maistuvatko nämä muillekin (kerro kuulumiset kätevästi vaikka veispuukissa =)). Villikissoille eivät piparibollerot maistuneet (eivät kai ole joulukissoja…) ja oma makuaisti ei ehkä ole sieltä luotettavimmista päästä. Se on auttamattomasti tuhottu vuosien viherpirtelölipityksellä ja jokseenkin sokerittomalla ruokavaliolla ;)

P.S. Kuvat on otettu pikaisesti pimeässä vailla jääkaapissa jähmettämistä. Tässä vaiheessa näyttävät vielä kosteilta ja kiiltäviltä, mutta kyllä bollerot nopeasti viileässä kiinteytyvät ja menettävät öljyisen kiiltonsa.
20.11.2013
Tapsantanssit

…tanssittiin tänäkin vuonna jossain muualla kuin Paleokeittiössä. Tapaninpäivä toi tullessaan vihdoinkin jouluun kaipaamaani rauhaa. Päivä meni mukavasti kotosalla touhuillessa; purkaillessa lahjoja ja etsiessä niille sekä neljän kilon peuran kupeelle paikkaa pakkasessa, pitkällä pakkaslenkillä naapurin Sohvi Sopulin kanssa sekä tietysti lahjasuklaita tuhotessa. Ruoka ei maistunut. Suklaa maistui. Mutta se nyt maistuu emännälle aina. Oli joulu tai ei. Uusivuosi tosin alkakoon edes hetken aikaa lakkoillessa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvästi joulu! Tervetuloa ensi vuonna uudelleen!

Uusivuosikin saa tulla! Olen valmis ja varustautunut. Jonkun vuoden tuloon. Vielä ei osaa varmuudella sanoa pidetäänkö pirskeet tänä, ensi vai sitä seuraavana vuonna. Aika näyttää ja sydän kertoo millä mielellä vuosi 2013 otetaan vastaan. Aikaa on! Vielä monen monituista päivää ja yhtä monta yötä =)

P.S. Kyllä mä kuvasin myös Paleokeittiön kannalta merkittävimmät lahjat; ”kohta katkee kaalinpää” -veitsen, ”parasta peurasta” -paistomittarin, ”kaikki käyttöön” -nuolijan ja mustat ”paree ottaa varman päälle” -nahkahanskat. Oliko vika sitten kamerassa vai kuvaajassa, mutta pahasti blurrista kuvista ei ollut kellekään mitään iloa. Hautasin bittiavaruuteen. Amen.

27.12.2012
Joulupäivä pöydässä

Näillä eväillä jaksettiin elää eilinen =)

Parit eri savulohet ja kananmunat katkarapusalaatilla.

Sillit lautasella. Kelpasi jollekin, ei mulle.

Omat kalat lautasella.

Lisukkeita…

…ja sinappikurkkusalaattia.

Äipän itse imeltämä perunalaatikkokin maistui =)

Menossa mukana myös laatikot lantusta ja bataatista.

Kinkkua ja savukalkkunaa. Kinkku ei napannut, mutta kummitädin toimittamat savukalkkunat suoraan savustamosta pakkasin pöydästä mukaani. Tämä on ehdottomasti mun The Jouluruoka!

Konjakkiset sinapitkin oli äippä väsännyt. Kyllä kotitehty sinappi aina kaupan valmiit voittaa!

Emännän pääruokalautanen. Kalkkunalle kaveriksi mustaherukkahyytelöä.

Kahvin kanssa puolikasta jouluhalkoa. Rommirusinalla. Oli siellä kahvipöydässä jotain muutakin, mutta en tohtinut vieraiden läsnäollessa taas heilua ympäri pöytää kamera kädessä. Nyt on sentään joulu! Toivottavasti Sinunkin joulusi on sujunut yltäkylläisissä merkeissä =)

26.12.2012
Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 3
Hetken aikaa ehtii paneutua vielä joulua edeltäneeseen elämään ennen kuin laukkaan jälleen ruokapöytään. Viime yö meni pahoinvoidessa, joten saapi nähdä saanko tänään muruakaan jouluruokaa alas. Toistaiseksi olen ollut yököttävän yön jäljiltä paastolla.

Mutta viime perjantaina ei paastosta ollut tietoakaan kun Klaus K:n ravintola Ilmatar tarjoili jouluisia jälkiruokiaan! Pakkohan sitä oli taas melkein kaikkea maistaa, edes vähäsen ;)

Ennen makeita väliin pikkuisen juustoja. Viikunahilloke oli hyvää ja sopi mainiosti juustojen kaveriksi. Juustot sen sijaan olivat jo aikansa eläneitä; liian lämpimiä, päältä kellertäviä ja kuivuneita. Ja ihan kiva olisi ollut tietää mitä juustoja tuli maisteltua. Jotain sinihomeista ja jotain… muuta. Loppua kohden alkoi jo makuaisti sekoamaan kaikesta tykityksestä; liika on liikaa. Joojoo, oma moka, mutta minkä sitä ihminen luonnolleen voi kun seisovan eteen pääsee! ;)

Söpö macaron-piparitalo ja tuima, puolenmetrin pukki valvoi jälkkäripöytää. Oishan sitä voinut pukkia vähän parrasta lipasta ;)

No sitten näitä kakkuja joka lähtöön! Kuvittelin suklaakakkua tai pekaanipiirakkaa suosikikseni, mutta voiton vei ehkä kuitenkin porkkanakakku. Itse asiassa vatsa huusi tässä vaiheessa iltaa hoosiannaa, ja kuten mainitsin, niin makuaisti taisi olla jo niin sekaisin, että kaikki maistui mössölautaselta melkein samalta. Ällömakealta. Karviaismoussekakku taisi tarjota ”raikkaimman” makuelämyksen.

Brunbergin pusut jätin syömättä, samoin talon pikkuleivät jäivät maistamatta. Suukkoja kun saa muutenkin, enkä nähnyt pikkuleivissä mitään erikoista. Konvehteja otin yhden joka laatua, puraisin palasen ja loput jäivät lautaselle. Näyttivät paremmilta kuin maistuivat. Brunbergin tryffelit, yksi joka makua, päätyivät lopulta käsilaukkuun.

Noniin, tähänhän tämä taas päätyi! Lautanen täynnä sitä sun tätä sekaisin. Näyttää melko kuvottavalta, vaikka yritin annosta piristää vaahtokarkein. Asiaa olisi ehkä auttanut pirteämmät lautaset. Jo viime vuonna muistan kiinnittäneeni huomiota tylsän harmaisiin jälkkärilautasiin. Erityisesti nahistuneet juustot näyttivät lautasella ekstra-ankeilta. Jos oikein ymmärsin, niin Klaus K:n ravintolat ovat menossa vuodenvaihteen jälkeen remonttiin. Toivottavasti nämä karmeat lautaset tulevat siinä samalla tiensä päähän.

Mitäs tästä nyt yhteenvetona sanoisi… Kokemus ei ollut yhtä sykähdyttävä kuin viime vuonna. Saattaa johtua siitä, että konsepti oli jo tuttu. Uudet jutut kun tahtovat tuntua aina hienoimmilta. Ellei nimenomaan kaipaa jotain tuttua ja turvallista. Itse en lukeudu niihin ihmisiin. En tiedä, toteutuuko amerikkalainen joulupöytä enää ensi vuonna, mutta edelleen suosittelen tutustumaan, ellet ole vielä ehtinyt. Itse taidan keksiä ensi vuodelle jotain uutta… ellei konsepti sitten muutu radikaalisti.

Henkilökunta oli ystävällistä ja palvelu pelasi viime vuoden malliin. Joskin musta on aina hieman outoa kun Suomessa palvelu tapahtuu englanninkielellä. Parissa eri ravintolassa olen ilmiöön törmännyt, ja ymmärrän sen kyllä. Etenkin hotelliravintolan kohdalla, jossa vierailee paljon ulkomaalaisia. Erityiskiitos mahdollisuudesta vaihtaa hieman tylsää pöytää rauhallisempaan ja valoisampaan sekä lisukeruusukaalien korvaamisesta ”kalkkunatäytteellä” =)

Kaiken kaikkiaan mieli oli lähtiessä korkealla, eikä tuntunut, että olisin maksanut turhasta. Koko rahan edestä tuli maisteltua ja harjoiteltua tankkausta joulua varten. Strategiasta huolimattaa vatsaa kivisti edellisvuoden malliin. Kai se on ihan hyvä merkki ;)

Juttusarjan muut osat…
- Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 1 (alkuruoat)
- Pientä joulun viettoa paikassa Klaus K, osa 2 (pääruoka)
25.12.2012