Paleokeittiön ulkoasua uudistetaan parhaillaan.
Sivuston sisältö on käytettävissä, mutta näkymissä voi esiintyä tilapäisiä poikkeamia. Kiitos kärsivällisyydestä!

Avainsana: puolukka

Syksyinen puolukka-kinuskipiirakka
”Metsään on tullut jo syys…”. Ja punaisena hehkuvat puolukat, joita ahkera isukki kantoi ämpärillisen Paleokeittiön pakastimeen. Aivan kaikki puolukat eivät kuitenkaan päätyneet pakastimeen. Vaikka pakastin on äärettömän hyvä keksintö, niin mun mielestä marjat vaan ovat parhaimmillaan tuoreena. Mustikkaa, mansikkaa ja vattua popsii mielellään ihan sellaisenaan, mutta puolukan kanssa on vähän toisin. Kyllähän niitä kourallisen tai kaksi pupeltaa, mutta jotain muuta(kin) piti keksiä. Mutta mitä?!

Ensimmäisenä puolukoista tulee mieleen puolukkahillo, -mehu tai vispipuuro. Hillo ja mehu kaipaavat kuitenkin aika runsasta makeutusta, eikä ainakaan hillolle oikein löydy käyttöä tässä taloudessa muuten kuin ehkä satunnaisen maksalaatikon kyytipoikana muutaman kerran vuodessa. Vispis on tietysti ihan hyvä vaihtoehto, mutta se on jo niin nähty! Tosin eiköhän noista pakastepuolukoista jokunen vispattu puolukkapuuro tule vanhan ohjeen mukaan keiteltyä.

Lopulta päädyin pohdinnoissani helppoon piirakkaan. Puolukkapiirakkaa kun ei ole ennen Paleokeittiössä nähty! No nyt on, ja hyvä piirakka olikin! Jos tykkää happaman ja makean kivan kontrastisesta liitosta. Kyllä, puolukka kaipaa kaveriksi jotain makeaa, joten päädyin paleoystävälliseen kinuskiin. Pohjalle vielä tuttu pekaanipohja ja parempi herkku oli syntynyt!

SYKSYINEN PUOLUKKA-KINUSKIPIIRAKKA Paleokeittiön tapaan

~12 palaa

POHJA
- reilu 5 dl pekaanipähkinöitä
- 1 kananmuna
- reilu 1 rkl CocoVin kookosjauhoa (kukkurallinen lusikka)
- ~1 tl himalajansuolaa
- mausteeksi tarvittaessa vaniljajauhetta ja maun mukaan CocoVin kookossokeria (laitoin reilun ruokalusikallisen, mutta ilmankin olisi varmasti makean kinuskin ansiosta pärjännyt)
1. Hienonna pekaanipähkinät tehosekoittimella jauhoksi.
2. Lisää joukkoon muut ainekset ja jatka sekoittamista tarvittaessa pulse -toimintoa hyväksi käyttäen, kunnes jauhoista muodostuu taikinainen koostumus. Lisää tarvittaessa kookosjauhoja tai tilkka vettä, jos taikina on liian löysää tai kuivaa. Taikinasta pitäisi muodostoa ihan kivasti käsiteltävissä oleva ”pallo”.
3. Painele taikina lusikalla ja/tai sormin ohuelti ~26 cm:n piirakkavuokaan.
KINUSKI
- 3 dl kookoskermaa/-maitoa
- 1,5 dl CocoVin kookossokeria
- tilkka vettä
- hyppysellinen suolaa ja tarvittaessa vaniljajauhetta
1. Sulata kookossokeri vesitilkassa pienessä kattilassa.
2. Lisää kookoskerma tai -maito ja keittele miedolla lämmöllä välillä sekoittaen, kunnes kinuski tummuu ja sakenee. Anna jäähtyä hieman ennen kuin kumoat kinuskikastikkeen pekaanipohjan päälle.
Nyt en huomannut ottaa aikaa kinuskin keittelylle, mutta kyllä siinä varmaan joku puolisen tuntia kului.

LISÄKSI
- tuoreita puolukoita (tai pakastettuja ;))
- koristeluun hieman kookoshiutaleita
1. Kumoa reippaasti puolukoita kinuskikerroksen päälle niin, että puolukat peittävät kinuskin.
2. Kypsennä 175 asteisessa uunissa noin puolisen tuntia, kunnes reunat ovat saaneet kullanruskean värin ja puolukat ovat pehmenneet.
3. Anna jäähtyä hyvin ennen leikkaamista. Leikkaaminen on helpointa jääkaappikylmänä, jolloin ohut pohja pysyy paremmin kasassa. Säilyy useita päiviä jääkaapissa peitettynä, mutta voitanee myös pakastaa.
Pidin itse piirakkaa uunissa ehkä 35 minuuttia ja se oli pekaanipohjalle hieman liikaa. Tai pohja sinänsä oli ihan ok, mutta reunoihin tarttui hieman turhankin ”paahteinen” maku. Reunoja voi myös suojata peittämällä piirakka kypsennyksen loppuvaiheessa foliolla.

Tulipas oikein hyvä piirakka, vaikka ensimmäiset maistiaiset tuntuivat suussa ylimakeasta kinuskista huolimatta hieman happamilta. Maistui myös pullanpurijoiden testiryhmälle, joka on aina hyvä merkki! Mun mielestä ehdottomasti parasta kylmänä. Jos kaipaa makeampaa piirakkaa, niin homma hoituu helposti keittelemällä hieman enemmän kinuskia päälle, esim. 4 dl kookoskermaa/-maitoa + 2 dl kookossokeria.

Ehkä olet huomannut Paleokeittiön postaustahdin hieman hiipuneen kesästä. Se johtuu siitä, että kokeilen ja kokkailen parhaillaan uusia reseptejä toiseen TehoPaleo -reseptivihkoseen. Ensimmäinenhän löytyy nyt taas toistaiseksi täältä.

Luvassa on joka tapauksessa syyskauden iloksi parikymmentä helppoa ja aika yksinkertaista, täyspaleoliittista reseptiä inspiroimaan ja helpottamaan paleoarkea; pikaisia pirtelöitä, helppoja salaatteja ja keittoja, lihaisempia pääruokia, aamiaisia ja joitakin hyviä herkkujakin. Tällaisen reseptivihkosen koostaminen ei vaan käy ihan käden käänteessä, joten mielessä on myös vaihtoehto, jonka avulla hätäisimmät pääsisivät resepteihin käsiksi jo ennen e-vihkosen virallista julkaisua.

Jos sinä olet yksi malttamattomista, niin suosittelen pysymään Paleokeittiössä ja erityisesti Paleokeittiön facebookissa, jossa tulen kertomaan aiheesta kohta enemmän ;). Myös paleovalmennusten perään on tullut kovasti kyselyitä, joten niistäkin on infoa tulossa ihan pikapuoliin. Tässä nyt meni taas hieman aikataulut uusiksi, kun syyspöpöt pääsivät yllättämään ja kaatoivat emännän pariksi viikoksi kanveesiin.

Ja hei, vierasreseptit ovat jälleen enemmän kuin tervetulleita! Jos sinulla on hyviä paleo-/paleoystävällisiä reseptejä, joita haluaisit julkaistavan tai linkitettävän Paleokeittiössä, niin ota reippaasti yhteyttä! Emäntä olisi kovin kiitollinen ja uskon, että Paleokeittiön lukijat tykkäisivät myös :)

Aurinkoisia syyspäiviä ja hyviä herkkuhetkiä Sinulle!
10.9.2015
Puolukasta puuroksi
Huo-men-tah Suomi, kuinka kulkee?!

Emäntä on jälleen humpsahtanut jonnekin omaan pikku maailmaansa eikä muun maan, saati maailman menosta ole hajuakaan. Jotain kriisejä taitaa olla liikkeellä, mutta eiköhän noin yleisesti ottaen meillä kaikilla kulje ihan kohtalaisesti? Vai olenko aivan väärässä? ;)

Vaikka reseptejä (tai ainakin ruokakuvia) on vieressä vino pino, niin tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olen postaillut minkäänmoista ruokaohjetta. Monen monta talvista keitto-ohjettakin on julkaisematta, vaikka talvi taittaa jo selkää kovasti kevään puolelle. Hiukan harmittaa, mutta nou can do! Kaikki vuorokauden 84600 sekuntia ovat olleet ahkerassa käytössä. Töitä, töitä, töitä… paljon töitä, mutta kaikkia ihania töitä! Niin ihania, että petiin olen malttanut irrottuatua koneen äärestä vasta aamukolmen aikaan. Taas.

Ja niin ihania, että olen kuluneella viikolla syönyt rasiallisen Saarioisten äitien tekemää maksalaatikkoa. Koneen ääressä. Kylmänä. Haarukalla suoraan foliolaatikosta. Oli siinä päällä sentään lusikallinen puolukkahilloa. Ihan hyvää se oli. Musta maksalaatikko ON hyvää! Maultaan. Paljon muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Vatsa tuli täyteen ja kipeäksi.

Maksalaatikko on harvinainen vieras Paleokeittiössä. Todistettavasti olen maksalaatikon poiminut lähikaupasta… noh, jokunen vuosi sitten. Viimeksi sitä olen kuitenkin pistänyt suuhuni jouluna. Koska maksalaatikko kuuluu meidän joulupöytään. Hauska oli huomata, että päädyn syömään maksalaatikkoa aina samassa tilanteessa. Jokin toimintamalli tämäkin. Malli selviää tuosta aiemmasta maksalaatikko -postauksesta ;)

Kaikki hyvin, hengissä olen edelleen! Ja jorisen järkyttyneenä jostain maksalaatikosta, kun näitä upeita chia -siemeniä piti hehkuttaa, hah hah! Katsokaa nyt, kuinka kauniita ne ovat! Eivätkä ne vaan näytä kauniilta vaan ne myös tuntuvat kädessä kivalta. Kuivana. Sormien läpi valuttaessa. Ja kun siemenien joukkoon lisää tilkan vettä tai jotain muuta nestettä, niin tapahtuu pieni ihme. Siemenet muuttuvat hetkessä erehdyttävästi sammakonkutua muistuttavaksi geeliksi tai hyytelöksi. Siellä ne lilluvat hyytelössä kuin hienoiset hiekanjyvät rantavedessä =)

Chia -siemen, tuo kasvikunnan pieni ihme! Ja paleomaailman kiistelyn kohde. Onko se paleota vai eikö se ole? Minä pistän chia-siemenen paleomaailman harmaaseen kastiin. Ja kuten kaikkien harmaan alueen edustajien suhteen, niin mielipiteeni ja ohjeeni kuuluu, että jos se tekee sinulle hyvää, niin syö sitä! Minä syön chiaa kausittain. Ja nyt on chia -kausi parhaimmillaan. Koska meneillään ovat edelleen marjaviikot. Ja chia tekee puolukasta puuroa. Nopeasti. Raakana.

Inspiraatio raakaan puolukka- tai vispipuuroon löytyi tällä kertaa uusimmasta LiveLife -lehdestä, jossa reseptejään ansiokkaasti esitteli Wellberriesin Tuulia. Hieman tuunausta omaan makuun paremmin sopivaksi ja niin pääsivät pakastepuolukatkin vihdoin hyötykäyttöön. En hirveästi pidä banaanin läpitunkevasta mausta makeuttajana, joten korvasin banaanin neutraalimmalla ja makeammalla taatelilla. Chialla sakeutettu puolukkapuuro on ai-van mahtava aamu-, ilta- tai välipala!

RAAKA PUOLUKKAPUURO

1 annos
- ~ 2dl (100 g) pakastepuolukoita
- 1/2 dl CocoVin chia -siemeniä
- 1 1/2 dl vettä
- 2-3 taatelia
- 1/2 dl kookosmaitoa tai -kermaa
- hieman himalajansuolaa
- (raakahunajaa + pakastepuolukoita sellaisenaan)
1. Lisää chia -siemenet veteen, sekoita ja odota kunnes seos on geeliytynyt. Tähän menee veden lämpötilasta riippuen ~10-15 minuuttia. Sekoita välillä, jotta siemenet eivät klimppiydy. Chia -hyytelöä voi valmistaa myös isomman satsin kerralla valmiiksi jääkaappiin.
2. Lisää kaikki ainekset tehosekoittimeen ja surauta puuroksi.
3. Jos valmis puuro kaipa mielestäsi lisää makeutta, niin lisää joukkoon raakahunajaa. Mieluiten tehosekoittimessa, mutta kyllä hunajan onnistuu sekoittaa valmiiseen puuroon myös manuaalisesti ihan lusikalla.
4. Koristele pakastepuolukoilla ja chia -siemenillä.
5. Syö sellaisenaan, kookosmaidon tai vaahdotetun kookoskerman kera. Myös vaahdotettu lucumakerma toimii!
Olethan jo tilannut oman Kevätsiivouksesi?!

Jos et ole, niin vielä ehtii! Aloitamme virallisesti maanantaina 17.3., mutta eiköhän jo ensi viikonloppuna ala tippua infoa valmistautumista varten. Materiaali on viimeistelyä vaille valmis ja voin rehellisesti, kautta kivien ja kantojen vannoa, että tästä tulee ihan huippujuttu, jota et halua missata! Sillä seuraavaa emännän julkista valmennusta saa odottaa ainakin ensi syksyyn. Yksi suljettu ryhmävalmennus on vielä tämän kevään osalta lyöty lukkoon ja kalenteriin saattaa mahtua myös muutama muu privaattiryhmä.

Jos oman yrityksesi, salisi tai muun yhteisön privaattivalmennus kiinnostaa, niin ota yhteyttä. Ja muut sitten hopihopi Kukkakauppaan!
9.3.2014
Marja tyrni tuli taloon

Ihanat valmennettavani toivat tuliaisia Ahvenanmaan saaristosta. Koko kassillisen marjaisia tyrnin oksia. Lisää luonnollisia vitamiineja talven varalle pakkaseen! Pakastamista odottaa myös ämpärillinen isukin poimimia puolukoita. Kyllä Emännän kelepaa!

Tyrni ja puolukka päätyvät useimmiten pirtelöön, mutta voisihan niistä kai jotain muutakin väsätä. Vaikka puolukkapuuroa! Mutta mitä muuta? Vinkatkaas ystävät hyvät!

18.9.2013
”Katkera appelsiini” med Wilfa
Jamie sai rinnalleen uuden tyttöystävän. Saanko esitellä Wilfan!

Parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut Moulinex sekoitti tällä viikolla viimeiset pirtelöt kun monitoimikoneen kannuosa sanoi sopimuksensa irti ja alkoi vuotaa. Tällä hetkellä en tule millään toimeen ilman päivittäisiä pirtelöitä (flunssan vika), joten hätäpäissäni tilasin itselleni budjettiin sopivan, tehokkaan, norjalaisen Wilfan. Josta en muuten ollut ennen googlettamista koskaan kuullutkaan. Päätin kuitenkin hätätilanteessa luottaa muutamiin netistä löytyneisiin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin ja katsoa, mihin Wilfasta on. Päätökseen eniten vaikuttivat hinnan lisäksi 1,8-litrainen kannu ja tehokas 1200 watin moottori. Jos olen ollut tähän saakka tyytyväinen 600 wattiseen Moulinexiin, niin eiköhän Wilfakin asiansa ajaisi.

Nyt on kymmenkunta pirtelöä ajettu Wilfalla ja tyytyväinen olen ollut. Ihanan, kermaisia marjapirtelöitä! Ja uusia ideoita toi Wilfa tullessaan. Wilfa ON tehokas ja erityistä kiitosta ansaitsevat valmiiksi ohjelmoidut smoothie- ja puhdistustoiminnot. Vain napin painallus ja Wilfa hoitaa hommat.

Muutamilta yllätyksiltäkään en ole välttynyt. Ensinnäkin tämä tyttö on melkoisen kovaääninen. Kuulunee asiaan, kun tehoja on näinkin paljon. Ensimmäisillä käyttökerroilla onnistuin myös roiskauttamaan puhdistusvedet pitkin seiniä. Tästä ehkä suurin miinus. Kannen täyttöaukon ”kuppi” ei nimittäin ole tiivis ja kun puhdistusohjelma päräyttää täydellä voimalla käyntiin, niin vedet roiskaisevat ”kupin” reunoilta kohti kattoa. Nyt olen oppinut jo pistämään käden suojaksi. Lisäksi varsinainen kansi istuu sen verran tiukassa, että välillä olen äheltänyt muutaman minuutin saadakseni kannen auki. Toisaalta ihan hyvä asia, mutta kiireessä äheltäminen jurppii jonkin verran. Muutamien päivien käytön jälkeen voin kyllä lämpimästi suositella Wilfaa. Katsotaan, miten pidemmällä aikavälilllä käy, mutta tässä vaiheessa sanoisin hinta-laatusuhteen olevan harvinaisen kohdallaan.

Sitten ehkä tämän hetken suosikkipirtelöön, joka syntyi vähän vahingossa ja pakon sanelemana kun karpalot olivat päässeet loppumaan. Isukin poimimat puolukat korvasivat karpalot ja taas ajelehdittiin hetken aikaa pilvenhattaralla. Tosin vaniljaisesta ”mustikkavaahdosta” on viime päivinä noussut ”Katkeralle appelsiinille” varteenotettava kilpailija. Palannen mustikkasuuhun myöhemmin.

”Katkera appelsiini” sai nimensä facebook -ristiäisissä. Jos joku ei muuten ole vielä tietoinen, niin Paleokeittiön tapahtumia voi seurailla myös UNIQ Performancen facebook -sivulla. Huutelin siellä nimiehdotusten perään ja esiin pompsahti ”Bitter orange”, joka taipui mun flunssaisessa päässä ”Katkeraksi appelsiiniksi”. Kirpeä appelsiini kuulosti niin tavanomaiselta ja tylsältä… Esikuvana ”katkeralle” toimi serkku ”jouluinen”.

Kiikutin ”katkeraa” maistiaisiksi myös muutamille uudehkoille miesvalmennettavilleni. Tuomiosta en nyt oikein päässyt selville, koska miehistä ei vaan ota selvää. Kokonaiskokemukseen tosin saattoi myös vaikuttaa hieman stydimpi alkudrinkki ”Vihreää taikaa”. Sen osalta mielipiteet tulivat jokseenkin selväksi =D

KATKERA APPELSIINI
- 1 appelsiini
- viipale sitruunaa
- palanen inkivääriä
- pieni kourallinen cashew -pähkinöitä
- ~100 g puolukoita
- 1/2 tl kanelia
- vähän kookoshiutaleita
- hippunen himalajansuolaa
- pari desiä vettä
Ainekset blenderiin ja paloiksi!
26.1.2013
Puolukka vaahdossa
Pehmeä pinkkiteema jatkuu! Puolukka myös vaahtoaa. Kuten mansikkakin juhannuksena. Tai mikä tahansa marja kun tehosekoittimeen heittää sekaan pari raakaa kananmunanvalkuaista. Mutta puolukka on nyt kauden marja. Siitä riittää vielä kaikenlaista. Vaaleanpunaista. Ja sopivan hapanta.

Puolukkavaahto syntyi pikkusiskoksi puolukkapuddinkille. Maitotuotteet ovat aika pitkälti pannassa. Olen joustanut hapatettujen maitotuotteiden osalta. Käytännössä se tarkoittaa luomuturkkilaista ja smetanaa. Nyt oli aika hankkiutua luomuturkkilaisestakin hetkeksi eroon, joten vaaleanpunakka sisko tehtiin kananmunanvalkuaisista. Ällöttävää! Mutta toimii. Myös oivana proteiinilisänä. Ja sanomattakin on hyvää. Paleoemäntähän ei pahaan kajoa! ;)

Puolukkavaahto (1 annos)
- 150 g sulatettuja pakastepuolukoita (ylläri!)
- 2-3 taatelia
- tl kärjellinen Himalajaa
- 2-3 munanvalkuaista (raakana!)
- (chia -kiisseliä)
Tehosekoittimeen puolukat, taatelit ja Himalajat. Homma sileäksi ja sekaan munanvalkuaiset. Homma entistä enemmän sekaisin. Kannattaa antaa vaahtoutua kaikessa rauhassa. Valmiin vaahdon voi nauttia sellaisenaan tai surauttaa sekaan vielä chia -kiisselit lätistämään hieman vaahtoa, mutta antamaan enemmän pureskeltavaa rakennetta ja kuituista vatsantäytettä.

Jos noudata täyspaleota by Cordain, niin chiat kannattaa ehkä jättää syömättä, koska…
- saattaa heikentää proteiinin imeytymistä
- saattaa edistää elimistön tulehdustiloja
- ei ole loistava kivennäis- ja hivenaineiden lähde kuin paperilla (imeytyvät huonosti))
- saattaa heikentää immuunipuolustusta
- saattaa sisältää allergeenisia proteiineja ja muita antiravinteita, jotka voivat edistää vuotavan suolen oireyhtymää tai sen syntymistä –>
- ei suositella ainakaan allergioita tai muita autoimmuunisairauksia sairastaville
- ei suositella myöskään pitkäaikaiseen, säännölliseen käyttöön
Chiasta ollaan montaa mieltä ja tutkimukset jatkunevat. Edellä mainitut seikat on kuitenkin hyvä tiedostaa ja kokeilla, kuinka chia itsekullekin passaa.
27.6.2011
Puolukkapuddinki
Marja on kova sana! On ollut ainakin viime aikoina Paleokeittiössä. Tuore marja tietysti parempi, mutta pakastimessa riittää vielä satoa tuhoamisvimmastani huolimatta. Vatut ja mustaherukat vetelevät viimeisiä. Mustikkaa muutama pussi. Mutta puolukoita ja punaherukoita riittää vielä. Ehkä ehdin ne kuitenkin tuhoamaan ennen kuin uutta satoa pukkaa. Yritystä riittää. Joka päivä. Marjapirtelöä palariksi!

Olen ollut laiska keittelemään puolukkapuuroa. Vaihdoin puuron puddinkiin. Yhtä hyvää, mutta helpompaa. Ja nopeampaa. En viitsi vieläkään viettää kesää kauhan ja hellan välissä. Onneksi on tehosekoitin.

Puolukkavanukas (yksi annos)
- chia –~~limaa~~ hyytelöä eli ~2-3 rkl vedessä liotettuja chia -siemeniä
- ~150 g sulatettuja pakastepuolukoita (Thx again, Dad! =))
- pari taatelia makeutukseen
- hippunen Himalajansuolaa
- 2 rkl luomuturkkilaista
- (hamppuproteiinia, jonka unohdin)
Kaikki blenderiin ja sekaisin. Nestettä lisää tarpeen mukaan. As simple as that! Ja varmasti aivan loistavaa kera aidon, oikean kermavaahdon.
22.6.2011
Puolukka puurossa
Pakastimen marjavarastot alkavat vähitellen hiipua, mutta puolukkaa löytyy vielä yllin kyllin. Muutama viikko sitten pohdin, että mitä ihmettä näistä puolukoista voisi väsätä? Viherpirtelöihin puolukkaa kuluu jonkin verran. Viime talvena se nousi pirtelöiden suosikkimarjaksi, mutta tänä talvena ei ole käynyt samoin. Eriväriset herukat ja vatut ovat olleet kovaa valuuttaa! Mustikka roikkuu jossain siinä keskivaiheilla ja puolukka on jäänyt peränpitäjäksi. Mutta eipä jää enää!

Ainoa järkevä puolukkapöperö, joka tuli mieleen oli puolukka- eli vispipuuro. Pientä päänvaivaa tuotti kuitenkin vispipuuron toinen perusraaka-aine, manna- eli vehnäsuurimot. Niitä ei Paleokeittiössä ole. Eikä tule. Korvaava vaihtoehto löytyi kuitenkin melko vaivattomasti. Quinoa! Tai kvinoa… tai mikä lie Andien ryyni. Tosin quinoakin on paleopiireissä hieman kiistelty raaka-aine (saponiini, haitalliset proteiinit), mutta eiköhän se mannasuurimot pese kuitenkin. Jos ei tarjolla ole täydellistä, niin valitse kahdesta pahasta se pienempi paha. Näin opetan, näin toimin.

En ole juurikaan quinoaa käyttänyt. Joskus paleouran alkuaikoina käytin sitä riisin sijaan kaalilaatikossa. Toimi ja hyvää oli. Nyt piti kuitenkin keittää quinoasta puuroa ja suoraan sanottuna olin aika pihalla. Ei muuta kuin luovaa kokeilumieltä ja rohkeutta! Niillä tästä selvittiin. Ainesten suhteet, keittoajat ym. heitin hatusta. Hattu toimi! Tällä kertaa =)

Ainekset 4-5 annokseen
- 300 g pakastepuolukkaa
- ~6 dl vettä
- 2 dl quinoasuurimoita
- reilu 1 tl himalajansuolaa
- agavea, hunajaa, steviaa tai muuta sopivaa makeutukseen
Valmistuu ehkä tunnissa
1. Kattilaan vedet ja puolukat. Keitä puolukat pehmeiksi noin 15 min.
2. Huuhtele quinoasuurimot huolella ja lisää ne kiehuvaan puolukkaveteen.
3. Keittele hiljalleen välillä sekoittaen niin kauan, että keitoksesta tulee puuroa. Itsellä meni tähän puolisen tuntia.
4. Mausta suolalla.
5. Älä käytä sähkövatkainta (ellet halua siivota loppuiltaa punaisenpilkullista keittiötä – been there, done that =/)
6. Heitä puuro blenderiin ja surauta tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa sopivan koostumuksen löytymiseksi.
7. Maista ja makeuta tarvittaessa (edelleen blenderissä).
Kuvan puolukkapuuro on viettänyt yön jääkaapissa, jossa siitä tuli mukavan lohkeavaa. Tavara on jälleen kerran tiiviimpää kuin esikuvansa, mutta ainakin puolukkadiggarin mielestä ah, niin hyvää! Alunperin ajattelin puolukkapuuroa nautittavaksi treenin jälkeen, kuten tämäntyyppiset ”hiilaripommit” ruukataan nauttia. Ihan niin pitkään ei kuppi säilynyt koskemattomana. Toimii myös treenilaturina ;)

Tarjoa kerman, kermavaahdon tai kookoskerman/ -maidon kera! Toimii hyvin myös ihan sellaisenaan.

P.S. Quinoan vuoksi täyspaleota tästä ei saa tekemälläkään. Jos jollain on parempaa puolukkapuuroa (tai muita puolukkaruokia) tarjolla, niin pistäkäähän vinkkiä tulemaan! Kiitän ja kumarran =)
6.4.2011