All posts tagged: puolukka

Syksyinen puolukka-kinuskipiirakka | paleokeittio.fi

Syksyinen puolukka-kinuskipiirakka

”Metsään on tullut jo syys…”. Ja punaisena hehkuvat puolukat! Päädyin leipaisemaan tuoreista puolukoista helpon, paleoystävällisen puolukka-kinuskipiirakan. Puolukkapiirakkaa kun ei ole ennen Paleokeittiössä nähty! No nyt on, ja hyvä piirakka olikin! Jos tykkää happaman ja makean kivan kontrastisesta liitosta. Kyllä, puolukka kaipaa kaveriksi jotain makeaa, joten päädyin kinuskiin. Pohjalle vielä tuttu pekaanipohja ja uusi, parempi herkku oli syntynyt!

Puolukkaraakakakku | paleokeittio.fi

Aika raaka puolukka-kinuskikakku

Hyvää päivää maailma, synnyinmaa Suomi sekä Paleokeittiön vakituiset ja satunnaiset vierailijat! Emäntä on elossa, vaikka ei postaustahdista niin uskoisi. Valmennukset, Fire Food Challenge 2014 (mukaan ehtii vielä sunnuntaihin saakka!) ja blogin taustatyöt ovat vaatineet oman aikansa. Harmittavasti se aika on pois Paleokeittiöstä, yhtälailla hellan äärestä kuin blogistakin. Elävän elämän prioriteetteja. Pääsiäinenkin tuli, oli ja meni. Melko jouluisissa tunnelmissa mentiin tänä vuonna. Pääsiäisen pääruokana äipän pääsiäispöytien lisäksi talvisen mausteista kurpitsasosekeittoa. Koska flunssasta toipuva keho niin tahtoi. Jälkkärinä aika raakaa puolukka-kinuskikakkua, jota on ollut vakaa aikomus valmistaa koko talven, mutta johon vasta nyt kevään korvalla löytyi oikea aika. Olisihan kakkuun voinut törkätä jotain keväisempää tai kesäisempääkin marjaa tai hedelmää puolukan sijaan, mutta ahkerasta puolukkapuuroilusta huolimatta puolukoita vielä lepää pakastimessa. Mutta kyllä ne tässä koko ajan kesää kohti vähenevät =) Lisäksi piti tietysti hyödyntää koko talven kehitteillä ollut ”paleoystävällisempi toffee”, josta useista yrityksistä huolimatta tuli aina vaan kinuskisoosia. Ja minkäs kanssa se kinuski paremmin passaa kuin puolukan?! Kevättä oli nyt haettava kakkuun muualta kuin raaka-aineista. Ja sitähän löytyi! Äipän kukkapenkistä ;) Ensin pistin kakkuun kevään siniset vuokot. Ihan kivaa ja herkkää, …

Puolukasta puuroksi

Huo-men-tah Suomi, kuinka kulkee?! Emäntä on jälleen humpsahtanut jonnekin omaan pikku maailmaansa eikä muun maan, saati maailman menosta ole hajuakaan. Jotain kriisejä taitaa olla liikkeellä, mutta eiköhän noin yleisesti ottaen meillä kaikilla kulje ihan kohtalaisesti? Vai olenko aivan väärässä? ;) Vaikka reseptejä (tai ainakin ruokakuvia) on vieressä vino pino, niin tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olen postaillut minkäänmoista ruokaohjetta. Monen monta talvista keitto-ohjettakin on julkaisematta, vaikka talvi taittaa jo selkää kovasti kevään puolelle. Hiukan harmittaa, mutta nou can do! Kaikki vuorokauden 84600 sekuntia ovat olleet ahkerassa käytössä. Töitä, töitä, töitä… paljon töitä, mutta kaikkia ihania töitä! Niin ihania, että petiin olen malttanut irrottuatua koneen äärestä vasta aamukolmen aikaan. Taas. Ja niin ihania, että olen kuluneella viikolla syönyt rasiallisen Saarioisten äitien tekemää maksalaatikkoa. Koneen ääressä. Kylmänä. Haarukalla suoraan foliolaatikosta. Oli siinä päällä sentään lusikallinen puolukkahilloa. Ihan hyvää se oli. Musta maksalaatikko ON hyvää! Maultaan. Paljon muuta hyvää siinä ei sitten olekaan. Vatsa tuli täyteen ja kipeäksi. Maksalaatikko on harvinainen vieras Paleokeittiössä. Todistettavasti olen maksalaatikon poiminut lähikaupasta… noh, jokunen vuosi sitten. Viimeksi sitä olen kuitenkin pistänyt suuhuni jouluna. …

Marja tyrni tuli taloon

Ihanat valmennettavani toivat tuliaisia Ahvenanmaan saaristosta. Koko kassillisen marjaisia tyrnin oksia. Lisää luonnollisia vitamiineja talven varalle pakkaseen! Pakastamista odottaa myös ämpärillinen isukin poimimia puolukoita. Kyllä Emännän kelepaa! Tyrni ja puolukka päätyvät useimmiten pirtelöön, mutta voisihan niistä kai jotain muutakin väsätä. Vaikka puolukkapuuroa! Mutta mitä muuta? Vinkatkaas ystävät hyvät!

”Katkera appelsiini” med Wilfa

Jamie sai rinnalleen uuden tyttöystävän. Saanko esitellä Wilfan!     Parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut Moulinex sekoitti tällä viikolla viimeiset pirtelöt kun monitoimikoneen kannuosa sanoi sopimuksensa irti ja alkoi vuotaa. Tällä hetkellä en tule millään toimeen ilman päivittäisiä pirtelöitä (flunssan vika), joten hätäpäissäni tilasin itselleni budjettiin sopivan, tehokkaan, norjalaisen Wilfan. Josta en muuten ollut ennen googlettamista koskaan kuullutkaan. Päätin kuitenkin hätätilanteessa luottaa muutamiin netistä löytyneisiin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin ja katsoa, mihin Wilfasta on. Päätökseen eniten vaikuttivat hinnan lisäksi 1,8-litrainen kannu ja tehokas 1200 watin moottori. Jos olen ollut tähän saakka tyytyväinen 600 wattiseen Moulinexiin, niin eiköhän Wilfakin asiansa ajaisi. Nyt on kymmenkunta pirtelöä ajettu Wilfalla ja tyytyväinen olen ollut. Ihanan, kermaisia marjapirtelöitä! Ja uusia ideoita toi Wilfa tullessaan. Wilfa ON tehokas ja erityistä kiitosta ansaitsevat valmiiksi ohjelmoidut smoothie- ja puhdistustoiminnot. Vain napin painallus ja Wilfa hoitaa hommat. Muutamilta yllätyksiltäkään en ole välttynyt. Ensinnäkin tämä tyttö on melkoisen kovaääninen. Kuulunee asiaan, kun tehoja on näinkin paljon. Ensimmäisillä käyttökerroilla onnistuin myös roiskauttamaan puhdistusvedet pitkin seiniä. Tästä ehkä suurin miinus. Kannen täyttöaukon ”kuppi” ei nimittäin ole tiivis ja kun puhdistusohjelma …

Päivän lähiruokaa

Eilisen illallisteemaksi nousi aivan vahingossa eksoottinen lähiruoka. Paikallisista vesistä kalastettua kuhafilettä. Ja niin ikään paikallisista metsistä poimittuja puolukoita =) Luolalaboratorion innoittamana kävin jo toista kertaa parin päivän sisään kalastelemassa Cittarin kalatiskiltä ahvenfileitä. En onnistunut vieläkään. Ahvenfileiden sijaan päädyin kuhaan. Ihan vaan siitä syystä, että se oli kirkkonummelaista. Paistoin fileen pikaisesti pannulla, maustoin merisuolalla, valkopippurilla ja sitruunamehulla. Ja söin. Kaverina lauantaina valmistettua provencale -maustettua kukkakaali-parsakaalipyrettä (ilman voita, mausteena persiljan sijaan provencen yrtit ja mustapippuri). Eksotiikkaa avokadon muodossa. Jälkkäriksi isukilta poimimiani tuoreita, kirkkonummelaisia puolukoita. Ripaus happamuutta tasapainottavaa makeaa eksotiikkaa kookoskermasta. Yksinkertaista, nopeaa ja maukasta. Edelleen. Tänään luvassa sama kattaus. Mitä sitä hyvää joka päivä vaihtamaan!

Puolukka vaahdossa

Pehmeä pinkkiteema jatkuu! Puolukka myös vaahtoaa. Kuten mansikkakin juhannuksena. Tai mikä tahansa marja kun tehosekoittimeen heittää sekaan pari raakaa kananmunanvalkuaista. Mutta puolukka on nyt kauden marja. Siitä riittää vielä kaikenlaista. Vaaleanpunaista. Ja sopivan hapanta. Puolukkavaahto syntyi pikkusiskoksi puolukkapuddinkille. Maitotuotteet ovat aika pitkälti pannassa. Olen joustanut hapatettujen maitotuotteiden osalta. Käytännössä se tarkoittaa luomuturkkilaista ja smetanaa. Nyt oli aika hankkiutua luomuturkkilaisestakin hetkeksi eroon, joten vaaleanpunakka sisko tehtiin kananmunanvalkuaisista. Ällöttävää! Mutta toimii. Myös oivana proteiinilisänä. Ja sanomattakin on hyvää. Paleoemäntähän ei pahaan kajoa! ;) Puolukkavaahto (1 annos) 150 g sulatettuja pakastepuolukoita (ylläri!) 2-3 taatelia tl kärjellinen Himalajaa 2-3 munanvalkuaista (raakana!) (chia -kiisseliä) Tehosekoittimeen puolukat, taatelit ja Himalajat. Homma sileäksi ja sekaan munanvalkuaiset. Homma entistä enemmän sekaisin. Kannattaa antaa vaahtoutua kaikessa rauhassa. Valmiin vaahdon voi nauttia sellaisenaan tai surauttaa sekaan vielä chia -kiisselit lätistämään hieman vaahtoa, mutta antamaan enemmän pureskeltavaa rakennetta ja kuituista vatsantäytettä. Jos noudata täyspaleota by Cordain, niin chiat kannattaa ehkä jättää syömättä, koska… saattaa heikentää proteiinin imeytymistä saattaa edistää elimistön tulehdustiloja ei ole loistava kivennäis- ja hivenaineiden lähde kuin paperilla (imeytyvät huonosti)) saattaa heikentää immuunipuolustusta saattaa sisältää …

Puolukkapuddinki

Marja on kova sana! On ollut ainakin viime aikoina Paleokeittiössä. Tuore marja tietysti parempi, mutta pakastimessa riittää vielä satoa tuhoamisvimmastani huolimatta. Vatut ja mustaherukat vetelevät viimeisiä. Mustikkaa muutama pussi. Mutta puolukoita ja punaherukoita riittää vielä. Ehkä ehdin ne kuitenkin tuhoamaan ennen kuin uutta satoa pukkaa. Yritystä riittää. Joka päivä. Marjapirtelöä palariksi! Olen ollut laiska keittelemään puolukkapuuroa. Vaihdoin puuron puddinkiin. Yhtä hyvää, mutta helpompaa. Ja nopeampaa. En viitsi vieläkään viettää kesää kauhan ja hellan välissä. Onneksi on tehosekoitin. Puolukkavanukas (yksi annos) chia –limaa hyytelöä eli ~2-3 rkl vedessä liotettuja chia -siemeniä ~150 g sulatettuja pakastepuolukoita (Thx again, Dad! =)) pari taatelia makeutukseen hippunen Himalajansuolaa 2 rkl luomuturkkilaista (hamppuproteiinia, jonka unohdin) Kaikki blenderiin ja sekaisin. Nestettä lisää tarpeen mukaan. As simple as that! Ja varmasti aivan loistavaa kera aidon, oikean kermavaahdon.

Puolukka puurossa

Pakastimen marjavarastot alkavat vähitellen hiipua, mutta puolukkaa löytyy vielä yllin kyllin. Muutama viikko sitten pohdin, että mitä ihmettä näistä puolukoista voisi väsätä? Viherpirtelöihin puolukkaa kuluu jonkin verran. Viime talvena se nousi pirtelöiden suosikkimarjaksi, mutta tänä talvena ei ole käynyt samoin. Eriväriset herukat ja vatut ovat olleet kovaa valuuttaa! Mustikka roikkuu jossain siinä keskivaiheilla ja puolukka on jäänyt peränpitäjäksi. Mutta eipä jää enää! Ainoa järkevä puolukkapöperö, joka tuli mieleen oli puolukka- eli vispipuuro. Pientä päänvaivaa tuotti kuitenkin vispipuuron toinen perusraaka-aine, manna- eli vehnäsuurimot. Niitä ei Paleokeittiössä ole. Eikä tule. Korvaava vaihtoehto löytyi kuitenkin melko vaivattomasti. Quinoa! Tai kvinoa… tai mikä lie Andien ryyni. Tosin quinoakin on paleopiireissä hieman kiistelty raaka-aine (saponiini, haitalliset proteiinit), mutta eiköhän se mannasuurimot pese kuitenkin. Jos ei tarjolla ole täydellistä, niin valitse kahdesta pahasta se pienempi paha. Näin opetan, näin toimin. En ole juurikaan quinoaa käyttänyt. Joskus paleouran alkuaikoina käytin sitä riisin sijaan kaalilaatikossa. Toimi ja hyvää oli. Nyt piti kuitenkin keittää quinoasta puuroa ja suoraan sanottuna olin aika pihalla. Ei muuta kuin luovaa kokeilumieltä ja rohkeutta! Niillä tästä selvittiin. Ainesten suhteet, …