Month: marraskuu 2012

Jauhelihasta punaiseen nakkikeittoon

Published by

Palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin aikaan, jolloin TehoPaleo päättyi pannukakkuun. Pannukakun jälkeinen elo sujui sen verran mukavasti, että päätin jatkaa pannukakusta aitoon, oikeaan suomalaiseen perunaan. Tällaisen puhdistusoperaation (TehoPaleo by UP) jälkeen keho on kivasti herkimmillään ja kertoo suorin sanoin, minkä ruoka-aineen kanssa voi elää sulassa sovussa. Ja mikä sovun sijaan johtaa sisällissotaan. Suunnitelmien mukaan aloitin puhdistuksen jälkeen testausvaiheen. Ajatuksena on kokeilla ruoka-aine kerrallaan reaktioita ja vaikutuksia elimistöön keskittyen lähinnä paleoystävällisiin hiilihydraattilähteisiin. Testaus oli tarkoitus aloittaa riisistä, mutta peruna ehti ensin. Perunaa ennen tuli kuitenkin todettua, että ulkomainen kuorimaton omena sai aikaan melkoiset vatsanväänteet. Omenahyveestä sen sijaan kelpaa edelleen nautiskella.

Mitä kertoi mulle tonttu?

Published by

Tonttupa kertoi, että joulu on taas, joulu on taas! Pyydän anteeksi tuohtuneilta, että Paleokeittiön emäntä poikkeaa jo toistamiseen tiukasta asialinjasta ja kirjoittaa jälleen yhden diipadaapa -postauksen vailla reseptin reseptiä. Kyllähän tuolla muutama reseptikin odottaa jo julkaisua. Vain inspis puuttuu. Sitä odotellessa voin höpötellä vaikkapa joulusta, joka on tänä vuonna saapunut emännän tietoisuuteen puolisentoista kuukautta etuajassa.     En ole mikään jouluihminen. Päinvastoin. Kaikki ylimääräinen joulukoohotus ahdistaa. Mieluiten pakenisin joululauluja ja vilkkuvaloja jonnekin hyvin kauas ja lämpimään. Sinne, minne joulupukki ei jouluna enää ehdi. Perinteiset jouluruoatkaan eivät saa kuolaa valahtamaan suupieliin. Nykyjoulu on mielestäni teennäinen kaupallisuuden riemujuhla, jolloin miljoonat vaihtavat omistajaa. Minä haen joulusta jotain muuta; hiljaisuutta, kauneutta, rauhoittumista ja aikaa itselle sekä läheisille. Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut joulutonttujen yllättämäksi! Yllätys on se, että ylipäätään ajattelen joulua tässä vaiheessa vuotta. Vieläkin suurempi yllätys ovat joulukortit, jotka epätoivon vimmalla yleensä askartelen valmiiksi iltana ennen postitusta. Silloinkin vain ne tärkeimmät kortit näkevät joulukuun pimeyden ja matkaavat maailmalle. Mutta nyt ovatkin kortit jo hyvää vauhtia alulla! Lieneekö syynä treenitauon vapauttamat kymmenisen lisätuntia viikkoon vai vanhan naisen herkistynyt mieli? …

Jos mä olisin pingviini…

Published by

… niin mä… poseeraisin kameralle sukisin itseäni ja muita esittäisin osaavani laulaa vaappuisin kuin pingviini kiipeäisin sitkeästi yli lumiesteiden repisin kaveria siivestä leikkimään mun kanssa kävelisin varvaskävelyä kaverin varpailla juoksisin, kaatuisin, nousisin ylös ja juoksisin taas, kunnes kaatuisin ja nousisin ylös kulkisin laumassa muiden mukana laskisin mahalaskua lumessa pönöttäisin tärkeän näköisenä paikoillani moshaisin villisti olemattomalla tukalla olisin kuriton ja kurittaisin muita halaisin aina välillä sydämellisesti kaveria räpyttelisin siiventynkiä ja kuvittelisin osaavani lentää Ja tekisin kaikkia muita kivoja pingviinijuttuja =) Mutta mä en ole pingviini. Ja siitä huolimatta voin tehdä kaikkia kivoja pingviinijuttuja. Lucky me! Toivottavasti sä olet yhtä onnekas =)

Se makeampi pottu

Published by

Kuvassa on bataatti. Uunista ulos tullut uunibataatti. Se perinteisen perunan makeampi serkku, jonka voi tuikkaista uuniin kuin Rosamundan konsanaan. Ei, se ei ole yhtään sen vaikeampaa. Se on vaan oranssi. Ihan niin kuin kurpitsa. Myös maultaan, makea kuin kurpitsa. Mikä vitsi on vääntää postausta ehkä yhdestä maailman yksinkertaisemmasta reseptistä? Öljyä niskaan, suolaa, pippuria ja muutamat kuivatut yrtit perään. Foliota ympärille ja uuniin. Sitten odotellaan. Ja odotellaan… ja… odotellaan. Välissä tökitään hieman haarukalla; uppoaako vai ei? Kun uppoaa, niin bataatit uunista ulos.

Pyhäinpäivän iltana..

Published by

…istuimme seuralaiseni kanssa epäviralliselle bisnesillalliselle Bistro Omatiin. Näin vaihteeksi. Juu tiedän, että useamman, tavalla tai toisella epäonnistuneen ruokailun jälkeen, en luvannut hetkeen ravintolan istuimia kuluttaa. Mutta kun kutsu kävi, niin otin sen vastaan. Jutusteltavaa oli sen verran, että en niin ehtinyt ruokaan tai kuvaamiseen keskittyä. Pahoittelen törkeän huonoja kuvia. Valokaan ei ollut puolellamme, vaikka vaadin pöydän vaihtoa paremman valon toivossa. Tällä kertaa kuitenkin sain sitä mitä tilasin. Ja hieman enemmän, kun annokseeni ilmestyi täysin odottamatta muutama nokare perunasosetta. Karamellisoitua punakaalia oli kovin vähän, joten ehkäpä muusinokareet paikkasivat puutetta. Lihaa en uskaltanut valita aikaisempien ikävien kokemusten valossa, joten päädyin vasikanlihamakkaraan kera karamellisoidun punakaalin ja punaviinikastikkeen. Kastikkeen sain toivomuksesta erilliseen tarjoiluastiaan. Vasikanlihamakkara maistui kyllä. Samoin edelleen jumalainen mallasleipä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin huuhdella makkara alas uusiseelantilaisella Pinot Noirilla. Seuralaiseni valinta oli Porc Burger eli punaviinikastikkeeseen muhennettua luomupossunkylkeä kera salaatin ja lohkoperunoiden. Listalla taisi lukea tomaattisalaatti, mutta kuvista en tomaattia löytänyt. Ymmärtääkseni burgeri oli kuitenkin ihan hyvää. Ilman tomaattiakin. Ja onhan sitä tomaattia kilokaupalla ketsupissa ;). Ketsuppi tosin piti pyytää erikseen. Skippasimme alkuruoat ja päätimme niiden sijaan …

Kermasipuli versio Paleo

Published by

Jauhelihapihvin ja kermaisen sipulin liitto on miltei yhtä taivaallinen kuin mustaherukan ja mintun. Tavallisesti venytän paleorajoja sen verran, että haudutan kuullotetun sipulin kermassa. Niin juuri, siinä lehmän kermassa. TehoPaleolla piti kuitenkin olla tarkkana, joten korvasin kiltisti kuohukerman kookoskermalla. Hippasen olin maun suhteen ensin epäileväinen, mutta maistamisen myötä epäilyt hälvenivät kuin aamusumu kesäisessä auringonpaisteessa. Kookoskerma täyttää tehtävänsä loistokkaasti kerman korvaajana myös sipulin kanssa! Eihän se vaatinut kuin hitusen rohkeutta. Jatkan kookoksen viitoittamalla tiellä! Kokeile sinäkin! =)

Halloween kävi kylässä

Published by

Se oli SE ensimmäinen kerta. Kun kurpitsa eksyi kauppakoriin. Ihan puolivahingossa. Koska bataatti oli piilossa. Eikä peruna vielä kelvannut, mutta hyvää hiilua piti saada. Noh, siinä sitä sitten ihmeteltiin, jotta mitäs tälle tehtäisiin. Butternut -kurpitsalle, jota niin moni tuntuu suitsuttavan.     Ihmettelyn jälkeen päädyin tekemään sitä, mitä bataatista alunperin piti. Kurpitsa melkoisen väännön jälkeen puoliksi ja siitä vielä sama toiseen kertaan. Jos jo bataatti on paha halkaista, niin tätä kaveria työstäessä ei ollut itku kaukana. Eikä roskis. Joo-o, edelleen epäilen, että mun veitsissä täytyy olla jotain vikaa. Tekniikassahan vika ei voi olla. Voimasta puhumattakaan ;) Sivelin kurpitsaveneet oliiviöljyllä. Ripottelin päälle kaikella rakkaudella suolaa ja mustapippuria, vähän timjamia, rosmariinia ja hunajaakin. Työnsin uuniin ja odottelin kurpitsalihan pehmiävän. Nautin kera uunikalkkunan. REALLY?! No en oikeastaan. Nauttinut, mutta söin kuitenkin. Näin Halloweenin kunniaksi kurpitsa kävi kylässä. Tuskin tulee toista kertaa. Kiva kun kävit ja kiitos, mutta ei kiitos. Gourmet -keittiön mausteisena keittona ihan hyvää. Paleokeittiön uunissa… hmmmm… melko pahaa.