Year: 2012

Aurinkoa elämään!

Published by

Missä olet armahin aurinko? Taivaalta etsin sua turhaan, joten tähän pimeään ja kosteaan vuodenaikaan aurinkoa elämään on parasta taikoa ihan itse. Tehtävään sopii mainiosti makeana hehkuva mango! Inspiraatiota kaivoin eksoottisesta katkarapucocktailista. Ihan hyvä vaihtoehto sekin, mutta sopii paremmin kuumaan ja kesään. Aurinkoinen mango puolestaan toimii loistavasti välipalana ja jälkiruokana talvisella säällä. Sekaan paljon chiliä ja inkivääriä, niin kylmä keltainen myös lämmittää mukavasti ;)     AURINKOINEN MANGO 2 annosta 1 mango (kypsä paree maun puolesta, vähemmän kypsä toimii esteettisesti paremmin) puolikas avokado tuoretta minttua (pakastimesta) 1 limen mehu siivu tuoretta inkivääriä chiliä tai chilijauhetta Homma kannattaa aloittaa kastikkeesta, jotta se ehtii muhia ja maustua hetken. Lime mehuksi, sekaan silputtu inkivääri, chili sekä minttu. Tuoreet raaka-aineet kaunistavat. Vähemmän tuoreet toimivat ja helpottavat aurinkoista elämää. Tuoretta minttua ei tällä kertaa ollut ja myöskin chili tuli jauheena purkista. Pakastimesta sen sijaan löytyy melkeinpä aina myös minttua. Viherpirtelötarkoituksiin. Tuore inkivääri säilyy kivasti viileäkaapissakin. Kuori mango ja pilko palasiksi. Itse teen kuorimisen jälkeen kokonaiseen hedelmään ruutuviillot kiveen saakka, jonka jälkeen leikkaan palat irti lituskaista kiveä myöten. Kivi kannattaa imeskellä puhtaaksi. …

Purjo sitruunakastikkeessa

Published by

Joskus mä vaan teen ihan käsittämättömän hyvää ruokaa! Näin kirjoitin FB-seinälleni lauantaina vetäistyäni päivän illallisen kastikkeineen kitusiini. Edelleen voin todeta, että yksinkertainen on paitsi helppoa, niin myös hyvää! Lautasella pari minuuttia paistettu kuhafile kera purjoisen sitruunakastikkeen ja lämpimän pinaatti-purjo-tomaattihöystön. Purjoa siellä ja purjoa täällä. Tänään. Syystä, että sitä sattui olemaan kun mitään muuta ei ollut. Pinaattiakin vain laihanlaisesti. PURJO-SITRUUNAKASTIKE KALALLE (2-3 annosta) silputtua purjoa maun mukaan (1/3 purjo…?) ~2-3 rkl kirnuvoita puolikkaan sitruunan mehu (isohko sitruuna) reilu 1 rkl juoksevaa hunajaa luraus valkoviinietikkaa, koska valkoviiniä ei ollut ~1,5 dl kuohukermaa (meni käsituntumalla, niinkuin vähän kaikki muukin ;)) mausteeksi suolaa ja jauhettua valkopippuria Kuullota purjo pehmeäksi voissa. Lisää sitruunamehu, valkoviinietikka ja hunaja. Keitä miedolla lämmöllä, jotta osa nesteestä haihtuu ilmakehän puolelle. Lisää kerma ja jatka kastikkeen hauduttamista kunnes kastike saostuu paksummaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile kalan kanssa.

Jauhelihasta punaiseen nakkikeittoon

Published by

Palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin aikaan, jolloin TehoPaleo päättyi pannukakkuun. Pannukakun jälkeinen elo sujui sen verran mukavasti, että päätin jatkaa pannukakusta aitoon, oikeaan suomalaiseen perunaan. Tällaisen puhdistusoperaation (TehoPaleo by UP) jälkeen keho on kivasti herkimmillään ja kertoo suorin sanoin, minkä ruoka-aineen kanssa voi elää sulassa sovussa. Ja mikä sovun sijaan johtaa sisällissotaan. Suunnitelmien mukaan aloitin puhdistuksen jälkeen testausvaiheen. Ajatuksena on kokeilla ruoka-aine kerrallaan reaktioita ja vaikutuksia elimistöön keskittyen lähinnä paleoystävällisiin hiilihydraattilähteisiin. Testaus oli tarkoitus aloittaa riisistä, mutta peruna ehti ensin. Perunaa ennen tuli kuitenkin todettua, että ulkomainen kuorimaton omena sai aikaan melkoiset vatsanväänteet. Omenahyveestä sen sijaan kelpaa edelleen nautiskella.

Mitä kertoi mulle tonttu?

Published by

Tonttupa kertoi, että joulu on taas, joulu on taas! Pyydän anteeksi tuohtuneilta, että Paleokeittiön emäntä poikkeaa jo toistamiseen tiukasta asialinjasta ja kirjoittaa jälleen yhden diipadaapa -postauksen vailla reseptin reseptiä. Kyllähän tuolla muutama reseptikin odottaa jo julkaisua. Vain inspis puuttuu. Sitä odotellessa voin höpötellä vaikkapa joulusta, joka on tänä vuonna saapunut emännän tietoisuuteen puolisentoista kuukautta etuajassa.     En ole mikään jouluihminen. Päinvastoin. Kaikki ylimääräinen joulukoohotus ahdistaa. Mieluiten pakenisin joululauluja ja vilkkuvaloja jonnekin hyvin kauas ja lämpimään. Sinne, minne joulupukki ei jouluna enää ehdi. Perinteiset jouluruoatkaan eivät saa kuolaa valahtamaan suupieliin. Nykyjoulu on mielestäni teennäinen kaupallisuuden riemujuhla, jolloin miljoonat vaihtavat omistajaa. Minä haen joulusta jotain muuta; hiljaisuutta, kauneutta, rauhoittumista ja aikaa itselle sekä läheisille. Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut joulutonttujen yllättämäksi! Yllätys on se, että ylipäätään ajattelen joulua tässä vaiheessa vuotta. Vieläkin suurempi yllätys ovat joulukortit, jotka epätoivon vimmalla yleensä askartelen valmiiksi iltana ennen postitusta. Silloinkin vain ne tärkeimmät kortit näkevät joulukuun pimeyden ja matkaavat maailmalle. Mutta nyt ovatkin kortit jo hyvää vauhtia alulla! Lieneekö syynä treenitauon vapauttamat kymmenisen lisätuntia viikkoon vai vanhan naisen herkistynyt mieli? …

Jos mä olisin pingviini…

Published by

… niin mä… poseeraisin kameralle sukisin itseäni ja muita esittäisin osaavani laulaa vaappuisin kuin pingviini kiipeäisin sitkeästi yli lumiesteiden repisin kaveria siivestä leikkimään mun kanssa kävelisin varvaskävelyä kaverin varpailla juoksisin, kaatuisin, nousisin ylös ja juoksisin taas, kunnes kaatuisin ja nousisin ylös kulkisin laumassa muiden mukana laskisin mahalaskua lumessa pönöttäisin tärkeän näköisenä paikoillani moshaisin villisti olemattomalla tukalla olisin kuriton ja kurittaisin muita halaisin aina välillä sydämellisesti kaveria räpyttelisin siiventynkiä ja kuvittelisin osaavani lentää Ja tekisin kaikkia muita kivoja pingviinijuttuja =) Mutta mä en ole pingviini. Ja siitä huolimatta voin tehdä kaikkia kivoja pingviinijuttuja. Lucky me! Toivottavasti sä olet yhtä onnekas =)

Se makeampi pottu

Published by

Kuvassa on bataatti. Uunista ulos tullut uunibataatti. Se perinteisen perunan makeampi serkku, jonka voi tuikkaista uuniin kuin Rosamundan konsanaan. Ei, se ei ole yhtään sen vaikeampaa. Se on vaan oranssi. Ihan niin kuin kurpitsa. Myös maultaan, makea kuin kurpitsa. Mikä vitsi on vääntää postausta ehkä yhdestä maailman yksinkertaisemmasta reseptistä? Öljyä niskaan, suolaa, pippuria ja muutamat kuivatut yrtit perään. Foliota ympärille ja uuniin. Sitten odotellaan. Ja odotellaan… ja… odotellaan. Välissä tökitään hieman haarukalla; uppoaako vai ei? Kun uppoaa, niin bataatit uunista ulos.