Nämä kaverit ja hippunen himalajaa pääsivät tänään Jamien hellään huomaan. Tuloksena reilut kuusi desiä punaista parhautta pulloissa. Kiitos illan punaisesta ”rypälemehusta” ei kuulu Jamielle vaan eräälle rakkaalle valmennettavalle, joka tietää millä valmentajaa kannattaa lahjoa ;)
Ihan pieni vinkki koskien tämän viikon pääruokaani, kalaseljankaa! Valmiiksi kuutioitu pakastekala on äärimmäisen helppo ja ihan kelpo vaihtoehto, mutta jos haluat keitostasi maukkaampaa, niin kannattaa ehdottomasti suosia tuoretta kalaa. Näin tein tällä kertaa, eikä se kovin paljon vaikeampaa ollut. Fileiden paloittelemiseen ei nimittäin montaa minuuttia mene. Kustannukset saattavat olla muutaman euron enemmän. En muista, paljonko pakastekalakuutiot maksavat, mutta tuoreet fileet kustansivat tällä kertaa noin kymmenisen euroa. Kokeilepa siis napata ensi kerralla tuorekalatiskiltä ~300 g ruodotonta lohi- ja saman verran turskafilettä! Omat kalani uivat keitossa hippasen turhan kauan hajoten paloista silpuksi. Haittasi ehkä näköä, mutta ei makua.
Ehei, ei tässä Meksikon lämpimän auringon alle olla lehahdettu vaan nautitaan edelleen kotomaan kauniista ja hyytävän kylmästä keväästä. Niin mikä kevät? Missä? Ei sinänsä, jotteiko Meksikon rannoille varpaat kaipaisi… Mutta koska se ei juuri nyt onnistu, niin toin palan lämmintä Meksikoa kylmään Suomeen. Tässä toinen näistä aiemmin mainitsemistani kesäherkuista. Guacamole meksikolaisittain. Ihan vaan avokadotahna suomeksi. En tiedä miksi, mutta jotenkin yhdistän guacamolen, siinä missä gazpachonkin, kesään. Liekö syynä alkuperäismaiden lempeämpi ilmasto vai mukavasti viilentävät muistot Suomen kuumasta(?) kesästä. Kylmiähän nämä ruokalajit ovat. Molemmat. Viilentäviä, joihin lämpöä saa maun mukaan kivasti cayennesta ja chilistä. Koska guacamole syntyi äkkipäätöksellä, niin jääkaapin ehdoilla mentiin. Eikä silloin kompromisseilta yleensä vältytä. Avokadoa löytyy jokseenkin aina. Limeäkin useasti (ei tällä kertaa), mutta tomaattia näin talvikaudella vähemmän. Mutta onneksi oli gazpacho! Gazpachosta ylitse jäänyt luomutomaatti pelasti tilanteen. Sipuliksi sai kelvata se ainoa, punainen. MEKSIKON SOVELLETTU AVOKADOTAHNA puolitoista kypsää avokadoa 1 hippasen liian kypsä luomutomaatti puolikas punasipuli puolikkaan sitruunan mehu (lime toimii paremmin) 1 mieto chilipalko tuoretta persiljaa himalajansuolaa (valkosipulinkynsi) Avokadot haarukalla muusiksi. Tomaatti ja sipuli veitsellä pieniksi. Samoin punainen chili. Sitruunamehut ja …
Koska jaksan aina patistaa valmennettavia syömään paleopyramidin mukaan runsaasti ja monipuolisesti etenkin kasviksia ja vihanneksia, niin sainpa eilen idean tsekkailla hieman omaa hevi -repertuaaria. Tsekkaus ei ollut millään tavalla suunniteltu vaan puhtaasti päähänpisto. Ja koska viikko on jo lopuillaan, niin myös jääkaappi on suhteellisen tyhjä eli jämillä mentiin eilinen. Jämillä mennään vielä tämäkin päivä ja yritetään taikoa olemattomasta jotain, jolla vatsa pysyy tyytyväisenä. Näin hevisti elelin eilen. Huomautettakoon vielä, että kaikki listan ruoka-aineet nautin kypsentämättömänä. Paitsi hapankaali voitanee kai lukea ainakin jollain tapaa kypsytetyksi. Siinä toinen asia, johon pyrin valmennuksessa kannustamaan; vähintään 1/3 pyramidin pohjapalikan ruoka-aineista kypsentämättömänä. Jos vatsa kestää. Alkuun ei välttämättä kestä. Silloin hyvä vaihtoehto on kevyt kypsennys ja pirtelöt. Aina ei pirtelöidenkään kanssa alkuun suju. Mehujen kanssa sujuu silloinkin. Josko siihen listaan… metsämustikka (pakaste, luomu) metsävadelma (pakaste, luomu) sitruuna luomutomaatti punainen luomupaprika punasipuli valkosipuli persilja luomuporkkana kurkku avokado mieto chilipaprika appelsiini luomuhapankaali verigreippi Tuore vihreä jäi vain persiljan ja kurkun varaan (+avokado?). Se ehkä pienenä miinuksena, mutta kyllähän listaan melko kattavasti mahtui eri sorttia. Vihreät tulee talvikaudella nautittua ensisijaisesti viherpirtelöissä, jotka ovat …
Ja kesää odotellessa on Paleokeittiössä maisteltu tällä viikolla jo kesäisiä makuja! Tai en tiedä ovatko maut varsinaisesti niin kesäisiä, mutta muutamat murkinat ovat olleet sellaisia, joista itse nautin enemmän kesäkuumalla(?) kuin talvipakkasella. Ei se edelleenkään ole kovin kaunista katseltavaa, mutta maku ja ravitsemukselliset hyödyt ajavat helposti estetiikan ohitse. Helppoudesta puhumattakaan. Ladies and gentlemen, saanko muistutella… kylmä, espanjalainen kasviskeitto eli Gazpacho vol. 2! Avomaankurkkuja en luonnollisesti tähän hätään löytänyt, mutta reilu puolikas isohkosta, pitkästä kurkusta ajaa saman asian. Lämpöä kylmään keittoon toi reilummalla kädellä annosteltu cayennepippuri. Kruunuksi vielä pari rinkulaa lempeää smetanaa ja tuoreet persiljapöheiköt, niin ei keiton ”karuuskaan” (lue ”rumuus”) enää laimenna makunautintoa. Tällä kertaa tomaatit, paprika, punaviinietikka ja oliiviöljy olivat luomumerkittyjä, muut ainekset peruskamaa. Jos ei muuhun, niin ainakin luomutomaatteihin kannattaa gazpachon kohdalla panostaa.
Puhdas vesi! Ei liene mikään salaisuus, että puhdas vesi on ihmiselle elinehto. Ilman ruokaa selviää sentään muutamia päiviä, ehkä viikkojakin, mutta ilman vettä ei pitkälle pötkitä. Siksi on melko kummallista, kuinka vaikeaa monille veden juonti on. Ja ei, hiilihapotettu makuvesi ei ole puhdasta vettä. Valitettavasti vain harvan kohdalla myös se vesihanasta tuleva vesi on puhdasta, elimistölle käyttökelpoista vettä. Kyllä vain, luit aivan oikein. Siitäkin huolimatta, että elämme Suomessa, tuhansien lätäkköjen maassa, jossa puhdas vesi tuntuu olevan itsestäänselvyys. No ei se ole. Puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys edes suomalaiselle. Vaikka vesi on juomakelpoista, niin se ei automaattisesti tarkoita, että elimistö pystyy sitä optimaalisesti hyödyntämään. Sain jälleen kerran itse muistutuksen asiasta, kun yllättäen tiettyjen testien kautta valkeni, että mun keho tarvitsee muutamien muiden mikroravinteiden ohella vettä. Olin suoraan sanoen äimistynyt. Asiaa oli vaikea uskoa todeksi. Mähän juon sen parisen litraa päivässä puhdasta vettä! Pääsääntöisesti pullotettua, satunnaisesti hanasta laskettua. Hiukan siinä tuli pohdittua, että mistä on kyse. Lisätestien jälkeen olin viisaampi ja ymmärsin helpostikin mistä oli kyse; mun elimistö ei kyennyt käyttämään hyväksi sitä vettä, jota …
…puolukka, mustikka, mustaherukka. Noh, marja kun marja! Ja lempeä vanilja. Pakastemarjoihin panostaminen on tuottanut tulosta. Kävipä nimittäin niin, että mustikat pääsivät pakastimesta loppumaan. Ensimmäisen kerran vuosiin. Paleokeittiön mustikkavarastot eivät ole isukin marjanpoimintainnostuksen vuoksi ihan pienet, mutta olen kuin olenkin saanut marjapirtelöiden myötä tuhottua tämän talven aikana ainakin 15 kiloa, ellei enemmänkin. Onneksi on vielä hippunen vadelmaa, puolukkaa ja jokunen sata grammaa mustaherukkaakin jäljellä. Niillä elää ehkä viikon tai kaksi. Sen jälkeen joudun lähtemään mustikkavarkaisiin. Äipän pakastimeen. Kuvissa esiintyy muistaakseni valloittava villivadelma. Ihan varma en voi olla, sillä puolukkainen serkku näyttää jokseenkin samalta. Eikä muisti riitä. Marjapirtelöiden perusresepti on vähitellen vakiintunut. Vain marjat vaihtuvat tilanteen mukaan. VANILJAINEN MARJAPIRTELÖ ~2 dl vettä hippunen himalajaa ~1/2 tl jauhettua luomuvaniljaa 1 1/2 – 2 dl maustamatonta heraproteiinijauhetta ~1/2 dl kookoskermaa (Kara) 100-150 g marjoja maun mukaan makeutukseen luomuhunajaa (Voi hyvin) (mustikan kaveriksi vielä viipale sitruunaa) Vaniljajauheen ja maustamattoman heraproteiinin voi korvata myös vaniljanmakuisella herajauheella. Tosin aidoista raaka-aineista saa aikaiseksi vähintäänkin yhtä maukkaan, ellei maukkaamman proteiinijuoman. Ilman keinotekoisia maku-, väri- ja makeutusaineita. Ja lisänä vielä aimoannos luonnollisia vitamiineja, antioksidantteja, kuitua …
Mitä syntyy, kun emäntä ei osaa päättää tekeekö jauhelihapihvejä ja kermasipulia vai rekkamiehen paleospydäriä? Siitä syntyy sekamelska, jonka nimesin rekkamiehen paleopadaksi. Harhaanjohtava nimi tämäkin, sillä patojahan tulee hauduttaa huolella ja pitkään. Tein pikapadan. Hauduttamiseen meni jotain viiden ja kymmenen minuutin väliltä. Se riitti ja paleopata maistui. Hyvältä =) REKKAMIEHEN PALEOPATA (3 kohtuullista annosta) ~400 g jauhelihaa (Thorsvikin herefordia piisaa edelleen pakkasessa) 2 isohkoa paprikaa 2 isohkoa punasipulia puolikas luomuomena luraus kookoskermaa alle 1 dl vettä juoksevaa luomuhunajaa balsamiviinietikkaa mausteeksi himalajan suolaa, rouhittua mustapippuria, jauhettua cayennepippuria, tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Ruskista jauheliha pannulla. Siirrä kypsä jauheliha kattilaan odottelemaan kasviksia. Pilko ja kypsennä paprikat pehmeiksi kookosöljyssä. Lisää loppuvaiheessa hetkeksi pilkottu omena. Kaada paprika-omenaseos jauhelihan kaveriksi kattilaan. Kuullota punasipulit pannulla. Lisää loppuvaiheessa luraus hunajaa ja hetken päästä vielä balsamiviinietikka. Jatka paistamista kunnes pahimmat viinietikkahöyryt ovat haihtuneet ja kumoa kattilaan. Lisää kattilaan hieman vettä ja nosta se liedelle porisemaan miedolla lämmöllä. Lisää mausteet ja kookoskerma. Sekoita, tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. Anna muhia kattilassa hetken aikaa, kumoa lautaselle ja kuvittele olevasi rekkamies luolassa.
Siinä se taas on! Viime viikon teemaruoka ja muutenkin vanha, tuttu juttu. Kaaliraastesalaatti! Paljoakaan ei ole simppeli resepti vuosien varrella muuttunut, mutta kyllähän hyvästä kannattaa aina silloin tällöin muistutella ;) Coleslaw`n kastike vuosimallia 2013 1 prk smetanaa ~1 dl luomumajoneesia (Kavli) 3-4 rkl valkoista viinietikkaa 1 iso tl Dijon -sinappia luraus luomuhunajaa (Voi hyvin!) rouhittua mustapippuria 1 isohko tl himalajan suolaa Kastikeainekset sekaisin ja tekeytymään raastinvaiheen ajaksi. Luomuporkkana raastettuna ~300-400 g. Mukaan valkokaalia raastettuna vaihtelevasti jotain 600 ja 900 gramman väliltä, ja homma sekaisin. Kastikkeet messiin, sekaisin, jääkaappiin tekeytymään ja viikon lisukkeet ovat valmiit. Kuvissa neljän litran astia ja reippaasti yli kilon valmista tavaraa, josta riitti yhdelle ihmiselle neljän tai viiden aterian täytteeksi. Ja niinhän sitä sitten kaaliraastesalaattia nautittiin päivä toisensa jälkeen… …keitettyjen luomunakkien ja viinietikka-Heinzin kanssa. …paistettujen kalkkunan rintafileiden kaverina. Jotka ehdin jo pieniä suunmentäviksi ennen kuin muistin kaivaa kameran esiin. Kuvassa puolitoista ohutleikettä suolalla ja sitruunapippurilla maustettuna. …ja jauhemaksapihvien ja puolukkahillon kylkiäisenä. Sama juttu, mutta uusi ateria joka päivä. Melkein. Oliko tämä syöminen vielä jonkun mielestä vaikeaa? ;)
PALEOKEITTIÖ 