Kirjoittaja: Johanna Grönlund

Kun ei ehdi, jaksa, eikä viitsi

Emännälläkin on välillä kiire. Tai sitten tekee muuten vaan mieli kiivetä sen matalimman aidan ylitse. Silloin lautanen näyttää aika usein tältä. Jos ruoka nyt ylipäätään ehtii lautaselle asti.     Jees, maksapihvit ja puolukkahillo tiellä pitää! Huijaan sujuvasti itseäni ostamalla maksapihvit marketin tuoretiskiltä. Se vaan tuntuu laadukkaammalta vaihtoehdolta kuin Korpelan suojakaasuun pakatut vastaavat. Siitäkin huolimatta, että varsin hyvin tiedän näidenkin samassa suojakaasussa viruneen. Se, mitä ei näe, ei ole totta! Tai ainakin asia on helpompi sivuuttaa. Tuoretiskillähän pakkaukset ovat nätisti valmiiksi avatut. Nämä kaverit lämmitin tylysti mikrossa. Harvoin tulee mitään enää säteilytettyä, mutta toisinaan mikrokin on kapistus paikallaan. Helpottaa elämää. Tai ainakin täyttää vatsan nopeammin. Ehkä useammin ajelen kuitenkin illalla töistä kotiin kylmää maksapihviä auton ratissa mussuttaen. Joskus pyydän kauppiasta hieman lämmittämään pihvejä marketin mikrossa. Lämpimässä pihvissä on enemmän makua. Se tuntuu enemmän oikealta aterialta. Pitää vatsan tyytyväisenä pidempään ;) Ja ei, tätä ei tapahdu joka viikko. Ei edes joka toinen, eikä välttämättä edes joka kuukausi. Viime viikolla tämä tapahtui. Kerran. Siitä halusin olla rehellinen. Ei elämä aina ole täydellistä! P.S. Enkä unohtanut vihreitä! Imin …

Mustikkasuu

Aamut alkavat näinä päivinä suu mustikassa. Ja siellä ne mustikat pysyvät suupielissä puoleen päivään, kunnes vihdoin huomaan vilkaista ohimennen peiliin. Mutta, it`s all worth it! Mustikkaviikset ja mustat hampaanvälit. Mustikkasuu on nimittäin aivan järkyttävän makoisa ja kaikin puolin täydellinen aamupala, jossa kaikki osaset ovat mukavasti kohillaan. Löytyy kotimaista superfoodia, laatuproteiinia, sopivasti hiilua ja rasvaa. Helposti nautittavassa muodossa. Makua ja kokoa unohtamatta! Kyllä kroppa ja mieli taas kiittää! TÄYDELLINEN MUSTIKKASUU ~150 g pakastemustikoita reilu desi vaniljanmakuista heraproteiinia puoli desiä kookoskermaa (Kara) viipale sitruunaa (ilman kuoria) hippunen laatusuolaa pari desiä vettä Ja sen verran tehokas tehosekoitin, jotta kookoskerma taikoo pirtelöstä ilmavaa ja samettisen pehmeää. Tämä on herkkua! Toimii myös välipalana tai jälkkärinä. Ja mikä parasta, niin vihdoinkin ovat myös pakastimen marjavarastot pienenemään päin.  Nautittava välittömästi valmistamisen jälkeen. Muuten ”vettyy” ikävästi. Mustikkasuu on täydellinen aamupala etenkin teille kaikille rakkaille valmennettaville ja muille, jotka vielä jaksatte kitistä, ettei ole aikaa aamupalaan! Ettei vaan pysty. No nyt pystyy. Valmistamiseen ja nauttimiseen menee aikaa tasan yhden kahvikupillisen verran, joten nyt on tämäkin tekosyy eliminoitu. Tervetuloa kitinävapaa elämä! ;D

Paleo parantaa – Laura K:n tarina

Viime vuoden loppupuolella muhun otti yhteyttä upea nuori nainen, kolmen lapsen äiti, kolmekymppinen Laura K. Valitettavasti Lauran elämä ei ollut ihan niin upeaa kuin se olisi voinut olla. Sitä varjostivat useammat jo pitkään jatkuneet terveydelliset ongelmat, jotka heijastuivat ikävästi työssäkäyvän perheenäidin arkeen. En osaa sanoin kuvailla, kuinka iloinen olen, että Laura päätti antaa paleolle (ja mulle =)) mahdollisuuden! Tänään, vain muutamaa kuukautta myöhemmin, Lauran elämä on kovin erilaista. Siitä todisteena sain luvan jakaa Lauran facebook -päivityksen parin päivän takaa. Se lämmitti valmentajan sydäntä kovasti <3 Olen monesti ällistellyt, kuinka nopeasti paleoruokavalio saa aikaan positiivisia muutoksia ihmisessä. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta Lauran keho reagoi muutoksiin sellaisella voimalla, että en ollut uskoa silmiäni nähdessäni hänet kontrollitapaamisessa! Tuolloin aikaa oli kulunut paleolle siirtymisestä ehkä kuukauden päivät. Edessäni seisoi kaikin puolin uusi ihminen! Mikä on Lauran salaisuus? Osittain ehkä poikkeuksellisen herkkä keho, mutta ennen kaikkea Lauran motivaatio ja halu lähteä parantamaan omaa hyvinvointia ja elämänlaatua. Ottaa ohjat omiin käsiin (lääkäreiden käsien sijaan ;)). Rohkeus kokeilla ja päättäväisyys nähdä vaivaa muutosten tekemiseen. Ehdottomuuskin. Etenkin terveysongelmista kärsiville suosittelen ainakin alkuun …

Porkkana päivässä

Päivän päävärit ovat hedelmäinen tai vihreämpi vihreä, vaaleanpunainen tai lila (tulossa ;)) sekä uusimpana tulokkaana raikuva oranssi. Kolme pirtelöä ja porkkana päivässä pitävät koneen käynnissä!     PORKKANA PÄIVÄSSÄ -PIRTELÖ 1 luomuporkkana 1 appelsiini viipale sitruunaa pala inkivääriä kalaharin suolaa ~2 dl vettä (tukko persiljaa) Blenderin kautta koneeseen!

Leppoisasti Långvikissa

Lauantai -ilta sujui leppoisasti Långvikin kongressi- ja wellness -hotellin antimista nautiskellen. Eikä wellness -hotelli pettänyt tälläkään kertaa! Mukava tunnelma, ystävällinen palvelu sekä äärettömän hyvää ruokaa aikuiseen makuun. Suosittelen! Rauhallisemmasta nautiskelusta pitäville. Ilta alkoi lasillisella Moët & Chandonsin Nectar Impérialia ja pussillisella Långvikissa leivottua leipää. Möetin Nectaria en ollut ennen maistanut, joten tartuin tilaisuuteen, kun sitä kerrankin sai tilattua lasillisen kerrallaan. Hieman makeaa mun makuun, mutta muuten hyvää. Möttösen Pinkki on edelleen aitojen kuohujuomien ykkönen! Leipä tarjoiltiin paperipussista, joka oli seuralaisen mielestä lähinnä huvittavaa, mutta mun mielestä vain viehättävää. Vaaleaan leipään lisäarvoa toi 100% luomu. Ja paikan päällä leivottu tietysti. Suolakiteillä ”koristeltu” aito voi oli ehdottomasti piste i:n päälle. Leipäpaloja tulikin natusteltua yllättävän monta… Ruoaksi valitsimme molemmat Kirkkonummi -menun grillatulla häränfileellä. Alkuruoan esillepano yllätti ihanasti! Lautaselle oli nimittäin koottu kaunis asetelma tilligeelistä ja punajuurilastusta. Tosin sinnehän se kaunis asetelma upposi jokirapukeiton alle Keitto oli hyvää, joskin itse olisin kaivannut hieman tuhdimpaa koostumusta ja ehkä edes muutaman palan jokiravunlihaa. Jos en olisi listalta lukenut mitä keittoa lautasella lainehti, niin en kyllä olisi jokirapukeitoksi osannut nimetä. Syynä todennäköisesti oman …

”Katkera appelsiini” med Wilfa

Jamie sai rinnalleen uuden tyttöystävän. Saanko esitellä Wilfan!     Parikymmentä vuotta uskollisesti palvellut Moulinex sekoitti tällä viikolla viimeiset pirtelöt kun monitoimikoneen kannuosa sanoi sopimuksensa irti ja alkoi vuotaa. Tällä hetkellä en tule millään toimeen ilman päivittäisiä pirtelöitä (flunssan vika), joten hätäpäissäni tilasin itselleni budjettiin sopivan, tehokkaan, norjalaisen Wilfan. Josta en muuten ollut ennen googlettamista koskaan kuullutkaan. Päätin kuitenkin hätätilanteessa luottaa muutamiin netistä löytyneisiin positiivisiin käyttäjäkokemuksiin ja katsoa, mihin Wilfasta on. Päätökseen eniten vaikuttivat hinnan lisäksi 1,8-litrainen kannu ja tehokas 1200 watin moottori. Jos olen ollut tähän saakka tyytyväinen 600 wattiseen Moulinexiin, niin eiköhän Wilfakin asiansa ajaisi. Nyt on kymmenkunta pirtelöä ajettu Wilfalla ja tyytyväinen olen ollut. Ihanan, kermaisia marjapirtelöitä! Ja uusia ideoita toi Wilfa tullessaan. Wilfa ON tehokas ja erityistä kiitosta ansaitsevat valmiiksi ohjelmoidut smoothie- ja puhdistustoiminnot. Vain napin painallus ja Wilfa hoitaa hommat. Muutamilta yllätyksiltäkään en ole välttynyt. Ensinnäkin tämä tyttö on melkoisen kovaääninen. Kuulunee asiaan, kun tehoja on näinkin paljon. Ensimmäisillä käyttökerroilla onnistuin myös roiskauttamaan puhdistusvedet pitkin seiniä. Tästä ehkä suurin miinus. Kannen täyttöaukon ”kuppi” ei nimittäin ole tiivis ja kun puhdistusohjelma …

Jotain sinistä… ja sairasta

Terveiset sairastuvalta! Kiireen katkaisi keuhkoputkentulehdus lieveilmiöineen. Tosta noin vaan. Sormia napsauttamalla; one day you`re healthy, the next day you`re sick! Yllätys, joka ei ollut yllätys. Muuta kuin ajankohtansa puolesta. Keho ja pääkin ovat huutaneet hiljentämään. Ja hiljentymään. Painoin kädet tiukasti korville ja jatkoin, kunnes pakko pysäytti. Ja siinäkin vaiheessa yritin vielä pyristellä vastaan. Nyt, muutaman päivän levon jälkeen, oma käytös näyttää äärimmäisen hölmöltä. Etenkin siinä valossa, että kuvittelin jo oppineeni omat rajani. Ajattelin osaavani arvostaa ja kunnioittaa itseäni tarpeeksi. No, en näköjään osannut ennen kuin kova käsi puuttui peliin. Ja muistutti. Muutama sana vielä sairaskertomusta. Josko joku muu osaisi olla viisaampi. Ja ehkä muistutukseksi itsellenikin. En tiedä muista, mutta itse tuppaan pohdiskelemaan, että miksi mä nyt oikein sairastuin. Voihan se olla sattumaakin. Mutta en usko sattumiin. Kaikella on tarkoituksensa. Vastoinkäymiset yleensä pyytävät heräämään. Ja syyttävä sormi kääntyy aina itseeni, vaikka alkuun yritän keksiä syitä ympäristöstä. Sairastumisen syy löytyy stressistä. Erään teoksen mukaan yli 90% kaikista sairauksista on stressin aiheuttamaa. Ja mä ostan tämän ajatuksen kyselemättä. Stressiä on monenlaista. Tunnistettavaa ja tunnistamatonta alitajunnan stressiä. Henkistä ja …

Pala vaaleanpunaista unelmaa

Vaaleanpunaista luksusaamua, Sinulle! Saisiko olla vähän vaaleampaa vai hieman tummempaa tunnelmaa tähän aamuun? =) Vaaleanpunainen on uusi luksus. No ei ole. Luksuspirtelö syntyy, kun paleopirtelöön lisätään hieman luksusta. Paleoistin arjessa maitotuote on pala luksusta. Ja sitä on viime aikoina riittänyt sen verran, että vatsa suorastaan kirkuu kaikesta luksuksesta; smetanaa, kuohukermaa, vuohenjuustoa, brietä ja… tujaus turkkilaista luksusta pirtelöön. Äärettömän hyvää ja pelottavan petollista. Addiktioon sekunnin sadasosassa, seurauksena vieroitusoireissa piehtarointia. Luksusta? Kyllä vaan! Jossain kohdalle osuneessa blogipostauksessa kerrottiin maitotuotteiden olevan arjen luksusta. Hieno ajatus! Lainasin sen välittömästi. Ilman lupaa. Koska en enää kuollaksenikaan muista, kuka toi tämän hienon ajatuksen tajuntaani. Siellä se on ja siellä se pysyy. Ja sieltä olen minä tuleva sitä markkinoimaan maailmalle! Maitotuotteisiin tulisi osata suhtautua samoin kuin jälkiruokiin, leivoksiin ym. hemmotteluhetkien kuninkaisiin ja kuningattariin. Ne ovat sitä jotain pientä extraa, eivät jokapäiväistä herkkua. Palanen hyvää juustoa silloin tällöin maistuu tuhat kertaa paremmalta kuin jokapäiväinen edam leivän päällä. Don`t get me wrong! Edamkin maistuu hyvältä. Kun sitä erittäin harvoin syö. Harvinaista herkkua osaa arvostaa. Siitä osaa nauttia. Ehkä juuri siksi tämä palanen vaaleanpunaista unelmaa …

Kalaseljanka | paleokeittio.fi

Sel-janka, sel-janka, oot keittoni mun

Täällä sitä ollaan taas! Venäjällä! Yllättäen olen löytänyt itseni samasta paikasta useampaan kertaan tämän talven aikana. Aiemmin lihan merkeissä, nyt kylään pääsi venäläinen kala. Keitto. Seljanka. Tai joku seljankan serkku. Hippasen tuli taas omia polkuja tallattua… =) Mutta keitto oli aivan mahtavaa! Lohisoppa on ollut suosikkini, mutta punaisen nakkikeiton myötä ongelmaksi on noussut yllättäen peruna, josta keho ei ole ollut kovin mielissään. Ja lohikeitto ilman perunaa… ei ole lohikeitto. Siksi siirryin seljankaan. Kokeilumielellä lähdin liikenteeseen. Ehdin asiaa pohtia ja vaihtoehtoja etsiä jo jonkusen viikon. Onneksi olin! Rohkea! Siinä ne, pilkotut sipulit, sellerit, porkkanat ja palsternakat sulassa sovussa samalla lautasella ennen liemeen joutumista. KAHDEN KALAN SELJANKA pari sipulia pari valkosipulinkynttä 3-4 isohkoa porkkanaa pala juuriselleria pari isohkoa palsternakkaa voita tai kookosöljyä puolitoista pakettia kahden kalan pakastekuutioita (tai tuoretta kalaa) ~7 dl vettä tai kalalientä 2-3 rkl tomaattipyrettä 1/2 sitruunan mehu (taisin laittaa vähän enemmän) 3 isoa rkl maustekurkkukuutioita vajaa 1 pieni purkki kapriksia puoli purkkia smetanaa (toimii hyvin ilmankin!) maustamiseen 1-2 laakerinlehteä, reilu 10 maustepippuria ja sopivasti suolaa runsaasti tuoretta tilliä Kuori ja pilko sipulit, porkkanat, …

Sitruspommi

Tällä viikolla Paleokeittiöön osui sitruspommi! Useampikin sellainen. SITRUSPOMMI Perusraaka-aineet puolikas verigreippi 1/2 – 1 appelsiini 1/3 – 1/2 sitruuna pieni pala inkivääriä suolaa vettä tarpeen mukaan Täydentävät raaka-aineet (toistaiseksi ;)) puolikas kurkku vadelmia tai tyrnimarjoja raakahunajaa (jos appelsiinia vähemmän tai vähemmän makeana yksilönä) Kuoret pois, paloiksi ja blenderiin! Ihminen pitää herkuttelusta. Herkuttelu on jonkinlaista itsensä palkitsemista. Luolamieskin herkutteli! Ehkä. Luolamiehen herkku oli kuitenkin mitä todennäköisimmin jotain muuta kuin nykymiehen herkku. Yhden herkku on toisen epäherkku. Mikä on sun herkku? Sitä kannattaa miettiä. Voisiko sun herkku olla jotain muuta, mitä se tällä hetkellä on? Kysehän on vain kunkin henkilökohtaisesta määritelmästä. Kuinka Sinä määrittelet herkkusi? Onko sun herkku pizzaa, hampurilaisia, keksiä, pullaa, karkkia, jätskiä vai limonaatia? Jäin pohtimaan tätä herkkuasiaa, koska eilen illalla tuntui, että koko päivä oli ollut yhtä herkkua. Aamupäivästä sitruunapommia, päivällä riisikakkuja meijerivoilla ja keitetyillä munilla päällystettynä, illalliseksi järkyttävän makoisaa seljankaa (resepti tulossa =)) ja iltapalaksi vielä pari vuohenjuustokiekkoa St. Dalfourin kirsikkahillolla. Jossain välissä myös kupillinen luomukahvia kookoskermalla ja pari palaa tummaa suklaata. Vain melko tuima viherpirtelö ja maustamaton heraproteiini jäi herkkumääritelmän ulkopuolelle. Mitä …