Resepti on jo tuttu juttu, satsi uusi. Tällä kertaa aurinkoista mangoa koristivat aiemmin kaavailemani kurkun sijaan pakasteesta kaivamani menneen kesän villit vadelmat. Minttukin oli tuoretta. Mango liiankin tuoretta; vähemmän mehua ja mössöä, mutta valitettavasti myös vähemmän auringon kultaa ja makeaa. Kaunista ennen kastikkeen kumoamista ja vadelmien vettymistä.
Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne. Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. …
P.S. Sisään pääsee myös yläpalkin JGrrr… -linkistä ;)
Missä olet armahin aurinko? Taivaalta etsin sua turhaan, joten tähän pimeään ja kosteaan vuodenaikaan aurinkoa elämään on parasta taikoa ihan itse. Tehtävään sopii mainiosti makeana hehkuva mango! Inspiraatiota kaivoin eksoottisesta katkarapucocktailista. Ihan hyvä vaihtoehto sekin, mutta sopii paremmin kuumaan ja kesään. Aurinkoinen mango puolestaan toimii loistavasti välipalana ja jälkiruokana talvisella säällä. Sekaan paljon chiliä ja inkivääriä, niin kylmä keltainen myös lämmittää mukavasti ;) AURINKOINEN MANGO 2 annosta 1 mango (kypsä paree maun puolesta, vähemmän kypsä toimii esteettisesti paremmin) puolikas avokado tuoretta minttua (pakastimesta) 1 limen mehu siivu tuoretta inkivääriä chiliä tai chilijauhetta Homma kannattaa aloittaa kastikkeesta, jotta se ehtii muhia ja maustua hetken. Lime mehuksi, sekaan silputtu inkivääri, chili sekä minttu. Tuoreet raaka-aineet kaunistavat. Vähemmän tuoreet toimivat ja helpottavat aurinkoista elämää. Tuoretta minttua ei tällä kertaa ollut ja myöskin chili tuli jauheena purkista. Pakastimesta sen sijaan löytyy melkeinpä aina myös minttua. Viherpirtelötarkoituksiin. Tuore inkivääri säilyy kivasti viileäkaapissakin. Kuori mango ja pilko palasiksi. Itse teen kuorimisen jälkeen kokonaiseen hedelmään ruutuviillot kiveen saakka, jonka jälkeen leikkaan palat irti lituskaista kiveä myöten. Kivi kannattaa imeskellä puhtaaksi. …
Joskus mä vaan teen ihan käsittämättömän hyvää ruokaa! Näin kirjoitin FB-seinälleni lauantaina vetäistyäni päivän illallisen kastikkeineen kitusiini. Edelleen voin todeta, että yksinkertainen on paitsi helppoa, niin myös hyvää! Lautasella pari minuuttia paistettu kuhafile kera purjoisen sitruunakastikkeen ja lämpimän pinaatti-purjo-tomaattihöystön. Purjoa siellä ja purjoa täällä. Tänään. Syystä, että sitä sattui olemaan kun mitään muuta ei ollut. Pinaattiakin vain laihanlaisesti. PURJO-SITRUUNAKASTIKE KALALLE (2-3 annosta) silputtua purjoa maun mukaan (1/3 purjo…?) ~2-3 rkl kirnuvoita puolikkaan sitruunan mehu (isohko sitruuna) reilu 1 rkl juoksevaa hunajaa luraus valkoviinietikkaa, koska valkoviiniä ei ollut ~1,5 dl kuohukermaa (meni käsituntumalla, niinkuin vähän kaikki muukin ;)) mausteeksi suolaa ja jauhettua valkopippuria Kuullota purjo pehmeäksi voissa. Lisää sitruunamehu, valkoviinietikka ja hunaja. Keitä miedolla lämmöllä, jotta osa nesteestä haihtuu ilmakehän puolelle. Lisää kerma ja jatka kastikkeen hauduttamista kunnes kastike saostuu paksummaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile kalan kanssa.
Tuhdin lihaisa ja suussa sulavan murea klassikkoruoka, sinihomejuustolla ja maustekurkulla maustettu Moskovan pata sopii mainiosti koleaan syksyyn ja kylmään talveen.
Kauniita kukkia ja aitoa äitien tekemää ruokaa!
Palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin aikaan, jolloin TehoPaleo päättyi pannukakkuun. Pannukakun jälkeinen elo sujui sen verran mukavasti, että päätin jatkaa pannukakusta aitoon, oikeaan suomalaiseen perunaan. Tällaisen puhdistusoperaation (TehoPaleo by UP) jälkeen keho on kivasti herkimmillään ja kertoo suorin sanoin, minkä ruoka-aineen kanssa voi elää sulassa sovussa. Ja mikä sovun sijaan johtaa sisällissotaan. Suunnitelmien mukaan aloitin puhdistuksen jälkeen testausvaiheen. Ajatuksena on kokeilla ruoka-aine kerrallaan reaktioita ja vaikutuksia elimistöön keskittyen lähinnä paleoystävällisiin hiilihydraattilähteisiin. Testaus oli tarkoitus aloittaa riisistä, mutta peruna ehti ensin. Perunaa ennen tuli kuitenkin todettua, että ulkomainen kuorimaton omena sai aikaan melkoiset vatsanväänteet. Omenahyveestä sen sijaan kelpaa edelleen nautiskella.
Tonttupa kertoi, että joulu on taas, joulu on taas! Pyydän anteeksi tuohtuneilta, että Paleokeittiön emäntä poikkeaa jo toistamiseen tiukasta asialinjasta ja kirjoittaa jälleen yhden diipadaapa -postauksen vailla reseptin reseptiä. Kyllähän tuolla muutama reseptikin odottaa jo julkaisua. Vain inspis puuttuu. Sitä odotellessa voin höpötellä vaikkapa joulusta, joka on tänä vuonna saapunut emännän tietoisuuteen puolisentoista kuukautta etuajassa. En ole mikään jouluihminen. Päinvastoin. Kaikki ylimääräinen joulukoohotus ahdistaa. Mieluiten pakenisin joululauluja ja vilkkuvaloja jonnekin hyvin kauas ja lämpimään. Sinne, minne joulupukki ei jouluna enää ehdi. Perinteiset jouluruoatkaan eivät saa kuolaa valahtamaan suupieliin. Nykyjoulu on mielestäni teennäinen kaupallisuuden riemujuhla, jolloin miljoonat vaihtavat omistajaa. Minä haen joulusta jotain muuta; hiljaisuutta, kauneutta, rauhoittumista ja aikaa itselle sekä läheisille. Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut joulutonttujen yllättämäksi! Yllätys on se, että ylipäätään ajattelen joulua tässä vaiheessa vuotta. Vieläkin suurempi yllätys ovat joulukortit, jotka epätoivon vimmalla yleensä askartelen valmiiksi iltana ennen postitusta. Silloinkin vain ne tärkeimmät kortit näkevät joulukuun pimeyden ja matkaavat maailmalle. Mutta nyt ovatkin kortit jo hyvää vauhtia alulla! Lieneekö syynä treenitauon vapauttamat kymmenisen lisätuntia viikkoon vai vanhan naisen herkistynyt mieli? …
… niin mä… poseeraisin kameralle sukisin itseäni ja muita esittäisin osaavani laulaa vaappuisin kuin pingviini kiipeäisin sitkeästi yli lumiesteiden repisin kaveria siivestä leikkimään mun kanssa kävelisin varvaskävelyä kaverin varpailla juoksisin, kaatuisin, nousisin ylös ja juoksisin taas, kunnes kaatuisin ja nousisin ylös kulkisin laumassa muiden mukana laskisin mahalaskua lumessa pönöttäisin tärkeän näköisenä paikoillani moshaisin villisti olemattomalla tukalla olisin kuriton ja kurittaisin muita halaisin aina välillä sydämellisesti kaveria räpyttelisin siiventynkiä ja kuvittelisin osaavani lentää Ja tekisin kaikkia muita kivoja pingviinijuttuja =) Mutta mä en ole pingviini. Ja siitä huolimatta voin tehdä kaikkia kivoja pingviinijuttuja. Lucky me! Toivottavasti sä olet yhtä onnekas =)
PALEOKEITTIÖ 