Resepti on jo tuttu juttu, satsi uusi. Tällä kertaa aurinkoista mangoa koristivat aiemmin kaavailemani kurkun sijaan pakasteesta kaivamani menneen kesän villit vadelmat.
Minttukin oli tuoretta. Mango liiankin tuoretta; vähemmän mehua ja mössöä, mutta valitettavasti myös vähemmän auringon kultaa ja makeaa. Kaunista ennen kastikkeen kumoamista ja vadelmien vettymistä.
Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D
Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne.
Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. Mutta, kuten jo totesin, niin onnistuminen punnitaan vasta viime metreillä. Ja niillä metreillä minä mokasin. Sen pirun piparisen suklaaganachen kanssa, jota olen vielä tänäänkin siivonnut ympäri keittiötä. Suklaaganache all over! Toki hieman myös siellä missä sitä pitikin olla. Note to myself; jos vielä lähdet tähän sottaiseen showhun, niin käytä jotain muuta kuin sitä perinteistä taloussuklaata. Ja piparkakkumaustetta. Se ei vaan toimi.
Eräällä kaikkien ajan hermolla elävien tuntemalla foorumilla totesin, että tästä ei puhuta tämän enempää. Joten en puhu tästä tämän enempää. Netti on pullollaan macaron -ohjeita. Google löytää. Myös niitä kauniita kuvia. Paleokeittiössä on tyytyminen näihin kuviin. Ja näihin tunnelmiin.
P.S. Sisään pääsee myös yläpalkin JGrrr… -linkistä ;)
Missä olet armahin aurinko? Taivaalta etsin sua turhaan, joten tähän pimeään ja kosteaan vuodenaikaan aurinkoa elämään on parasta taikoa ihan itse. Tehtävään sopii mainiosti makeana hehkuva mango! Inspiraatiota kaivoin eksoottisesta katkarapucocktailista. Ihan hyvä vaihtoehto sekin, mutta sopii paremmin kuumaan ja kesään. Aurinkoinen mango puolestaan toimii loistavasti välipalana ja jälkiruokana talvisella säällä. Sekaan paljon chiliä ja inkivääriä, niin kylmä keltainen myös lämmittää mukavasti ;)
AURINKOINEN MANGO 2 annosta
Homma kannattaa aloittaa kastikkeesta, jotta se ehtii muhia ja maustua hetken. Lime mehuksi, sekaan silputtu inkivääri, chili sekä minttu. Tuoreet raaka-aineet kaunistavat. Vähemmän tuoreet toimivat ja helpottavat aurinkoista elämää. Tuoretta minttua ei tällä kertaa ollut ja myöskin chili tuli jauheena purkista. Pakastimesta sen sijaan löytyy melkeinpä aina myös minttua. Viherpirtelötarkoituksiin. Tuore inkivääri säilyy kivasti viileäkaapissakin.
Kuori mango ja pilko palasiksi. Itse teen kuorimisen jälkeen kokonaiseen hedelmään ruutuviillot kiveen saakka, jonka jälkeen leikkaan palat irti lituskaista kiveä myöten. Kivi kannattaa imeskellä puhtaaksi. Näin tulee mangokin hyödynnettyä viimeiseen pisaraan saakka. Avokadon ruudutan kuoreen ja kaivan sieltä sopivan kokoisiksi pilkotut palat pois lusikalla. Melko kätsyä tätsyllekin!
Mangot ja avokadot kuppiin sekaisin, pirtsakka limekastike päälle ja hetkeksi jääkaappiin maustumaan. Parasta päivänä seuraavana. Pakastetuksen jälkeen lötköksi sulaneet mintunlehdet toimivat huonosti koristeena, mutta tuore persilja paikkaa aivan loistavasti nääntyneen mintun virkaa =)
Aurinkoinen mango toimii makeanystäville ihan sellaisenaankin ilman avokadon apua. Hieman kermavaahtoa tai smetanaa päälle ja jälkkäri on valmis. Itse käytän mielelläni avokadoa tasapainottamaan mangon makeutta ja tuomaan mukaan rasvaa pitkittämään kylläisyyttä sekä tasaamaan sokerin vaikutuksia kehoon ja mieleen.
Uusi mango odottaa jo jääkaapissa. Tällä kertaa aion tyrkätä mukaan myös kurkkua raikastamaan mangon makeutta. Katkaravut jätän edelleen ensi kesään.
Joskus mä vaan teen ihan käsittämättömän hyvää ruokaa!
Näin kirjoitin FB-seinälleni lauantaina vetäistyäni päivän illallisen kastikkeineen kitusiini. Edelleen voin todeta, että yksinkertainen on paitsi helppoa, niin myös hyvää! Lautasella pari minuuttia paistettu kuhafile kera purjoisen sitruunakastikkeen ja lämpimän pinaatti-purjo-tomaattihöystön. Purjoa siellä ja purjoa täällä. Tänään. Syystä, että sitä sattui olemaan kun mitään muuta ei ollut. Pinaattiakin vain laihanlaisesti.
PURJO-SITRUUNAKASTIKE KALALLE (2-3 annosta)
Kuullota purjo pehmeäksi voissa. Lisää sitruunamehu, valkoviinietikka ja hunaja. Keitä miedolla lämmöllä, jotta osa nesteestä haihtuu ilmakehän puolelle. Lisää kerma ja jatka kastikkeen hauduttamista kunnes kastike saostuu paksummaksi. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Tarjoile kalan kanssa.
…kuljit hetken yössä vierelläin…
Ja meille loisti valot Moskovan.
Tästä se lähti. Uusi, syvä, kypsä ja sopivan tuhti rakkaussuhde. Venäläiseen. Ja tämä suhde kestää! Sen verran maukkaita hetkiä vietimme yhdessä… marraskuun pimeinä iltoina… kynttilänvalossa… kera punaisen viinilasin ja Moskovan valojen soidessa kaihoisasti taustalla… aidolla venäjän kielellä. Tietysti.
Huh ja herätys! Toivottavasti sain sinut kuitenkin mukaan tunnelmiin, joita ensimmäistä kertaa valmistamani Moskovan pata onnistui luomaan. Facebookissa taisin huudella valmistaneeni parasta kotiruokaa ever!
Kyseessä on siis Mysi Lahtisen klassikkoresepti Moskovan pata, josta kuulin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten eräältä miespuoliselta valmennettavaltani. Siitä asti on pitänyt laittaa pata tulille. Vasta nyt sain aikaiseksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Hieman aikaa ja vaivaa se vaati. Enemmän aikaa kuin vaivaa, mutta odotus palkittiin ruhtinaallisesti.
Moskovan padan reseptejä on netti pullollaan. Itse hieman sovelsin, joten tässä yksi lisää.
MOSKOVAN PATA
Silpu sipulit. Lisää silputut sipulit kattilaan (tai suoraan pataan) kuullottumaan. Lisää kuullottuneiden sipulien joukkoon hunaja sekä maustekurkkukuutiot (alkuperäisessä reseptissä suolakurkkua). Hämmentele seosta hetken aikaa. Mausta pippureilla. Suolaa kannattaa lisätä vasta ennen uunia, jos tuntuu tarpeelliselta. Aura -juusto on melko suolaista, joten suolan kanssa kannattaa ottaa varovasti.
Lisää kattilaan vesi. Kiehauta ja lisää lihaliemikuutio. Jätä hellalle porisemaan siksi aikaa kun paistat paistisuikaleet pienissä erissä kuumalla pannulla. Lisää lihat, murustettu Aura -juusto, smetana ja silputtu persilja ”soppaan”. Hämmentele kunnes Aura on sulanut ja kaada koko hoito uunin kestävään pataan. Itse käytin paremman puutteessa lasitettua savipataa. Toimi =)
Siirrä pata 200 asteiseen uuniin ~45 minuutiksi. Vähennä lämpöä 150 asteeseen ja odottele tunti, jos toinenkin. Itse kypsensin lihaa suussa sulavan supermureaksi yhteensä noin nelisen tuntia. Annoin vielä vetäytyä uunin jälkeen pitkään lämpimänä pysyvässä padassa sillä aikaa kun keittelin riisit valmiiksi. Sitten vaan riisi ja moskovalainen kimpassa lautaselle kera smetanasilmäkkeen ja maustekurkkukuutioiden. Taivasmatka voi alkaa!
Moskovan padan myötä tuli testattua kehon riisi-, homejuusto- ja smetanakestävyys. Hippasen huono homma, että meni näin monta testitavaraa kerralla.
Ensimmäisen annoksen jälkeen vatsa ei ilmoitellut olemassa olostaan. Seuraavana päivänä tuli jo hieman huono olo ja kolmannen satsin jälkeen vääntelehdin muutamat yön tunnit. Nyt rauhoitan hetkeksi tilanteen syömällä väliin taas puhdasta paleopöperöä. Sen jälkeen riisit ilman maitotuotteita uudelleen testiin. Riisinä käytin Urtekramin luomutäysjyväbasmatiriisiä.
Söin aikamoisia jättiannoksia, joten saattoipa vatsa siitäkin rimpuilla. Tai sitten siitä puolesta desistä punaviintä, joka muuten sopi aivan mainiosti perjantai -illan kunniaksi padan kylkeen. Harmitti, ettei löytynyt puolta desiä enempää. Ehkäpä se vatsa kiukuttelikin viinistä. Tai sen puutteesta ;)
Mutta siis, kaiken kaikkiaan aivan loistava, jokseenkin tuhti liharuoka. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, ellet ole vielä ehtinyt. Sopii mainiosti koleaan syksyyn ja kylmään talveen. Ehkä olisin voinut laittaa cayennepippuria vähän vähemmänkin, mutta toisaalta se antoi padalle kivan lämpöisen tujauksen =)
Kauniita kukkia ja aitoa äitien tekemää ruokaa! Lue lisää
Palataanpa ajassa pari viikkoa taaksepäin aikaan, jolloin TehoPaleo päättyi pannukakkuun. Pannukakun jälkeinen elo sujui sen verran mukavasti, että päätin jatkaa pannukakusta aitoon, oikeaan suomalaiseen perunaan. Tällaisen puhdistusoperaation (TehoPaleo by UP) jälkeen keho on kivasti herkimmillään ja kertoo suorin sanoin, minkä ruoka-aineen kanssa voi elää sulassa sovussa. Ja mikä sovun sijaan johtaa sisällissotaan.
Suunnitelmien mukaan aloitin puhdistuksen jälkeen testausvaiheen. Ajatuksena on kokeilla ruoka-aine kerrallaan reaktioita ja vaikutuksia elimistöön keskittyen lähinnä paleoystävällisiin hiilihydraattilähteisiin. Testaus oli tarkoitus aloittaa riisistä, mutta peruna ehti ensin. Perunaa ennen tuli kuitenkin todettua, että ulkomainen kuorimaton omena sai aikaan melkoiset vatsanväänteet. Omenahyveestä sen sijaan kelpaa edelleen nautiskella.
Sipulit samassa kupissa.
Tonttupa kertoi, että joulu on taas, joulu on taas!
Pyydän anteeksi tuohtuneilta, että Paleokeittiön emäntä poikkeaa jo toistamiseen tiukasta asialinjasta ja kirjoittaa jälleen yhden diipadaapa -postauksen vailla reseptin reseptiä. Kyllähän tuolla muutama reseptikin odottaa jo julkaisua. Vain inspis puuttuu. Sitä odotellessa voin höpötellä vaikkapa joulusta, joka on tänä vuonna saapunut emännän tietoisuuteen puolisentoista kuukautta etuajassa.
En ole mikään jouluihminen. Päinvastoin. Kaikki ylimääräinen joulukoohotus ahdistaa. Mieluiten pakenisin joululauluja ja vilkkuvaloja jonnekin hyvin kauas ja lämpimään. Sinne, minne joulupukki ei jouluna enää ehdi. Perinteiset jouluruoatkaan eivät saa kuolaa valahtamaan suupieliin. Nykyjoulu on mielestäni teennäinen kaupallisuuden riemujuhla, jolloin miljoonat vaihtavat omistajaa. Minä haen joulusta jotain muuta; hiljaisuutta, kauneutta, rauhoittumista ja aikaa itselle sekä läheisille.
Tänä vuonna olen kuitenkin joutunut joulutonttujen yllättämäksi! Yllätys on se, että ylipäätään ajattelen joulua tässä vaiheessa vuotta. Vieläkin suurempi yllätys ovat joulukortit, jotka epätoivon vimmalla yleensä askartelen valmiiksi iltana ennen postitusta. Silloinkin vain ne tärkeimmät kortit näkevät joulukuun pimeyden ja matkaavat maailmalle. Mutta nyt ovatkin kortit jo hyvää vauhtia alulla! Lieneekö syynä treenitauon vapauttamat kymmenisen lisätuntia viikkoon vai vanhan naisen herkistynyt mieli? Niin tai näin, käytän tämän ajan hyväkseni. Ensi vuonna asiat saattavat taas olla toisin.
Joulukorteista tuli mieleen myös joulukalenteri. Ei itselleni vaan teille, hyvät Paleokeittiön vieraat. Haluaisin tarjota teille joulukalenterin luukkujen tuomaa jännitystä ja iloa. Jotain piristämään 24 joulukuun pimeää päivää. Toteutuksen tiellä seisoo vain ideoiden puute. Luovuus ei kuki keskellä räntäsadetta. Tarvitsen apua.
Ideat, ajatukset ja muut viestit toivotan lämpimästi tervetulleiksi Paleokeittiön postilaatikkoon! Myös kommenttiboxi on avoin. Sekä lukijoille, että asiasta mahdollisesti kiinnostuneille yhteistyökumppaneille. In your hands I lay joulukalenteri by Paleokeittiö. Se ilmestyy joulukuun ensimmäinen päivä, jos korkeammat voimat niin suovat =)
Loppuun vielä yksi ruokaan liittyvä jouluvinkki! Viime vuonna vierailin joulun alla Klaus K:n Ilmattaren ”amerikkalaisessa joulupöydässä”. Jos et ole vielä (noniin ja tässä välissä keitin riisit totaalisen ylikypsiksi, god dammit!) vieraillut Ilmattaren upeassa ja monipuolisessa joulupöydässä, niin mene ihmeessä! Kokemus on jokaisen lantin arvoinen! Suosittelen lämpimästi.
Ehkä tavataan siellä, American Christmas Grillissä. Istutaan kaikki yhteiseen joulupöytään nautiskelemaan amerikkalaisista jouluherkuista keskellä Helsinkiä. Jos haluat ottaa varman päälle, niin tarkista menu etukäteen täältä. Tosin voin vaikka vannoa, että vaikka olet valveutuneempikin kulinaristi, niin et tule pettymään. Jokaiselle löytyy aivan varmasti jotakin. Osa ruokalajeista näyttävät olevan tuttuja jo viime vuodelta, mutta mukana on myös muutamia aivan uusia tuttavuuksia. Vain edelleen, ainakin mielikuvissa suuresti himoitsemani ”suklaakuolema” puuttuu! ;)
Vaikka onkin vielä aikaista, niin toivotan ihanaa joulun odotusta kaikille! Toivottavasti tapaamme joulukuussa joulukalenterin merkeissä =)
P.S. Olin jo ihan unohtanut viime vuoden ”Hyvän mielen joulukalenterin”! Sitä voivat kiinnostuneet käydä kurkkaamassa täällä =(
… niin mä…
Ja tekisin kaikkia muita kivoja pingviinijuttuja =)
Mutta mä en ole pingviini. Ja siitä huolimatta voin tehdä kaikkia kivoja pingviinijuttuja. Lucky me! Toivottavasti sä olet yhtä onnekas =)
PALEOKEITTIÖ 