Viimeisimmät artikkelit

Kiireisen kirkas kalakeitto

Published by

Tulipa viime viikolla nähtyä Paleokeittiössä sellainenkin harvinaisuus kuin iso kattilallinen seitistä valmistettua kirkasta kalakeittoa. Ei, hyvää se ei ollut, mutta söin silti. Laiskuuttani ja nälkääni.

Asia oli nimittäin niin, että jotain ruokaa piti saada puoleksi viikoksi väsättyä mahdollisimman helposti ja nopeasti. Hätäpäissään sitä emäntä turvautuu pakasteisiin ja kalaliemeen. Bad, bad, bad decision! Ensi kerralla tuunailen tuoreemmista raaka-aineista. En tiedä johtuiko pakastetuista kasvissuikaleista vai glukoosisiirapilla ja hiivauutteella kyllästetystä kalafondista, mutta maku oli jokseenkin… teollinen.

Voisiko joku ystävällinen kertoa löytyykö jostain päin Suomea valmiita keittoliemiä ilman noita kahta edellä mainittua ainesosaa?! Aika monta valmistetta olen tutkinut (myös luomusellaisia), enkä ole vielä löytänyt sellaista, josta voisi hyvillä mielin liemensä keitellä.

Innoitus ja resepti löytyi jostain paperikeräykseen menevästä lehdykästä, jota hippasen oman mielen mukaan pimppasin.

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.

Joskus onnistuu, toisinaan taas ei

Published by

Munakas nimittäin.

Tältä sen pitäisi näyttää…

Usein pannulla se vielä näyttää ihan hyvältä…

…mutta jostain syystä lautaselle kuitenkin päätyy jotain tämän näköistä =D

Kuinka tälle yritelmälle kävi?

Ei voi enää muistaa ;)

Mutta siinäpä muutamia käteviä munakkaita viime viikoilta. Ylimpänä persiljalla ryyditetty luomunakkimunakas. Pretty simple, vai mitä? Keskellä samaa settiä kera kuullotetun punasipulin. Ja alimpana prosciutto-tomaattimunakas.

Munakasmassa vähän vaihtelee päivän muiden syömisten mukaan, mutta 1-2 kokonaista luomumunaa ja 1-3 valkuaista kermalla, kookoskermalla tai smetanalla notkistettuna. Mausteena ihan vaan himalajansuola ja vastarouhittu mustapippuri. Näillä pääsee jo pitkälle! Joskus todistettavasti jopa ihan kuosissa lautaselle saakka ;) Ja paistamiseen tietysti tuttuun tapaan kookosöljyä <3

Uuniruska

Published by

Ruskan väritulitus on vallannut paitsi pihat ja puutarhat, niin myös uunin. Talvea kohti tallustaessa lämmin uuniruoka alkaa houkuttaa tuoretta ja viileää enemmän. Eilen valmistuivat syksyn ensimmäiset, värikkäät uunikasvikset. Ah, niin kaunista! Ja lempeän maukasta.

Syksyn ruskaiset uunikasvikset

porkkanaa
punasipulia
kesäkurpitsaa
keltaista ja punaista paprikaa
miniluumutomaatteja
valkosipulinkynsiä
oliiviöljyä (reippaasti!)
balsamico -viinietikkaa
suolaa ja pippuria
Provencen yrttisekoitusta

Pilko kasvikset uunivuokaan. Muut paitsi minitomaatit, jotka kannattaa lisätä vasta 15-20 minuuttia ennen arvioitua valmistumisaikaa. Hukuta oliiviöljyyn. Vähän maltillisemmin balsamicoa. Lisää mausteet. Kierittele kasvikset yltäpäältä öljyyn ja mausteisiin. Kypsytä 200-225 asteisessa uunissa kasviksista riippuen 40-60 minuuttia (kokeile pehmeys). Sekoittele ainakin kerran kypsennyksen aikana. Porkkana oli vielä tunnin jälkeenkin hippasen liian ”al dente”, kun taas muut kasvikset osoittivat liiallisen pehmenemisen merkkejä. Ehkä uunijuurekset on parasta pitää kasviksista erillään…

Samalla uuninlämmityksellä valmistuivat kasvisten kyytipojaksi jauhelihapihvit. Täyspaleota! Ilman smetanaa. Kun kerta TehoPaleolla mennään ;)

Melko syksyistä väriä lautasella, vai mitä olet mieltä? Sellaista sopivasti loppusyksyn haalistamaa meininkiä =)

Täysveriset luolanaisen jauhelihapihvit

  • ~400 g Hereford -jauhelihaa (pakkasesta)
  • 1 keltasipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 luomukananmuna
  • loraus kookoskermaa
  • suolaa ja mustapippurirouhetta
  • tuoretta persiljaa

Kuullota sipulit kookosöljyssä. Vaivaa kaikki ainekset sekaisin. Taputtele pihveiksi uunipellille (tein 4 isohkoa pihviä, pannulla samasta satsista tulee 6 pienempää). Lykkää kasvisten seuraksi uuniin ~20-30 minuutiksi (200 astetta) tai kunnes ovat sopivasti kypsyneet.

P.S. Jos ruokapäiväkirja kiinnostaa, niin ensi viikolla kannattaa piipahdella Paleokeittiössä. Aikomuksena on nimittäin huomisesta alkaen pitää viikon verran ruokapäiväkirjaa erään pienen oheisproggiksen tiimoilta ;)

Juomalla hyvä olo

Published by

Koska TehoPaleo30:n tavoitteena on ensisijaisesti puhdistaa ja virkistää kehontoimintoja, niin olenpa kaivanut esiin myös muita puhdistumisen tukitoimenpiteitä kuin elimistöä tukevan ja tulehdustekijät minimoivan ruokavalion. 11 päivän detox -kuuri on vielä matkalla valtameren ylitse. Palaan aiheeseen kunhan pääsen testaamaan. Kyseessä on luonnollisiin yrtteihin perustuva puhdistuspaketti.

Viikon verran olen kuitenkin ehtinyt nesteyttämään itseäni pitkästä aikaa nesteellä, jota itse kutsun alkalisoiduksi vedeksi (ei-tieteellinen termi!). Kuinka alkalisoivaa se todellisuudessa on, en tiedä. PH -liuskoillahan tuo selviäisi, jos selvittäminen tuntuisi tarpeelliselta. Tällä hetkellä ei tunnu. Absoluuttisesti alkalisoivaa tai ei, ihan sama. Hyvältä sen nauttiminen kuitenkin tuntuu, vaikka elämä täällä räkäpaperien keskellä limaa keuhkoista köhien ei niin kovin loistokasta olekaan. Jo parin kolmen TehoPaleo30 -päivän jälkeen kasvojen iho näyttää sileämmältä ja kuulaammalta. Eikä näppyjäkään näyttäisi olevan yhtä paljon. Tämä siitä huolimatta, että olen viettänyt viimeiset neljä päivää neljän seinän sisällä vailla raikasta ulkoilmaa. Saattaa myös olla, että hormonit vaan hyrräävät tällä hetkellä suosiollisessa vaiheessa. Jatkan asian seuraamista.

Sen sijaan alkalisoituun veteen liittyy eräs aivan varmasti myönteinen muutos. Hampaat ovat valkaistuneet. Tämä tapahtui jo hyvin nopeasti veden tuunaamisen jälkeen. Mun hampaiden kiille on kulunut ikävästi (ei, en ole koskaan oksennellut ruokaani ja juomaakin reippaasti alta 10 kertaa 40 vuotisen taipaleeni aikana ;)) ja ne tahtovat imeä itseensä kaiken vähänkin voimakkaamman värin, esim. punaviinin, kahvin, mustikan yms. Värjäytyminen esim. mustikasta ei ole vain tilapäistä vaan pinttyvää, jota en ole hammastahnoilla harjaamalla saanut katoamaan. Nyt pelkästään alkalisoidun veden juominen sai ”tahrat” katoamaan. Ei yllätys sinänsä, mutta asia, jota en tullut ajatelleeksi. Ei sitä turhaan ruokasoodalla hampaita valkaista! ;)

Paino on pudonnut vajaassa viikossa puolisen kiloa. Kyse lienee enemmän liikkumattomuuden sekä vähäisten hiilihydraattien ja ruokamäärän aiheuttamasta nestepoistumasta kuin rasvan menetyksestä. Painonpudotukseen ei sinänsä ole tarvetta, mutta ei kai kukaan sopivasti lihava nainen sitä pahitteeksikaan pistä =D. Se ei nyt tällä kertaa ole kuitenkaan tavoitteena vaan ainoastaan positiivinen lieveilmiö, jos näin pääsee käymään. Tässä on menty vammoja parannellessa ja satunnaisia kävelylenkkejä lukuunottamatta miltei kokonaan treenaamatta jo pidemmän aikaa, joten tilanteen huomioiden esteettiset tavoitteet tuntuisivat hölmöiltä.

Tulipas pitkä sepustus kun oikeastaan tarkoituksena oli vaan kirjata alkalisoivan veden ohje ylös ;)

Alkalisoiva vesi

  • 1 litra vettä (käytän pullotettua)
  • puolikkaan sitruunan mehu
  • 1 tl himalajansuolaa
  • 1 rkl zeoliittisavea
  • (tuoretta minttua)

Yleensä teen useamman litran kerralla, mutta tästä litran reseptistä on helppo kertailla ainesosia tarpeen mukaan. Jos en käytä minttua, niin puristan vaan sitruunamehun ja sekoitan kaikki ainekset veden joukkoon. Jos haluan mukaan minttua, niin käytän tehosekoitinta, johon heitän ainekset pieneen vesimäärään (ehkä pari desiä) ja silpuksi ennen lisäämistä veden joukkoon. Tällöin hyödynnän myös sitruunan kokonaisena. Kuorittuna tosin ;). Toki mintunlehdet voi heittää sellaisenaankin veden joukkoon, mutta tällöin niiden juominen on vaan epämukavampaa eikä veden makukaan yhtä minttuinen.

Hemmottelua ja hellimistä TehoPaleolla

Published by

Keuhkoputkentulehdus kaatoi naisen petiin. Ruoka ei maistu, mutta itsensä hemmottelu maistuu. Ja suklaa =). Normisti kaverina olisi Maraboun Premium 86%, nyt on tyytyminen raakasuklaaseen. Homemade tosin hakkaa teolliset serkkunsa mennen tullen. Vaivaa vaan on hemmottelun eteen nähtävä hippasen enemmän. Mutta aikaa on!

Syy Maraboun korvaamiseen kotitekoisella löytyy TehoPaleo30:stä. Kohta viisi päivää takana, enää 25 edessä. Melko helppoa! Kipeänä kuin ei tahdo maistua muut kuin viherpirtelöt. Viimeksi olin TehoPaleolla jokseenkin vuosi sitten. Hassu sattuma, enpä muistanut. Vuoden takaisia juttuja voi kerrata täältä.

Perussaksalainen raakasuklaa

  • kookosöljyä
  • raakakaakaojauhetta
  • lucumaa
  • spirulinaa
  • himalajansuolaa
  • raakakaakaorouhetta ja murskattuja saksanpähkinöitä

Maistiaisia Länsi-Uudenmaan Maistiaisista

Published by

Viettelin eilen syksyistä päivää maalla Länsi-Uudenmaan Maistiaisten merkeissä Westerbyn kartanossa, Inkoossa. Alla kuvamaistiaiset tapahtumasta merellisissä maalaismaisemissa.

Veneellä paikan päälle ja bussilla pois. Pilvet näyttivät uhkaavilta, mutta sade alkoi vasta poislähtiessä. Loistava ajoitus! Ja ihan paras päätös valita menomatkalle vesitie. Olisimme mielellämme matkanneet myös takaisin venhon kyydissä, mutta viimeinen vene meni jo!

Herkkuja tuli maisteltua jos jonkinlaisia. Nämä herkut jäivät kuitenkin väliin, vaikka kieltämättä houkuttelevilta näyttivätkin. Kermakahvilla ja kojujen maistiaisilla selvisi yllättävän pitkälle.

   

Luulin ensin inkivääriksi. Lähempi tarkastelu ja keskustelu kojun emännän kanssa paljasti kuitenkin maa-artisokaksi. Voi nolous! =D

Jo viime vuodelta tuttu possu omenoineen hirvitti edelleen…

Onnea on! Onnenkengät! Mahdoton ohittaa.

Navettakahvilan viehättäviä tunnelmia.

Ehkä suurimmat porkkanat ever! Kuva ei tee oikeutta näille mahtaville maan kasvateille.

Tällainenkin kiva, pieni pehmolelu tuli vastaan. Ikää neljä kuukautta ja ihan pakko paijata!

   

Halloween! Lapsikin sen tietää. Halloween ja lapsi tulivat vastaan lasten askartelutuvassa. Mitä minä tein siellä? Älä edes kysy! =D

Kartanossa on tunnelmaa… Haaveilen!

   

   

Kotikulmilta oli paikan päälle eksynyt myös ravintola BistroMatin kylmissään värjöttelevät edustajat. Ilta jatkuikin kyseisessä ravintolassa, mutta siitä lisää myöhemmin.

Ei varmaan ole vaikeaa arvata, mikä mun mielestä oli tapahtumassa parasta. Skumppabaari tietenkin! Omenapuiden katveeseen oli mukava istahtaa pitelemään pientä sadetta kera kuohuviinilasillisen ja pienen purtavan. Lammaspala oli hyvää, lohipala jäi multa syömättä; raaka kala ei vaan uppoa.

   

Oli oikein mukavaa viettää rento päivä maalla. Tapahtuma sinänsä oli pieni pettymys. Todennäköisesti syystä, että viime vuotiset maistiaiset Fiskarsissa olivat niin upea kokemus ja toisaalta kaikki oli jo vähän niinkuin nähty. Tapahtuma oli huomattavasti pienimuotoisempi kuin Fiskarsin vastaava eikä oikein tarjonnut itselleni mitään uutta. Ensikertalainen sai päivästä todennäköisesti enemmän irti. Päivän kohokohdat olivat ehdottomasti kuohuviinibaari ja jännittävä veneretki =)

Kaali on kaveri

Published by

Kaali on edelleen kiva kaveri. On tullut väännettyä laatikkoa ja keittoa, mutta tämän hetken ehdoton hitti on kaalipata! Koska se vaan on jotenkin niin helppo. Hyvää ja pehmeää, kun malttaa hauduttaa. Ja siitä riittää. Puoleksi viikoksi. Ei laiska emäntä jaksa joka päivä hellan edessä hämmennellä.

Raaka-aineet ovat jokseenkin samat kuin aiemmin mainituissa. Toteutustapa vain hieman eri.

Semisti paleo kaalipata

  • reilu kilo valkokaalia
  • 1 iso sipuli
  • reilu 400 g jauhelihaa (sika-nauta toisi varmasti mehevyyttä, mutta olen käyttänyt pakkasesta priimaa Herefordia. Kun sitä kerran on.)
  • ~3 dl vettä
  • 0,5 – 1 dl riisiä
  • 1-2 rkl smetanaa
  • luraus vaahterasiirappia
  • mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria, pari laakerinlehteä ja meiramia
  • tarjoiluun puolukkahilloa

Pilko kaali suipaleiksi. Vaihe, joka tökkii eniten. Ehkä mulla on vaan huono veitsi. Antakaahan viisaammat vinkkejä, millainen sen pitäisi olla. On nimittäin melkoista tappelua tämä suipaloiminen. Etenkin se ensimmäinen kaalinpään katkaisu.

Pilko sipuli sopivaksi. Yleensä olen käyttänyt ihan vaan keltasipulia, mutta tällä kertaa kaapista ei löytynyt muuta kuin serkku punainen.

Mittaa riisit valmiiksi. Maukas Urtekramin luomu täysjyväbasmati sopii pataan mainiosti.

Ruskista jauheliha esim. isossa teräskattilassa. Lisää mukaan sipulit ja riisit kuullottumaan 3-5 minuutiksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vähäinen vesi ja perään kaalit sekä laakerinlehdet (sinne veteen ;)). Kattilan kansi tiiviisti kiinni ja reilun puolen tunnin päästä pata on valmis. Kannattaa kuitenkin käydä sekoittelemassa välillä. Mausta vielä meiramilla, vaahterasiirapilla ja smetanalla. Anna vetäytyä kannen alla. Tämä on oikeastaan se tärkein vaihe. Itse sammutan levyn ja jätän padan siihen vielä muhimaan ehkä tunniksi tai kahdeksi. Riippuen siitä, olenko nälkäinen vai tosi nälkäinen.

Lempeän pehmeä kaalipata on valmis. Lautaselle. Ja 3-4 vatsan täytteeksi =)

Puolukkahillo on hieno juttu. Vaikka siinä sokeria onkin ;)

Tervetullut ylijäämäkala

Published by

Onni potkaisi! Mä aina välillä huutelen feissarissa ja milloin missäkin lähiruoan perään. Jotta josko jollain sattuisi olemaan jotain ylimääräistä ruokaa (laadukasta tietenkin ;)), niin mulle kyllä kelpaa. Melko hiljaista on huuteluista huolimatta ollut… Kunnes edellisviikonloppuna sain äipältä puhelun, että ”Nyt sitä olis! Tuoretta kuhaa!”.

Naapurin setä oli kilttinä kiikuttanut yhden ylimääräisen saalistamansa kuhan vanhemmilleni. Isukki hoiti hienosti fileointipuolen, paistoi itselleen yhden puolen ja mä sain toisen. Harmikseni olin jo ehtinyt valmistaa useamman päivän ruoat valmiiksi, joten jouduin kierrättämään fileen pakastimen kautta. Kun kerrankin olisi ollut tuoretta tarjolla! Noh, hyvää se oli muutaman päivän pakastuksen jälkeenkin.

Tästä lähdettiin. Tai minä lähdin. Ilman päätä, häntää ja nahkaa. Eväitä. Silmiä. Ja piikkejä =)

Tähän päädyttiin. Muutama minuuttia paistoa pannulla molemmin puolin hyvässä voissa. Päälle valkopippuria ja Maldon -suolaa. Lautaselle kera jämäkukkakaali-bataattisoseen, puolikkaan avokadon ja sitruunan, jonka rutistelin huolella kalan niskaan. Ei niin kaunista, mutta vähästä kauneudesta huolimatta äärettömän maukasta! Ja jotenkin niin kivaa, kun tietää mistä, miten ja kenen käsistä se oli siihen lautaselle uinut <3

Vanhassa vara parempi

Published by

Ei mitään uutta Paleokeittiössä. Vanha vaan toimii =). Muutama ruokalajike viime viikolta.

Valkokaalilla ryyditetyt Hereford -pihvit ja kukkakaali-bataattisose persiljalla ja Auralla. Melko syksyistä, vai mitä?

Laiskan lounasaamiainen

  • 1 jääsalaatti
  • kastikkeeksi oliiviöljyä ja vaaleaa balsamiviinietikkaa
  • päälle tuoretta, lämmintä loimulohta suoraan nuotiolta
  • lohen mausteeksi sitruunamehua, mustapippuria ja smetanaa

Loppuun vielä pisaroiden bongausta ja sadepäivän haaveilua nokka kiinni lasissa. Tätä on harrastettu useamminkin. Kuten ikkunasta näkyy. Eikä laiska siivooja tee asiaa (tai ikkunaa ;)) yhtään kauniimmaksi. Niissä puuhissa pitäisi tämän emännän nimittäin olla parhaillaankin, mutta kummasti kaikki muu on mukavampaa. Jopa sadepisaroiden bongailu. Ja joka hemmetin sunnuntai! Kivat viikonlopun viimeiset kuitenkin kaikille! =)

Terveiset Keittiöstä – Kitchen, Riika

Published by

Lisää hataria mustikuvia Riiasta. Sateisena kauppahallipäivänä suunnistimme lounaalle kauppahallien takana sijaitseviin taidekortteleihin. Olin bongannut Ravintola Kitchenin jo aiemmin jostain turistioppaasta. Alue vaikutti hippasen kolholta, mutta onneksi sinne tuli kuitenkin suunnattua. ”Keittiö” nimittäin palkitsi avokätisesti ja voin suositella sitä(kin) oikein lämpimästä. Aivan huippuhyvä kolmen ruokalajin lounas! Ja mihin hintaan! Viineineen ja jälkkärikahvitteluineen tietenkin. Täältä sain muuten koko reissun parasta kahvia. Kinuamalla irtosi nimittäin vihdoinkin mukaan kunnon kermaa!

   

En nyt tietenkään enää kuollaksenikaan muista mitä päivän business -lounaaksi oli tarjolla. Alkuruoaksi mitä luultavimmin kukkakaali-porkkanakeittoa (vai oliko se kuitenkin kurpitsaa…). Pääruokana ainakin suuhun sulavaa ”possun läskipalaa”. Kuten kuvasta näkyy, niin läskit (eli jöitskyt), jotka yleensä erottelen lautasen reunalle, tuli imettyä viimeiseen pisaraan saakka. Ihan mahtikamaa! Kyllä rasva on poikaa! Kun sen oikein osaa valmistaa =)

Jälkkäriksi valitsin itselleni pirtsakan ”vadelmakakkusen”, jota tarjoilija kutsui nimellä ”bisquit”. Keksiksi annos oli kuitenkin melko pehmeää… Kaverina muistaakseni raparperikastiketta, jolle on joku hienompi ja virallisempikin nimi ;). Kaverille myös raparperia. Toisenlaisen kakkusen muodossa ja kera vaniljajäätelön. Molemmat olivat oikein maukkaita.

   

Kokki työn touhussa! Kiva oli aterian jälkeen käydä ihan henkilökohtaisesti sen loihtijaa kiittämässä =)

Loppuun vielä pieni lasku. Kuitista otin kuvan ihan vaan siksi, että se oli musta epävirallisena niin hauska ;). Koko komeus kahdelle irtosi tosiaan reilulla 25 egellä. Not bad! Kotomaahan verrattuna. Jossa saa jo pelkkiin tämän aterian juomiin uppoamaan yhtä paljon.

Menkää, käykää, nauttikaa ja ihastukaa!