Viimeisimmät artikkelit

Joulu jatkuu…

Published by

…äipän joulupöydässä =)

Tuli kuvailtua hiukka huonosti äipän runsaan ja kauniin joulupöydän antimia kun keskityin enemmän siihen tärkeimpään eli ruoista nauttimiseen. Ja yhdessäoloon =) Laatikot jäivät kokonaan kuvaamatta. Ehkä osin siksi, että en niistä niin välitä. Bataattilaatikko taisi olla ainoa, jota lusikallisen verran maistoin savukalkkunan kaverina. Panostin enemmän alkuruokiin. Jälkkäreistä jätin lämpimän joulutortun syömättä. Maistoin puolikkaan palan taatelikakkua, piparkakun ja äidin omatekemää pikkuleipää, jossa välissä vadelmahilloa. Meillä on perinteisesti näitä murotaikinasta väännettyjä pikkuleipiä aina ollut, jo mummon joulupöydästä lähtien. Nimeä en kyllä tiedä tai ainakaan tähän hätään muista.

Loppuilta menikin suklaata ihan liikaa ahtaen. Kun ottaa sen ensimmäisen, niin ottaa toisenkin. Ja kolmannen ja loputkin rasiasta. Aamuyön vietinkin sitten oksentaen. Siitä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. Tänään vasta ensimmäinen hieman selkeämpi päivä.

Ensimmäinen kattaus eli ruokaa alkuun

Silliä sille, joka sillistä piittaa

Lohirullat ja katkarapukimaralla koristellut munanpuolikkaat

Lohta savuna ja loimutettuna

Nälättömän valinnat

Savukalkkuna hakkasi kinkun tänäkin vuonna

Tuttavaperheen isännän pamauttamaa villiä sikaa etelänaapurista

Ja se perinteisempi possu, johon en kajonnut

Amerikkalainen joulupöytä by Klaus K

Published by

Ennen virallisia joulupyhiä kävimme ystäväni kanssa nauttimassa amerikkalaisen joulupöydän antimista Klaus K:n Ilmattaren American Christmas Grillissä. Klaus K:n jouluravintolaan piti suunnata jo viime vuonna, mutta jostain syystä keikka jäi silloin tekemättä. Nyt sitä ei vaan voinut jättää välistä kun huomasin jälkiruokamenussa koreilevan World famous Death by Chocolate -kakun!

Pahoittelen osin huonoa kuvanlaatua. Olimme eläneet koko päivän käytännössä kahvilla, joten kuuden aikaan illalla mielessä oli jokin muu kuin valokuvaus ;). Huomautettakoon vielä, että tällä illalla tai sen antimilla ei ollut mitään tekemistä paleon kanssa. Ei ollut tarkoituskaan. Tarkoituksena oli nauttia kaikesta tarjolla olleesta niin paljon kuin napa vetää! Sen teimme! Harvemmin sitä on tullut ruokapöydässä miltei neljää tuntia pupellettua, hah hah!

Aperitiiviksi valikoitui menunkin suosittelema ja amerikkalaisten joulun aikaan suosima munatoti. Itse tyydyin vain maistamaan yhteisestä drinksusta kulauksen. Ihan hyvää, mutta alko ei vaan ole niin mun juttu. Punaviini on ;)

Alkuruokapöydässä oli herkkua monenmoista, joista melkein kaikkea taisi tulla jopa maisteltua. Parasta oli ehdottomasti kuhaceviche. Myös ankanmaksapatee mausteisella punasipulihillokkeella oli melkoista namia. Sen sijaan perunasalaatin olisi voinut jättää syömättäkin. Samoin pari leipäpalaa, jotka vaan turhaa täyttivät vatsaa.

Alkuruokalautasia tarvitsin kaksin kappalein ja niiltä löytyi…

  • Saunapalvikinkkua Benjamin maatilalta ja kasvispikkelssiä
  • Italialaista kinkkua ja munakoisokaviaaria
  • Vasikkapastramia ja tattimajoneesia (<– hyvää!)
  • Ankanmaksa “pateeta” ja mausteista punasipulihilloa
  • Kuha Ceviche a la Klaus K
  • Grillattuja tiikerirapuja, endiivisalaattia ja omenaa
  • Waldorf Salad – Amerikkalainen klassikkosalaatti omenasta, selleristä, majoneesista ja pähkinästä
  • Cosmopolitan Cobb Salad – Hollywoodin klassikkosalaatti jossa mm. kanaa avocadoa, pekonia, sinihomejuustoa jne.
  • Perunasalaattia metsäsienien ja tryffeliöljyn kera

Skippasin kokonaan vain bourbonilla maustetun graavilohen hunajaisella Dijon -sinapilla. Viiniksi valitsimme luonnollisesti ”äijämäisen” zinfandelin, joka on mun mielestä ehdottomasti punaviinien ykkönen! =)

Alkuruokien jälkeen vatsa oli kummasti täyttynyt. Ei ehkä paras idea istua sudennälkäisenä buffet -pöytään…

Pääruokien lisukkeet tarjoiltiin kivasti pöytiin. Lisukelautaselta maistui juustokuminalla maustettu bataatti ja erityisesti kalkkunantäytteenä käytetty leipä ja ciplolata -makkara -seos. Ruusukaaleista en ole pitänyt koskaan ja grillatut vihannekset ovat perussettiä.

Myös pääruoka tarjoiltiin pöytiin. Itse valitsin aivan loistavasti valmistetun appelsiinilla ja chilillä maustettua härän ulkofileen. Mukana piti olla espresso -maustevoita, mutta se jäi multa kyllä huomaamatta. Kaverin eteen kannettiin melkoinen annos mausteseoksella “hierottuja” grillikylkiä vaahterasiirappi-BBQ kastikkeella. Ymmärtääkseni oli loistovalinta tämäkin =)

Tässä vaiheessa vatsa oikeasti natisi jo liitoksistaan. Emme antaneet sen häiritä vaan yritimme hieman hidastaa tahtia. Huono strategia! Sillä vatsa vaan muuttui täydemmäksi, vaikka muruakaan sinne ei hetkeen tiputettu. Urheasti vaan juustolautasen kimppuun!

Juustolautasen sai itse koota buffetista. Kaikkea tarjolla olevaa oli jälleen pakko maistaa! Valko- ja sinihomejuuston ohella tarjolla oli ihanaa pecorinoa, josta tuli heti ensimaistamalta mun suosikki. Lisää olisin ottanut, jos olisin kyennyt. Kyytipoikana aika laimea esitys paholaisenhillosta.

Sitten vihdoin jälkkäripöydän kimppuun, jonka kävimme ensimmäisenä tarkistamassa heti ravintolaan saavuttuamme. Valitettavasti jouduin jo silloin pettymään pahemman kerran, kun tajusin, että Klaus K:n käsitys Death by Chocolatesta oli täysin eri kuin omani! Mä niiiiiiin odotin sitä 7-kerroksista suklaakakkua! Tilalle sain tavallista, joskin hyvin täyteläistä ja suklaista mutakakkua. Joka oli kyllä hyvää ja kerrankin riittävän suklaista, mutta ei vaan sama asia kuin Death by Chocolate. Noh, se oli kuitenkin suosikkini koreasta ja monipuolisesta jälkkärivalikoimasta.

Hehee, näky jälkkärilautasella ei ollut kovin houkutteleva. Olisihan sitä voinut tietysti yhden kakkupalan kerrallaankin lautaselle mättää sen seitsemän sortin sijaan. Ajatus ei toiminut ja vauhtisokeus iski jälkkäripöydän edustaa vaeltaessa. Ihan kaikkea en sentään maistanut! Mutta melkeinpä kyllä. Ja onnistuin kuin onnistuinkin syömään lautaseni kutakuinkin puhtaaksi, hah hah! Siitäkin huolimatta, että olotila ei todellakaan ollut mikään mukava vatsan pingottaessa ylitäyteen tungettuna. Onneksi olin osannut varautua joustavan vyötärön omaavilla housuilla ;D

Kakkulautaselle tuli ladottua…

  • The “Not Quite Traditional” Fruit Cake  eli hedelmäkakkua
  • World Famous “Death by Chocolate” Cake  eli suklaistakin suklaisempaa suklaakakkua (= mutakakkua mun tietämyksen mukaan)
  • Manhattan Style NY Cheesecake eli juustokakkua
  • Sitruuna-marenkipiirakkaa
  • Schwarzwaldin kakkua
  • Valkosuklaamoussea ja kirsikkahilloketta
  • Macaron -leivos

Hyvää Joulua vaan! Koko rahan edestä ;D

Kaiken kaikkiaan nappi-ilta! Vaikka tuli syötyä HIEMAN liikaa ja se aito, oikea Death by Chocolate jäi edelleen haaveeksi. Paikka oli kiva; diggaan Klaus K:n tyylistä ja tunnelmasta muutenkin, ja tarjoilu pelasi paremmin kuin hyvin; osaavaa ja huomaavaista henkilökuntaa. Suosittelen! Hyvä valinta varmasti muulloinkin kuin joulunaikaan =)

Joululounaalla

Published by

Suuntasimme viime perjantaina iki-ihanan jumpparyhmämme kanssa Bistro O Mat:iin joululounaalle juhlistamaan ryhmän nelivuotista taivalta, syyskauden päättäjäisiä ja tulevaa joulua. Hikijumpan jälkeen tietenkin!

Bistro O Matissa kävin ensimmäisen kerran aiemmin syksyllä. Silloin ihan kaikki ei mennyt putkeen, mutta mielestäni ravintola ansaitsi toisen tilaisuuden. Osin jo siksi, että kyseessä on oman kylän gourmet -ravintola. Pidän myöskin ravintolan ajatuksesta hyödyntää lähi- ja luomuruokaa. Menutkin ovat olleet houkuttelevia. Ja tunnelma lämmin.

Tälläkään kertaa ihan kaikki ei mennyt putkeen. Tarjoilussa olisi ollut hieman parannettavaa, mutta tämän seikan pystyin vielä ohittamaan, koska kyseessä oli lounasaika. Vaikka olisihan se ollut mukavaa, ettei seurueen olisi tarvinnut odotella meitä matti myöhäsiä täysin kuivin suin. Etenkin näin intensiivisen treenisession jälkimainingeissa.

Olin katsonut omat valintani valmiiksi netistä ja suurin pettymys syntyikin, kun valmiiksi miettimääni alkuruokaa ei ollutkaan tarjolla. Piti olla, mutta ei ollut, kuului selitys. Selvä! Alkuruoat sikseen! Muu seurue aloitteli alkoholittomalla vaalealla glögillä. Minä valitsin reteesti perjantaipäivän kunniaksi pienen lasillisen luomupunkkua. Se kun sattui sopivasti sopimaan myös pääruokani palan painikkeeksi =)

Puolet seurueesta valitsi pääruoaksi joulupöydän. Itselleni ei pöydästä löytynyt oikein muuta aidosti mieleistä kuin rosolli, joten jätin jouluherkut sikseen. Joulupöydässä oli tarjolla pääasiassa erilaisia kalavaihtoehtoja; silakoita, sokerisuolattua lohta ja katkarapumätikakkua. Lisäksi jo mainitsemani rosolli ja riistaterriiniä. Perunat tuotiin erikseen lämpiminä pöytään.

Itse valitsin pääruoaksi luomukaritsan paahtopaistia. Nappivalinta! Lihaa oli lounaaksi todella paljon ja se oli maukasta. Tosin olisin lihan kanssa kaivannut vähän kasviksiakin. Tai olihan niitä – vähän. Hitunen kurpitsapyrettä ja muutama juureskuutio lihakasan alla. Viipale siirappista mallasleipää auttoi hiukan asiaa.

Jälkkäriksi valitsin aivan ylihyvältä kuulostavaa taatelisuklaakakkua kera vaniljasorbettipallon. Sorbetti ei vaan ollutkaan valkoista vaniljaa vaan punaista vadelmaa. Noh, onhan niissä sentään samat alkukirjaimet. Jälleen pieni pettymys. Hmph! Ja jotenkin odotin jälleen jotain todella suklaista kakkua, joka osoittautui kuitenkin enemmän makeaksi kuin suklaiseksi. Tässä asiassa vika taitaa tosin olla maistajassa. Kun on tottunut runsaskaakaoisiin tummansuklaan makuihin, niin moni suklaalla nimetty annos jää vaisuhkoksi. Ihan ok kakkupala kuitenkin, johon oli hyvä päättää jouluinen lounas parhaassa seurassa.

Voitte vaan kuvitella mitkä ovat odotukset, kun ylihuomenna pääsen vihdoin maistamaa seitsenkertaista ”kuolemaa”! Jep, dreams will come true =)

Paleokeittiö viettää joulua jälleen äipän tarjoilemassa joulupöydässä. Veikkaan, että meidän perheen perinteitä kunnioittaen mennään. Itse olen esittänyt toiveen vaan savustetusta kalkkunasta. Saapi nähdä toteutuuko tämä toive =)

Onko teillä toiveita Paleokeittiön joulusta? Kiinnostaako epäpaleoliittisten pyhien toimet vai pistänkö luukut kokonaan kiinni ja keskityn nauttimaan joulunajan turpoavasta olemuksesta? Entäs Jouluravintola? Otanko kameran kassiin vai jätänkö kissoille? Uuden vuoden puolella on ainakin luvassa jälleen kuukausi TehoPaleo30:n merkeissä. Voisihan siitä jotain yhteisprojektiakin virittää, jos kiinnostusta löytyy… Kommentoikaa tai laittakaa meiliä tulemaan!

I niinkuin iloinen…

Published by

…ja iHerb! Alkuviikosta iloitsin iHerbin paketeista, kuten täällä itseäni ilmaisin. Mitä sieltä tällä kertaa saapuikaan? Iso kasa ihanuuksia! =D Okei, nyt mä lopetan tämän i -kirjaimella alkavien sanojen viljelyn.

Katsokaa kuvista mitä sieltä saapui! Kuvista puuttuu vain maailman paras hunaja, jonka rohmusin heti auki ja säilöin kaappiin, jonne se sitten kuvista unohtui. Listausta, lisäinfoa ja linkitykset tuotteisiin löytyvät UP-sivuston iHerb -osastolta.

Paljon vakiokamaa, mutta mukana myös muutama uutukainen ja samaa tavaraa eri valmistajilta testiin. Artisanan suklaaherkku on edelleen parasta! Too good, too easy! Valitettavasti koko boksi on jo tuhottu. Viidessä päivässä. Shit happens! Nyt ollaan sitten puolitoista kuukautta taas ilman. Ahneella on! Nopea loppu.

Toinen odotettu uutukainen oli suklaisen tuorepuuron ainekset. Mukana mm. chia -siemeniä, taatelia, raakakaakaota, kaakaonibsejä ja monta muuta terveellistä ainesosaa. Lisää vain vesi. Kuuma tai kylmä. Suklaatuorepuuro on ihan syötävää, mutta ei kuitenkaan ihan sellaista herkkua kuin odotin. Ja kyllä! Päivän sana on taas SUKLAA, josta jo jossain vaiheessa onnistuin itseni irrottamaan. Addiktio on back! Eikä mun jostain syystä tee edes mieli tehdä sille mitään. Katsotaan sitten kevväämmällä kun aurinkokin taas jaksaa paistaa! =)

Pirteää päivää!

Published by

Makeat appelsiinit ovat rantautuneet marketteihin! Niiden ja CocoviBarin Karvisen inspiroimana taioin tehosekoittimessa Aamunavaus -pirtelön. Aamunavaus tai Relight my fire! saa näin pimeinä alkutalven aamuina silmät kivasti auki. Kokeile! Ks. myös RMF II.

Ainekset blenderiin ja sileäksi. Kurkusta alas ja pirteää päivää! Toimii varmasti pikkujouluista toipuvillakin. Heitä kun tuntuu olevan tällä hetkellä liikkeellä vähän siellä sun täällä. Toiset vähän paremmassa ja toiset vähän parempaa heikommassa hapessa. Takuita en pysty antamaan, jotta pysyykö vai ei. Sisällä ;). En ole kokeillut ja tuskin tulen kokeilemaankaan, hah hah!

Määrät vielä ylös, niin ei tarvitse pähkiä! Yhteen annokseen tuli lykättyä…

  • 1 appelsiini
  • 1/2 kurkku
  • ~50 g tyrnimarjoja (pakaste)
  • pieni kourallinen eli ~15-20 g goji -marjoja
  • hippunen eli ehkä 1/4 tl himalajansuolaa
  • 1/2 – 1 dl vettä notkistamiseen

Koivupuun katveessa

Published by

Hiukan tässä on nyt sähläystä kahden blogin välillä. Kun ei tiedä, että mihin blogiin juttua laittaisi. En oikein olet sinut tämänkään ratkaisun kanssa. Olen kahden blogin loukussa. Saapi nähdä, onko edessä paluu yhteen eli muutto takaisin saman katon alle. Apuja, vinkkejä, ehdotuksia, kokemuksia, whatever?! Anyone? Miltä lukijasta tällainen zombaaminen kahden blogin väliä tuntuu? Vai oletko ”valinnut blogisi”? Mukavaa, ahdistunutta avautumista heti ensi riveille. Tässä nyt vaan olisi muutama muukin postaus odottamassa, mutta arvon edelleen, että kumpaan aihepiirit sopivat paremmin. Hiukka on nyt pipo tiukalla, hah hah!

Aiheeseen. Koivupuun katveeseen eli Paleokeittiön maanantaiseen visiittiin Helkan keittiöön. Muilta osin pikkujouluhenkisen vapaapäivän viettoon voi tutustua ”siinä toisessa blogissa”. Tämän postauksen kun aion omistaa täysin Helkan keittiön testatulle ateriatarjonnalle.

”Helkan Keittiö on tunnelmallinen seurusteluravintola, jossa luonto ja muotoilu luovat puitteet suomalaiselle ravintolaelämykselle.”

Vierailu Helkan keittiöön oli ensimmäinen. Valitsimme kaverini kanssa molemmat tällä kertaa saman menuun, vaikka usein valinta osuu eri vaihtoehtoihin, joita on kiva kaverin lautaselta maistella. Ja harmitella, kuinka itse tuli taas tehtyä se väärä valinta. Kaverin lautasella salaatti on vihreämpää! Kun vaihtoehtoina ovat tee- ja kahvimenu, niin valinta ei ole vaikea. Kahvia, kiitos!

Alkuruoaksi tarjoiltiin esperessovaahdolla maustettua maa-artisokkakeittoa. Kahvivaahto sopi keittoon mainiosti. Muutoin keitto oli aika perussettiä; ihan hyvää, mutta on sitä parempaakin joskus maisteltu. Tällä kertaa plussaa tuli kuitenkin lämpimästä keitosta. Muistissa on vielä Bistro O Matin haalea mustajuurikeitto, joka olisi ollut todella hyvää, jos se vaan olisi ollut riittävän lämmintä. Keiton kanssa tarjoiltiin paria eri leipäsorttia, talon omaa hieman makeahkoa limpun tyylistä leipää ja kivan jyväisää, rapeakuorista ruisleipää. Pidin ruisleivästä enemmän. Leipää saimme myös tarjoilijan aloitteesta lisää. Leivänpäällisenä ehtaa voita, joka toimiikin ruisleivän kera parhaiten.

Pääruokaa odotimme hieman jännittyneinä, koska kokemus valmiiksi laadituista menuista on osoittanut pääruoan yleensä koko aterian heikoimmaksi lenkiksi. Tällä kertaa esitys oli kuitenkin läpeensä hyvä ja tasapainoinen. Pääruokana oli karitsan paahtopaistia kahvikastikkeella ja juures-perunapyrettä. Liha oli punaista ja pehmeää. Täydellistä mun makuun. Sujui syöminen hyvin näin hampaattomaltakin ;) Valitettavasti lampaat ovat usein kalvoisampia lihoja kuin vähäkarvaisemmat kaverinsa ja mun lautaselle näitä valkoisia sidekudoksia sattui osumaan hippasen enemmän kuin kaverin. Onneksi valkoinen on helppo erottaa punaisesta, joten eliminoin ikävät lautaselle syljeskelyt etukäteen poistamalla kalvoisat kohdat sivistyneesti veitsellä ja haarukalla. Pyre on mun mielestä pelkkää perunaa ja omaan makuun suolaista. Lautasella kaverina oli kuitenkin muutamia juureskuutioita. Kahvikastike ei kauheasti jäänyt mieleen, mutta kaipa se ihan hyvää oli… Ei siitä mitään ikävääkään muistoa jäänyt.

Koska olimme tilanneet kokonaisen punaviinipullon, josta oli vielä pääruoan jälkeen reippaasti yli puolet jäljellä, päätimme tilata vielä väliruoaksi juustolautasen viinin kaveriksi. Juustolautaselta löytyi suomalaisia perusjuustoja; Auraa, Pitoa(?) ja Emmentalia. Mieto pito munajuusto nousi omaksi suosikikseni, vaikka yleensä pidän vahvoista juustoista. Ehkä viinivalinta ei vain osunut tällä kertaa näiden vahvempien juustojen kanssa yksiin. Juustojen kanssa tarjoiltu karviashillo oli loistavaa! Tämän juustolautasen pelastus =)

Juustolautasen jälkeen jäljellä oli vielä aterian paras anti, jälkiruoka! Kahvipaahtovanukas oli makeaa, mutta kaunista ja aivan mainiota! Suosittelen! Kaverina kuppi kermakahvia ja Fazerin sinistä konvehtia, joka tosin jäi iltapalalle.

Palvelu Helkan keittiössä oli ystävällistä ja huomaavaista. Tarjoilija kävi useampaan otteeseen kysymässä onko kaikki hyvin ja viiniäkin kaadettiin lisää talon puolesta. Ehkä pieniä juttuja lisäleivän ohella, mutta näistä pienistä jutuista nimenomaan jää hyvä fiilis.

Sisustus oli rakennettu suomalaisuutta vaalien Artekin kalusteiden varaan. Mun varmaan pitäisi arkkitehtitaustalla olla Artekista innoissaan, mutta en nyt niin kovin ollut. Ainakin Helkan keittiössä Artek edusti mun mielestä ns. peruskamaa. Suurin ilo silmälle olivat lähinnä seeprakuvioiset lepotuolit. Muutenkin yleisilmeestä jäi rikkonainen fiilis. Sisustuksen olisi voinut hoitaa tyylikkäämminkin. Kaikki eivät varmastikaan kiinnitä huomiota kattoon ja valaistukseen, mutta itse tsekkaan ne automaattisesti. Sisustuksellisesti eniten ilahduttivat naulakkoina toimineet koivunrungot. Niitä ei vaan voinut olla halaamatta!

Maanantai -iltana ei tunkua ollut eli melko rauhassa saimme ateriasta nauttia. Lukuunottamatta alkuun ympärillä pörränneitä eksyneen näköisiä kokousihmisiä. Samaan aikaan tiloissa taisi olla menossa parikin eri ykstityistilaisuutta, mutta kyllähän se tunnelma siitä rauhoittui kun ihmiset löysivät oikeaan osoitteeseen.

Mitäs tästä nyt yhteenvetona sanoisi… Hyvää ruokaa, tasapainoinen ateriakokonaisuus, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Ihan ok paikka, jossa kannattaa käydä ainakin kerran. Itselleni ei jäänyt intoa palata, vaikka sinänsä en mitään vikaakaan kokonaisuudesta löytänyt. Ei herättänyt suuria tunteita; ei puolesta, eikä vastaan.

P.S. Jos joku pohtii, että mitä tekemistä näillä valinnoilla on paleoruokavalion kanssa, niin ei yhtään mitään. Tarkoituksena oli juhlistaa pikkujoulua vapaalla syömispäivällä. Paleota ehtii harrastamaan ihan riittämiin näin arkena. Juhlapäivät pyhitetään juhlimiselle =)

Vihreä syyspirtelö

Published by

PaleoKeittiössä on ollut hiljaista. On hiljaista. Paristakin syystä.

Ensinnäkin olen yrittänyt päästä helpolla, ja syönyt ”näitä samoja vanhoja” ruokia; uunikasviksia tai jotain kasvissosetta kera lihan, kalan tai kalkkunan. Ei siis mitään uutta. Nyt eivät vaan keittiöhommat nappaa. Kalamieskin tietää, että ei aina nappaa. Olen siirtynyt talvikauden aterioihin ja näillä mennään kunnes kyllästys iskee.

Toisekseen purukalustoni on ollut tällä viikolla siinä kunnossa, että sillä ei ole tehnyt mieli syödä yhtään mitään! Ruokavalio on ollut nestevoittoista ja harmittavan vähäproteiinista. En tiedä, johtuuko suun kipuilusta vai mistä, mutta ylipäätään ruoka ei nyt maistu ollenkaan. Syön, koska mun täytyy syödä. Onko ihan pakko?! No on, koska mun täytyy saada ravinteita, jotta haavat paranevat ja saan itseni jälleen kuntoon. Operaatio kun tuntuu vaikuttaneen vointiin melko kokonaisvaltaisesti. En ole varma kuuluuko asiaan vai pitäisikö huolestua. Josko muutaman päivän vielä katselen ja yritän piristyä. En osaa selittää sen kummemmin, mutta olo on vaan kipeä. En ole flunssassa, mutta silti tuntuu kuin olisin. Veto veks ja kaikenlaista pientä oiretta siellä sun täällä. Haluan entisen minäni takaisin! Pian!

Tänään tuli kuitenkin pyöräytettyä sen verran maukasta viherpirtelöä, että täytyy raapustaa resepti muistiin. En tiedä mikä siitä teki niin erityisen maukasta, koska perusraaka-aineet ovat vanhoja tuttuja hunajaa lukuunottamatta; en ole koskaan aiemmin makeuttanut pirtelöä hunajalla. Muistaakseni. Tai en ainakaan laatuhunajalla. Sain ensikertaa käsiini myös luomulaatuista varsiselleriä. Siinäkö se salaisuus? ;)

Melko sekalainen vihreä soppa (4 annosta)

  • 100 g villivadelmia
  • 1 luomuomena
  • 1 salaatti
  • pinaattia
  • tukko persiljaa
  • 1 kurkku
  • 2 vartta luomuselleriä
  • pala tuoretta inkivääriä
  • puolikas sitruuna
  • reilu 1 tl laatuhunajaa
  • 1 tl himalajansuolaa
  • vettä notkistamiseen
Tehosekoittimen kautta suuhun ja loput lasipullossa jääkaappiin seuraavaa sessiota varten.

Kuvasatoa lautaselta osa 2/2

Published by

Miten mun munakkaille käy aina näin?

Uuniin matkasivat tällä kertaa punasipuli, punainen ja keltainen paprika sekä kesäkurpitsa. Päälle runsaasti avokadoöljyä. Mausteena tuore oregano, kuivattu Provencen yrttisekoitus ja suola. Melko herkkua!

Voissa paistettu kuhafile uunikasvisten kaverina. Kala maustettu tuttuun tapaan merisuolalla, valkopippurilla ja sitruunalla.

KotiGourmeeta parhaimmillaan! Pannulla paistettu kalkkunan rintafile tuoretiskiltä, uunikasviksia ja aterian kruununa pari siivua paistettua vuohenjuustoa. Kalkkunan mausteena suola ja sitruunapippuri. Kuin ravintolaruokaa söisi!

Vaihto vapaalle

Published by

Eilen oli vapaapäivä. Ei valmennuksia, ei visuaalista suunnittelua, ei treeniä, ei ruoanlaittoa… Tänään on siivouspäivä. Eli tässä on hyvin aikaa roikkua hetki koneella eilistä muistellen. Ja toipua krapulasta. Itse täysin harkitusti hankitusta hiilarikrapulasta. Pienestä punkkulasillisesta kun ei vielä sitä oikeaa krapulaa saa. Ehkä hiilarikrapula turvotuksineen ja kurnivine vatsoine on kuitenkin paree vaihtoehto.

Terveysmessuille (EDIT: jotka ovatkin yllättäen vasta ensi viikonloppuna =D) en lopulta jaksanut ihmispaljouteen suunnata, joten harrastin lähimatkailua. Suuntana paikallinen gourmet -ravintola Bistro O Mat, jossa on pitänyt vierailla jo parin vuoden ajan. Ravintolan ideologia lähi- ja luomuruoan hyödyntäjänä osuu ja uppoaa; ”herkkuja lähiseudun raaka-aineista skandinaaviseen makuun”. Mikäs sen parempi tapa viettää vapaa-aikaa. Omille aatteille uskollisena. Olen myös kuullut paikasta paljon hyvää, joten oiva valinta omalta kylältä, sanoisin. Muiden palautteita voi käydä tsekkailemassa vaikka täältä.

Ihanaa oli istua ravintolapäivälliselle kolmen kuukauden kotikokkijakson jälkeen! Vielä ihanampaa oli nauttia se pieni lasillinen punaviiniä =D. Tipatontakin on riittänyt reippaasti yli pari kuukautta. Ei mitenkään suunnitellusti vaan ihan vahingossa. Time flies!

Kaveri valitsi lauatselleen luomupossuterriiniä kurpitsahillokkeella ja savurautuaa kaalipedillä kera valkoviinikastikkeen. Hyvä valinta. Totesin oman annokseni syötyäni. Terriiniä en maistanut, kurpitsahilloketta, kalaa ja kaalia kyllä. Maukasta. Suosittelen!

Oman urakkani aloitin makeasta mallasleivästä ja kovakantisesta maalaishiivaleivästä. Mallasleipä oli ihanan siirappista! Hiivaleipää järsiessä pelkäsin hampaiden katkeavan. Rapea leipäkuori on ihan kiva juttu, mutta kivikova ei ole yhtään kiva juttu. Pisteet brunetelle, miinukset blondille!

Alkuruoaksi halusin ehdottomasti mustajuurikeittoa. Se oli oikestaan syy tämän valmiin menukokonaisuuden valinnalle (josta tosin vaihdoin jälkkärin, ihan vaan peukaloinnin ilosta.. no en.. ;)). Mustajuurikeitto olikin herkullisen kermaista. Vain turhan haaleaa mun makuun. Hippasen lämpimämpi keitto olisi toiminut paremmin. Taas pieni pettymys. Ja miinus.

Pääruoaksi valikoitui mustajuurikeittomenun mukaan luomunaudan entrecôte Pont Neuf -perunoilla (suomeksi ihan vaan uppopaistetut ”paksut ranskalaiset” kuorineen ;)) ja punaviinikastikkeella. Tämä  se vasta pettymys ja ISO miinus olikin! Osin omaa syytäni, koska yksinkertaisesti unohdin vaihtaa perunat kasviksiin. Söin toisen perunaveneistä. Eikä se pahaa ollut. Pettymys oli kasvisten puute. Perunoiden ohella lautasella oli punaviiniin upotettuja paahdettuja leipäpaloja. Hippasen kulmakarvat kohosivat ne nähtyäni. Söin kuitenkin, sillä leipäpalasiin imeytynyt punaviinikastike oli herkullista. Muuten mielestäni melkoisen ala-arvoinen suoritus. Etenkin kun kasvisten osaa toimittivat yksi paistettu ja halkaistu miniluumutomaatti, kaksi valkosipulinkynttä ja lautasen reunoja koristanut persiljasilppu. Kyllä jäivät lauantain kasvikset reippaasti alle puolen kilon. Perunaa en voi hyvällä tahdollakaan kutsua kasvikseksi. Se on… noh… perunaa!

No entäs sitten koko aterian kohokohta(?), grillattu luomunaudanfile? Herkulliseltahan se näytti; pullealta ja täyteläiseltä. Unohdin tilatessa paitsi poistaa potut, niin myös mainita haluamani lihan kypsyysasteen. Ilmeisesti keskityin niin tiiviisti juomapuolen valintaan, että ruoan suhteen tällaiset pikkudetskut pääsivät unehtumaan. Liha oli kypsennetty mediumiksi, joka sopi mulle hyvin. En vaan tiedä missä oli mennyt vikaan, mutta purukumin jauhamiseksihan se lihan järsiminen meni. Ja sitä en kyllä odottaisi tapahtuvan tämän tasoisessa ravintolassa. Ulkoreunat olivat sopivan mureat, mutta jo sentti sisäänpäin ja leuat pääsivät töihin. Tästäkin valitettavasti miinusta. ISO miinus siitä, että viimeisenä haarukkaan osuneen jänteikkään palan olin pakotettu sylkemään takaisin lautaselle. Jep, olen pahoillani, mutta en saanut sitä parhaalla tahdonvoimallakaan nielaistua. Oli parempi hankkiutua pienestä palasesta eroon kuin täyttää lautanen… öööööh… mustajuurikeitolla.

Kaikesta huolimatta olin kiinnostunut pihvistä, joten yritin kysyä tarjoilijalta, mitä lihaa pihviin oli käytetty. Asia ei ollutkaan aivan yksinkertainen, vaikka rautalangasta yritin vääntää haluavani tietää karjarodun. Siis aivan sama juttu kuin onko koira villakoira vai kääpiöpinseri! Vastaus oli sama niin kokilta kuin tarjoilijaltakin; kyseessä oli ilmeisesti lihakarja nimeltä ”marmoroitu härän sisäfile”. Olisi varmaankin ollut helpompaa kysyä suoraan, että mistä liha on hankittu ja selvittää sitä kautta lihalaatu. Tosin hauskaa saimme tästä aiheesti kun mieteimme, kuinka ”marmoroidut härän sisäfileet” juoksentelevat kesäisin laitumella. Sisäfileeseenkään en ihan uskonut. Mun käsittääkseni jo lähtökohtaisesti entrecôte on eri asia kuin sisäfile. Ehkä tarjoilija (ja kokki?) vain hermostui ja sekoitti käsitteet totaalisesti. Näin en kuitenkaan odottaisi käyvän kunniakirjoin palkitun ”huippukokin” ravintolassa. Kansallinen epäonnistumisen päiväkin meni jo…

Jälkiruoka oli kuitenkin hyvää. Eihän mikään, minkä nimessä mainitaan suklaa voi olla pahaa! Suklaafondant oli mun mielestä täydellinen. Jos nyt nipottamaan lähdetään, niin olisin korvannut jogurttisorbetin ihan tavallisella wanhanajan vaniljajäätelöllä ja koristemustikat pirteämmillä vadelmilla. Kuvittelin nimittäin syöväni hieman oudolle maistuvaa vaniljajäätelöä, joka oli vieläpä mun makuun liian makeaa. Erehdys menköön omaan piikkiini. Olin asennoitunut syömään vaniljajäätelöä ja melkein kaikki vähänkin makea maistuu mun suussa liian makealle. Vaniljakastike (kreemi?) oli namia ja sopi suklaafondantin kylkiäiseksi aivan mainiosti.

Parasta antia tällä kertaa olivat ravintolan tunnelma ja punaviini. Pidin sisustuksesta, vaikka harvoin silmää miellyttävät vaaleapuiset kalusteet. Tänne ne kuitenkin sopivat. Kokonaisuus on tyylikäs ja sen kruunasivat sieltä täältä bongaamani lampaat. Kaikki eivät ehkä pidä villaotusten tuijottelusta kun lautasella on karitsaa, mutta musta kuvat ja pienet asetelmat lampaineen ja kynttilöineen olivat kivoja.

Kirkkonummella ei ole kovin montaa ”fine dine” -ravintolaa. Jos itse haluan viettää vapaapäivän paikallisessa, hieman tasokkaammassa ravintolassa, niin ehkäpä suuntaan seuraavan kerran ennemmin Långvikiin tai Hvitträskiin. Niin pettynyt en kuitenkaan ole, ettenkö soisi myös Bistro O Matille toista tilaisuutta. Ainakin sunnuntaibrunssi olisi tarkoitus käydä jossain vaiheessa tsekkaamassa. Ei nyt kuitenkaan ihan hetkeen, koska aion palata jälleen toviksi täys-/tehopaleon pariin =)