All posts filed under: Ateriat

Herkkupäiviä

Perjantaina herkuteltiin vielä paleoliittisesti brownie Coco-Roonseilla. Sunnuntaina käytiin jo perinteisillä lettukesteillä! Koska äipän mukaan kerran kesässä kuuluu pitää lettukestit, niin nautiskelimme porukalla vastapaistetuista letuista, itse tehdystä, oman maan mansikkahillosta ja kermavaahdosta. Kyllä harvinainen herkku maistuu hyvältä! Ja jottei lettukesteiltä vaan vahingossakaan jäisi nälkä vaivaamaan, niin kestit viimeisteltiin tuoreista mustikoista ja vadelmista valmistetulla marjapiirakalla. Kyllä kyllä, metsästä löytyy vielä! Molempia.

Kuningatar aamupalalla

Kyllä meitä metsä taas hemmottelee! Ja ihana isukki, joka on kerännyt kymmeniä litroja näitä metsän pieniä ravinnepommeja. Superfoodia! Sisällöltään ja maultaan. Suurin osa on päätynyt luonnollisesti pakkaseen, mutta jotain olen jättänyt myös aamupalalle. Ja välipalalle. Ja iltapalalle. Tuoreet metsämarjat ovat parhautta! Arjen luksusta, jotka kannattaa hyödyntää. NYT! Kohta tämä ihana aika on ohitse ja takaisin vasta vuoden kuluttua. Syökää marjoja! Metsästä. Tuoreena! Kuningattaren aamupala syntyy helposti. Ensin kuppiin mustikat, päälle vadelmat. Kelpaa ”kuningattarelle” sellaisenaankin, mutta usein kupin kruunaa kookosmaito. Tai kerma. Jos oikein haluaa itseään hemmotella, niin vatkattu kookoskerma. Tämä jäi jäätelön valmistuksesta yli. Hyödynsin vaahterasiirapilla makeutettua vaniljaista kookoskermaa niin marjojen kanssa kuin luksuskahvissakin, jonka pohjana reishikahvia ja i:n pisteenä ”vaniljakermaa”. Melko passeli yhdistelmä! Hakkaa hienommatkin cafeteria -kahvit tullen mennen. Ihan pelkillä marjoilla ei emäntä elä. Alkupalaksi kahden tai kolmen luomumunan munakokkeli, jossa rutkasti ruohosipulia ja hieman fetajuustoa. Kyljessä valkosipulilla maustettua hapankaalia. Salaisuus piilee kokkelin kosteudessa. Kokkelimassana toimii tavanomainen munakasmassa; munat, luraus kookosmaitoa tai -kermaa, hiukan himalajansuolaa ja ripaus valkopippuria. Kyllä ”kuningattaren” kelpaa! Voisko tää kesä jatkua ikuisesti?

Kesän ensimmäiset

Siinä ne nyt ovat! Kesän ensimmäiset perunat ja makkarat! Tarkemmin ajateltuna taitavat olla tämän vuoden ensimmäiset… Uutta, vetistä ja mautonta ruotsalaista pottua (jota ei edes kirnuvoi pelastanut), valkosipuliraakamakkaraa oikein kaksin kerroin ja kyljessä hapankaalit. Näyttää… hmmm… ei niin hyvältä. Maistui… hmmm… ei yhtään paremmalta. Ehkä annan tilaisuuden loppukesästä vielä äipän maan perunoille. Muuten kesän perunat taitavat olla jotakuinkin tässä. Pitäydyn hyvillä mielin värikkäissä salaateissa, joista tulee hyvä olo ja iloinen mieli. Mielikuvat osoittautuivat jälleen kerran vääriksi, mutta tulipa uuden potun himot kerralla tyydytetyksi.      No okei, ehkä mä vielä kokeilen ne kaupan uudet kotimaiset. Ja yritän ensi kerralla muistaa myös tillin. Josko vika olikin tillin ja kidesuolavoin puuttumisessa ;)

TehoPaleo30 – Lihaa, lihaa, enemmän lihaa!

Kolmatta TehoPaleo -viikkoa viedään jo! Ei edelleenkään ihan oppikirjan mukaisesti, mutta paremmin jo kuin viime viikolla. Tavallaan. Vatsataudin jälkeen into ruoanlaittoa kohtaan hiipui huolestuttavasti, joten viikko on ollut melko mielikuvitukseton. Vähän lihaa, lihaa ja lisää lihaa. Kilon pyöröpaistista on riittänyt pupellettavaa päivälle, jos toisellekin. Ja on tämä kokoliha vaan sen verran namia, että tämän jälkeen jauhelihaa on vaikea saada maistumaan yhtä hyvältä. Oman haasteensa on edelleen tuonut tehosekoitin vailla kannua. Olen totaalisen lost ilman pirtelövehjettä! Mutta josko jo tänään postimies toisi ilouutisia. Viikonloppu ilman Wilfaa kauhistuttaa… Herefordin pitkään haudutettua pyöröpaistia, pari salaatinlehteä ja paistettua tankoparsaa. Mukana menossa myös tutut persilja ja oliiviöljy. Ja kas, pyöröpaistihan se siinä! Valkosipulisessa kookosöljyssä kypsennetyllä kesäkurpitsa-porkkanasuipalepedillä. Salaatin virkaa toimittavat salaattisiemenet. Lämmin paisti-parsasalaatti. Pyöröpaistia, keitettyä tankoparsaa, kananmuna, puolikas avokado, salaattia sekä edelleen ne vanhat jutut, persilja ja oliiviöljy. Kylmä kalalautanen, jossa ylisuolaista ja muutenkin melko karmeaa lämminsavulohta, kylmää tankoparsaa, kananmuna, puolikas avokado ja salaatin virkaa tällä kertaa toimittamassa kurkku ;). Note to myself: Älä osta enää kuralohta! Ellei löydy luomua tai villiä, niin ole ilman! Mä olen niin tuskastunut tähän surkeaan …

TehoPaleo30 – Ruokaa, ruokaa, enemmän ruokaa!

Puuuuuh! Tällä ”kuurilla” ei ole toden totta tarvinnut nälästä kärsiä! Päinvastoin! Olin suunnitellut syöväni enemmän kuin napa pystyy tällä hetkellä vetämään. Sitä se teettää! Monipuolinen, ravinteikas, aito ruoka! Nytkin vatsa on niin täpösellään täysi, että päivän toinen pirtelö jäänee jälleen välistä. Taas. Kyllä, kyllä! Palaan vielä Äitienpäivän suklaakakkuun, kunhan sivusto, jolta reseptin pöllin on jälleen pystyssä. Sitä ennen ”pieni” kuvakatsaus menneiden päivien aterioihin. Jos kuvaoksennus ällöttää, niin postauksen selaaminen kannattaa jättää tähän. Luvassa on liikaa kuvia ja liian vähän tekstiä. Aamu alkaa kannullisella viherpirtelöä. Eihän se vihreältä näytä, mutta on se! Sekaan kipattu heraproteiini ja seesaminsiemenet vaan tekevät tepposia. Niin tämä on se ensimmäinen niistä päivän kahdesta pirtelöstä. Iltasella riittää puolisen litraa marjapirtelöä vallan mainiosti. Silloin kun sen kykenee kitaansa kippaamaan. Tällä viikolla viherpirtelöstä on löytynyt paitsi voikukanlehtiä, niin myös poimulehtiä. Suoraan luonnosta. Tai takin taskusta ;) Vähän ruokaisampi savulohisalaatti. Lautanen on syvä. Siihen mahtuu yksi pieni ruukkusalaatti ja puolikas isommasta. Halkaisija muuten skaalaimella mitattuna tasan 23 senttiä. Skaalain on edelleen tallessa arkkitehtiajoilta. Välillä sitä tarvitsee. Lautasten mittaukseen. Vähän tylympää settiä eiliseltä. Keinovalo tekee kuvista …

TehoPaleo30 – Viides päivä sucks!

30 päivän matkani TehoPaleon puhdistaviin syövereihin oli edennyt eilen jo viidenteen päivään. Valitettavasti viides päivä ei ollut ihan sitä, mitä ajattelin tai toivoin sen olevan. Se selvisi jo heti aamusta silmät avattuani. Koska ne eivät meinanneet yksinkertaisesti aueta. Syy ei ollut unissa. Mutta näin tämä homma menee! Yksi päivä yhtä ja toinen toista! Kolmas ja neljäs päivä toivat mukanaan ihanan keveyden kehoon. Ja duracell -paristot tuli asennettua siinä sivussa; paljon energiaa, terävä ja pirteä mieli. Lääkäri olisi todennäköisesti diagnosoinut maaniseksi ja lyönyt purkin rauhoittavia käteen. Missä syy? Voisin väittää, että puhtaassa, ravinteikkaassa ruoassa tietysti! En kuitenkaan väitä. Koska en tiedä. Syy saattaa löytyä myös viime päivinä hartaudella tankkaamastani luonnon D-vitamiinista. Tai ihan vaan auringonvalosta. Ehkä maadoittumisesta? Hyvistä ajatuksista? Metsälenkeistä? Kivasta tekemisestä? Ihanista ihmisistä? Parhaista karvanaamoista? Tai josko sittenkin… kaikista näistä ja monesta muusta tekijästä, joita en osaa edes ajatella. Noh, se oli kolmannen ja neljännen päivän ihanuutta. Viides toi yllätyksen. Ja ei, se ei ollut piristävä yllätys. Se oli väsyttävä yllätys. Sellainen mukava pieni nesteturvotus, että luulin talven palanneen. Ja toppavaatteet pakkasten perässä; michelinmies tässä …

TehoPaleo30 – Toisen päivän pääateriat

Näillä eleltiin eilen. Näillä eletään myös tänään. Ja siinä samalla tuli korkattua tämän vuoden salaattikausi. Parisen viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. KALKKUNASALAATTI KANANMUNALLA puolikas ruukkusalaatti ~10 cm kurkkua 1 miniavokado (luomu) puolikas päärynä (luomu) kalkkunan rintafilepihvi kotikananmuna salaattisiemensekotusta mausteeksi luomuoliiviöljyä ja -balsamiviinietikkaa sekä tuoretta persiljaa Tuli taas kerran todettua, että kyllä itse kokoon raapaistu salaatti vaan on hyvää! Kaiken sen pesemisen ja pilkkomisen arvoista =) Iltasella jotain lämmintä. ”Avokadopastan” inspiroimana (juu, postaus odottaa ;)), mutta muuten jokseenkin omasta päästä sävellettynä. Kasviksia piti haudutella vielä puoli kymmenen aikaan illalla. Onneksi oli sentään lihat valmiina. Voin kertoa, että nälkäisenä ja väsyneenä teki kyllä mieli tehdä jotain ihan muuta kuin ruokaa. JAUHELIHAA JA THAI -TYYPPISTÄ KESÄKURPITSA-PORKKANAPAISTOSTA sipuli-jauhelihaa (eiliseltä) kesäkurpitsaa luomuporkkanaa kookosmaitoa valkosipulilla ja inkiväärillä maustettua kookosöljyä (paistamiseen) mausteeksi suolaa, mustapippuria, limeä, cayenne -pippuria ja tuoretta persiljaa Noooh?! Näyttääkö tämä TehoPaleolla elely näin toisen päivän perusteella sivullisen silmään aivan karmealta? ;)

Kiire-elämän eväät

Bye bye, pääsiäinen! Tervetuloa kiire. Kulunut viikko toi yllättäen kiireitä. Eikä asiaa ole yhtään helpottanut rikkinäinen ”riksa”. Kiireinen viikko toi tullessaan myös kiire-eväät, jotka eivät tälläkään kertaa löytyneet subbarista, mäkkäristä tai marketin einestiskiltä. Hiukan kuitenkin oioin turvautumalla hetkellisesti purkkiruokaan. Kiitos vaan kommentoijalle, joka muistutti tämänkin herkun olemassa olosta. Muutoin tuskin olisin osannut siihen turvautua. Kiireviikkoa se kuitenkin helpotti oleellisesti. Ei tarvinnut juurikaan löytää aikaa hellan edessä heilumiseen. Kaikilla meillä on joskus kiire. Kuulen kiireestä työssäni jatkuvasti. Kiire on este (tai se ensimmäinen selitys?) ruokavalion repsahtamiseen. Ehkä kiire hankaloittaa optimaalisia valintoja, mutta aina löytyy suhteellisen hyviä kompromisseja. Ilman leipää. Jogurttia ja muroja. Mäkkäriä tai mikromössöä. Itse turvauduin kiireen keskellä entistä enemmän nopeisiin ja ravitseviin pirtelöihin. Lisää vatsatäytettä toi päivän virallisella ykkösaterialla nautittu tonnikalasalaatti. Smetanalusikallisella, avokadon puolikkaalla ja luomumunalla. Kolme kärpästä yhdellä kokkauksella. Illallisen virkaa hoiti jauheliha; paistettu jauheliha kera kookoskermaan valmistetun punaisen kermasipulin. Vihreää kylkeen, oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa päälle. Edelleen kolmen kärpäsen taktiikalla. Kolmen päivän eväät valmiiksi 45 minuutissa. Se tekee 15 minuuttia päivää kohden. Sori kaverit, mutta en hyvällä tahdollakaan usko, etteikö jokaiselta löydy varttia päivässä …

Voikakkua ja maksamakkaraa puutteeseen

Voikakkua pöytään! Joku voisi näitä myös voileiviksi kutsua, mutta koska perusraaka-aineina ovat riisikakku ja meijerivoi, niin voikakku lienee osuvampi. Riisikakku on paleoihmisen leipää. Yhtä helppo ja nopea välipala. Tai lounas, kuten tässä. Maksamakkara ei täysin uppoa paleoliittiseen viitekehykseen, mutta sillä mennään toistaiseksi. Satunnaisten jauhemaksapihvien ohella. Kävipä nimittäin niin, että kun kävin viime viikolla hoidattamassa yhteistyöhalutonta ja toimintakyvytöntä kehoani ”poppamiehen” vastaanotolla, niin siinä samalla paljastui muutama puutos. Nyt tarvitaan lisää A-, C- ja E-vitamiinia sekä vettä. A-vitamiinin puutosta hoitelen nyt toistaiseksi maksamakkaralla. C-vitamiini hoituu tyrnimarjoilla ja E:hen panostetaan mantelein ja avokadon avulla. Veden puutetta korjaan lisäämällä veteen hieman ruokasoodaa tai maustamalla veden laatusuolalla, sitruunalla ja mintulla. Kyllä kyllä, tulokset yllättivät. Koska syön monipuolisesti ja tämän lisäksi käytössä on vielä kasa nappuloita ravinteita täydentämään. Mutta ei se, mikä menee kurkusta alas vaan se, mitä sinne kroppaan jää. Veikkaan imeytymisongelmaa, jota sitäkin hoitelen tässä samalla. Olen täysin tietoinen, että masukka ei ole ollut ihan parhaassa vireessä sitten flunssaepisodin. Itseasiassa oireilua oli jo ennen flunssaa. Ja siinä myös yksi mahdollinen syy lisää sairastumiseen. Tai sitten ei. Monen tekijän summa. …

Kun ei ehdi, jaksa, eikä viitsi

Emännälläkin on välillä kiire. Tai sitten tekee muuten vaan mieli kiivetä sen matalimman aidan ylitse. Silloin lautanen näyttää aika usein tältä. Jos ruoka nyt ylipäätään ehtii lautaselle asti.     Jees, maksapihvit ja puolukkahillo tiellä pitää! Huijaan sujuvasti itseäni ostamalla maksapihvit marketin tuoretiskiltä. Se vaan tuntuu laadukkaammalta vaihtoehdolta kuin Korpelan suojakaasuun pakatut vastaavat. Siitäkin huolimatta, että varsin hyvin tiedän näidenkin samassa suojakaasussa viruneen. Se, mitä ei näe, ei ole totta! Tai ainakin asia on helpompi sivuuttaa. Tuoretiskillähän pakkaukset ovat nätisti valmiiksi avatut. Nämä kaverit lämmitin tylysti mikrossa. Harvoin tulee mitään enää säteilytettyä, mutta toisinaan mikrokin on kapistus paikallaan. Helpottaa elämää. Tai ainakin täyttää vatsan nopeammin. Ehkä useammin ajelen kuitenkin illalla töistä kotiin kylmää maksapihviä auton ratissa mussuttaen. Joskus pyydän kauppiasta hieman lämmittämään pihvejä marketin mikrossa. Lämpimässä pihvissä on enemmän makua. Se tuntuu enemmän oikealta aterialta. Pitää vatsan tyytyväisenä pidempään ;) Ja ei, tätä ei tapahdu joka viikko. Ei edes joka toinen, eikä välttämättä edes joka kuukausi. Viime viikolla tämä tapahtui. Kerran. Siitä halusin olla rehellinen. Ei elämä aina ole täydellistä! P.S. Enkä unohtanut vihreitä! Imin …