All posts filed under: Keitot

Mausteinen kurpitsakeitto | paleokeittio.fi

Kuuma kurpitsakeitto

Published by

Pistetääs tähän väliin kuumaa postausta kurpitsakeitosta. Koska kyseinen keitto on emännän tämän viikon pääruoka ja, koska se on odotellut vuoroaan jo helmikuusta lähtien. Haluan varmistaa, että tämän mainion, mausteisen keiton ei tarvitse odottaa enää päivääkään. Kuuman kurpitsakeiton kuumuus ei välttämättä näy lämpömittarissa. Se tuntuu suussa, sielussa ja selkäytimessä. Kuumuus ei ole lähtöisin liedeltä vaan se tulee tuoreesta inkivääristä ja ripauksesta cayennepippuria. En nyt kuitenkaan suosittele työntämään kattilassa poreilevaa keittoa varomatta kiduksiin. Siinä saattaa palaa jokin muukin kuin sielun sykkyrät, jotka lähinnä hyrisevät onnesta lämpöisen sopan matkatessa mahalaukkuun. Kuuma kurpitsakeitto vaatii hieman vaivaa ja vielä vähän enemmän aikaa. Mutta Loreal`in mainosta mukaillen It`s worth it! Paahteinen keitto palkitsee. Ja kun pyöräyttää yhden isomman kattilallisen kerralla, niin lämpöä riittää moneksi päiväksi. MAUSTEINEN KURPITSASOSEKEITTO 2 keskikokoista myskikurpitsaa 1 isohko sipuli 1 hapan omena (vihreä granny smith toimii!) 1 tosi iso tai pari keskikokoista luomuporkkanaa sopivasti kanalientä tai vettä (ehkä 6-8 dl halutusta koostumuksesta riippuen) 1-2 dl kookosmaitoa tai -kermaa 2-3 rkl vaahterasiirappia pari valkosipulinkynttä pala silputtua tai raastettua inkivääriä ~1 tl kanelia ~1/2 – 1 tl kurkumaa hieman kardemummaa, cayennepippuria …

Vuohenjuustoinen punajuurikeitto | paleokeittio.fi

Paahteinen punajuurikeitto vuohenjuustolla

Published by

Viikon teema on punajuurien myötä tahattomasti ollut punainen ruoka. Punajuurimehua ja punajuurikeittoa vuoron perään. Vähän porkkanaa sekaan.. kotiomenoita ja kotiluumuja. Kauden kasviksia on tullut hyödynnettyä isolla kädellä! Hyvä niin, vaikka ensi viikolla en enää taida kestää yhtä ainutta punaista ruokaa tai mehua. Mittansa kaikella ;) Mutta tässä tätä nyt olisi, aivan järkyttävän kaunista ja makoisaa syvänpunaista punajuurisosekeittoa! Hieman pidemmän kaavan mukaan eli uunin kautta tehoblenderiin (Omega BL632). Pidempi matka palkitsee paitsi täyteläisellä värillä, niin myös tummanpuhuvan paahteisella maulla. Suosittelen. Työtä sinänsä ei ole sen enempää kuin keitettyjä punajuuriakaan hyödyntäessä, vaikka valmistusaika saattaa venyä minuutilla kymmenellä tai parilla. Tein punajuurikeittoa ensimmäistä kertaa ever, joten hiukan tuli maisteltua, poukkoiltua, viilattua ja sävellettyä lisää. Ensimmäinen lautasellinen maistui eriltä kuin toinen. Koska siinä välissä tuli vähän tuunattua. Parempaan suuntaan. Mutta pahoittelen, jos sinänsä yksinkertainen resepti näyttää monimutkaisemmalta kuin todellisuudessa onkaan. Ensi kerralla osaan edetä jo suoraviivaisemmin. Sinä voit tehdä sen jo ensimmäisellä kerralla ;) PAAHTEINEN PUNAJUURISOSEKEITTO VUOHENJUUSTOLLA 3-4 annosta ~1 kg punajuuria 2 punasipulia 2-3 valkosipulinkynttä 1 prk kookosmaitoa (Kara) ~1/2 l kanalientä (Puljonki) 1 prk pehmeää vuohenjuustoa (+ …

Lohi-katkarapukeitto | paleokeittio.fi

Punainen lohi-katkarapukeitto

Published by

Ruoanlaitto on ollut kuumilla (ja myös kesäkuun kylmillä ;)) keleillä vähän jäissä. Tällä viikolla vihdoin kyllästyin omaan saamattomuuteeni ja pelkkään naposteluun. Sillä näinhän se menee, että jos ei kunnon ruokaa ole, niin sitä napostelee nälkäänsä. En nyt tarkoita mitään epätervettä napostelua, mutta sellasta nopeaa ja helppoa pientä kivaa, kuten pirtelöitä ja tuorepuuroja tai kananmunaa ja avokadoa muodossa, jos toisessa. Koska pää oli aivan tyhjä ateria-ajatuksista, niin otin apuun kaikkitietävän interwebin; ensimmäisellä syötäväksi kelpaavalla reseptillä mennään! Tosin kriteerinä oli myös helppous ja sellainen satsi, jolla pärjää seuraavat 3-4 päivää. Hesarin ruokasivuilta löytyi sitten hieman eksoottisempi lohikeitto, jossa tunkkaisen perunan virkaa hoitaa pirteä fenkoli. Kopion reseptin oikeastaan ihan sellaisenaan. Lisäsin vain hieman mustapippuria ja limemehua tuomaan sopivaa hapokkuutta. Ja sehän sopi tähän kurkumalla ja chilillä maustettuun keittoon aika loistavasti! Lohtakin sujautin alkuperäisreseptiä enemmän. Jotta on, mitä pureskella! Ja vähän reilummin proteiiniakin. Kopsaan reseptin vielä tännekin, jotta löytyy jatkossakin helposti. Uskon, että tämä keitto ei jää yhteen kattilalliseen. Ja no panic, vaikka raaka-ainelista näyttää pitkältä. Keitto syntyy kädenkäänteessä. Suurin työ lienee kaiken pilkkomisessa, mutta pilkkominen on uusi meditaatio! Hiljenny …

Vierasresepti: Sannin parsakaali-jauhelihakeitto

Published by

Hiphei! Tänään meillä onkin Paleokeittiössä vieras! Tervetuloa, Sanni! Sanni on nuori, ravinnosta ja ravitsemuksesta kiinnostunut neitonen, jonka kanssa istuimme hetkeksi saman pöydän ääreen vaihtamaan ajatuksia emännän ensimmäisen ”fanitapaamisen” tiimoilta ever! Mukavaa seuraa ja hieno kokemus =). Ehdotin Sannille, että jos hän vain haluaa, niin mielelläni julkaisen hänen paleopainotteisia reseptejään Paleokeittiössä ennen kuin neitonen saa oman blogin pystyyn. Ja tässä sitä nyt ollaan! Kera Paleokeittiön ensimmäisen virallisen vierasreseptin! Toinenkin odottelee jo julkaisua, mutta aloitetaan tällä Sannin mausteisella parsakaali-jauhelihakeitolla. Mutta ennen kuin päästän teidät itse reseptin kimppuun, niin sana vielä Sannille. Pyysin häntä kertomaan hieman itsestään Paleokeittiön lukijoille, joten here we go! Olen Sanni, 21-vuotias ruokaintoilija ja superfood-kokkailija. Kotoisin olen Etelä-Pohjanmaalta, mutta viimeisimmän vuoden olen viettänyt Itä-Suomessa aloitettuani ravitsemustieteen opinnot Kuopiossa. Ja ei, älkää säikähtäkö, vaikka ravitsemusterapeutiksi tähtäänkin, en aio ”määrätä” ketään syömään sitä päivittäistä 6 palaa leipää ja juomaan rasvatonta maitoa =). Yksi tavoitteeni onkin saada edes pikkuhiljaa muutosta myös viralliselle ravitsemuskentälle ja sen myötä vaikuttaa ihmisten terveyteen laajemmassakin mittakaavassa. Olen itse noudattanut täysin gluteenitonta ruokavaliota reilun vuoden ajan, ja intohimonani on terveellisten mutta maukkaiden reseptien …

Kevään keveä keitto

Published by

Kesä tulee! Keho tai ainakin mieli kevenee! Näin keväällä. Lautasellekin tuli vatsataudin jälkimainingeissa lapattua keveämpää keittoa. Syynä yksinkertaisesti se, että pelkkä lihan ajatteleminenkin sai vatsan kouristelemaan. Onneksi eteen osui Juulian kukkakaalikeitto, josta pienellä viilalla syntyi tilanteeseen mitä parhaiten sopiva tämän viikon pääruoka. Kyllähän sitä hieman alkuun arvelutti lyödä kesäkurpitsaa keittoon, mutta what the heck! Kokeillaan! Ja keksitään jotain muuta, ellei kesäkurpitsa keitossa maistu. Mutta sehän maistui. Oikein hyvältä. Suosittelen! Maistamaan. Oli nimittäin paitsi hyvä, niin myös helppo ja riittoisa soppa. KEVÄÄN KEVEÄ KUKKAKAALI-KESÄKURPITSAKEITTO 3-4 annosta 1/2 litraa vettä 1/2 litraa valmista lihalientä (sitä aidoista luista keitettyä ;)) 1 luomukukkakaali 1 keskikokoinen kesäkurpitsa 1 pienehkö purjo 2 valkosipulinkynttä sopivasti kookosmaitoa tai -kermaa (ehkä 1/2 – 1 dl) mausteeksi himalajansuolaa, rouhittua mustapippuria, chilijauhetta ja provencen kuivattuja yrttejä koristeeksi silputtua persiljaa (luraus laadukasta oliiviöljyä tai nokare voita) Pese ja pilko kukkakaali, kesäkurpitsa, purjo ja valkosipuli. Valkosipulia ei tarvitse pestä ;) Kiehauta kattilassa vedellä laimennettu lihaliemi. Lihaliemi ei ole välttämätön, mutta koska pakastimesta puoli litraa sattui löytymään, niin tuuppasin tämän ravinteikkaan liemen soppaan. Lisää kasvikset nesteeseen ja keittele hiljalleen …

Luut liemessä

Published by

Tautinen emäntä tässä hei! Kolme kuukautta on tätä vuotta eletty ja kolme vatsatautia sairastettu. Tai kaksi on jo takana, kolmas toivottavasti myös pian. En koe olevani kovin herkkävatsaista tyyppiä, joten mitäköhän pöpöjä tuolla ulkona tänä vuonna vapaana oikein vaeltelee. Varmuudella tiedän myös, että en ole ainoa. Nesteruokinnalla ollaan eletty tämä päivä, joten tämä postaus sopinee hyvin tilanteeseen. Luut liemessä, liemet vatsassa ja… Noh, kukin käyttäköön sopivasti mielikuvitusta lauseen täydentämiseen. Kuten ehkä tiedätkin, niin nyt kuuluu jokaisen paleodiggarin keitellä kokoon omat luu- tai lihaliemet. Niin tein minäkin joitakin viikkoja sitten. Ihan vaan kokeilun halusta. Ja voin kertoa, että tässä varmasti tovi vierähtää ennen kuin tarvitsee lyödä luita soppakattilaan uudemman kerran. Aikaa paloi ja lopputulos oli mitätön. Vaikka olo on juuri nyt suhteellisen hyvävointinen (ups `n downs all day long), niin ajatus ei viime yön ujeltamisen jäljiltä toimi aivan toivotulla tavalla. Kuvia kehiin siis! Tästä se sitten lähti! Kilon kasa ydinluita lihoineen(?). Kaikki eivät mahtuneet kuvaan ;) Liemeen hain lisää makua niistä, mitä kaapista sattui löytymään. Ja sieltähän löytyi! Parit porkkanat, sipulit ja sellerit. Purjokeitosta jäljelle jääneet …

Toscanan auringon alla

Published by

Kuluneiden kahden viikon aikana olen viettänyt useita pieniä hetkiä Toscanan auringon alla. Fyysisesti olen kyllä ollut Suomessa, mutta näille pienille mielikuvareissuille olen matkannut lautasen kautta. En tiedä, maistuuko tässä upeassa keitossa ihan oikeasti Italia vai johtuvatko nuo mielikuvat vain siitä, että tiedän keiton juurien olevan saapasmaassa. Jos ihmisen keho on ihmeellinen asia, niin mieli se vasta kummallinen onkin! Kuinka lautaselleni päätyi tämä ribollitan kaltainen keitto, joksi sitä uskaltanen kutsua ilman, että Toscana -fanit käyvät kimppuuni ja saan syytteen kunnianloukkauksesta. Olen vieraillut Italiassa, useammassakin kylässä tai kaupungissa, mutta siihen aikaan eivät ribollitat jaksaneet kiinnostaa. Italialainen pizza ja pasta maistuivat kyllä. Mulle ribollita on tietysi telkusta tuttu! Sieltä aussien mestarikokeista, jossa joskus reilu kuukausi sitten oli haasteena valmistaa ribollitaa. Ja sitä oli sitten saatava. Joskus. Mutta joskus tulikin eteen yllättävän nopeasti, kun törmäsin marketissa mustakaaliin. Tuohon tummaan kaunottareen, johon olen tutustunut jenkki- ja aussisivustoilla, ja josta olen uneksinut jo pitkään. Siinä se nökötti nenän alla, joten ei muuta kuin pari pakettia kainaloon ja ribollitan kaltaisen keiton valmistuspuuhiin! Palatakseni vielä tuohon nimeen, niin jokainenhan tietää, mitä ovat ruoan kaltaiset …

Ihanat parsakaalit pellillä

Published by

Jonossa on ihan hirmuisen monta hyvää(?) reseptiä! Loogisinta lienee aloittaa viimeisimmästä? ;) Koska vielä muistan, mitä tuli laitettua ja miten. Pitäisi varmaan kirjoitella reseptit heti ylös, mutta vielä en ole oppinut. Ajatus kulkee sitä rataa, että laitan tämän huomenna blogiin. Tulee huominen, ylihuominen, seuraava viikko ja menee kuukausi tai kaksi. Katselen kauniita kuvia ja tajuan, että mulla ei enää ole hajuakaan miten tuon sopan keitin. Mutta tämän sopan muistan vielä! Koska olen tehnyt sitä kuluneella viikolla ihastuksissani jo kahteen otteeseen ja syönyt 7 päivää putkeen =D. Tämä sosesoppa on melko nopeatekoinen, äärettömän helppo, aivan superterveellinen ja mielettömän maukasta. Mun makuun. Äipälle kiikutin maistiaisia ja odotin ilahtunutta hihkuntaa sekä vuolaita ylistyksen sanoja, mutta ne jäivät kyllä saamatta, hah hah! ”Ihan hyvää, vähän kummallista ja aika hottia!” Eli totesin, että vika saattaa olla mussa. Mutta jälleen kerran suosittelen antamaan tälle sosesopalle mahdollisuuden. Pidätkö sinä siitä? En tiedä. Mutta et tiedä sinäkään ennen kuin kokeilet ;) Vaikka resepti on hyvin yksinkertainen, niin siinä on yksi salaisuus. Ja se salaisuus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Muutoin lopputulos on jotain ihan muuta. Tämän ja monen muun …

Kukkiva fenkolikeitto

Published by

Shakshuka ja fenkoli kilpailivat. Kumpi voitti? Itseasiassa kamppailu feissarissa päättyi tasapeliin, joten emäntä otti ohjat omiin käsiin ja päätti aloittaa paahteisesta kukkakaali-fenkolisosekeitosta. Shakshukaa seuraavaksi, ellei vihreä kiwi kiilaa siihen väliin. Uuteen sosesoppaankin on jo ainekset valmiina. Mutta syödään nyt ensin tämä pois =) En ole aiemmin fenkolia juurikaan käyttänyt, mutta tänä talvena ja ennen kaikkea tämän myötä on fenkoli valloittanut paitsi sydämeni, niin myös vatsalaukkuni. Onpa sitä myös mehuksi puristettu. Ja takaraivossa takoo eräs kypsentämätöntä fenkolia hyödyntävä resepti, jota vaan täytyy kokeilla. Jotta tietää maistuuko se yhtä hyvältä ihan sellaisenaankin. Sitten kevväämmällä ;) Viikonloppuna on aina mukava mennä vähän vaikeamman kautta. Olisin tietysti voinut heittää kukkakaalit ja fenkolit suoraan kattilaan muiden raaka-aineiden mukana, mutta minä halusin ne ensin uuniin. Hakemaan syvyyttä ja paahteisutta. Kannattiko kokata puolisen tuntia kauemmin? Ehkä. En osaa sanoa, koska tämä oli ensimmäinen kukkakaali-fenkolisosekeittoni ever, joten vertailupohja on hieman heikoilla jäillä. Tosin olisi kyllä kannattanut ottaa kasvikset uunista ulos hieman aiemmin, sillä ei sen enempää palanut kukkakaali kuin fenkolikaan maistu keitossa välttämättä kaikkein parhaimmalle. Mutta ensi kerralla olen fiksumpi ja laitan uunin hieman …