All posts filed under: TÄYSPALEO

Jamien kanssa hengailua

Vastaus edellisen postauksen kuva-arvoitukseen löytyy alta. Tällaista helppoa ja ravinnerikasta herkkua ovat kasviskasat Jamien suosiollisella avustuksella synnyttäneet. Tuorepuristettua mehua! Kuvissa tosin mustikka-viinirypälemehua kasvismehun sijaan. Melko samalta näyttää pullotettuna. Ja aivan loistava ja herkullinen tapa päästä nopeasti eroon jääkaapissa jo hieman nahistuneista ”syömämustikoista”. Viinirypäleet luomuna. Antamassa happamalle mustikkamehulle hieman makeutta. Sotkukin oli melko loistava; mustikat protestoivat mehulinkoon joutumista ja hypähtelivät kevyinä pitkin seiniä. Mustikkamaiseen tapaan jälkensä jättäen. Suuaukon kanssa kannattaa olla tarkkana. Saattaa selvitä pienemmällä sotkulla ;) Syksyn vaikutus alkaa näkyä vähitellen myös ruokapöydässä; vähemmän tuoreita salaatteja, enemmän kypsennettyjä kasviksia. Kuten jauheliha-kukkakaali-bataattisose”laatikkoa”. Jotenkin näin syksyn tullen tekee mieli myös putsata Jamie pölyistä. Jostain syvältä kumpuaa kasvismehujen kaipuu. Vai pitäisikö sanoa himo juuresmehuihin. Punajuuri, porkkana ja omena toimivat kivasti perusraaka-aineina. Mukaan voi sitten tuupata sitä mitä kaapista sattuu löytymään. Harmillisesti syksyn alkaminen näkyy myös Paleokeittiössä. Muuta puuhaa riittää, mutta josko nyt edes kerran viikossa saisi postauksen tuupattua pihalle. En lupaa, mutta lupaan yrittää. Ihanaa syksyä, Ystävät! Siitäkin huolimatta, että mun mielestä syksy ei ole menneen kesän jälkeen yhtään ihana asia. Odotan ihmettä tapahtuvaksi ja haaveilen edelleen kesän …

Mitä syntyy?

Tai oikeastaan mitä on syntynyt. Jo muutamaan otteeseen. Syntynee jatkossakin. Näistä! Sellerinvarret jäivät kuvasta uupumaan, mutta heitähän villi veikkaus mitä herkkua kuvan raaka-aineista (varsisellerit mukaan lukien =)) on viime aikoina Paleokeittiössä loihdittu! Tai kerro, mitä Sinä tästä kasviskasasta tekisit?

Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;) Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa. Ennen uunia. Jälkeen uunin. Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;) Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan… En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska …

Vatsalle valkoista shampanjaa

Se on täällä! Vihdoinkin! Jo parisen kuukautta olen haaveillut vatsojen valkoisesta shampanjasta. Ensikosketuksen tähän kaikinpuolin valloittavaan valkoiseen sain ihan vahingossa Riiassa, jossa kuvittelin lappaavani lautaselle maustamatonta jogurttia. Totuus paljastui ensimaistamalla. Kyseessä ei ollut jogurtti, eikä edes piimä vaan Suomesta jo sukupuuttoon kuollut kefiiri, jota nyt viikon verran olen tehtaillut löydettyäni iHerbistä alkulähteen.     Jonkin aikaa kokeilin sekoittaa ”aamiaismuroni” AB-piimään. Ei se ihan kefiiriä ollut, mutta maun puolesta menetteli kyllä. Muuten pidemmän päälle sitten ei. Keho ei pitänyt piimästä yhtä paljon kuin makunystyrät. Ei tämä kotitekoinen kefiiri ihan vertoja vedä Riian vastaavalle, mutta tähän on nyt tyydyttävä. Saattaa olla, että maukkaamman ja tasaisemman lopputuloksen saisi testaamalla muita maitoja. Nyt olemme tehneet yhteistyötä Valion vanhan Hiljan kanssa. Mieluiten nautiskelen kefiirini kera Provena gluteiinittoman myslin. Pari kolme ruokalusikallista mysliä joukkoon hetkeksi turpoamaan. Tuoreita marjoja kruunuksi. Jos niitä sattuu olemaan. Vähemmän tuoreet olen heittänyt kefiirin kanssa tehosekoittimeen. Alla maukasta mansikkakefiiriä vadelmin, joka kiinnosti myös karvaisemman nenän omistajaa. Tai omistajia. Molemmat olisivat kai mielellään liponeet mun kefiiripirtelöt pienempiin suihin =D Kiinnostaako kefiiri? Oletko jo maistanut? Kotona vai maailmalla?

Kultainen kala

Arvaa mikä kala?! Tällainen kaveri tarttui kalatiskiltä mukaan. Jotain kivan kesäistä siitä oli väännettävä, joten vaihteeksi ihan tuttua ja turvallista perussalaattia tuli. Uudella eväkkäällä. Useimmitenhän se tahtoo olla tämän kaverin punaisempi serkku, joka lautaselle ui. Tällä kertaa kuitenkin rohkeasti kultaisen kalan kimppuun! Savusiikaa tuli viimeksi syötyä vuosi sitten Kalajoella. Silloin ravintolassa, nyt ensi kertaa omaan kotiin ostettuna. Siika sinänsä on herkullista ja söisin sitä varmasti useamminkin, jos joku muu tekisi perkuuhommat. Kyllähän siinä pikkasen alkoi lomalaisenkin hermoa kiristää miljoonaa kalanluuta lihasta nyppiessä. Mutta josko tästä sellainen kerran kesässä perinteen taikoisi =) P.S. Jos et vielä arvannut mikä kala salaatin sekaan ui, niin kokeile maalata kaveri esiin! ;)

Ruttulehti uunissa

Ruttulehti pirtelössä on jo muutamia vuosia vanha juttu. Mutta samainen ruttulehti uunissa on mulle jotain uutta! Pitihän sitäkin kokeilla kun uuni oli kaalilaatikon jäljiltä vielä lämmin. Niin ne kaaliviikot vaan jatkuvat! Uskokaa tai älkää, niin olen viimeisen kahden viikon aikana väsännyt paitsi ruttulehtiä, niin myös kaali-jauhelihapadan, kaalilaatikon ja vielä kaalikeitonkin. Kaali on mahtavaa! Kahteen viimeiseen palataan vielä ;) Lehtikaalisipsit syntyvät helposti. Pese ja kuivaa lehdet huolellisesti. Leikkaa vahvimmat ruodot pois ja pilkot lehdykät sopiviksi suupalasiksi. Hiero kaalinpalasiin kookosöljyä ja mausta suolalla. Itse käytin iHerbista tilaamaani kelpillä ja dulsella (merileviä) maustettua merisuolaa. Asettele raa`at sipsit uunipellille ja ”kuivata” 175 asteessa kymmenisen minuuttia. Tai itseasiassa niin kauan, että sipsit näyttävät ja tuntuvat kuivilta (reunat alkavat rusehtamaan). Ainakin mun uuni paistaa hieman epätasaisesti, joten pelti kannattaa kääntää puolivälissä. Tästä huolimatta uunin takaseinää lähinnä olleet sipsit ruskettuivat enemmän kuin etualalla olleet. Ja näin ollen maistuivat myös hieman kitkeriltä ja palaneilta. Sipsien valmistumista kannattaa pitää silmällä, sillä ne palavat todella nopeasti.     Ensimmäiset lehtikaalisipsit maisteltuani ihmettelin, että mitä ihmettä näistä nyt kohkataan! Eivät kai nämä voi olla jonkun mielestä …

Ruttulehti pirtelössä

Viherpirtelö on hyvä juttu. Kaali viherpirtelössä vielä parempi! Parhaiten kaalin virkaa viherpirtelössä toimittaa ruttulehtinen lehtikaali. Silloin kun sitä jostain sattuu löytämään. En etsinyt, mutta nyt löysin!     Menossa on paitsi kaaliviikot, niin myös jämäviikot. Pirtelö on oiva tapa hankkiutua jämistä eroon helposti. Hyvästi! Ei haittaa, vaikka raaka-aineet ovat jo hieman parhaat päivänsä ohittaneet. Niin on pirtelön vääntäjäkin ;) Viime päivinä olen nauttinut ”jämistä kaalipirtelöä”, josta itseasiassa tulikin ihan hyvää! Yllättävät ainesosat yhdessä saattavat yllättää positiivisesti. Kannustan rohkeasti kokeilemaan, millainen soppa summanmutikassa syntyy. Itselleni makua tärkeämpää ovat kehoa sisäisesti hellivät, korjaavat, rakentavat, ravitsevat ja puhdistavat ainekset. Maku on sivuseikka, mutta kyllä hyvästä aina plussaa irtoaa. Tästä nyt kuitenkin tekeytyi mun makuun maullisestikin nautinnollinen kokonaisuus. Hyvästä mausta en kuitenkaan mene takuuseen, sillä makunystyröitä on moneen lähtöön. Sen olen karvaasti joutunut kantapään kautta kokemaan; mun huippuhyvä ei ole ollut kaikkien mielestä huippuhyvää. Ei edes syötävää =D Ruttulehtinen jämäpirtelö (5 annosta eli 1,25 l) pussillinen lehtikaalia (vai -kaalta?) muutama siivu hunajamelonia tuoreet, mutta lötkähtäneet mansikat sitruuna kurkku tuoretta inkivääriä tuoretta minttua (pakastimesta) savijauhetta 1 tl himalajansuolaa vettä tarpeen …

Kirsikkasuklaata raakana

Tämä viikko on vaatinut ehdottomasti lohturuokaa. Paras lohturuoka on suklaa. Vai oletko ehkä eri mieltä? ;) Koska en ole viitsinyt ”tuhoamisvimmassani” ostaa valmiita levyjä kaappiin, niin oli pitkästä aikaa alettava taikomaan raakasuklaata. Loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla ja nopsaan tämä miljuuna kertaa teollista suklaata maukkaampi herkku syntyy. Ja lohduttaakin suuremmin kuin tumma Marabou. Hienoisen tuotekehittelyn tuotoksena syntyi tämän hetken ykkösherkku; kirsikkainen raakasuklaa. Se sopii niin kesään! =) Kirsikkainen raakasuklaa (1 annos) 3 rkl laadukasta neitsytkookosöljyä (Artisana) 2 rkl raakakaakaojauhetta 1 rkl lucuma -jauhetta 1 tl St. Dalfourin kirsikkahilloa hippunen himalajansuolaa päälle raakakaakarouhetta (nibsejä) Sekoita kaikki muut ainekset keskenään, paitsi kaakaonibsit. Lämmitä tarvittaessa kookosöljy vesihauteessa juoksevaksi. Mulla on täällä jo niin lämmintä, että kookosöljyä ei tarvitse sen kummemmin ”sulatella”. Kirsikkahillo kannattaa lisätä suklaamassaan viimeisenä. Kaada massa lautaselle tai haluaamasi muotteihin. Ripottele päälle kaakaorouhetta. Pistä jääkaappiin kovettumaan. Tämä ohut ”lettu” kovettuu noin 10 minuutissa. Welcome to chocolate heaven! =)

Eksoottinen katkarapucocktail

Parisen kertaa olen kevään mittaan kokkaillut pilkkonut tällaista herkkua! Ohjeen bongasin jostain Halv åtta hos mig -jaksosta, jossa eksoottinen katkarapucocktail toimi alkupalana. Tuplasin ainekset ja niin alkupalasta syntyi ateria. En itse ole mikään suuri korianterin ystävä, joten korianterin virkaa sai toimittaa luomupersilja. Katkaravutkin olisivat maukkaampia tuoreena, mutta sieltä mennään mistä aita on matalin, valmiiksi kuorituilla pakastekatkaravuilla. Isoilla =) Eksoottinen katkarapucocktail (2 annosta) 1 mango (hippasen epäkypsä toimii paremmin) 1 avokado ~10 cm:n pätkä kurkkua puoli pussia isoja pakastekatkarapuja Kastike tuoretta inkivääriä maun mukaan 2-3 limen mehu puolikas chili tai chilimaustetta (matalalla aidalla ;)) tuoretta persiljaa (tai korianteria) Valmistus Pilko mango, avokado ja kurkku sopiviksi paloiksi. Sekoita varovasti, jotta eivät mene aivan muussiksi. Tee kastike puristamalla limet mehuksi, johon lisäät hienoksi hakatun inkiväärin, chilin ja persiljan. Lisää kastike ”salaattiin”, sekoita taas varovasti ja anna maustua hetki jääkaapissa. Parasta seuraavana päivänä =) Lisää sulatetut katkaravut tarjoiluhetkellä. Hyvää ja helppoa! Jotta sain annoksesta hieman ruokaisamman, niin lisäsin pohjalle kerroksen jääsalaattia (ks. ylin kuva). Ihanaa! Paljon ruoka-aineita ja makuja, joista pidän erityisesti; lime (sitruuna), inkivääri, avokado, persilja… Mangokin on …