Tuo tumma pirtelö
Kaipasin vaihtelua viime aikojen vattu- ja tyrnipohjaisiin viherpirtelöihin. Syntyi tummanpuhuva, herukkainen punapirtelö.
Kaipasin vaihtelua viime aikojen vattu- ja tyrnipohjaisiin viherpirtelöihin. Syntyi tummanpuhuva, herukkainen punapirtelö.
Munakas nimittäin. Tältä sen pitäisi näyttää… Usein pannulla se vielä näyttää ihan hyvältä… …mutta jostain syystä lautaselle kuitenkin päätyy jotain tämän näköistä =D Kuinka tälle yritelmälle kävi? Ei voi enää muistaa ;) Mutta siinäpä muutamia käteviä munakkaita viime viikoilta. Ylimpänä persiljalla ryyditetty luomunakkimunakas. Pretty simple, vai mitä? Keskellä samaa settiä kera kuullotetun punasipulin. Ja alimpana prosciutto-tomaattimunakas. Munakasmassa vähän vaihtelee päivän muiden syömisten mukaan, mutta 1-2 kokonaista luomumunaa ja 1-3 valkuaista kermalla, kookoskermalla tai smetanalla notkistettuna. Mausteena ihan vaan himalajansuola ja vastarouhittu mustapippuri. Näillä pääsee jo pitkälle! Joskus todistettavasti jopa ihan kuosissa lautaselle saakka ;) Ja paistamiseen tietysti tuttuun tapaan kookosöljyä <3
Ruskan väritulitus on vallannut paitsi pihat ja puutarhat, niin myös uunin. Talvea kohti tallustaessa lämmin uuniruoka alkaa houkuttaa tuoretta ja viileää enemmän. Eilen valmistuivat syksyn ensimmäiset, värikkäät uunikasvikset. Ah, niin kaunista! Ja lempeän maukasta. Syksyn ruskaiset uunikasvikset porkkanaa punasipulia kesäkurpitsaa keltaista ja punaista paprikaa miniluumutomaatteja valkosipulinkynsiä oliiviöljyä (reippaasti!) balsamico -viinietikkaa suolaa ja pippuria Provencen yrttisekoitusta Pilko kasvikset uunivuokaan. Muut paitsi minitomaatit, jotka kannattaa lisätä vasta 15-20 minuuttia ennen arvioitua valmistumisaikaa. Hukuta oliiviöljyyn. Vähän maltillisemmin balsamicoa. Lisää mausteet. Kierittele kasvikset yltäpäältä öljyyn ja mausteisiin. Kypsytä 200-225 asteisessa uunissa kasviksista riippuen 40-60 minuuttia (kokeile pehmeys). Sekoittele ainakin kerran kypsennyksen aikana. Porkkana oli vielä tunnin jälkeenkin hippasen liian ”al dente”, kun taas muut kasvikset osoittivat liiallisen pehmenemisen merkkejä. Ehkä uunijuurekset on parasta pitää kasviksista erillään… Samalla uuninlämmityksellä valmistuivat kasvisten kyytipojaksi jauhelihapihvit. Täyspaleota! Ilman smetanaa. Kun kerta TehoPaleolla mennään ;) Melko syksyistä väriä lautasella, vai mitä olet mieltä? Sellaista sopivasti loppusyksyn haalistamaa meininkiä =) Täysveriset luolanaisen jauhelihapihvit ~400 g Hereford -jauhelihaa (pakkasesta) 1 keltasipuli 1 valkosipulinkynsi 1 luomukananmuna loraus kookoskermaa suolaa ja mustapippurirouhetta tuoretta persiljaa Kuullota sipulit kookosöljyssä. Vaivaa …
Koska TehoPaleo30:n tavoitteena on ensisijaisesti puhdistaa ja virkistää kehontoimintoja, niin olenpa kaivanut esiin myös muita puhdistumisen tukitoimenpiteitä kuin elimistöä tukevan ja tulehdustekijät minimoivan ruokavalion. 11 päivän detox -kuuri on vielä matkalla valtameren ylitse. Palaan aiheeseen kunhan pääsen testaamaan. Kyseessä on luonnollisiin yrtteihin perustuva puhdistuspaketti. Viikon verran olen kuitenkin ehtinyt nesteyttämään itseäni pitkästä aikaa nesteellä, jota itse kutsun alkalisoiduksi vedeksi (ei-tieteellinen termi!). Kuinka alkalisoivaa se todellisuudessa on, en tiedä. PH -liuskoillahan tuo selviäisi, jos selvittäminen tuntuisi tarpeelliselta. Tällä hetkellä ei tunnu. Absoluuttisesti alkalisoivaa tai ei, ihan sama. Hyvältä sen nauttiminen kuitenkin tuntuu, vaikka elämä täällä räkäpaperien keskellä limaa keuhkoista köhien ei niin kovin loistokasta olekaan. Jo parin kolmen TehoPaleo30 -päivän jälkeen kasvojen iho näyttää sileämmältä ja kuulaammalta. Eikä näppyjäkään näyttäisi olevan yhtä paljon. Tämä siitä huolimatta, että olen viettänyt viimeiset neljä päivää neljän seinän sisällä vailla raikasta ulkoilmaa. Saattaa myös olla, että hormonit vaan hyrräävät tällä hetkellä suosiollisessa vaiheessa. Jatkan asian seuraamista. Sen sijaan alkalisoituun veteen liittyy eräs aivan varmasti myönteinen muutos. Hampaat ovat valkaistuneet. Tämä tapahtui jo hyvin nopeasti veden tuunaamisen jälkeen. Mun hampaiden kiille …
Onni potkaisi! Mä aina välillä huutelen feissarissa ja milloin missäkin lähiruoan perään. Jotta josko jollain sattuisi olemaan jotain ylimääräistä ruokaa (laadukasta tietenkin ;)), niin mulle kyllä kelpaa. Melko hiljaista on huuteluista huolimatta ollut… Kunnes edellisviikonloppuna sain äipältä puhelun, että ”Nyt sitä olis! Tuoretta kuhaa!”. Naapurin setä oli kilttinä kiikuttanut yhden ylimääräisen saalistamansa kuhan vanhemmilleni. Isukki hoiti hienosti fileointipuolen, paistoi itselleen yhden puolen ja mä sain toisen. Harmikseni olin jo ehtinyt valmistaa useamman päivän ruoat valmiiksi, joten jouduin kierrättämään fileen pakastimen kautta. Kun kerrankin olisi ollut tuoretta tarjolla! Noh, hyvää se oli muutaman päivän pakastuksen jälkeenkin. Tästä lähdettiin. Tai minä lähdin. Ilman päätä, häntää ja nahkaa. Eväitä. Silmiä. Ja piikkejä =) Tähän päädyttiin. Muutama minuuttia paistoa pannulla molemmin puolin hyvässä voissa. Päälle valkopippuria ja Maldon -suolaa. Lautaselle kera jämäkukkakaali-bataattisoseen, puolikkaan avokadon ja sitruunan, jonka rutistelin huolella kalan niskaan. Ei niin kaunista, mutta vähästä kauneudesta huolimatta äärettömän maukasta! Ja jotenkin niin kivaa, kun tietää mistä, miten ja kenen käsistä se oli siihen lautaselle uinut <3
Joskus pitää selvitä matkaan pikaisesti. Niillä mitä on. Näillä se sujuu suhteellisen pitkään. Nälän pitäminen loitolla =) Lautasella… 2 edellispäivänä keitettyä luomumunaa puolikas avokado Päijät-Hämeen luomuhapankaalia mausteeksi luomumajoneesia Ei voi olla helpompaa! Ja nopeampaa! Vinkkinä vaan niille, jotka eivät koskaan ehdi syömään aamiaista ;)
Vanha tuttu täällä taas! Maanmainio tonnikalasalaatti. Hyvä. Ja hyvin helppo. 1. Dijon -kastike ennen. 2. Dijon -kastike jälkeen. 3. Kaksi purkkia vaaleaa tonnikalaa. 4. Kuutioitu punasipuli. Iso. 5. Valutettuja kapriksia puolikas pienestä purkista. 6. Siipaloidut sellerinvarret. 7. Sekaisin tillistä. 8. Kastikkeen kaato. 9. Sekaisin kastikkeesta. 10. Lautasella. Seuranaan keitetyt luomumunat ja puolikas avokado.
Muutamat viime päivät olen käynyt tiivistä taistoa flunssaoireita vastaan. Vielä en osaa sanoa, onko taistelu hävitty vai voitettu. Battle still going on! Olen kyllästänyt itseni yhtälailla pirtein auringonlaskun värein kuin mauinkin. Luonnollisin antioksidantein ja vitamiinin. Usko kehon uskomattomaan kykyyn parantaa on vahva. Kunhan annan elimistölle rauhan hoitaa parannustyöt tukemalla niitä parhaani mukaan. Se on ainoa asia mitä voin tehdä. Lopettaa hetkeksi koohottamisen. Luottaa. Ja odottaa. Rauhassa ja rauhallisin mielin. Että luonto hoitaa omansa. Pysyn vaan pois jaloista ;) Näistä antimista ovat menneiden päivien helposti sulavat ja virkistävät pirtelöt tehty… Pirteän aurinkoinen flunssapirtelö appelsiini puolikas sitruuna pakastettuja villivadelmia pakastettuja tyrnimarjoja pala tuoretta inkivääriä luomuhunajaa himalajan suolaa Ainekset blenderiin ja notkistamiseen vettä. Simppeliä kotihoitoa! =)
Omenoita on! Mitä niillä tekisi? Toistaiseksi olen nauttinut omenan tai kaksi päivässä ihan sellaisenaan. Pitääkseni lääkärin loitolla. Siinä olen onnistunut, mutta alkavaan flunssaan eivät ole tehonneet. Olen joutunut ottamaan järeämmät aseet käyttöön. Kuten levon. Muista lääkinnällisistä toimenpiteistä lisää myöhemmin. Muutama omena on eksynyt myös syksyisen salaatin joukkoon. Toimii, vaikka makeammat toimisivat paremmin. Suurin osa omenoista pääsee kuitenkin Jamien hellään (?) huomaan. Punajuuren ja porkkanan kaveriksi piristämään kasvismehuja. Tai vaihtoehtoisesti loistamaan ihan vaan itsekseen. Olenkin pitänyt Jamien kiireisenä. Ja vielä riittää Jamiella puuhaa ennen kuin omenasäkki on tyhjä. Seuraavalla reseptillä mennään! Syksyn tuore omenamehu omenoita sen verran, että kerrasta syntyy noin puoli litraa valmista mehua (määrää on vaikea sanoa, koska ovat niin erikokoisia) puolikas sitruuna parantamaan säilyvyyttä (ehkäisee mehun hapettumista, joten värikin pysyy kirkkaana ja tuoreena ruskettumisen sijaan) pala tuoretta inkivääriä antamaan pientä pikanttia potkua (on myös aina hyvää ja terveellistä) himalajan suolaa syventämään ja terävöittämään mehun makua Valmistukseen ei sen kummempaa ohjetta tarvita. Puhtaat ainekset vaan Jamien kynsiin ja valmis mehu tiiviisti suljetuissa lasipulloissa pikaisesti jääkaappiin. Nautitaan sellaisenaan tai vedellä laimennettuna. Herkkua!
Miljuuna kivaa juttua mielessä, mutta aika jälleen kortilla. Melko tylsää… I know. Mutta sentään muutama kiva loppukesän kuvatus kanssanne jaettavana. Punaista viinimarjaa. Siihen vielä tummaa rypälettä. Vettä sekaan tujun tavaran laimentajaksi. Täydellinen tuorepuristettu mehu on syntynyt. Ei ehkä enää tämän kesän vinkkejä. Mutta tulee kesä taas ensi vuonna! Haistoin. Ja maistoin. Maistuis varmaan sullekin! ;)