Muistaako ”vanhempi kansa” vielä hopeatoffeen? Sen mustan lituskaisen pikkupatukan, joka jäi hampaisiin kiinni ja maistui salmiakkiin vivahtavalle lakritsille? Minä en muistanut. Ennen viime viikonloppua. En tiedä, kauanko patukka on ollut uusiomyynnissä, mutta karkkihyllyn reunassa luki ”uutuus”.
Jep, karkkihyllystä mä sen löysin päivittäistä viikottaista tummasuklaalevyä hakiessa. Niin vaan tarttui tutunoloinen käärepaperi silmän kautta käteen ja päätyi lopulta kauppakoriin. Varoin visusti valmistusaineluettelon lukemista. Jos niin erehdyn tekemään, niin karkit, jätskit ym. valmisherkut palautuvat aika nopsaan takaisin hyllyyn. Jep, olen vuosien saatossa onnistunut kehittämään vakavan syömishäiriön, nimittäin kammon tiettyjä ainesosia kohtaan. Valitettavasti näitä ainesosia löytyy melkeinpä tuotteesta kuin tuotteesta. Tai no, en nyt tiedä onko se kovin valitettavaa. Koska se kannustaa kokeilemaan näitä homemade -versioita. Ne eivät ehkä yllä aivan alkuperäisen tasolle, mutta pitävät mielen rauhallisempana =D. Vaikka eipä siihen satunnaiseen hopeatoffeepatukkaan kai kukaan ole kuollut ;)
Eilen käväisin lenksun jälkeen pikaisesti lähikaupassa täydentämässä välttämättömiä ruokavarastoja. Ja kas kummaa, siellä se oli taas! Tällä kertaa tihrustin vanhoilla silmillä valmistusaineluettelon ja jo ensimmäisen valmistusaineen kohdalla palautui patukka välittömästi takaisin hyllyyn. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kotio päästyäni aloin kehittelemään ja keittelemään hopeatoffeeta!
Okei, hopeatoffee on tuotokselle hieman harhaanjohtava nimitys. Kyse lienee enemmänkin lakritsinmakuisesta kinuskista. Koska hopeatoffee on venyvää, sitkeää, salmiakkimaista ja mustaa. Homemade hopeatoffee sen sijaan supermakeaa, tahmaista, pehmeää ja ruskeaa. Mutta ah, niin kiiltävää ja suussa sulavan silkkistä! Aikani pohdin, jotta millä saisin massan mustaksi. Mieleen ei tullut muuta kuin mustekalan muste, joten jätin haaveet tummasta toffeesta sikseen. Miksi lakritsivalmisteet muuten ovat mustia? Koska väriaine?
Hiukan pohdin, jotta viitsinkö laittaa tätä ohjetta ollenkaan Paleokeittiöön. Vaikka raaka-aineet sinänsä voidaan luokitella löysällä pipolla ei paleoksi, mutta paleoystävällisiksi kuitenkin, niin lopputuotetta en kyllä kykene oman, löysimmänkään luokittelun mukaan pistämään edes semipaleoon. Mutta non-paleoon tämä mahtuu! Ja on kuitenkin ”se hieman parempi herkku” alkuperäiseen verrattuna, jos sattuu hopeatoffeehimotus iskemään ja haluaa pysyä paremmilla poluilla. Alkuperäisestä löytyy peräti 12 eri ainesosaa. Minä selvisin kuudella ja varmasti vielä viiteenkin olisi voinut helposti karsia lopputuleman juurikaan kärsimättä.
Lisäksi ohjetta tietysti kaivattiin kuvan myötä facebookissa. Ja olinpa keitellyt kinuskia ennenkin, aika tarkalleen vuosi sitten. Silloin lupasin heittää ohjetta kehiin, mutta koska en kolmen yrityksen jälkeen saanut lopputulemasta mielestä, niin hylkäsin koko homman. Nyt onnistuin paremmin ja lupaus lunastettu! En enää edes muista, millä resepteillä olin viime vuonna liikenteessä, mutta todennäköisesti enemmän paleolinjoilla kuin eilen.
No niin, nyt loppui selittely ja mennään itse asiaan! Kyllä vain, huomaan, että jostain syystä on nyt kovasti tarve selitellä tätä kinuskin keittoa, hah hah!
LAKRITSAINEN KINUSKIN AKA LUOLAKANSAN HOPEATOFFEE
Vain tilaajille
Avaa tilaamalla Paleokeittiön Parhaat -reseptit.
Valitettavasti täytyy todeta, että tästä tuli hirmuhyvää! Jos kinuskista pitää. Eli pieni varoituksen sana lienee paikallaan. Vaikka aikomuksena olisi ottaa vain yksi pala, niin olen aivan varma, että yhteen se ei jää, hah hah! Ensin vastaan iskee kinuskin melkein hirvittävä makeus, jonka jälkeen suuhun hiipii ihanan viipyilevä lakritsi. Siis aivan täydellinen makeanhimon taltuttaja!
Sen verran vielä vinkkiä lakritsijauheen annosteluun, että maku muuttuu kinuskimassan jäähtyessä. Ei siis kannata pelästyä lämpimän massan hieman kitkerää makua. Se tasoittuu kyllä.
Nostalgisia hetkiä hopeatoffeen parissa!
PALEOKEITTIÖ 
…koska väriaine on lääkehiiltä.
Lääkehiiltä tai ei, mutta miksi lakritsin pitää olla mustaa? Miksei se voisi olla yhtä hyvin ruskeaa? Ei tarvittaisi lääkehiiltä tai mustekalan mustetta ;)
Vai vaikuttaako tämä lääkehiili jollain tapaa toffeen koostumukseen tai johonkin muuhun olennaiseen seikkaan?
Oooooh onneks ei ollu aineksia kaapissa kun puolikkaaseen annokseen :D HUH HUH <3
Kaksi kertaa olen kokeillut tehdä mutta ei onnistu. Mitäköhän teen väärin kun ihan ohjetta seuraan?
Ensimmäisellä kerralla laitoin massan pakastimeen. Mutta siitä tulee vaikka kuinka pitkänkin pakastamisen jälkeen lohkeilevaa ”Omar” kermakaramellin tyyppistä karkkia. Toisen kerran laitoin massan ohuesti lautaselle ja jääkaappiin. Siitä tuli kovaa ”wherters orginal” karkkia. Mutta kummallakaan kerralla ei voi puhua toffeesta koostumukseltaan. Harmittaa.
Onko keittoajalla merkitystä asiaan?? Ohjeessa ei ole mitään aikaa siihen paitsi ”aika kauan”…mitä se siis tarkoittaa?
Moikka Cocofin! Ja anteeksi vastauksen viivästyminen.
Kyllä tuota koostumusta voisi omarmaiseksikin tai kinuskimaiseksi kuvailla. Eli on pehmeämpää, eikä niin ”sitkoista” kuin esikuvansa. Kyllähän se vähän niin on, että kun paleoidaan, niin on oikeastaan aika turha odottaakaan täydellistä vastinetta. Mutta kun mielen pitää avoimena, niin ehkä sieltä löytyy se hopeatoffeemainen maku ja tunnelma ;)
Keittoajalla on merkitystä. Mitä kauemmin keittää, tai oikeastaan mitä kuumempi massa, sen jähmeämpi/kovempi lopputulos. Itse en huomannut ottaa aikaa, koska käytin lämpömittaria ja totesin ”toffeen” valmiiksi kun mittari näytti 118 astetta.
Toivottavasti maku oli kuitenkin hyvä, vaikka täydellinen koostumus jäikin uupumaan! =)
Tein eilen testierän, jätin sokerin pois ja laitoin miltei täyden desin siirappia ja kokeilin mantelimaidolla kun mies inhoaa kookosta. Valitettavasti en tiedä varmaksi olisiko tullut miten kovaa sitten kun mies pyysi sitä jo pakkasesta ennen täydellistä kovettumista. Söi miltei kaiken, ehdin maistamaan itsekin ja maku oli todella hyvä. Nyt testaan tällä respetillä mutta sokeriksi minulla on vain luomu ruokosokeria joka odottaa käyttöä. Ei varmaan muuten olisikaan kaapissa mutta äitee arveli sen olevan ”tarpeen”…. :P Keittoajalla on varmasti vaikutusta mutta myös tuo kookoskerma tekee tästä tönkömmän ja joku totesi joskus ettei toffeeta saa toffeeksi ilman sokeria. Tosin mieheni tykkäsi myös siirapin sijasta kun käytin pelkkää hunajaa. Hyötyjähän on turha odottaa koska ne tuhoutuu siinä keittäessä. Onhan nämä kivoja kokeiluja mutta namiksi taidan tehdä raakaversioita hyödyntäen vaikka taateleita tai viikunoita. Infoan luultavasti kohta miten tämä seuraava onnistui :D
Kiitos raportistasi, Pia! Seuraavaa odotellessa =)
Onpa herkun kuulonen resepti! 😋 Pitikin kysyä millä tuon siirapin vois korvata, mutta hunajalla näemmä, pitää ehdottomasti kokeilla herkkupäivänä 😉
Tästähän saisi vegaanisen kun vaihtaa vaan ton voin kasviperäiseen :3 Testiin, kunhan ehtii!