Year: 2012

Pikaruokaa kookos-limekastikkeessa

Published by

Olen tämän nyt varmaankin jo viidessä viimeisessä postauksessa maininnut, mutta edelleen ei emäntää jaksa keittiössä hääräily kiinnostaa. Jotain pitää silti syödä. Jos muistaa. Viime viikkoina pikaruoka on ollut kova sana Paleokeittiössä. Niin eilenkin. Itsenäisyyspäivän pikaruokaa, johon nyt kuitenkin päätin juhlan kunniaksi väsätä vähän kastiketta ja kasvishöystöä. Tilanne on varmasti tuttu monelle. Mutta oli tilanne mikä tahansa, niin aina voi tehdä parempia tai huonompia valintoja. Itse olen muutaman kerran hyödyntänyt marketin lämminruokatiskiä. Mukaan on tarttunut lindströmin pihviä ja naudan ulkofilettä. Haaleana. Kuivana. Ja tönkkösuolattuna. Seuraavana aamuna on parempi väistellä peiliä. Mutta näin se menee. Ei kaikkea voi saada. Jostain joutuu aina luopumaan ja mä olen luopunut maukkaasta ruoasta. Ruoka on vain bensaa suonissa. Tämän viikon olen elänyt savustetulla kalkkunan rintafileellä. Paljon proteiinia! Valitettavasti mukana myös muutamat E-aineet. Kaveriksi keitettyä munaa ja pari riisikakkua. Voilla. Eilen oli enemmän aikaa puuhastella, joten kyhäsin kalkkunan rinnalle lämmintä tomaatti-pinaattihöystöä ja eksoottista kookos-limekastiketta. Olen rakastunut tähän raikkaaseen kastikkeeseen! Ensi kertaa tein siitä oikean kastikkeen. Aiemmin samat ainekset olen tuupannut eksoottisen lohen kanssa uuniin. Mutta toimii aivan loistavasti näinkin. Jopa liian loistavasti; …

Moskovasta Georgiaan – Gruusialainen kaalipata

Published by

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Jotta ei syytettäisi liiasta itsekeskeisyydestä, niin näin Suomen 95. itsenäisyyspäivänä on hyvä kurkistaa omien rajojen ulkopuolelle. Aiemmin käväisin Moskovassa. Tällä kertaa toivotan tervetulleeksi Georgiaan! Venäjä odottakoon vielä hetken verran. Käväisin maistelemassa entisen Gruusian makuja jo aikapäivää sitten. Itse asiassa tämän gruusialaisen kaalipadan väsäämisestä on jo niin kauan, ettei emännän muisti tahdo sinne asti enää yltää. Ja syy reseptin myöhäiseen julkaisuun löytyy kii… Hahaa! Eipä löydykään tällä kertaa kiireestä vaan rehellisesti siitä, että en juurikaan innostunut gruusialaisesta. Aito suomalainen vaan iskee kovemmin! Eli jälleen kerran jouduin toteamaan, että kikkailu ei kanna kovin pitkälle. Yksinkertaisuus kantaa pidemmälle. Gruusialainen kaalipata on ”Semisti paleon kaalipadan” ja ”Gruusialaisen kaalilaatikon” risteytys. Tekniikka tulee Suomesta, makumaailma Georgiasta. Valmistusvaiheita en hyvällä tahdollakaan kykene enää muistamaan, mutta jos nyt yrittäisin edes raaka-aineet listata. Soveltaen tämä epäonnistunut kokeilu onnistui multa, joten ihan varmasti se onnistuu keltä tahansa. Säveltäen tehdään parhaat teokset! SEMISTI PALEO GRUUSIALAINEN KAALIPATA reilu kilo valkokaalia 1 iso sipuli sopivasti valkosipulinkynsiä (2 isoa muistaakseni) reilu 400 g jauhelihaa ~3 dl vettä 0,5 – 1 dl riisiä 1 purkki smetanaa useampi ruokalusikallinen …

Parempaa kuin karkki!

Published by

Oletko irtokarkkien ylin ystävä? Kuten kaikki tiedämme, niin irtokarkeissa ei ole mitään hyvää. Irtokarkit on tehty sokerista sekä erilaisista maku- ja väriaineista. Näin yksinkertaistetusti. Onneksi irtsareillekin on aivan mainio luonnollinen vastine, joissa riittää näköä, makua ja makeutta. Kun seuraavan kerran vietät leffailtaa, niin asettelepa nokan eteen kuppi granaattiomenan karkinpunaisia, raikkaanmakeita ja mehukkaita siemeniä. Jääkaappikylmänä vieläkin parempia! Jouluisiakin ovat =)

Se oli hairahdus

Published by

Kuten kuvasta näkyy, eksyi ostoskoriini eilen ihan oikea, aito leipä. Ei mikään karmea karppileipä vaan sekaisin vehnää, ruista, piimää, siirappia, mallasta ja sokeriakin. Ruokosokeria. Kaikki tosin luomuna. Mutta ei luomu tee leivästä yhtään sen parempaa. Leipä on leipää, vaikka luomusta paistaisi! Kyseessä on leipä, jota mun on ehkä kaikkein vaikein vastustaa. Tai ei oikeastaan. Koska mitään viljavalmistetta ei ole vaikea vastustaa kun ajattelen mahdollisia vaikutuksia kehoon. Lyhyt- ja pitkäaikaisia. Mutta makea mallas-/saaristolaisleipä on kuitenkin markkinoiden maukkainta leipää. Etenkin, kun päälle levittää vastapainoksi sopivan suolaista kirnuvoita. Isolla veitsellä. Olen äärettömän iloinen, jos ravintola tarjoaa palan painikkeeksi mahtavaa mallasleipää. Kotiin en sitä osta sen enempää kuin mitään muutakaan viljavalmistetta. Joskus äipällä saatan syödä viipaleen Limpukkaa. Eilen jouduin odottelemaan lohitiskillä turhan kauan. Siinä aikani kuluksi tutkailin lähiympäristöä tavallista tarkemmin. Niin se käsi vaan eksyi kalatiskin edessä lojuneeseen leipäkoriin. Kokonaisen sijaan tyydyin sentään vain puolikkaaseen limppuun. Mutta onhan sitä siinäkin, 280 grammaa pupellettavaa. Ei muista niin väliä, mutta jotenkin tekoset piti itselle selittää. Tein siis arjesta juhlaa kädenkäänteessä. Tottamaar sitä joulukuun ensimmäistä piti jollain tavalla juhlistaa! Miksei mallasleivällä, hah …

Joulukalenteri – 1. luukku

Published by

Juhuu, joulukuu on täällä ja joulukalenteri! Josta huutelin jo tovi sitten. On aika avata Paleokeittiön joulukalenterin ensimmäinen luukku! Ja se on… …tadaa! TYHJÄ! Olen pahoillani, jos petyit. Tai en oikeastaan. Koska toisiin ei ole lupa pettyä. Vain omiin odotuksiin voi pettyä. Noh, olihan mullakin odotukset korkealla. Luotin sokeasti siihen, että saan jonkun älyttömän hyvän joulukalenteri-idean tai -vinkin. Tai hienon yhteistyötarjouksen. Mutta en saanut mitään noista. Eikä pakolla synny kuin p***aa, joten en tänä vuonna ilahduta Sinua sen enempää upealla kuin vuoden surkeimmallakaan joulukalenterilla. Ja koska olen äärettömän itsekäs, niin keskitynkin tänään, joulukuun ensimmäisenä päivänä ilahduttamaan Sinun sijastasi itseäni =) Mahtavaa joulun odotusta Sinulle! Rakasta itseäsi ja ole Sinäkin tänä vuonna reilusti itsekäs! <3 P.S. Jos joulukuu ei tunnu miltään ilman joulukalenteria, niin sellaisen kivan tarjoaa esim. KukkaLaakson tai Katrin joulukalenteri. Vink vink, sinne!

Ruokarintamalta jotain uutta

Published by

Maanantaina, lusikoidessani ”aamiaiseksi” puhdasta neitsytkookosöljyä suoraan purkista suuhun, päätin, että nyt on emännän aika ryhdistäytyä ruokarintamalla. Ja niin tein! Koko illan porisi pata uunissa. Siellä valmistui ensimmäistä kertaa ikinä kouluaikojen ehkä suurinta inhokkia, stroganoffia. Ainakin jonkinlaista stroganoffia, josta olen päässyt nauttimaan nyt jo monta päivää perätysten. Toisin kun koulustroganoff, oli tämä tekele ihan oikeasti hyvää! Ei yhtään tuntikaupalla jauhettavia, sitkeitä lihapaloja. Ei ainuttakaan epämääräistä jöitskyä, jotka aktivoivat oksennusrefleksi melko tehokkaasti. Ja nopeasti. Jöitskylautanen piti siinä kakoessa ja vesien virratessa silmäpielistä tietysti ”nuolla” putipuhtaaksi. Oikein opettajan valvovan silmän alla. Joo, niin meillä 70-luvulla! Repikää siitä, mäkkärisukupolvi! ;) Tässä onkin ruokamatkailtu itänaapurissa ristiin rastiin. Ensin löysin ystävän Moskovasta. Välissä piipahdin kaalin kanssa pikaisesti Georgiassa. Nyt viihdyn jossain päin Venäjän valtakuntaa. What`s wrong with me?! Palaan kasakkaresepteineni kun tilanne sallii. Tämä oli vain pieni elonmerkki ja talven toivotus Sinulle =) P.S. Jos et vielä käynyt katsomassa upean Neiti S:n kuvia, niin tee se. NYT!

Lisää lihaa!

Published by

Paleokeittiö käy puolivaloilla. Itse asiassa valot ovat sammuneet keittiöstä nyt toistaiseksi melkein kokonaan. Hella pysyy kylmänä. Joulu ja loma lähestyvät hirmuista vauhtia. Päivät vilisevät silmissä kun valmennuskiireet vievät mukanaan. Vielä on monta hommaa hoidettavana ennen kuin voin lompsaista joululomalle. Sen seurauksena elän valitettavasti nyt aikaa, jolloin ruoanlaitto ei ole ilo vaan lähinnä rasite. Menenkin ylitse sieltä matalimman aidan kohdalta. Se valitettavasti näkyy ja tuntuu laaduttomana syömisenä. En söisi ollenkaan ellei olisi aivan pakko. Mieli ei tästä ”laiskuudesta” tykkää ja kroppa vielä vähemmän. Mutta kestän kuin luolanainen konsanaan! Tilanne on väliaikainen. Jotkut ehkä muistavat vielä syksyisen ruokapäiväkirjani. Nyt voin paljastaa sen olleen osa Kauneus ja Terveys – lehden (15/2012) ”Lisää lihaa!” -artikkelin työstöä. Tarkoituksena oli kirjata viikon ajan ylös kaikki syömäni liharuoat. Itse lasken myös kalat lihoiksi, mutta tässä projektissa kaloja ei huomioitu. Toimittajan ottaessa yhteyttä olin myös aloittanut jo TehoPaleo30 -projektin ja sillä jatkoin eteenpäin. Vaikka eipä tuo juurikaan lihapäiväkirjaan vaikuttanut. Muutoin syöminen oli hippasen rajatumpaa kuin tavallisesti. Kyseinen lehti on käsittääkseni ilmestynyt tänään lehtipisteisiin. Käykäähän kiinnostuneet kurkkimassa lihaisia ajatuksiani! Huukoa ja Iisakkia! Vai Santtuko …

Uusi aurinko

Published by

Resepti on jo tuttu juttu, satsi uusi. Tällä kertaa aurinkoista mangoa koristivat aiemmin kaavailemani kurkun sijaan pakasteesta kaivamani menneen kesän villit vadelmat. Minttukin oli tuoretta. Mango liiankin tuoretta; vähemmän mehua ja mössöä, mutta valitettavasti myös vähemmän auringon kultaa ja makeaa. Kaunista ennen kastikkeen kumoamista ja vadelmien vettymistä.    

Matka macaron maahan

Published by

Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne. Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. …