Year: 2013

Isänpäivä pöydässä

Lähinnä kuvapostausta epäpaleoliittisesta Isänpäivä -pöydästä pukkaa! Päivän kattauksesta vastasi perinteisesti Äippä. Kiitos kaunis kestitsemisestä jälleen kerran hänelle. Jostain kumman syystä mun ruoat eivät juurikaan jaksa innostaa. Pelkäävät kai, että saavat vielä jotain kastematoja lautaselle ;D Keitetyt munat toimivat aina, anjoviksella tai ilman. Teollista kaaliraastesalaattia kipossa kera tuoreen lehtipersiljan. Mummon kurkut suoraan maakellarista. Olivat kuulemma ”kummitädin kurkkuja”. Mukana oman maan kurkut ja tillit. Ja paljon sinapinsiemeniä. Rapsakoita ja hyviä etikkakurkkuja! Kelpasi kyllä! =) Fetajuustosalaattia, jossa salaatin kaverina ainakin cantaloupe -melonia, avokadoa ja tomaattia. Ihanan värikkäät uunijuurekset punasipulista, paprikasta, lantusta ja porkkanasta. Saattoi mukana olla jotain muutakin… mutta ei perunaa. Ne oli keitetty erikseen, eivätkä tällä kertaa eksyneet omalle lautaselle. Isänpäivän pääruokana sitruunaista, tillillä ja kevätsipulilla maustettua smetanalohta. Se. Oikea. Ketsuppi! Edellisellä visiitillä kiukuttelin muovipulloon pakatusta luomuketsupista. Nyt muovipullo oli vaihtunut lasiseen. Hyvä näin! Ja ei, en mä harvoin ketsuppia nauttivana niihin muovipullojen kemikaaleihin kuole. En vaan pidä muovisesta mausta. Mun mielestä mitään etikkaa sisältävää ei pitäisi pakata muoviin. Eikä tämä ketsuppi ollut lohta vaan nauravia nakkeja varten =) Välipalan tajosin minä! Vai tarjosiko sen nyt sitten …

Just another smooth Choco

Huom! Postaus sisältää tuotesijoittelua. Kehotan jatkamaan lukemista silmät suljettuina, jos haluat välttyä tuotesijoittelun salakavalilta vaikutuksilta. Oisko se jälleen yhden pehmeääkin pehmeämmän suklaapirtelön vuoro? Saanko esitellä, äänestyksen tiukka kakkonen ja ihan vaan yksi suklaasmoothie lisää. Näitä on nimittäin tämän syksyn aikana nähty Paleokeittiössä enemmän kuin monta. Hieman yllättävää, koska aiemmin en ole ollut suklaisista pirtelöistä mitenkään erityisen into pinkeänä. Nyt on kroppa, tai ainakin mieli ;), kaivannut kiloittain kaakaota. Sitä saa, mitä haluaa, joten kaakaota on emännälle muodossa, jos toisessakin avokätisesti tarjoiltu! Jollekin jo lupasin, että luvassa on kerrankin yksinkertainen suklaapirtelöresepti ilman kovin eksoottisia raaka-aineita. Tästä onkin tullut eräänlainen helppo ja nopea lounaspirtelö, joka pitää nälkää pitkään. Kun aina ei jaksa väkertää mantelimaitoa tai odotella chian hyytelöitymistä. Tai laittaa ruokaa ;) Tosin aika usein heitän myös chian mukaan. Etenkin, jos tiedän, että ruokaa ei ihan hetkeen ole saatavilla tai haluan muuten vaan ruokaisamman version. Mutta siis aivan yhtä mainiosti, ja ehkä paremminkin, toimii tämä pirtelö ilman chiaa. SUKLAINEN LOUNASPIRTELÖ (1 annos) ~1 1/2 dl maustamatonta heraproteiinijauhetta ~3 dl vettä 1 pieni tai puolikas iso banaani 1/4 avokado 1 …

Suomi <3 Paleo – Miia N.

Haastattelusarjan ensimmäinen vieras tuo ehkä hieman yllättäen raikkaan tuulahduksen maamme rajojen ulkopuolelta. Tervetuloa Paleokeittiön vieraaksi, Miia N.! Kerro hieman itsestäsi… Olen Miia. Muutin pois Suomesta 90-luvun lopussa ja asun nykyään Pariisissa. Matkustan paljon ja harrastan hyvää ruokaa ja viiniä, taidetta sekä urheilua (juoksen ja joogaan). Koska ja kuinka tutustuit paleo ruokavalioon? Kävin muutama vuosi sitten ravintoneuvojalla, joka kehotti jättämään pois vilja- ja maitotuotteet, perunan sekä kananmunan useamman kuukauden ajaksi. Huomasin tänä aikana, kuinka paljon parempi olo on, kun ei täytä vatsaa vehnällä. Vaikka en enää täysin ehdottomasti noudata hänen ohjeitaan, niin olen viimeisen ~3 vuoden ajan pyrkinyt noudattamaan yhä terveellisempää ruokavaliota, ja pyrkinyt syömään mahdollisimman vähän jalostettua ruokaa. Kun ensimmäisen kerran kuulin paleosta, tajusin etta tämähän on aikalailla sitä, mita pyrin syömään! Tämä ahaa-elämys antoi nimen syömistottumuksilleni. Ja kun jollain asialla on ”etiketti”, niin sen tiedostaa, ja sitä on helpompi noudattaa. Miksi syöt, kuten syöt? Syön sitä, mistä tulee hyvä olo. Terveellinen olo. Ei ähky, ei rasvainen, ei kemikaalinen. Millainen on Sinun paleoideologiasi? Ostan torilta sunnuntaisin monta kiloa hedelmiä ja vihanneksia, ja ne muodostavat ”pääruoan”. Sen …

Hei Sinä!

Me etsimme Sinua! Kyllä, juuri Sinua ihminen, joka omassa elämässäsi koet toteuttavasi jonkinasteista paleoliittista elämäntapaa! Tai ME emme varsinaisesti etsi, mutta emäntä etsii. Me toimimme vain kampanjan vetävinä mainoskasvoina. Koska muita ei ollut käytettävissä. Mutta kyllä mekin haluamme kuulla Sinun paleostasi! Koska olemme itsekin siirtyneet hiljattain noudattamaan villikissojen ruokavaliota. Tai ainakin yritämme kovin! Olemme vielä alkutaipaleella ja totuttelemme syömään kuten esi-isämme. Vaikka ruokavaliomme sisältääkin vielä jonkin verran kotimirrin murkinaa, niin olemme jo huomanneet aidon, oikean ruoan positiivisia vaikutuksia. Emäntäkin on huomannut! Sillä vaikka olemme jo vanhoja herroja, niin virtaa on riittänyt kuin pikkukissoilla! Se meistä! Ehkä emäntä kertoo joskus tarkemmin kivikautisesta kissojen elämästä. Mutta jos Sinä olet kaltaisemme ”luolaeläin” ja vastaat mielelläsi muutamiin omaa paleoideologiaasi koskeviin kysymyksiin, niin ota yhteyttä emäntään. Saat häneltä lisätietoja ja nipun kysymyksiä. Vastauksesi on tarkoitus julkaista Paleokeittiön uudessa postaussarjassa, jonka perimmäisenä tarkoituksena on kannustaa ihmisiä kohti parempaa hyvinvointia ja terveellisempää elämää. Omalla esimerkilläsi voit inspiroida muita ja osoittaa, ettei paleoliittiseen ideologiaan pohjaava elämäntapa ole ollenkaan vaikeaa. Ei ainakaan liian vaikeaa ;) Ole rohkea! Ilmoittele itsestäsi! Kiinnostuksesta ja osallistumisestasi jo etukäteen …

Lokakuun TopFemma

Lokakuussa suosituimpien postausten listaus supistui Syyskuun TopKympistä TopFemmaan. Pitääkö ”Paleo ruokavalio” edelleen kärkisijaa? Se selviää, kun kelaat postausta eteenpäin. Mutta sitä ennen ne neljä muuta kärkikahinoissa kiikkuvaa kirjoitusta. Edelleen lähempää tuttavuutta listan postausten kanssa pääsee tekemään klikkaamalla kuvaa. 5. “Tällä on nyt eletty tämä viikko ja hyvältä maistuu!” 4. ”Mutta niin se vaan lempi leimahti!” 3. “Se tunne, että nyt ei enää yhtään tätä!” 2. “Mitä polttoainetta sinä käytät?” 1. “Melko täydellinen syysillan aamupala, välipala tai jälkkäri.” Niin se ykkössija vaan vaihtui! ”Paleo ruokavalio” tipahti ensimmäiseltä sijalta toiseksi ja sai väistyä brownien tieltä. Vaikka lokakuun ylivoimaiseksi ykköseksi kiilasikin ”Lusikoitava brownie”, niin listakuninkaaksi nostaisin viime kuun yhdeksänneltä sijalta viidenneksi nousseen ”Aasialaisen nuudelisalaatin”, joka sai tavallaan kaksi listasijoitusta kolmosena keikkuvan ”Liikaa lihaa!” -postauksen myötä. Uusia tulokkaita kärkivitoseen mahtui peräti kolme. Edellä mainittujen brownien ja liiallisen lihan lisäksi sinne kiilasi itsensä myös ”Tajuton kesäkurpitsavuoka”. Mitä kolea ja pimeä marraskuu tuo tullessaan? Kynttilöitä? Who knows, mutta toivottavasti ainakin monta uutta postausta! Ehkä jotain muutakin… uutta ;) P.S. Ykköspaikastaan on ”Lusikoitavan brownien” kiittäminen ahkeraa sometusta. Kiitos kaikille jakamiseen osallistuneille! <3

Sano SINÄ!

Nostetaan puolukka pöydälle! Vaikka eivät nämä puolukat liity asiaan sitten millään tavalla. Pakastimessa ovat värjötelleet jo hyvän tovin =) Tosielämä on tarjoillut viime viikkoina jännitystä ja vaarallisia tilanteita siihen malliin, että emännän arkistoihin on päässyt kerääntymään muutama viivästynyt postaus. Kyllä ne sieltä vähitellen tippuvat, mutta missä järjestyksessä? Sano Sinä! Emäntä kiittää avusta ja kumartaa syvästi! =)

Liikaa lihaa!

Se tunne, että nyt ei enää yhtään tätä! Se iskee silloin tällöin viherpirtelön tai kaalien kanssa, mutta harvemmin lihan läheisyydessä. Nyt kuitenkin pääsi näin käymään. Kun olin syönyt kolme päivää lammasta ja neljä päivää peuraa (tulossa!), niin iski totaalistoppi. Ei enää minkäänlaista lihaa tähän kroppaan, kiitos! Tunne oli hieman yllättävä ihmiselle, joka on tottunut huutamaan ”Lisää lihaa!”. Analyysissani päädyin tulokseen, että lammas ja etenkin riistaliha ovat kaiketi sen verran intensiivisiä, että niitä ei ehkä ole hyvä vedellä päivä toisensa jälkeen. Vaikka hyviä olisivatkin. Olenko ainoa lihakammoon sairastunut? Lihan tilalle oli keksittävä jotain muuta, mielellään jotain hyvin helppoa ja sellaista, joka ei vaatisi markettireissua. Koska ei todellakaan huvittanut lähteä perjantaina markettiin marhaamaan… Lopulta päädyin noutamaan vain pari limettiä ja chilipalkoa lähikaupasta. Kananmunia, avokadoa, valkosipulia ja oliiviöljyä löytyy kotivarastolta melkeinpä aina. Samoin tuoretta persiljaa, johon olen ilmeisesti koukussa aina vaan. Pecorinon jäänteetkin makasivat vielä jääkaapissa puolentoista kuukauden takaa. Näitä jäänteitä olisi saanut olla hieman enemmänkin… Ja nyt kotikolosta löytyi poikkeuksellisesti jopa paketti riisivermicelliä, jonka olin jossain vaiheessa varuiksi ostanut, kun sellainen sattui vahingossa vastaan tulemaan. Vaikka niin …

Emäntä ja suklaatehdas

Muistatteko vielä tämän kauniin rasian, joka saapui sekoittamaan ajatuksiani TehoPaleon viimeisellä viikolla? Neljänneskilo sademetsien ruskeaa kultaa sai silloin odottaa ja kasvattaa odotuksia. Nyt kulta on jo tuhottu, mutta aivan yksinkertainen ei tuhoamisprosessi ollut. Rasiasta löytyi noin kahden sentin paksuinen, pyöreä suklaalimppu, joka oli kova kuin kivi! Hmmmm… mites tätä nyt sit söis? Kyllä suklaanhimo keinot keksii! Kunnon veitsi kouraan ja suklaata veistelemään. Melko epätoivoista touhua; juurikaan mitään en veitsellä limpusta irti saanut ja sekin vähä, joka irtosi, oli yhtä suttaavaa murua. Siitä nyrhimisestä oli kuulkaas nautinto kaukana! Eikä makukaan oikein napannut. Raakasuklainen maku puuttui ja lähinnä limppu muistutti hieman liian kauan paahtunutta, kuumakäsiteltyä suklaata. Kirjaimellisesti karvas pettymys. Päätin hieman tuunata balilaista syötävämpään ja maukkaampaan malliin. Siitä se sitten lähti, ajatus Jonskusta ja suklaatehtaasta. Marketista mukaan kuivattuja karpaloita ja hasselpähkinärouhetta, liian kauan käyttämättömänä maanneet suklaamuotit esiin ja limppu vesihauteeseen muuttamaan muotoa käsiteltävämpään. Suklaatehdas oli valmis! Siinähän sitä limppua sulatellessa vierähti tovi, jos toinenkin. Sulanut suklaamassa oli edelleen paksua, tahmaista ja hankalasti käsiteltävää, joten ohensin sitä kookosöljyllä. Ja sitten siihen sotkuiseen osioon! Kuvittelin suklaaleipomisen hauskaksi ja rentouttavaksi puuhaksi, mutta …

Lusikoitava brownie | paleokeittio.fi

Lusikoitava brownie

Tällainen kiva, pieni ja pikainen brownie -resepti löytyi joskus jostain amerikkalaisesta (paleo?)blogista. Enkä nyt kuollaksenikaan muista mistä, koska löydön ja toteutuksen väliin jäi jonnin verran aikaa. Ei ihan vuosia, eikä välttämättä kuukausiakaan, mutta viikkoja kyllä. Enemmän kuin neljä. Saamattomuutta. Mutta onneksi koitti sekin päivä, jolloin kaivoin lusikoitavan brownie -reseptin naftaliinista ja ryhdyin tuumasta toimeen! En tiedä maistuuko tämä juuri brownielle, mutta hyvältä maistuu. Melko täydellinen syysillan aamupala, välipala tai jälkkäri. Choco lovers! Tämä on must try! LUSIKOITAVA BROWNIE ~3 dl mantelimaitoa 1 rkl chia -siemeniä pieni kourallinen saksanpähkinöitä ~1 rkl kaakaonibsejä ~1 rkl raakakaakaojauhetta 1/4 avokado hieman himalajansuolaa 1/2 tl vaniljajauhetta hieman kanelia (ehkä 1/4 tl..) makeutukseen kookos-/palmusokeria tai vaahterasiiappia (b-grade) Sekoita chia -siemenet mantelimaitoon ja anna geeliytyä yön yli jääkaapissa tai noin puolisen tuntia huoneenlämmössä. Sitten kaikki ainekset tehosekoittimeen. Tarvittaessa voi lisätä vähän nestettä. Joko lisää mantelimaitoa tai vettä. Koristeitakin saa käyttää. Ne antavat behmeälle brownie -unelmalle siivet! No ei sentään siipiä, mutta lisää lusikoitavaa ja mukavasti crunchya.

Lauantain uhrilampaat

Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään! Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona. Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =) Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä. Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;) Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli …