Iloista itsenäisyyspäivän aattoa! Tänään pitäisi varmaankin julkaista jotain aiheeseen sopivaa ja suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittavaa reseptiä, mutta aasialaisella mennään. Syystä, että tämä aivan ylihyvä Thaimaalainen kookos-kanakeitto on odotellut vuoroaan jo aivan liian pitkään, ja halusin sen vihdoin näin sopivan hetken tullen muidenkin kuin itseni iloksi näkyville laittaa.

Ehkä emännässä istuu myös pieni kapinahenki. Kun tässä on jo vuoden verran SuomiSataa joka tuutista tullut ja viime viikkoina erityisen paljon, niin ei vaan enää jaksa. Isänmaata kunnioittavia ja juhlistavia reseptejä kyllä niitä kaipaaville netissä riittää seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Minä juhlistan tämän reseptin myötä helppoa ja maukasta arkiruokaa, joka sopii mielestäni erityisen hyvin vallitsevaan vuodenaikaan. Kun on kylmää, pimeää ja märkää, niin mausteinen ruoka lämmittää. Kehoa ja mieltä. Sisältää aimo annoksen mieltä lohduttavaa kermaisuutta sekä pikkasen keholle pikaista polttoainetta tarjoavaa  hiilihydraattia.

Kesällä on kiva kokata kevyemmin, mutta talvisaikaan ainakin oma keho kaipaa jotain tuhdimpaa. Mieluiten melko terveellisessä muodossa. Mielen kanssa onkin sitten eri juttu. Sille tuntuu olevan se yksi ja sama, onko lautasella jotain terveellistä tai ei. Kunhan on hyvää.

Thaimaalainen kookos-kanakeitto on Paleokeittiön kaikkien aikojen suosituimman reseptin, Aasialaisen kookos-kanakeiton lähiserkku. Kupista löytyy monta samaa, aasialaiselle keittiölle tyypillistä ainesosaa, mutta lopputulos on eri.

Auringonkeltainen väri on vaihtunut vähintäänkin yhtä piristävään keväänvihertävään ja maku tulisempaan. Ainakin tällä kertaa. Kuumuutta voi kukin säädellä omien makumieltymysten mukaan käyttämällä vähän enemmän tai vähemmän currytahnaa. Sitä vihreää.

Itse kyllä tykkäsin kuumasta liemestä kovasti kontrastina kokonaisuutta kivasti lempeydellään tasapainottaville kanalle ja nuudeleille.

Ainesosalistakin on hippasen ”serkku keltaista” lyhyempi. Koska oikaisin ja käytin valmista currytahnaa sen sijaan, että olisin aivan alusta asti lähtenyt vääntämään.

Keiton keskiössä tuttuun tapaan kana, kookoskerma sekä pehmeät riisinuudelit. Kasvista vähän enemmän. Koska parsakaali, jonka kanssa myös oikaisin. Oikeastaan pienen pakon edessä. Kaupan tuoreet parsakaalit eivät ostohetkellä näyttäneet kovin tuoreilta, joten marssin pakastealtaan luo ja poimin sieltä mukaani pussillisen valmiiksi pilkottuja vastaavia.

Jos haluat oikaista vielä vähän lisää, niin keitto maistuu mainiosti ilman sitruunaruohoa ja kaffirlimetinlehtiäkin. Molempiahan löytyy jo valmiina vihreästä currytahnasta. Mutta jos syvempi ja ”sitrusmaisempi” lopputulos miellyttää, niin lykkää ihmeessä mukaan. Minä laitoin. Koska kaapissa molempia sattui olemaan.