Viimeisimmät artikkelit

Eestin hirveä gladiaattorille

Published by

Eksyimme helluntaina paikallisille markkinoille. Ohimennen ja vahingossa. Matkalla helluntailounaalle Rossoon. Markkinat tarjoilevat kaikenlaista krääsää, mutta löytyipä tällä kertaa kotiintuomisiksi palanen hirveä pannulle. Eestiläinen pähkinä-hirvimakkara oli makkara mun makuun. Ainoana miinuksena yksi punainen E-koodi. Villisikaakin maistoin. Hirvi vei voiton. Hyvää ihan sellaisenaan, parempaa ehkä kasvisten kaverina pannulla. Tuttuun tapaan helppoa ja nopeaa.

Hirvimakkarapannu (1 annos)

  • 1/4 pätkää pähkinä-hirvimakkaraa
  • 1/2 pussia espanjalaisia paistovihanneksia pakastepussista
  • paistamiseen tuttuun tapaan kookosöljyä
  • lisukkeeksi molemmin puolin paistettu luomumuna

Pakastekasvikset vaan pannulle lämpenemään. Pilkottu hirvimakkara lämmenneiden kasvisten kaveriksi. Paista valmiiksi, kaada lautaselle jäähtymään ja hoitele muna mieluiseksi.

Gladiaattori kesähelteessä

Taisin ohimennen mainita matkan Rosson aurinkoiselle terassille. Rosson ruoka ei yleensä yllätä. Tällä kertaa yllätti. Positiivisesti. Etenkin alkuruoksi nauttimani ”Zuppa di peperoni”. Gourmeeta. Senhän sanoo jo nimikin. Vähemmän prameasti ilmaistuna ihan vaan paprikakeitto, joka kasviskeitostakin menisi. Pääruoaksi valitsin lähes 30 asteen helteeseen sopivan kevyen ”Insalata con prosciutton”. Siis salaatin, jossa ilmakuivattua kinkkua. Isohko annos ja hyvää sekin. Dolcin jätin väliin. Tai en oikeastaan, koska Ärrältä tarttui mukaan Marianne -tuutti. Joo, mulla on jokin Marianne -fiksaatio. Marianne kuuluu kesään! Ainakin kesään 2011. Onhan se.. raikasta ;) Ruokajuomaksi valikoitui tällä kertaa kirkollispyhän kunniaksi pikkupullo kuivaa kuohuvaa =)

Kuten edeltä saattoi jo arvata, niin gladiaattorikesä on täällä! Oletko jo osallistunut taisteluun? Mitä teurastit lautaselle? Mitä pidit ”saaliista”?

Kuva: raitio.org

Sipulinen kinkkumunakas

Published by

Aamiaiseksi helppoa, hyvää perusmättöä! Munakkaaseen voi luottaa. Aina. Muut tarpeet sen mukaan mitä kaapista sattuu löytymään. Tällä kertaa sieltä löytyi jostain syystä harvemmin nähtyä kinkkua. Yritän vielä muistella mitä lajiketta… Noh, enpä muista enää. Mutta jotain, jossa oli valmistusaineet ja lihat suhteellisen kohillaan.

Tällainen variaatio tällä kertaa…

  • munakasmassa, jossa 2 luomumunaa + 2 valkuaista + kookoskermaa + suolaa ja pippuria
  • sipulikuutioita pakasteena
  • kinkkuleikkelettä 3 tai 4 siivua suikaloituna
  • kirsikkatomaatteja
Ensin sipulit kuullottumaan pannulle kookosöljyyn. Perään kinkkusuikaleet. Tovi käristystä ja munakasmassa sekä tomaatit mukaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä kauniilta. Ennen lautaselle päätymistä illuusio täydellisestä munakkaasta kuitenkin hajosi. Pannulle.

Pikapiknik

Published by

Huh hellettä! Helle on hieno asia. Sopii mulle. Keittiössä en viitsi hellepäiviä tuhlata. Vietän ne mieluummin rantakalliolla. Tai jossain muualla sinisen taivaan ja hehkuvan auringon alla.

Eilen raijasin vaatimattoman keittiöni Porkkalan kallioille pikapiknikille, jonne tie kävi paikallisen supermarketin kautta. Pikalähdön valmistelut olivat pikaiset. Eväsretkelle tarvittiin kuitenkin evästä, joten pikaratkaisu löytyi helpoista valmisruoista. Ei kovain paleota. Taaskaan. Epäpaleot eväät korvattiin tällä kertaa mitä paleoliittisimmalla ympäristöllä. Notski ja kaikki! Viisvarpaisetkin!

PIKAPIKNIK MENU

Alkuruoka
  • haalea kasvismehu cocktail ala Eden (tomaattia, porkkanaa, punajuurta, kukkakaalia, selleriä ja merisuolaa – saksalaista laatuluomua ;))
Pääruoka
Jälkiruoka
  • nokipannukahvit kookoskermalla
  • kotimaisia mansikoita
  • ulkolaisia kirsikoita
Juomat
  • himalajan suolalla maustettua sitruunavettä (homemade)
Hyvä ruoka, parempi päivä! Ulkosalla valmistettu ja nautittu teollinen valmisruokakin maistuu niin hyvältä! Yhden ”hulluntuhdin” ja neljän lihapullan voimin jaksoi kivasti köllötellä rantakallion paahtavassa auringossa koko päivän iltamyöhään saakka. Aamiaiseksi taisin nautiskella puolikkaan avokadon, kourallisen pähkinöitä ja proteiinidrinksun. Iltapalaksi vielä itse tehty jauhelihapihvi kera paistetun kananmunan ja viherpirtelön. Hyvin nukkui tyttö! 30 asteen sisälämpötilasta huolimatta.
P.S. Pontsit sille, joka arvaa ekan kuvan kuvauskohteen! Kalliot ja käppyrät ovat vain rekvisiittaa ;)

Lauantai hunningolla

Published by

Aurinkoisen lauantain kunniaksi lauantaita hunningolla. Tämä lauantai tosin meni jo kaksi viikkoa sitten. Nyt viettelen uutta lauantaita. Yhtä hunningolla. Vaikka Vapun jälkeen vannoin pysyväni tiukasti tiellä. Tai ei tässä ihan yhtä hunningolla olla. Jotain otin opikseni.

Tällä kertaa pureskelen kiellettyjä ”hedelmiä” ihan vaan nurkilla. Upeasta säästä, rantatreeneistä ja jäätelöstä nautiskellen. Pari viikkoa sitten panostin vähän enemmän. Söin jopa aamiaisen, jota brunssiksikin voitanee kutsua. Vuoksenpiirakoita ja munavoita, appelsiinipirtelöä ja aitoja nakkeja. Kuvien ulkopuolelta lämmintä täysjyväpatonkia kera kirnuvoin ja asiaan kuuluvin täyttein.

Iltaa juhlistimme Leijonien kunniaksi omalla kylällä, Långvikin kongressi ja wellness -hotellissa neljän ruokalajin illallista nauttien. Päivä meni kallioilla ja kukkuloilla hytisten. Aurinko paistoi, tuuli ei hellittänyt eikä hellinyt. Eväät sen tekivät. Not! Päivä oli pyhitetty mainosten uhreille; maista mitä mielesi halajavi, kehosi kavahtavi! Maistoin! Ja petyin. Onnistunutta markkinointia ja mainontaa. Koukkuun en kuitenkaan jäänyt. Maistui paremmalta mielessä kuin kielessä. Ainakin…

  • croissantti
  • minttu ”Marianne” -kismet
  • rivi ”keltareunaista” ala Marko ;)
  • Sparkly se vasta pettymys oli! Odotin kai oikeaa shampanjaa ;)
  • Benin ja Jerryn ”Keksitaikina” (pienessä pikarissa vika?)

Parasta oli kuitenkin ”Keksitaikina”. Sitä saatan ehkä haluta joskus lisää ;)

Långvikin menu oli valmis. Annoksiin ei paljoa koskettu. Jälkkäriä en vaan malttanut olla vaihtamatta parempaan. Sitruunavanukkaan ja mansikkasalaatin korvasi suklaa-pekaanitorttu. Pieni pettymys sekin. Kuten moni muukin maistamani suklaakakkupala. Mutta kokonaisuudessaan ihan kivaa purtavaa! Ja vahingossa iso lasi punaviiniä. Kuvittelin tilanneeni 16 cl, sain 24. Ihmettelin, kuinka yhden lasin tyhjentäminen vei kokonaiset kaksi tuntia. Asia varmistui tarjoilijalta. Kun lasi oli tyhjä ja oli aika lähteä. Ja tarrata rattiin.

Parasta oli ehdottomasti alkuruoaksi tarjoiltu ”superfood” -keitto. Korvasientä ja kuusenkerkkää. Ei aivan lyönyt Groteskin juuriselleri-omenakeittoa, mutta läheltä liippasi. Pääruoka oli taas pettymys. En ylipäätään pidä possusta, enkä varsinkaan läskisestä viljapossusta. Iso siivu ihraa jäi lautaselle. Tarjoilija ymmärsi ja nyökkäsi kohteliaasti hymyillen. Ei tainut olla ainut lautanen, jolta sianihrat lähtivät roskiin. En myöskään löytänyt lautaselta karamellisoitua mustajuurta. Vaan perunamuusia. Joka oli kyllä ihan hyvää; voita säästämättä, mausta tinkimättä. Juustolautanen oli ranskalainen ja jännittävä. Tykkäsin! Pisteet juustolautasen osalta ottelussa Grotesk-Långvik Lågvikille! Kokonaispisteet menivät aiiiika tasan.


Kiva paikka, hyvää ruokaa! Menen toistekin ja suosittelen muillekin. Itseeni iski erityisesti Långvikin rohkea, retro sisustustyyli, jonka taltion kameraani vessaa myöten. Pysyin naisten puuterihuoneessa. Hienoin juttu oli elävä tuli keskellä illaksi hämärtyvää ravintolasalia. Tykkäsin! Siitäkin =)

P.S. Näyttää pahasti tämä mun lifestyle siltä, ettei se ole paleota nähnytkään! Hah hah! Mutta believe me or not, näitä hunninkopäiviä edelsi täydet 13 sataprosenttisesti paleopäivää. 7 % hunningolla, I can deal with it. Ainakin henkisesti. Fyysinen puoli onkin asia erikseen… Pitäisi varmaankin laittaa kuvakollaasia arkipäivän syömisistä. Arki vaan on niin arkista. Ja tylsää… Kiinnostaako? Jos 10 tyyppiä tykkää, niin kuvaan ja postaan tylsät arkipöperöt! ;D

Pakkasmarjat pirtelöön

Published by

Olen käynnistänyt operaation ”pakkasmarjat parempiin suihin”. Kesä tulee, uusi sato kypsyy tuossa tuokiossa ja pakastimesta löytyy vielä kivasti viime kesän antimia; vadelmaa, mustikkaa, puolukkaa, musta- ja punaherukkaa muutama pussi. Tuumasta toimeen ja operaatio käyntiin!

En niin välitä pakkasmarjoista sellaisenaan. Niistä tulee sulatettaessa ikävän lötköjä ja ponnettomia. Ne tarvitsevat kyytipojaksi mielellään ”kermaa ja siirappia”. Pirtelö on oiva ratkaisu. Pirtelö on pikaratkaisu. Pirtelö on maukas ratkaisu. Ongelma kuin ongelma, se ratkeaa pirtelöllä!

Yksi annos, kaksi normikokoista lasia maukasta marjapirtelöä vaatii…

Nautin marjapirtelön pääsääntöisesti treenien jälkeen. Tankkaan hiilareita ;). Marjat otan sulamaan ennen kuin suuntaan metsään tai salille. Palatessa lisään loput ainekset, surautan tasaiseksi ja nautin ensi hätään. Isompaan hätään auttaa kello 22-23:n illallinen. Salaatti siis.

Näyttää varmasti pahasti siltä, että elän pelkällä pirtelöllä ja salaatilla. Se ei ole totta! Valehtelin. On se tällä hetkellä aika pitkälti totta, mutta en nyt ala avautumaan sen enempää tässä postauksessa kieroutuneista luolaleidin ruokailutottumuksistani. Se on toisen postauksen paikka. Olen jo aiemmin saanut noottia, että en syö kuin bodari. Se on totta. En ole bodari. Enää. En koskaan ollutkaan. Paitsi omaksi ilokseni =). En edes näytä bodarilta! Enää. Nykyään taidan pitää enemmän huolta muiden kunnosta kuin omastani. Siihenkin on syynsä ;)

Arki sujuu kivasti ja pikaisesti pirtelöillä ja salaateilla. Vatsa täyteen kädenkäänteessä. Ja soluille ravitsevaa ruokaa. Hyvä olo, jonka onnistun silloin tällöin sössimään. ”Lauantai hunningolla” postaus odottaa vielä julkaisua. Puolitoista viikkoa olen Leijonajuhlan jälkeen hoitanut kehoa kuntoon. Nyt aletaan olla jo voiton puolella, kultamitali miltei kaulassa. Pari maalia kun vielä hoitelen tässä kotiin =)

Vihreää voimaa viljelmiltä

Published by

Mulla on oma viljelmä. Kasvattelen parvekkeella vihreää voimaa nimeltä ohranoras. Sadon korjaan sopivin väliajoin ”mehustaakseni” siitä elimistöä ravitsevia ohranorasshotteja. Yhdestä sadosta tulee 3-4 hieman vedellä laimennettua shottia. Eikä tämän tavaran kanssa kannatakaan ahnehtia. On sen verran stydiä kamaa, että vatsan saa isolla annoksella sekaisin varmasti.

Saksilla sato poikki, kissankarvojen huuhtelu ja nippu tehosekoittimeen! Sen verran täytyy lisätä vettä, että ruohot alkavat pilkkoutua teriin. Mausteeksi olen lisännyt viipaleen sitruunaa ja hiukkasen suolaakin. Kannattaa antaa sekoittimen käydä hyvä tovi, jotta lehtivihreät irtoavat. Mehustin olisi varmasti ihanteellisin ratkaisu, mutta sujuu se näinkin. Silppuamisvaiheen jälkeen siivilöimisvaihe eli ruohon kuituiset osat pois mehusta. Vihreä voima on valmista!

Shotti tai kaksi päivässä pitää mielen virkeänä ja kropan voimissaan. Ei mikään gourmet -elämys kuitenkaan. Ruohollehan vihreä voima maistuu. Kaikkeen tottuu. Give it a try! Taatusti tehokkaampaa tuoreena kuin jauhoista juoma värkättynä. Kovin kauan ei kannata säilytellä, mutta pakastaminenkin onnistuu.

Miksi orasvihreää?

  • kehoa alkalisoiva
  • kudoksia uudistava ja puhdistava
  • sisältää vitamiineja, kivennäisaineita, mineraaleja sekä…
  • klorofylliä eli lehtivihreää –> mm. positiiviset vaikutukset vereen
  • parantaa ruoansulatusta
  • energisöi elämää

Merellisiin tunnelmiin

Published by

Salaattikausi jatkuu Paleokeittiössä! Viime viikolla olen tosin siirtynyt merellisiin tunnelmiin. Loimulohesta tonnikalaan. Vaihtelu pitää virkeänä! Vaikka vannoin, etten enää purkkitunaan bisfenoli-A:n pelossa koske. Enkä ole koskenutkaan! Hetkeen. Kohtuudella tästä eteenkinpäin.

Tämä merellinen salaatti on mielenkiintoinen muutaman muunkin seikan kuin tonnikalaboikotin päättymisen vuoksi. Lautaselta löytyy nimittäin pari päivän suurta herkkua, joita en vielä muutama vuosi sitten suostunut suuhuni laittamaan. Se toinen on… avokado. Ja se toinen… on katkarapu. Kummastakaan en tahdo saada tarpeekseni. Avokadoa kuluukin melkeinpä pari kappaletta päivässä. Ihan sellaisenaan suuhun lusikoiden, viherpirtelössä tai salaatin seassa. Katkarapuja hieman hillitymmin. On se keho vaan ihmeellinen! Ei lakkaa yllättämästä, vaikka vuosia takana jo tarpeeksi.

Päivän hittisalaatti koostui tällä kertaa…

  • lollorosso -salaatista
  • kurkusta
  • kirsikkatomaateista
  • puolikkaasta avokadosta
  • keitetystä luomumunasta
  • veteen säilötystä vaaleasta tonnikalasta
  • kasasta isoja katkiksia
  • Felixin mango-chili -kastikkeesta (tiukkapipopaleolistin on syytä jättää tämä pois tai korvata vaikka home-made majoneesilla tai sitruunaisella oliiviöljyllä)
Yksinkertaisesti. Hyvää ja täyttävää!

Suklainen appelsiini

Published by

Pikapikapostaus! Juttuja olisi jaettavaksi enemmänkin, mutta elämä pitää kiireisenä. Hyvä niin. Ja huono.

Kuvassa ei niin herkullisen näköinen, mutta herkullinen appelsiini-kaakao -pirtelö. Olisihan siihen voinut lasin kylkeen tökätä kauniin oranssisen appelsiiniviipaleen ja ripotella päälle kaakaonibsejä kuvaa koristamaan, mutta tämä on tosikeittiötä. En ehdi miettimään esteettisiä asioita kuin jälkikäteen. Silloin on armotta liian myöhäistä. Makunautinto menee näkönautinnon edelle. Ja nälkä on perustarve. Kauneus katsojan silmissä. Kaunista on se, mikä maistuu hyvältä. Ja ravitsee. Kehoa ja mieltä =)

Lupauduin valmistamaan lauantain herkkuaamiaiselle appelsiinimehua my style. Kaakaon sekaantuminen appelsiiniin oli vahinko. Intuitio kuljetti tällä kertaa tähän suuntaan. Tavoitteena oli valmistaa inkiväärillä terästetty appelsiinipirtelö. Suklaa eksyi mukaan vahingossa. Ja inkivääri sabotoi lopputulosta. Jos kokeilette, niin jättäkää tämä terveyspommi seuraavaan kertaan.

Kaksi isohkoa annosta syntyi näillä eväillä…

  • kolme kuorittua appelsiinia
  • vajaa ruokalusikallinen raakakaakaojauhetta
  • vajaa ruokalusikallinen raakakaakaorouhetta
  • (pikku pala tuoretta inkivääriä)
  • (vettä)
Kuoritut appelsiinit kera inkiväärin tehosekoittimeen ja soseeksi. Mausteeksi kaakaojauhetta ja vain muutama surautus kaakaonibseille, jotta jää hieman rouhetta hampaankoloon. Appelsiinit olivat tällä kertaa omaan makuun liian makeita. Vesi hoiti laimennuksen.
Ah, mikä jälkkäri muun mätön jatkeeksi! Muista herkkulauantain nautinnoista(?) lisää myöhemmin ;) Tästä päivästä oli paleo kaukana! Mutta olin sen ansainnut. Kaiketi ansaitsin myös ei niin mukavat jälkiseuraamukset. Never again! Ehkä seuraavana herkkulauantaina ;)

Sillisalaattia

Published by

Kuten yllä olevista kuvista näkyy, niin on Paleokeittiössä tällä hetkellä hippasen tylsää. Onneksi kuitenkin vain reseptiosiossa. Muutoin keittiö on täynnä jännittäviä uusia suunnitelmia ;)

Viime aikoina lautaselta on tarjoiltu salaattia. Salaattia. Ja salaattia. Ei ehtaa sillisalaattia, mutta sekalainen valikoima salaattia. Siis sillisalaattia. Kovin mielikuvituksetonta, mutta hyvää ja helppoa. Edelleen uppoaa, eikä tarvitse kauppareissuilla pohtia, mitäkö kärryyn tänään lataisi. Ainoa huono puoli on tavallista useammat kauppavaellukset. Salaatit eivät kovin kauan tuoreena viileässäkään säily. Nahjuuntuneita on ikävä syödä.

Salaatin koostaminen ei paljon vinkkiä kaipaa, mutta näin homma tällä hetkellä Paleokeittiössä sujuu periaatteella ”valitse kustakin kategoriasta tämä tai joku tai jotkut näistä”.  Mahdollisuuksien mukaan luomuna. Tai sitten ei.

Salaattipohja

  • tammenlehtisalaatti
  • frisee -salaatti
  • lollo rosso
  • jääsalaatti
Lisukevihreä
  • pinaatti
  • vuonankaali
  • rucola
  • basilika
Muut perusainekset
  • kirsikka- tai miniluumitomaatti, harvemmin pelkkä perustomaatti
  • tummanvihreä kurkku
Harvinaisuudet
  • punainen paprika
  • kukkakaali
Lihat
  • loimu- tai lämminsavulohi (mieluiten naturel, aina ei saa =/)
  • naturel kanan tai kalkkunan rintafilee (laiskoihin hetkiin Korpelaa)
  • pekoni (muut lihat töksää edelleen ja juustot toistaiseksi hyllyllä)
  • kananmuna
Kastikkeet
Mausteet
  • Himalajan suola ja/tai mustapippurirouhe
Kuvissa ylhäältä alas kana- ja loimulohisalaatti kananmunalla sekä pekonisalaatti. Pekonit paistan rapeaksi kuin perunalastut ja valutan talouspaperin päällä. Salaattiaterian syön yleensä illalla treenin tai työpäivän päätteeksi. Toistaiseksi ovat myös hedelmät out, joten palautushiilarit ovat kaikki tässä. Vielä potkii ;)