All posts filed under: Liha

Uuniruska

Published by

Ruskan väritulitus on vallannut paitsi pihat ja puutarhat, niin myös uunin. Talvea kohti tallustaessa lämmin uuniruoka alkaa houkuttaa tuoretta ja viileää enemmän. Eilen valmistuivat syksyn ensimmäiset, värikkäät uunikasvikset. Ah, niin kaunista! Ja lempeän maukasta. Syksyn ruskaiset uunikasvikset porkkanaa punasipulia kesäkurpitsaa keltaista ja punaista paprikaa miniluumutomaatteja valkosipulinkynsiä oliiviöljyä (reippaasti!) balsamico -viinietikkaa suolaa ja pippuria Provencen yrttisekoitusta Pilko kasvikset uunivuokaan. Muut paitsi minitomaatit, jotka kannattaa lisätä vasta 15-20 minuuttia ennen arvioitua valmistumisaikaa. Hukuta oliiviöljyyn. Vähän maltillisemmin balsamicoa. Lisää mausteet. Kierittele kasvikset yltäpäältä öljyyn ja mausteisiin. Kypsytä 200-225 asteisessa uunissa kasviksista riippuen 40-60 minuuttia (kokeile pehmeys). Sekoittele ainakin kerran kypsennyksen aikana. Porkkana oli vielä tunnin jälkeenkin hippasen liian ”al dente”, kun taas muut kasvikset osoittivat liiallisen pehmenemisen merkkejä. Ehkä uunijuurekset on parasta pitää kasviksista erillään… Samalla uuninlämmityksellä valmistuivat kasvisten kyytipojaksi jauhelihapihvit. Täyspaleota! Ilman smetanaa. Kun kerta TehoPaleolla mennään ;) Melko syksyistä väriä lautasella, vai mitä olet mieltä? Sellaista sopivasti loppusyksyn haalistamaa meininkiä =) Täysveriset luolanaisen jauhelihapihvit ~400 g Hereford -jauhelihaa (pakkasesta) 1 keltasipuli 1 valkosipulinkynsi 1 luomukananmuna loraus kookoskermaa suolaa ja mustapippurirouhetta tuoretta persiljaa Kuullota sipulit kookosöljyssä. Vaivaa …

Vanhassa vara parempi

Published by

Ei mitään uutta Paleokeittiössä. Vanha vaan toimii =). Muutama ruokalajike viime viikolta. Valkokaalilla ryyditetyt Hereford -pihvit ja kukkakaali-bataattisose persiljalla ja Auralla. Melko syksyistä, vai mitä? Laiskan lounasaamiainen 1 jääsalaatti kastikkeeksi oliiviöljyä ja vaaleaa balsamiviinietikkaa päälle tuoretta, lämmintä loimulohta suoraan nuotiolta lohen mausteeksi sitruunamehua, mustapippuria ja smetanaa Loppuun vielä pisaroiden bongausta ja sadepäivän haaveilua nokka kiinni lasissa. Tätä on harrastettu useamminkin. Kuten ikkunasta näkyy. Eikä laiska siivooja tee asiaa (tai ikkunaa ;)) yhtään kauniimmaksi. Niissä puuhissa pitäisi tämän emännän nimittäin olla parhaillaankin, mutta kummasti kaikki muu on mukavampaa. Jopa sadepisaroiden bongailu. Ja joka hemmetin sunnuntai! Kivat viikonlopun viimeiset kuitenkin kaikille! =)

Kaalia, kaalia, enemmän kaalia

Published by

Postaukset laahaavat hieman jäljessä. Kaaliviikot menivät jo. Tällä viikolla kalaviikkoja viedään (itseasiassa viime viikolla olivat kalaviikot, koska tämä(kin) postaus jäi aikanaan kesken). Mutta koska näitä kuvia on nyt siunaantunut, niin purkailen juttuja sitä mukaan ja aiheista, joista inspiraatiota riittää. Ei se ole niin päivän päälle. Tässä elämässä. Entisessä oli. Minuutin päälle ;) Kaalilaatikko syntyi, kuten aina ennenkin, Lauantain koolloodan ohjeella. Paitsi ettei ihan. Paleopipo on tällä hetkellä nimittäin sen verran löysällä, että quinoan sijaan käytin ihan oikeaa ja valkoista puuroriisiä. Kookoskerman tilallekin lurautin ihan tavallista kuohukermaa. Vaahterasiirappikin oli matkassa. Ennen uunia. Jälkeen uunin. Ja kyytipojaksi puolukkahilloa! Uuuuh… kaali on aivan mahtava raaka-aine. Kypsänä ja kypsentämättömänä. Ja kaalilaatikko comfort foodia parhaimmillaan. Miksi? En tiedä. Näin se vaan on. Kaalilaatikosta vaan tulee niin turvallinen olo. Olenko ainoa? Vai viliseekö joukossa muitakin kaalilaatikon lempeyteen luottavia? Reveal yourself! Jotta en joudu kallonkutistajalle kaivelemaan lapsuuttani kaalilaatikon kautta ;) Laatikon päälle kokkasin keittoa. Melkein sama asia. Lisäliemellä. Ja melkein yhtä mahtavaa kuin laatikko. Ei ehkä aivan yhtä lempeää kuitenkaan… En ole keitellyt vuosikausiin kaalikeittoa. Itseasiassa en ole keitellyt mitään keittoa, koska …

Vielä yksi jämävinkki

Published by

Jääkaapista löytyi jo parhaat päivänsä nähneet kaalinpää ja palanen paprikaa. Koska viime viikon teemana oli ”jämät hyötykäyttöön”, niin oli näillekin keksittävä parempi vaihtoehto kuin roskis. Inhoan ruoan heittämistä roskikseen. Aika harvoin sitä nykyään enää joutuu tekemään. Maito- ja leipäkaudella useammin. Mutta koska hippasen nahistuneiden vihannesten nakertaminenkaan ei ole kivaa, niin johonkin nämä oli piilotettava. Piilotin tällä kertaa jauhelihapihvien sisään. Osui ja upposi! Jauhelihapihveihinhän voi piilotella vaikka mitä ylläreitä. Onnistuneesti. Yleensä ;) Pilkotut kaalit ja paprikat vaan pannulla pehmeiksi ja jauhelihataikinan sekaan. Taikina sinänsä on vanha tuttu… 400 g Hereford -jauhelihaa (pakastimesta suoraan tilalta hankittua) 1 luomumuna smetanapurkin jämät (lisää jämiä! =)) tuoretta valkosipulisilppua suolaa, rouhittua mustapippuria ja hippasen chilijauhetta Kaikki sekaisin ja hetkeksi pannulle kypsymään. Puolen kääntö vaan välissä ja valmista tuli! Kivasti antaa kaali mehevyyttä ja paprika pureskeltavaa. Kaveriksi riittävät tuoreet vihannekset ja ihan paras kermasipuli =)     P.S. Luokittelin semipaleoksi. Täyspaleota kaipaavat voivat korvata ne pari ruokalusikallista smetanaa kookoskermalla. Toimii aivan yhtä hyvin.

Hidasta ruokaa

Published by

Pidän pikaruoasta. Pikaruoka tarkoittaa kohdallani yksinkertaista, nopeasti ja helposti valmistuvaa ravinteikasta ruokaa. Viime viikonloppuna oli teemana kuitenkin Slow Food, lauantaina Fiskarsissa ja sunnuntaina uunissa. Pakastimesta ovat jo viime keväänä suoraan tilalta noutamani Herefordin jauhelihat loppu. Sen sijaan sieltä löytyi vielä viime viikonloppuna kaksi reilun kilon painoista paistia. Kulmasta ja ulkoa. En oikein tiennyt mitä niille olisin tehnyt, joten ovat jääneet lojumaan. Vihdoin päätin tarttua paistiin kulmasta ja valmistaa siitä ylikypsää naudanpaistia haudutettuna. Hain kannellisen valurautapadan äipältä lainaksi ja ryhdyin tuumasta toimeen. Ei se niin vaikeaa ollut. Yksinkertaista ja helppoa ruokaa. Hidasta? Kyllä. Työnsin paistin esivalmisteluiden jälkeen uuniin joskus ennen puoltapäivää. Siellä se kivasti hoiti itse itsensä sillä välin kun keskityin viikkosiivoukseen. Nelisen tuntia matalalla lämmöllä ja murea, haarukkaan hajoava paisti oli valmis. Juurekset valmistuivat kivasti siinä sivussa. Ja vatsa oli mukavan täysi synttäreille hilpaistessa. Tätä tässä on syöty tämä viikko. Rautaista lihaa luolaemännän tapaan.

Tuhti pikalounas

Published by

Jonkun päivän lounas. Kun jälleen kerran vatsa piti täyttää nopeasti. Niin kuin aina. Munasta on moneksi! Jauhelihalla lisää proteiinia ja nälänpidintä. Helposti. Sipuli antaa makua. Ja avokado kruunaa sapuskan kuin sapuskan =) Esteettisesti kyseessä lienee jotain ihan muuta kuin munakasta. Ainekset kuitenkin stemmaavat munakkaaseen. Joten olkoon tämäkin sekasotku munakas.

Rekkamiehen paluu

Published by

Viime viikolla lautaselle teki paluun kesän 2010 hitti, paleospydäri! Jauhelihaversiona tällä kertaa. Karitsaa pannulle. Kun kerran TehoPaleon kolmatta viikkoa viedään. Mitäpä tähän muuta lisäämään. Kuin mums! =) TehoPaleo – Kaksi takana, toiset edessä TehoPaleo sujuu jo rutiinilla. En oikeastaan enää edes muista koko TehoPaleota. Paitsi silloin kun ajatus vaeltaa suklaisiin hetkiin. Silloin joutuu nimittäin nähdä pikkasen enemmän vaivaa kuin lampsia lähimarkettiin. Vaiva nähty! Kahdet raakasuklaat jo taiottu! Millaisia havaintoja tässä on reilun parin viikona kokemuksella tehty? Se kai ihmisiä kiinnostaa. Tai sitten ei. Painosta ei ole hajuakaan. Koska se ei ole tärkeää ja seuraavan kerran aion astua vaa`alle vasta parin viikon päästä. Viimeksi vaaka näytti lukuja 59,6 kg. Pari kiloa on kesän jälkeen jonnekin kadonnut. Vatsaa ovat ärsyttäneet saksanpähkinät ja itse pakastetut tehomansikat. Pähkinöiden liottaminen saattaisi auttaa. Mansikat eivät ole mun suosikkeja muutenkaan, mutta vähäisen vadelmasadon vuoksi olen niillä marja-annoksia kompensoinut. Ja kun nyt tosiaan vaan sattuivat jostain pakastimeen lomareissun aikana ilmestymään, niin kaipa ne on tässä talven aikana tuhottava. Noh, toistaiseksi jatkan nyt ilman mansikkaa. Ja niin, kyllähän ne vatsapalatkin sieltä vähitellen alkavat taas …

Maailman maukkain muusi..

Published by

…näki loisteputkivalon eilen! Tuotekehitys se on, joka kannattaa! Sain todistaa, kuinka 1+1=3. Kelvannee perinteisin perunamuusinkin ystäville. Ehkä. Tässä asiassa mä en voi luottaa omaan makuaistiini. En enää muista miltä perunamuusi maistuu. Ja kaikki ruoat, jotka musta maistuvat taivaalliselta eivät saa kiitosta muilta. Terveiset isukille, jonka olen jo muutamaan otteeseen saattanut oksennuksen partaalle. Viimeksi lauantaina, kun tarjosin ihan parasta ja tuoretta mehua ala Jamie. Tämä herkku toimii aivan loistavasti ihan sellaisenaan. Jääkaapissa oli valmiiksi paistettua karitsanjauhelihaa, jonka tuuppasin mukaan lautaselle. Sekoitin ja söin. Vanhaa kunnon jauhelihasoselaatikkoa. Uudelleen lämmitettynä. Pohjana kukkakaali-bataattimuusi. Kukkakaalipyre on aivan loistava keksintö. Siihenkin vaan ajan myötä kyllästyy. Lisäksi kaipaan ilta-aterialle hiukkasen enemmän tärkkelystä kuin kukkakaalilla on tarjota. Bataattisose on puolestaan liian makeaa, liian tuhtia ja liian sitkoista tavaraa. Mutta kun nämä kaksi yhdistää, niin kolkutellaan jo taivaanportteja. Loistava rakenne! Ja vielä parempi maku! Kunhan vaan lisäilee suolaa riittävästi. Maistuu perheen pienimmillekin. Veikkaan. Tänään vielä jauhelihaversiota. Loppuviikosta ehkä kalan kaverina. Ainekset kirjoittelinkin jo kuvaan. Valmistusprosessi on sama vanha tuttu. Kuoritut ja pilkotut bataatinpalat kukkakaalin kanssa kattilaan. Keitetään ylipehmeäksi ja soseutetaan sauvasekoittimella. Luraus kookoskermaa, mausteet ja …

Kukkiksen kanssa ”super-upeet”

Published by

Tämä postaus on odottanut vuoroaan forever and ever, joten tuupataan se nyt vihdoin pihalle! Pariin otteeseen olen syksyn mittaan ilhaduttanut illallisiani kukkakaalimuusilla. Tai virallisemmin pyreellä. Kerran tuoreista kukkakaaleista valmistettuna ja toisella pakasteista, koska kaupan kukkakaalitarjonta oli tuolloin kerrassaan surkea, kun olin päättänyt tätä helppoa herkkua valmistaa. Perusohjetta on helppo varioida erilaisin kasviksin. Pakasteversio syntyikin puhtaan kukkakaalipussin (450 g) ja kukkakaali-parsakaali-porkkana -pussin (450 g) sekoituksena. Erityisesti parsakaali sopii hyvin kukkiksen kaveriksi. Kukkakaalipyre (3-4 annosta) Näillä tavallisimmin mennään… kukkakaalia ~ 900 g tuoreena tai pakasteena 1 sipuli kookoskermaa (meijerivoita) mausteeksi tuoretta persiljasilppua ja suolaa Keitä kukkakaali ja sipuli pehmeiksi. Siis ihan pehmeiksi. Kaada suolalla maustettu keitinvesi pois ja soseuta alustavasti sauvasekoittimella. Lisää halutessa nokare (tai kimpale ;)) voita ja luraus kookoskermaa. Surauta kiiltävän sileäksi (edellyttää voita). Mausta suolalla ja persiljalla. Sekoita käsin. Kauhalla tai lusikalla. Kyytipojaksi sopivat kivasti super-upeet nopeet jauhelihapihvit kera valkosipulihapankaalin ja tomaatin. Super-nopeet jauhelihapihvit syntyvät kädenkäänteessä. Paitsi nopeasti, niin myös yksinkertaisesti. Vielä nopeammin pääset, jos jätät sipulit kuullottamatta. Mä en pidä rouskuvista sipulinpalasista mun jauhelihapihveissä, joten tavallisesti kuullotan ne kookosöljyssä ennen taikinaan lisäämistä. Simppelit jauhelihapihvit …

Lauantain kaalilaatikko

Published by

Pidin suunnitelmistani kiinni. Pyöräytin lauantaina kaalilaatikon. Vaikkakin se valmistui vasta Gordon Ramseyn luotsaaman Kauhukeittiön lopputekstien aikaan. Vetäytymiseen vielä puolisen tuntia ja pääsin nauttimaan illallista. Kaalilaatikko on aina yhtä maukasta. Pidän sen valmistamista vaan työläänä, joten harvemmin tulee hommaan lähdettyä. Pitää pilkkoa, keittää, paistaa, maustaa, antaa hautua ja odotella. Odotus kyllä palkitaan. Kärsimätön harvemmin malttaa. Mutta onneksi palkitsevaa on paitsi maukas ja terveellinen laatikko, niin myös tulevat ruokahuolettomat päivät. Neljä päivää elelee näillä eväillä loistavasti. Tämä on tällä hetkellä tärkeää, koska puuhaa riittää ilman ruoanlaittoakin. Ensisijaisesti kuitenkin siksi, että kesä kääntyy syksyyn. Kausi vaihtuu ja minä ruokakriiseilen. Elän taas vaihetta, jossa kaupasta ei löydy mitään kelvollista eikä mitään tee mieli. Tökkii yksi, jos toinenkin ruoka-aine. Pakko-ostoksia. Pakkosyöttöä. Lauantain koollooda (kaalilaatikko på svenska, 4 annosta) reilu 1 kg keräkaalia 1 iso sipuli (punainen tälläkin kertaa) 400-500 g Hereford -jauhelihaa 1/2 litraa vettä 1/2 dl quinoaa suolaa, mustapippuria ja meiramia sopivasti kookoskermaa (ehkä 1/2 – 1 dl, kaadoin suoraan purkista sen enempää mittailematta) luomu kirnuvoita vaahterasiirappia Kaalit silpuksi ja kattilaan suolaveteen pehmiämään noin puoleksi tunniksi. Sillä välin sipulin …