All posts filed under: Reseptit

Piparibollerot vol. 1

Piparkakkupirtelö -postauksessa jo kerroin, kuinka itse piparkakut eivät tee emännälle tiukkaakaan, mutta se taikina! Se tekee! Jäinkin tuon postauksen jälkeen pohtimaan, että ehkä pelkkä piparkakun tuoksu ja maku eivät vielä riitä tyydyttämään tämän jouluisen herkun himoa. Ehkä osa salaisuutta piilee piparkakkutaikinan rakenteessa…? Siitä se sitten syntyi, ajatus piparkakkutaikinasta. Ilman jauhoja ja lisättyä sokeria ;) Ajatus vei viime keväisiin tunnelmiin, jolloin leipasin ensimmäisen (ja toistaiseksi ainoan ;)) raakakakkuni ever. Raakakakun pohjahan on tavallaan taikinaa. Tästä tämä testiluonteinen tuunaus sitten lähti! Ja tähän se tällä kertaa päätyi… PIPARIBOLLEROT vol. 1 (~15 kpl) 2 dl saksanpähkinöitä 2 dl pehmeitä taateleita 2 rkl raakakaakaojauhetta ~1 rkl CocoVin kookosöljyä 2 tl piparkakkumaustetta sopivasti murskattuja manteleita tai mantelirouhetta hieman ceyloninkanelia hieman himalajansuolaa Murskaa mantelit karkeaksi rouheeksi veitsellä tai tehosekoittimessa (varo, ettei mene jauhoksi). Jätä ”mantelirouhe” hetkeksi sivuun odottelemaan. Laita kaikki muut ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä melko kuivahkoksi taikinaksi. Taikina vetreytyy, kun siitä pyörittää pienen lihapullan kokoisia (ja näköisiä ;)) bolleroita lämpimien sormien välissä. Tsekkaa maku, täydennä tarvittaessa tai kaavi taikina ulos blenderin purkista. Sekoita joukkoon vielä mantelirouhe manuaalisesti ennen kuin aloitat pullanpyörityksen. Pyörittele taikinasta sopivan …

Häivähdys purppuraa

Ensin niitä ihasteltiin aurinkoisen päivän valossa. Sitten ne pestiin, kuivattiin ja revittiin kappaleiksi. Jonka jälkeen ne valeltiin yltäpäältä CocoVilta saadussa kookosöljyssä. Ja taas ihasteltiin. Tällä kertaa kirkasvalolampun valossa. Sitten ne leviteltiin uunipellille, maustettiin Maldon -suolalla ja chilijauheella, ja tuikattiin reiluksi 10 minuutiksi 175 asteiseen uuniin. Tämän jälkeen niiden annettiin jäähtyä ja rapsakoitua lautasella. Sitten kauniin purppuraisesta punaisesta lehtikaalista valmistetut, makoisat sipsit syötiin. The end of story.

Lihattoman viikon katkarapuhässäkkä

Lihattomasta viikosta on jo ikuisuus ja postauksia roikkuu jonossa useampikin, mutta jatketaan nyt tällä kertaa tästä. Kun tuli aikanaan luvattua. Vaikka kroppa sanoi punaiselle lihalle stop, niin jokin lihaisa sentään maistui. Todella pitkästä aikaa käännyin katkarapujen puoleen. Villikissatkin tykkäs ;) Tarkkaa muistikuvaa ei reseptin aineksista enää ole, mutta perusreseptilläkin pääsee jo pitkälle. Jollain tavalla makuaistin varassa tätäkin tuunasin. Taisin lisätä valkoviinietikkaa lisäämään happoisuutta, kun majoneesivarannot loppuivat hitusen kesken. Hiukan olisi voinut katkarapuja sulatella ja kuivatella paremmin, mutta eihän malttamattomalla ollut sellaiseen aikaa. Seurauksena turhan vetinen ja löysä hässäkkä, joka riisikakun päällä syötäessä oli all over the place! KATKARAPUHÄSSÄKKÄ aka SKAGENRÖRA på svenska 1 pss pieniä katkarapuja (180 g) ~3 rkl creme fraichea (1/2 dl?) ~3 rkl luomumajoneesia pieni tai puolikas punasipuli 1-2 rkl sitruunamehua mausteeksi paljon tuoretta tilliä, mustapippuria ja suolaa Sulata, puristele kuiviksi ja kuivaa katkaravut hyvin. Puristeluun käytin siivilää, jonka reunoja vasten painoin ylimääräiset vedet pihalle. Kuivaamiseen kelpaa talouspaperi. Pilko punasipuli pieniksi kuutioksi ja hienonna tilli. Lisää katkarapujen kaveriksi. Sekoita creme fraiche, majoneesi ja sitruunamehu. Mausta seos suolalla ja mustapippurilla. Tarkista maku ja …

Just another smooth Choco

Huom! Postaus sisältää tuotesijoittelua. Kehotan jatkamaan lukemista silmät suljettuina, jos haluat välttyä tuotesijoittelun salakavalilta vaikutuksilta. Oisko se jälleen yhden pehmeääkin pehmeämmän suklaapirtelön vuoro? Saanko esitellä, äänestyksen tiukka kakkonen ja ihan vaan yksi suklaasmoothie lisää. Näitä on nimittäin tämän syksyn aikana nähty Paleokeittiössä enemmän kuin monta. Hieman yllättävää, koska aiemmin en ole ollut suklaisista pirtelöistä mitenkään erityisen into pinkeänä. Nyt on kroppa, tai ainakin mieli ;), kaivannut kiloittain kaakaota. Sitä saa, mitä haluaa, joten kaakaota on emännälle muodossa, jos toisessakin avokätisesti tarjoiltu! Jollekin jo lupasin, että luvassa on kerrankin yksinkertainen suklaapirtelöresepti ilman kovin eksoottisia raaka-aineita. Tästä onkin tullut eräänlainen helppo ja nopea lounaspirtelö, joka pitää nälkää pitkään. Kun aina ei jaksa väkertää mantelimaitoa tai odotella chian hyytelöitymistä. Tai laittaa ruokaa ;) Tosin aika usein heitän myös chian mukaan. Etenkin, jos tiedän, että ruokaa ei ihan hetkeen ole saatavilla tai haluan muuten vaan ruokaisamman version. Mutta siis aivan yhtä mainiosti, ja ehkä paremminkin, toimii tämä pirtelö ilman chiaa. SUKLAINEN LOUNASPIRTELÖ (1 annos) ~1 1/2 dl maustamatonta heraproteiinijauhetta ~3 dl vettä 1 pieni tai puolikas iso banaani 1/4 avokado 1 …

Liikaa lihaa!

Se tunne, että nyt ei enää yhtään tätä! Se iskee silloin tällöin viherpirtelön tai kaalien kanssa, mutta harvemmin lihan läheisyydessä. Nyt kuitenkin pääsi näin käymään. Kun olin syönyt kolme päivää lammasta ja neljä päivää peuraa (tulossa!), niin iski totaalistoppi. Ei enää minkäänlaista lihaa tähän kroppaan, kiitos! Tunne oli hieman yllättävä ihmiselle, joka on tottunut huutamaan ”Lisää lihaa!”. Analyysissani päädyin tulokseen, että lammas ja etenkin riistaliha ovat kaiketi sen verran intensiivisiä, että niitä ei ehkä ole hyvä vedellä päivä toisensa jälkeen. Vaikka hyviä olisivatkin. Olenko ainoa lihakammoon sairastunut? Lihan tilalle oli keksittävä jotain muuta, mielellään jotain hyvin helppoa ja sellaista, joka ei vaatisi markettireissua. Koska ei todellakaan huvittanut lähteä perjantaina markettiin marhaamaan… Lopulta päädyin noutamaan vain pari limettiä ja chilipalkoa lähikaupasta. Kananmunia, avokadoa, valkosipulia ja oliiviöljyä löytyy kotivarastolta melkeinpä aina. Samoin tuoretta persiljaa, johon olen ilmeisesti koukussa aina vaan. Pecorinon jäänteetkin makasivat vielä jääkaapissa puolentoista kuukauden takaa. Näitä jäänteitä olisi saanut olla hieman enemmänkin… Ja nyt kotikolosta löytyi poikkeuksellisesti jopa paketti riisivermicelliä, jonka olin jossain vaiheessa varuiksi ostanut, kun sellainen sattui vahingossa vastaan tulemaan. Vaikka niin …

Emäntä ja suklaatehdas

Muistatteko vielä tämän kauniin rasian, joka saapui sekoittamaan ajatuksiani TehoPaleon viimeisellä viikolla? Neljänneskilo sademetsien ruskeaa kultaa sai silloin odottaa ja kasvattaa odotuksia. Nyt kulta on jo tuhottu, mutta aivan yksinkertainen ei tuhoamisprosessi ollut. Rasiasta löytyi noin kahden sentin paksuinen, pyöreä suklaalimppu, joka oli kova kuin kivi! Hmmmm… mites tätä nyt sit söis? Kyllä suklaanhimo keinot keksii! Kunnon veitsi kouraan ja suklaata veistelemään. Melko epätoivoista touhua; juurikaan mitään en veitsellä limpusta irti saanut ja sekin vähä, joka irtosi, oli yhtä suttaavaa murua. Siitä nyrhimisestä oli kuulkaas nautinto kaukana! Eikä makukaan oikein napannut. Raakasuklainen maku puuttui ja lähinnä limppu muistutti hieman liian kauan paahtunutta, kuumakäsiteltyä suklaata. Kirjaimellisesti karvas pettymys. Päätin hieman tuunata balilaista syötävämpään ja maukkaampaan malliin. Siitä se sitten lähti, ajatus Jonskusta ja suklaatehtaasta. Marketista mukaan kuivattuja karpaloita ja hasselpähkinärouhetta, liian kauan käyttämättömänä maanneet suklaamuotit esiin ja limppu vesihauteeseen muuttamaan muotoa käsiteltävämpään. Suklaatehdas oli valmis! Siinähän sitä limppua sulatellessa vierähti tovi, jos toinenkin. Sulanut suklaamassa oli edelleen paksua, tahmaista ja hankalasti käsiteltävää, joten ohensin sitä kookosöljyllä. Ja sitten siihen sotkuiseen osioon! Kuvittelin suklaaleipomisen hauskaksi ja rentouttavaksi puuhaksi, mutta …

Lusikoitava brownie | paleokeittio.fi

Lusikoitava brownie

Tällainen kiva, pieni ja pikainen brownie -resepti löytyi joskus jostain amerikkalaisesta (paleo?)blogista. Enkä nyt kuollaksenikaan muista mistä, koska löydön ja toteutuksen väliin jäi jonnin verran aikaa. Ei ihan vuosia, eikä välttämättä kuukausiakaan, mutta viikkoja kyllä. Enemmän kuin neljä. Saamattomuutta. Mutta onneksi koitti sekin päivä, jolloin kaivoin lusikoitavan brownie -reseptin naftaliinista ja ryhdyin tuumasta toimeen! En tiedä maistuuko tämä juuri brownielle, mutta hyvältä maistuu. Melko täydellinen syysillan aamupala, välipala tai jälkkäri. Choco lovers! Tämä on must try! LUSIKOITAVA BROWNIE ~3 dl mantelimaitoa 1 rkl chia -siemeniä pieni kourallinen saksanpähkinöitä ~1 rkl kaakaonibsejä ~1 rkl raakakaakaojauhetta 1/4 avokado hieman himalajansuolaa 1/2 tl vaniljajauhetta hieman kanelia (ehkä 1/4 tl..) makeutukseen kookos-/palmusokeria tai vaahterasiiappia (b-grade) Sekoita chia -siemenet mantelimaitoon ja anna geeliytyä yön yli jääkaapissa tai noin puolisen tuntia huoneenlämmössä. Sitten kaikki ainekset tehosekoittimeen. Tarvittaessa voi lisätä vähän nestettä. Joko lisää mantelimaitoa tai vettä. Koristeitakin saa käyttää. Ne antavat behmeälle brownie -unelmalle siivet! No ei sentään siipiä, mutta lisää lusikoitavaa ja mukavasti crunchya.

Lauantain uhrilampaat

Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään! Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona. Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =) Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä. Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;) Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli …

Pirtelö Peach melba

Kuinka käsintehty balilainen raakasuklaa ja persikkainen kefiiripirtelö liittyvät toisiinsa? Eivät oikeastaan mitenkään… paitsi pienen mutkan kautta ;) TehoPaleo30 -ryhmässä vedellään viimeistä viikkoa, jonka kunniaksi asetin itselleni henkilökohtaisen haasteen. Viime viikkoina erilaiset suklaiset viritelmät ovat vallanneet huolestuttavissa määrin Paleokeittiön. Tarjolla on ollut jos jonkinlaista kaakaopohjaista herkkua aina paleoliittisista suklaamuffinsseista erilaisiin suklaapirtelöihin ja raakapuuroihin. Tämä tavallista suurempi mieltymys suklaisiin makuihin alkoi kalvaa mieltä siinä määrin, että päätin pistää homman hetkeksi seis kieltäytymällä viimeisen TP30 viikon ajan kaikista suklaisista viettelyksistä. Kuinka sitten kävikään? Samana päivänä kun olin lupaukseni julkistanut tipahti postilaatikkoon iHerbin toimitus, josta paljastui myös tämä, balilainen 250 gramman suklaakimpale, jonka tilaamisen olin autuaasti unohtanut. Siellä se nyt kaapissa kovasti huhuilee perääni. Haastetta herui astetta enemmän kuin olin ajatellut, ja saan käyttää koko tahdonvoimani, jotta en käy kauniiseen rasiaan käsiksi. Noh, ehtiihän sitä ensi viikollakin. Nyt on vielä muutaman päivän ajan tyytyminen kauniin rasian katseluun. Ja haaveiluun =) Eikö vielä selvinnyt, mitä tekemistä Peach melballa ja rasiallisella raakasuklaata on keskenään? Taisin vetää mutkan pitkäksi =D Koska suklaisiin pirtelöihin ei nyt ole koskemista, on ne luonnollisesti korvattava jollakin …

Casserole Batata

Syksy, ja kohta talvikin, ovat todellakin hiipineet Paleokeittiöön. Tuoreet salaatit odottavat seuraavaa kesää. Lämmittävät uuniruoat ovat taas kuuminta hottia! Onneksi myös suhteellisen helppoja. Ja niistä riittää pidempään =) Muutama viikko sitten tuli heitettyä samaan vuokaan jauhelihaa ja bataattia. Ihan hyväähän siitä tuli, mutta tämän kauden vuokaruokien ykköspaikalla keikkuu edelleen ja vähän yllättäen tajuton kesäkurpitsavuoka. Tämä meni vähän mashiksi. Ehkä olisi pitänyt ottaa hitusen aiemmin laatikko uunista ulos. Tai sitten lievä muusimaisuus vaan kuuluu bataatin makeaan luonteeseen