Yllätys oli iloinen, kun kauhaisin tätä herneetöntä keittoa ja jostain mielen sopukoista nousi muistikuva, että hei, tältähän se maistui! Hernekeitto! Jos mielesi tekee siis hernekeittoa, mutta paleopipoa kiristää tai vatsa pistää kaikin mahdollisin keinoin hanttiin, niin suosittelen kokeilemaan tätä hyvää ja helppoa lehtikaali-pekonikeittoa
Paleokeittiön tahmainen ruusukaali-pekonipannu on niin hyvää, että saatat vahingossa syödä koko pannun kerralla! Tämä yllättävän koukuttava yhdistelmä on helppo valmistaa ja sopii täydellisesti arkeen.
Kehitys kehittyy ja pannukakut siinä sivussa! Ensin oli paleopannarit. Sitten meni banskupannarit 1 ja 2, jonka jälkeen tulivat omenaiset ohukaiset. Ja NYT, nyt on Elvis -pannukakkujen vuoro! Mutta ennen kuin aletaan elvistelemään, niin muistuttaisin vielä ihan huikeista Paleokeittiön kahden tonnin bileistä. Ne nimittäin jatkuvat edelleen facebookin puolella. Tänään lähti upea kirjapaketti uuteen osoitteeseen ja maanantaina pistetään bileet pakettiin arpomalla laadukasta Northforcen heraproteiinia ja tyylikkäät sheikkerit peräti kuudelle onnekkaalle. Oletko Sinä kenties yksi heistä? Voit olla, jos käyt vastaamassa arvontapostauksen kysymyksiin =) Elvis -pannukakkuja löytyy maailmalta yhden, jos toisenlaista. Pääosassa ovat yleensä banaani, peanut butteri ja… PEKONI! Luit aivan oikein, pannukakut pekonilla. Paleokeittiön Elvis-panareista löytyy kyllä pekonia. Ja banaania. Mutta maapähkinävoin korvasin kirkastetulla voilla eli gheellä. Melkein sama asia; rasva kuin rasva. Ja koska eläinperäinen rasva on jälleen kovasti huudossa, niin voilla sopii elvistellä. Maapähkinävoin tai gheen tilalla voinee kokeilla myös esim. manteli- tai muita pähkinöistä veivattua voita. Mulla ei kaapissa tähän hätään ollut muuta kuin ”voi venäjää” ja gheetä. Gheellä mentiin, koska kirkastetussa voissa on sellainen mukava, hieman karamellinen, jopa toffeemainen maku. ”Voi venäjä” ei taas maistu yhtään miltään. Kokeilepa voidella …
Syksy! Punakaali! Dude food! Ja kauden kasvikset. Näistä on tämä kattaus koottu =) Fyysisesti kattaus tuli koottua jo elokuun puolella, mutta nyt vihdoin sille löytyi myös aika ja paikka blogissa. Veikkaanpa, että tällä kattauksella elellään myös ensi viikko. Niin herahti vesi kielelle näitä kuvia arkistoista penkoessa. Aika mainio ajatus nyt, kun syksykin on sateineen virallisesti täällä. Äijäruoka on syksyllä parhaimmillaan! Siitä saa mukavasti energiaa päivän puuhiin. Kohtuullisen vähällä vaivalla ;) Yritin penkoa mun ympäri ämpäri lojuvia reseptilippulappusia. Tiedättehän, niitä keltaisia, joihin on kelvottomalla käsialalla kerätty ainekset johonkin muistiin. Ja jos ette tiedä, niin lupaan laittaa feissariin havainnekuvan aiheesta ajankohtaisine lippulappusineen (lupaus lunastattu!). Noh, punakaalisalaatin lippulappusta ei pöydiltä, eikä muistikirjojen välistä tai lattioilta löytynyt, joten kopion ohjeen suoraan, tai ainakin melkein, alkulähteestä eli Paleokeittiössä jo kovin tutuksi käyneestä Thomas Rode Andersenin Paleokeittokirjasta. Sitä muuten saa vielä – paleoalehintaan. Kiinnostuneet kipinkapin klik klik tänne! Sieltä löytyvät alekirjan tilausohjeet. Saattaa olla, että hiukan sovelsin ainesten määriä, mutta muuten noudatin jokseenkin ohjeita. Tämän kerran. Sherryviinietikka ei emännän kaapissa juurikaan majaile, mutta punaviinietikka olkoon uusi sherryviinietikka. Mikä tästä salaatista tekee äijämäisen? …
En tiedä, onko ilmassa nostalgiaa vai silkkaa laiskuutta, mutta paleopyttiksen ohella viime viikolla tekivät paluun munamuffinssit. Koska ne ovat helppo ratkaisu arkeen; helppoa valmistaa ja vielä helpompaa syödä. Melko kätevä lounas, sanoisin! Toisaalta kaipasin myös jotain uutta munarintamalle, jolla on jollain tapaa tökkinyt jo jonkin aikaa. Jotain muuta kuin paistettua, keitettyä tai banskupannareita. Uunikin sattui olemaan sopivasti lämpimänä eksoottisen uunilohen valmistuessa siinä samalla. Pari kärpästä, yksi isku! Kolmen päivän isku. Hmmmm… ehkä tämä viittaa siihen laiskuuteen. Tai positiivisemmin tehokkuuteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa tai luterilaisen kirkon jäsenenä kun ei sovi olla laiska! Laiskuus on syntiä suurta! ;) PEKONISET MUNAMUFFINSSIT (6 kpl) Munamassa 5 luomumunaa luraus kookosmaitoa-/tai kermaa himalajansuolaa Vatkaa sekaisin tasaiseksi massaksi. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä pekoni ei ole kaikkein suolattomin raaka-aine. Itse taisin olla vähän liiankin tarkkana ;) Pekoni-sipuli-paprikatäyte 1 rasia luomupekonia (~120 g) 1 pieni punainen paprika 1 iso tai 2 pienempää sipulia mustapippurirouhetta tuoretta persiljaa kirsikkatomaatteja vuokien voiteluun kookosöljyä Pilko pekonit, sipulit ja paprikat kuutioiksi. Kypsennä pekoni- ja sipulisilppu pannulla. Lisää myöhemmässä vaiheessa mukaan myös paprika. Mausta mustapippurilla. Anna seoksen jäähtyä ja kaada munamassan …
…kävelivät torilla. Hoh hoh hoo! No ei nyt ihan sipuli ja gorilla, mutta sipuli ja pekoni. En tiedä, mistä moista fraasia päähän pukkas. Loma on tehnyt tehtävänsä, kun tosikko vitsailee ;) No mutta, tämä oli jälleen jonkinlainen jämäruoka. Ja pikaruoka siinä samalla. Jääkaappiin oli jäänyt pari palaa Pajuniemen läskistä luomupossun siipaletta ja pala Valion Auraa, joista molemmista oli jo vähän niinku aika hankkiutua eroon. Ennen kuin hankkiutuisivat kaapista vastaan kävellen itse itsestään eroon. Pannulle pekonit ja sipulit sulassa sovussa tirisemään. Hetkeksi sivuun munakasmassan tieltä (1 luomumuna + 3 valkuaista + 1 rkl smetanaa + mausteet) ja takaisin kun munakas alkaa muistuttaa munakasta. Päälle murustettua homejuustoa ja pikaruoka on valmis. Hotkis!
Itseasiassa aika monenkin päivän ateriat ;). Lounas ja illallinen. Tai illallinen ja lounas. Päivästä riippuen järjestyksessä tai toisessa. En muista, eikä väliä. Ateria kuin ateria. puolikas avokado pari Pajuniemen luomunakkia parit Pajuniemen luomupekonit yksi luomumuna + valkuainen homemade coleslaw luomukaalista ja -porkkanasta tietenkin ;) kuvan ulkopuolelta lasillinen Biottan tai Edenin luomuvihannesmehua ja chlorellaa puolikas avokado keitetty luomumuna sitruunamehulla, smetanalla ja mustapippurilla maustettua tuoretta loimulohta kuvan ulkopuolelta jälleen mitä todennäköisimmin lasillinen kasvismehua ja ”kourallinen” chlorellaa Näillä sitä pärjää hyvin aamusta iltaan ja seuraavaan aamuun. Tai päivään, koska aterian numero 1 nautin tavallisesti joskus klo 14-15 välissä. Aterian numero 2 vuoro on 21-23 välissä riippuen kuinka pitkäksi päivä kentällä venyy. Tässäkö kaikki? No ei ihan, mutta melkein. Lisäksi pari kuppia kookoskermalla notkistettua luomupikakahvia, ehkä parit proteiini- ja/tai viherjuomat ja hedelmä. Viime aikoina treenikassissa on viihtynyt parhaiten banaani, kotioloissa appelsiini. Rasva ja proteiini naisen tiellä pitää! P.S. Tämä oli jälleen kerran vastaus siihe, että mitä mä oikein syön ;D
Miten mun munakkaille käy aina näin? Uuniin matkasivat tällä kertaa punasipuli, punainen ja keltainen paprika sekä kesäkurpitsa. Päälle runsaasti avokadoöljyä. Mausteena tuore oregano, kuivattu Provencen yrttisekoitus ja suola. Melko herkkua! Voissa paistettu kuhafile uunikasvisten kaverina. Kala maustettu tuttuun tapaan merisuolalla, valkopippurilla ja sitruunalla. KotiGourmeeta parhaimmillaan! Pannulla paistettu kalkkunan rintafile tuoretiskiltä, uunikasviksia ja aterian kruununa pari siivua paistettua vuohenjuustoa. Kalkkunan mausteena suola ja sitruunapippuri. Kuin ravintolaruokaa söisi!
Operaatio kamerantyhjennys suoritettu. Pari kuvapostausta menneiden viikkojen lautasilta luvassa. Enemmän inspiraatiota(?) kuin reseptejä. Reseptejäkin saa. Kun vaan avaa suunsa! =) Aloitetaan! Kilosta riittää… useammaksikin päiväksi. Ja joka aterialle ;) Ei välttämättä maailman paras munakas, mutta tulipa tähteet käytettyä. Teemana illalliselta aamiaiselle! Ihan yhtä hyvää kuin villimpi serkkunsa! Ei mikään suosikki, mutta kokeiltava oli! Kerta riittänee… ;) Perussettiä! Yllä. Myöhäinen lounas ennemmin kuin aamiainen. Ehkä jollekin klo 14-15 käy aamustakin. Ilta- tai aamupalaksi. Välipalaksikin. Täyttää vatsan ja pitää nälkää =) Oma versio ”Hehkuvan vihreästä”. Litrasta loput kätevästi Edenin lasipulloon ja jääkaappiin. Hehkuu siinä parisen päivää.
Kuten yllä olevista kuvista näkyy, niin on Paleokeittiössä tällä hetkellä hippasen tylsää. Onneksi kuitenkin vain reseptiosiossa. Muutoin keittiö on täynnä jännittäviä uusia suunnitelmia ;) Viime aikoina lautaselta on tarjoiltu salaattia. Salaattia. Ja salaattia. Ei ehtaa sillisalaattia, mutta sekalainen valikoima salaattia. Siis sillisalaattia. Kovin mielikuvituksetonta, mutta hyvää ja helppoa. Edelleen uppoaa, eikä tarvitse kauppareissuilla pohtia, mitäkö kärryyn tänään lataisi. Ainoa huono puoli on tavallista useammat kauppavaellukset. Salaatit eivät kovin kauan tuoreena viileässäkään säily. Nahjuuntuneita on ikävä syödä. Salaatin koostaminen ei paljon vinkkiä kaipaa, mutta näin homma tällä hetkellä Paleokeittiössä sujuu periaatteella ”valitse kustakin kategoriasta tämä tai joku tai jotkut näistä”. Mahdollisuuksien mukaan luomuna. Tai sitten ei. Salaattipohja tammenlehtisalaatti frisee -salaatti lollo rosso jääsalaatti Lisukevihreä pinaatti vuonankaali rucola basilika Muut perusainekset kirsikka- tai miniluumitomaatti, harvemmin pelkkä perustomaatti tummanvihreä kurkku Harvinaisuudet punainen paprika kukkakaali Lihat loimu- tai lämminsavulohi (mieluiten naturel, aina ei saa =/) naturel kanan tai kalkkunan rintafilee (laiskoihin hetkiin Korpelaa) pekoni (muut lihat töksää edelleen ja juustot toistaiseksi hyllyllä) kananmuna Kastikkeet Felix Special mango-chili oliiviöljy balsami- tai valkoviinietikka sitruunamehu luomu majoneesi Mausteet Himalajan suola ja/tai mustapippurirouhe Kuvissa …
PALEOKEITTIÖ 