En tiedä, onko mistään reseptistä koskaan ikinä kohkattu yhtä paljon kuin avokadopastasta! Viime viikolla (vai oliko se jo sitä edellisellä?) avokadopasta rantautui jookostakookosta.comin ansiosta viimein myös PaleoKeittiöön. Samoilla raaka-aineilla ja ohjeilla mentiin. Melkein loppuun saakka.

AVOKADOTAHNA

• 2 kypsää avokadoa
• 1 valkosipulinkynsi
• 1/2-1 chilipaprika
• 1 limetti (mehu)
• sopivasti Pecorino romano -juustoa
• reilu loraus oliiviöljyä
• yhtä sopivasti tuoretta basilikaa
• mausteeksi suolaa ja mustapippurirouhetta

Ruuduta avokadon puolikkaat veitsellä kuoriinsa ja kaavi palat lusikalla kippoon. Pilko chilipaprika (poista siemenet!) ja valkosipuli silpuksi. Purista limetistä mehut pihalle ja lisää muiden seuraksi. Silpu joukkoon myös basilika. Lorauta sekaan oliiviöljyä, suolat ja pippurit. Raasta mukaan vielä lampaanmaidosta valmistettu Pecorino romano-juusto. Sekoita ja jätä maustumaan siksi aikaa, kun valmistat ”pastan”.

Uuuuuuh… I hate paleoiminen, joten korvataanpa ”pasta” vaikka kasvisloiroilla. Tai suikaleilla. Tai jollain muulla yhtä kuvaavalla nimityksellä.

Älä edes kuvittele, että tämä on pastaa. Kun se ei ole. Pasta on vettä ja vehnäjauhoja. Tämä on porkkanaa ja kesäkurpitsaa. Eroa löytyy kuin yöllä ja päivällä. Auringolla ja kuulla. Maalla ja merellä.

SUIKALOIDUT KASVIKSET

• 2 kesäkurpitsaa
• 2-3 porkkanaa
• paistamiseen voita tai kookosöljyä

Suikaloi kasvikset kuorimaveitsellä tai jollain muulla mukavammalla metodilla. Kokeilin myös vihannesmandolinia, mutta siitä syntyi joko raastetta, viipaleita tai ranskanperunoita. Kypsennä kasvisloirot kevyesti rasvassa. Al dente on hyvä!

Valmis mössö ei ehkä hivele silmiä, mutta kutittaa kyllä kieltä. Tämä ON hyvää! Jos olet samanlainen matti myöhänen kuin minä, niin nyt on aika korkata avokadokasvissuikaleet. Enää ei ihmetytä yhtään, miksi reseptistä on niin kohkattu.

Koska ateria ei ole ateria ilman lihaa, niin tuikkasin joukkoon kalkkunan filepihviä, joka ei valitettavasti maullisesti juurikaan parantanut annosta. Päinvastoin. Kyllä tämä on parasta sellaisenaan, mutta ravitsemuksellisista syistä joutuu joskus tekemään kompromisseja nautinnon nimissä.

Itse olen kai jonkin sortin suursyömäri, joten tästä satsista riitti peräti kahteen annokseen.

Tiukat täyspaleoistit jättänevät voin ja juuston jääkaappiin. Tosin suolainen juusto on mun mielestä aika olennainen osa härdelliä. Olen nähnyt juuston korvattavan myös oluthiivahiutaleilla. How paleo is that?! En tiedä, enkä ole kokeillut. Mutta kuten sanottua, joskus joutuu tekemään kompromisseja! ;)