Month: marraskuu 2014

Mausteinen kurpitsa-kukkakaalikeitto | paleokeittio.fi

Kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan – Kurpitsa-kukkakaalisosekeitto hirvimakkaralla

Published by

Tein eilen niin maukasta keittoa, että oli aivan pakko näin sunnuntai -illan ratoksi tulla vielä raapustamaan ohjetta muistiin. Eilen oli nimittäin taas niitä päiviä, jolloin jääkaapista ei paljoa valoa kummempaa loistanut, eikä matka markettiinkaan innostanut. Yksi pieni, alunperin tuoremehuksi ajattelemani myskikurpitsa sieltä sentään löytyi. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Sama kai tuo, tuhoaako kurpitsan vähän enemmän tai vähemmän nestemäisessä muodossa. Selvää oli, että pienestä kurpitsasta ei kattilallista keittoa keitellä. Suuntasin jokseenkin niukkavalikoimaiseen lähikauppaan metsästämään kurpitsalle kaveria. Koriin päätyi lopulta pienehkö kukkakaalinpää ja purkki kookoskermaa. Kotoa löytyi vielä pari ihmeen hyvävoimaista porkkanaa ja sipuli. Kermaisen sosekeiton ainekset olivat selvästi kasassa. Ja voi pojat, millaista sosesoppaa siitä syntyikään kun mausteinen Intia kohtasi villin Pohjolan!

Paleoystävällinen pizza vol. 2 | paleokeittio.fi

Paleoystävän talvipizza

Published by

Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =) Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista! Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen. Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. …

Lammastagine kurpitsalla | paleokeittio.fi

Lempeä lammastagine kurpitsalla

Published by

Reilu vuosi sitten lampaat löysivät ensimmäistä kertaa polkunsa Paleokeittiöön. Ja reilu vuosi piti odotella lampaita uudelleen saapuviksi. En oikein tiedä miksi, mutta edelleen lammas tuntuu hieman vieraalta raaka-aineelta. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen kokeilu oli oikein onnistunut. Ja tämä toinen, se vasta onnistunut olikin! Jos olet lammasfoobikko, kuten äitini ;), niin aloita tästä. Paleokeittiössä tarjoillaan tämän viikon pääruokana mausteista ja mukavasti lämmittävää, mureaa marokkolaista eli lammastaginea. Koska en omista oikeaa, aitoa taginepataa, niin tätäkin ruokalajia pitäisi kaiketi kutsua ihan vaan suoraan suomalaisittain lammaspadaksi. Mutta lammaspata ei kerro mielestäni yhtään, mistä tässä padassa on kyse! Ja siksi käytän häikäilemättömästi hyväkseni taginea. Suomalaisella ja pohjois-afrikkalaisella lammaspadalla kun on vissi ero. Sen eron maistaa! Isosti! Koska kerta oli ensimmäinen, niin googlailin vinon pinon reseptejä läpi. Lopulta päädyin ottamaan yhtä sieltä ja toista täältä. Loput sovelsin omasta päästä. Mausteiden suhteen mentiin maistamalla ja lisäämällä matkan varrella vähän sitä ja enemmän tätä, joten pyydän suhtautumaan reseptissä esiintyviin maustemittoihin avoimin mielin. Perusmaustaminen sujunee näillä määrillä kyllä, mutta luota omaan makumaailmaasi ja maustekaapin sisältöön. Tuttuun Paleokeittiö -tyyliin kyse on jälleen helposta ja nopeasta …

Mausteinen kurpitsakeitto | paleokeittio.fi

Kuuma kurpitsakeitto

Published by

Pistetääs tähän väliin kuumaa postausta kurpitsakeitosta. Koska kyseinen keitto on emännän tämän viikon pääruoka ja, koska se on odotellut vuoroaan jo helmikuusta lähtien. Haluan varmistaa, että tämän mainion, mausteisen keiton ei tarvitse odottaa enää päivääkään. Kuuman kurpitsakeiton kuumuus ei välttämättä näy lämpömittarissa. Se tuntuu suussa, sielussa ja selkäytimessä. Kuumuus ei ole lähtöisin liedeltä vaan se tulee tuoreesta inkivääristä ja ripauksesta cayennepippuria. En nyt kuitenkaan suosittele työntämään kattilassa poreilevaa keittoa varomatta kiduksiin. Siinä saattaa palaa jokin muukin kuin sielun sykkyrät, jotka lähinnä hyrisevät onnesta lämpöisen sopan matkatessa mahalaukkuun. Kuuma kurpitsakeitto vaatii hieman vaivaa ja vielä vähän enemmän aikaa. Mutta Loreal`in mainosta mukaillen It`s worth it! Paahteinen keitto palkitsee. Ja kun pyöräyttää yhden isomman kattilallisen kerralla, niin lämpöä riittää moneksi päiväksi. MAUSTEINEN KURPITSASOSEKEITTO 2 keskikokoista myskikurpitsaa 1 isohko sipuli 1 hapan omena (vihreä granny smith toimii!) 1 tosi iso tai pari keskikokoista luomuporkkanaa sopivasti kanalientä tai vettä (ehkä 6-8 dl halutusta koostumuksesta riippuen) 1-2 dl kookosmaitoa tai -kermaa 2-3 rkl vaahterasiirappia pari valkosipulinkynttä pala silputtua tai raastettua inkivääriä ~1 tl kanelia ~1/2 – 1 tl kurkumaa hieman kardemummaa, cayennepippuria …

Porkkanakakkua kahdella tapaa | paleokeittio.fi

Porkkanakakkua kahdella tapaa

Published by

”Porkkanakaaaak-ku, se muistoihin jäi; porkkanakaaaak-ku, sinä sydämeeni jäit.”. Näin! Tämä versio J.Karjalaisen Ankkurinapista on tänään täyttänyt pään. Se lienee melko selvä merkki siitä, että on vihdoin aika tuuppasta mehevän porkkanakakun reseptiä ihmisten ilmoille. Mieli teki otsikoida postaus paleoporkkanakakuksi, mutta en tohtinut. Joku ääripaleoisti olisi kuitenkin käynyt kimppuuni ja syyttänyt virheellisen tiedon levittämisestä. Vaikka sikäli tuo otsikointi olisi osunut oikeaan, että itse kakku on kuin onkin ihan täyttä paleota. Kuorrute tällä kertaa ei. Koska halusin pelata varman päälle ja leipoa näin ensimmäisellä kerralla aika aidon porkkanakakun. Ensi kerralla voinee jo säveltää kookoskerman kera kuorrutteessakin. Sillä tuskin onnistuu tätä kakkua pahemmin pilaamaan. Se nimittäin taistelee tiukasti Paleokeittiön parhaimman kakun tittelistä yhdessä bataattibrownieden ja kahden tonnin tuplasuklaakakun kanssa. Itse asiassa porkkanakakusta oli alkuun tulossa kahden tonnin bileiden kruunu, mutta tuplasuklaakakku tuntui lopulta juhlavammalta vaihtoehdolta. Molemmat hyviä kuitenkin! Erilaisia, samanlaisia ja maistuvia! Yhtäläisyyksiä suklaakakkuun löytyy kakun koosta, sillä tämäkin on ”yhden hengen” minikakku. Mutta koska käytin tällä kertaa hieman isompaa vuokaa, niin leipomukset eivät jääneetkään vain yhteen kakkuun vaan yhteen kakkuun ja muutamaan leivokseen. Kuvissa leivoksia näkyy kolme, mutta en …