Viimeisimmät artikkelit

Se makeampi pottu

Published by

Kuvassa on bataatti. Uunista ulos tullut uunibataatti. Se perinteisen perunan makeampi serkku, jonka voi tuikkaista uuniin kuin Rosamundan konsanaan. Ei, se ei ole yhtään sen vaikeampaa. Se on vaan oranssi. Ihan niin kuin kurpitsa. Myös maultaan, makea kuin kurpitsa.

Mikä vitsi on vääntää postausta ehkä yhdestä maailman yksinkertaisemmasta reseptistä? Öljyä niskaan, suolaa, pippuria ja muutamat kuivatut yrtit perään. Foliota ympärille ja uuniin. Sitten odotellaan. Ja odotellaan… ja… odotellaan. Välissä tökitään hieman haarukalla; uppoaako vai ei? Kun uppoaa, niin bataatit uunista ulos. Lue lisää

Pyhäinpäivän iltana..

Published by

…istuimme seuralaiseni kanssa epäviralliselle bisnesillalliselle Bistro Omatiin. Näin vaihteeksi. Juu tiedän, että useamman, tavalla tai toisella epäonnistuneen ruokailun jälkeen, en luvannut hetkeen ravintolan istuimia kuluttaa. Mutta kun kutsu kävi, niin otin sen vastaan.

Jutusteltavaa oli sen verran, että en niin ehtinyt ruokaan tai kuvaamiseen keskittyä. Pahoittelen törkeän huonoja kuvia. Valokaan ei ollut puolellamme, vaikka vaadin pöydän vaihtoa paremman valon toivossa.

Tällä kertaa kuitenkin sain sitä mitä tilasin. Ja hieman enemmän, kun annokseeni ilmestyi täysin odottamatta muutama nokare perunasosetta. Karamellisoitua punakaalia oli kovin vähän, joten ehkäpä muusinokareet paikkasivat puutetta. Lihaa en uskaltanut valita aikaisempien ikävien kokemusten valossa, joten päädyin vasikanlihamakkaraan kera karamellisoidun punakaalin ja punaviinikastikkeen. Kastikkeen sain toivomuksesta erilliseen tarjoiluastiaan. Vasikanlihamakkara maistui kyllä. Samoin edelleen jumalainen mallasleipä. Ja mikäs sen mukavampaa kuin huuhdella makkara alas uusiseelantilaisella Pinot Noirilla.

Seuralaiseni valinta oli Porc Burger eli punaviinikastikkeeseen muhennettua luomupossunkylkeä kera salaatin ja lohkoperunoiden. Listalla taisi lukea tomaattisalaatti, mutta kuvista en tomaattia löytänyt. Ymmärtääkseni burgeri oli kuitenkin ihan hyvää. Ilman tomaattiakin. Ja onhan sitä tomaattia kilokaupalla ketsupissa ;). Ketsuppi tosin piti pyytää erikseen.


Skippasimme alkuruoat ja päätimme niiden sijaan panostaa jälkiruokiin. Ne kun jäivät viimeksi itseltäni syömättä. Suklaata on edelleen vaikea ohittaa, jos se vaan listassa mainitaan. Valitsin siis manjarisuklaamoussea marenkikeksillä ja kirsikkaliemellä. Marenkia en muista maistelleeni, mutta jos oikein pinnistää, niin meneehän se murustettu piparkakkukin marengista. Mukana oli myös vadelmaa ja valkoista. Valkoista en osaa tämän enempää valottaa. Kirsikkaliemi ei oikein iskenyt, eikä piparkakkukaan, mutta muuten mousse maistui kyllä. Käsittääkseni myös seuralaisen valinta vaniljainen creme brülee mandariinisorbetilla kelpasi. Ainakin kuppi tyhjeni. Nopeammin kuin oma lautaseni.

Ai mitä on manjarisuklaa? Don`t ask. Ei hajuakaan. Pikaisen googlauksen tuloksena löysin viitteitä madagaskarilaisiin kaakaopapuihin ja 64% suklaaseen. Jotain sellaista kai sitten.

Kermasipuli versio Paleo

Published by

Jauhelihapihvin ja kermaisen sipulin liitto on miltei yhtä taivaallinen kuin mustaherukan ja mintun. Tavallisesti venytän paleorajoja sen verran, että haudutan kuullotetun sipulin kermassa. Niin juuri, siinä lehmän kermassa. TehoPaleolla piti kuitenkin olla tarkkana, joten korvasin kiltisti kuohukerman kookoskermalla. Hippasen olin maun suhteen ensin epäileväinen, mutta maistamisen myötä epäilyt hälvenivät kuin aamusumu kesäisessä auringonpaisteessa. Kookoskerma täyttää tehtävänsä loistokkaasti kerman korvaajana myös sipulin kanssa! Eihän se vaatinut kuin hitusen rohkeutta. Jatkan kookoksen viitoittamalla tiellä! Kokeile sinäkin! =)

Lue lisää

Halloween kävi kylässä

Published by

Se oli SE ensimmäinen kerta. Kun kurpitsa eksyi kauppakoriin. Ihan puolivahingossa. Koska bataatti oli piilossa. Eikä peruna vielä kelvannut, mutta hyvää hiilua piti saada. Noh, siinä sitä sitten ihmeteltiin, jotta mitäs tälle tehtäisiin. Butternut -kurpitsalle, jota niin moni tuntuu suitsuttavan.

   

Ihmettelyn jälkeen päädyin tekemään sitä, mitä bataatista alunperin piti. Kurpitsa melkoisen väännön jälkeen puoliksi ja siitä vielä sama toiseen kertaan. Jos jo bataatti on paha halkaista, niin tätä kaveria työstäessä ei ollut itku kaukana. Eikä roskis. Joo-o, edelleen epäilen, että mun veitsissä täytyy olla jotain vikaa. Tekniikassahan vika ei voi olla. Voimasta puhumattakaan ;)

Sivelin kurpitsaveneet oliiviöljyllä. Ripottelin päälle kaikella rakkaudella suolaa ja mustapippuria, vähän timjamia, rosmariinia ja hunajaakin. Työnsin uuniin ja odottelin kurpitsalihan pehmiävän. Nautin kera uunikalkkunan. REALLY?! No en oikeastaan. Nauttinut, mutta söin kuitenkin.

Näin Halloweenin kunniaksi kurpitsa kävi kylässä. Tuskin tulee toista kertaa. Kiva kun kävit ja kiitos, mutta ei kiitos. Gourmet -keittiön mausteisena keittona ihan hyvää. Paleokeittiön uunissa… hmmmm… melko pahaa.

Lämmin tomaatti-pinaattihöystö

Published by

Alkuperäinen ohje tämän hetken lempparilisukkeeseen löytyi Gurmee -blogista. Siitä sitten muokkaamaan omia mieltymyksiä vastaavaksi ja sen mukaan, mitä kaapista milloinkin sattuu löytymään. Nimikin vaihtui matkan varrella ”Paistetuista kirsikkatomaateista” höysteeksi. Maistuu höysteenä fyysisesti ja verbaalisesti paremmin ;D

Pilkotut vihreät paprikat
Halkaistut punaiset tomaatit
Pinaatti ja kulahtaneen persiljan jämät

Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.

Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!

Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.

Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.

Subscribe to continue reading

Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.