Viimeisimmät artikkelit

Vihreää lasin täydeltä II

Published by

Postasin aiemmin Magnuksen vihreän pinaattijuoman ohjeen, jota pääsin vihdoin myös itse maistamaan. Hiukan alkuperäistä reseptiä pimppasin omien mieltymysteni mukaan. Mun mielestä tuore inkivääri vaan kuuluu joka pirtelöön! Sitruunan laitoin kokonaisena. Ilman kuoria. En ymmärrä miksi sitruunasta pitäisi puristaa mehut pirtelöön ja jättää kuidut ym. hyvät rannalle ruikuttamaan. Sinne vaan kokonaisena! Lisää hyvää! Avokadonkin jätin vain yhteen ainokaiseen. Mausteeksi raikastavaa minttua. Täydellistä! Basilikakin käy(nee).

Vihreä pinaattipirtelö by Paleokeittiö

1,25 litraa eli 5 annosta

  • 1 1/2 kurkkua (~500 g)
  • 1 avokado (100 g)
  • 1 rasia pinaattia (100 g)
  • pala tuoretta inkivääriä (~15 g)
  • 1 kuorittu sitruuna (~65  g)
  • tuoretta minttua (~10 g)
  • 1 tl himalajan suolaa
  • 3-4 dl vettä

Miltä maistui? Itseasiassa todella hyvältä ja raikkaalta, vaikka aluksi epäilin täysin makeuttamatonta pirtelöä. Huonoja kokemuksia. Miedolta maistui. Omat viherpiiperrykset ovat tavallisesti täynnä makuja ja huomattavasti raskaampia. Annoskoon voi tässä tapauksessa tuplata helposti.

Ja  ylpeä olen! Kerrankin selvisin pirtelöstä alle kymmenellä ainesosalla =). Eiköhän tämä jää ainakin hetkeksi ohjelmistoon. Kivaa, kevyttä vaihtelua. Kesäkuumalla jääpaloin täydennettynä aivan loistava viilentävä juoma. Suosittelen kyllä lämpimästi heittämään ennakkoluulot nurkkaan ja kokeilemaan. Saattaa yllättää! Yllätti mut. Positiivisesti =). Hippasen spirulinaa ja selleriversio vielä kokeiluun. Ja sitä basilikaa jossain vaiheessa minttua tuuraamaan.

Kiitos ja käden heilautus vielä Magnuksen suuntaan!

Babylonin antimia

Published by

Lupasin hillopostauksessa paljastaa parhaimman paikallisen salaattipaikan. Saanko esitellä…

 Art Cafe Babylon, Kirkkonummi!

Pahaksi tavaksi on muodostunut joka perjantainen salaattilounas Babylonissa. Paha tapa siksi, että ulkosalla syöminen ei ole tavallisesti kuulunut rutiineihini. Olen säästänyt ravintola-kavilat juhlahetkiin. Nyt juhlasta on tullut vaivihkaa arkea. Tai arjesta juhlaa… Sinänsä salaattilounaassa ei mitään kovin pahaa ole. Paitsi että se harvemmin on paleota. Semipaleota kuitenkin. Useimmiten. Palautusaterialle sallittakoon myös paholaisen hillo. Valmiiseen pöytään on vaan niin mukava istua aamupäivän ”naisvoimistelijoiden” ja oman treenin päätteeksi aloittelemaan perjantai -illan vapaata. Nälkäkin on tässä vaiheessa yleensä jo kohillaan. Ennen jumppia kun ei tule nautittua muuta kuin nestemäistä. Eikä jumpan aikanakaan. Päätteeksikin vain viherpirtelöä ja/tai herajuomaa.

Miksi Babylonia on paras paikka?

  • Pidän paikan tunnelmasta. Kahvilan lounge -osa on suosikkini. Niin myös monen muun suosikki, ja siksi välillä joudun tyytymään kahvilamaisempaan ympäristöön. Sohva, nojatuolimaiset istuimet, musta flyygeli, kitschmäinen kattokruunu, täysi kirjahylly ja taustalla Frank Sinatra… That`s it!
  • Saan koota salaattini itse; valita perusainesten lisäksi lisukkeet. Ja paholaisen hillon. Samaan hintaan.
  • Salaatin hinta – määrä-/laatusuhde. Iso salaatti on ISO. Vaikka olen tottunut kohtuullisen isoihin salaatteihin, niin välillä jää perussalaatin rippeitä lautaselle. Täytteitä ei ;)
  • Vaihtuvat kuvataidenäyttelyt ovat välillä mielenkiintoisia. Välillä eivät. Mutta tuovat kuitenkin vaihtelua kahvilan yleisilmeeseen.
Ainoa harmittava seikka on perussalaatti, joka on tuttua ja turvallista, mutta myös mautonta ja vähäravinteikasta jäävuorisalaattia. Olisin ehdottomasti valmis maksamaan ekstraa laadukkaammista salaattivaihtoehdoista. Kunpa salaattipohjan voisi valita listalta samoin kuin vaihtoehtoiset lisukkeet. Patonkipalaa en aina syö, mutta silloin kun syön olisi sekin maistuvampaa jonkun levitteen kera. Kirnuvoikin kelpaisi. Hätätapauksessa myös maustettu tuorejuusto.

Perusvalintani on yleensä kana-vuohenjuusto-cashew -salaatti mango-chilikastikkeella. Ja paholaisen hillolla ;). Tällä kertaa kaipasin vaihtelua ja vähemmän suolaista vaihtoehtoa, joten valitsin kanaa, mozzarellaa ja viininlehtikääryleitä. Seuralaisen lautaselle päätyi katkarapuja, brie -juustoa ja savulohta, joka kuvaushetkellä vielä uupui lautaselta. Se oli unohtunut. Tosin ”salaattimestari” muisti itse unohduksensa ennen kuin seuralaiseni sitä ehti huomaamaan.

Käy tsekkaamassa Art Cafe Babylonin salaattimenu. Mitkä vaihtoehdot miellyttävät sinua eniten?

Babylonista saa myös muuta pikkusuolaista ja makeaa, kahvia, teetä ja viintä. Peruskahvi on peruskahvia. Kermaa onneksi löytyy kysymättäkin. Muista antimista ei juurikaan ole omakohtaista kokemusta. Jotain suklaakakkua olen kaverin lautaselta maistanut. Ihan hyvää… samaa saa tosin Wayne`siltä. Ja suklaakakku on aina hyvää.

P.S. Lautaset ovat SYVIÄ. Kuvakulmat eivät tee annoskoolle oikeutta!

Vihreää lasin täydeltä

Published by

Ajatuksena oli postailla Paleokeittiöön vain reseptejä, joita Minäitse on kokeillut ja toimivaksi todennut tai joku muu mulle ystävällisesti toimittanut. Nyt oli kuitenkin ihan pakkoPAKKO käydä varkaissa! Miksi? Siksi, että tiedän monen tätä reseptiä kaivanneen. Uskoakseni aivan loistava vihreä vaihtoehto niille, jotka syystä tai toisesta ovat makeita hedelmiä rajoittavalla ruokavaliolla. En tiedä. En ole kokeillut. Vielä, mutta hyvältä näyttää.

Vihreä pinaattijuoma

~1,5 litraa

  • ~ 700 g kurkkua
  • 100 g babypinaattia (1 paketti)
  • 0,5 dl sitruunanmehua
  • 2 avokadoa
  • 0,5 l vettä
  • 1 tl suolaa (voi korvata varsisellerillä jos pitää siitä)

”Blendaa sileäksi ja nauti ihan koska tahansa.”

Jotta mua ei voida ihan törkeästä varkaudesta syyttää, niin kerronpa mistä kävin reseptin ja kuvan pöllimässä. Alkuperäinen resepti ja muuta aiheeseen liittyvää löytyy Magnus Appelbergin raakaruokaan keskittyvästä Syömisen iloa -blogista. Jos raakaruokailu kiinnostaa, niin kannattaa ehdottomasti käydä tsekkailemassa mielikuvituksellisia Magnuksen reseptejä! Raakaruokailuhan sopii paleoisteille oikein mainiosti. Toisin kuin paleoruoka rawfoodisteille…

Enköhän lähipäivinä saa surautettua itsekin vihreää pinaattijuomaa blenderissä. Joten palaan aiheeseen. Hiukan lienee kuitenkin pakko painaa omaa peukkua soppaan ;)

Kevennätkö?

Published by

Arjan leivontanurkassa oli mielenkiintoinen kysely. Miten kevennät leipomuksia? Kyselyssä murskaavan voiton vei vaihtoehto ”En kevennä leipomuksiani”.

Kuinkas on asian laita Paleokeittiössä vierailevien omissa leipomoissa? Kevennätkö leipomuksiasi tai muokkaatko perusohjeita muuten? Miksi ja miten? Kertokaas hyvät leipurit!

Nimim. Hyvien vinkkien toivossa on hyvä elää =)

P.S. Oikeita ja vääriä toimintatapoja ei ole. On vain itselle sopivia!

Lisää mehevää jauhelihaa

Published by

Ei mitään uutta Paleokeittiössä. Joten tarjoillaan lisää vanhaa mehevää. Mehevää jauhelihapihviä nimittäin. Tuplana tällä kertaa. Jokunen viikko sitten.

Tältä se näytti. Mehevien manaus.

Punasipulin ja paprikan kuullotus. Olisiko ollut 1 paprika, 2 ja puoli sipulia. Jauhelihaa 800 grammaa. Herefordin pihvilihaa. Oli niin nättejä kuutioita, että oli ihan pakko tallentaa. Miksi muiden veitset leikkaa aina kauniimmin kuin oma?!

Pihvien pyörittelyä. Ammattitaidolla! Yeah right… mutta joo, tavallaan. Kyllähän pihvien pyörittelykin visuaalista silmää kaipaa! Ihan mutulla meni tämä satsi. Tavallisesti keittiövaaka auttaa. Neuroottinenko? Voi olla. Todennäköisesti. Mutta kutsukaa mieluummin ihan vaan esteetikoksi ;)

Kauniita tuli <3. Jep, artisti rakastuu aina omiin luomuksiina. Eikä siksi kestä kritiikkiä. Tai joutuu sen ainakin kera kyynelten nielemään. Nähty, koettu, eletty! Kasvettu.

Ja hyviä! Meheviä. Ja maukkaita. Salaatti kruunaa! Pihvin kuin pihvin. Näinä päivinä.. kaiken.

P.S. Ihan noita kaikkia kolmea pihviä en optimismista huolimatta kerralla jaksanut. Mutta kaks ja puol sentäs! Tai ainakin kaksi… 200 g puhdasta pihviä! Tai ainakin 160. Lihaa luolamieskin söis! Jos vaan kiinni sais.

No bad – Pretty in Pink

Published by

Kaikki vanhat reseptit PoverA:sta on nyt siirretty. Ne, mitkä löysin. Ja tämäkin on tällainen perus pirtelöpostaus. Seuraava tavoite on nimittäin tyhjätä verkkoon viime viikkoina kertyneet kuvat kamerasta. Eipä noita enää kovin montaa ole. Aloitellut olen jo aiemmin.

Tämä postaus tuskin tarjoilee mitään uutta. Viehätti vaan pirtelön vaaleanpunainen väritys, joka ei taida ihan oikeuksiinsa ainakaan omalla ruudulla päästä. Reseptikin täytyy vetää hiukka hatusta. Pretty in Pink on kumottu jo aikaa sitten. Mutta jotain tällaista se varmaan sisälsi…

  • 1 verigreippi
  • 1 appelsiini
  • 1 sitruuna
  • pieni palanen tuoretta inkivääriä
  • hippunen himalajansuolaa

Pari annosta näillä eväillä tosta pyöräytti. Hedelmäpirtelöä mun makuun! Ja kannattaa muuten nauttia heti tuoreeltaan. Seistessään greippi ”karvaannuttaa” ikävästi makua.

Ranskalainen gourmet purkissa – St. Dalfour

Published by

Tämän viikon iHerb -toimituksen mukana, sulassa sovussa maca-, viher- ja sienikahvijauheiden kanssa, saapui maailman suloisin pieni yllätys. Eikä se pahaakaan ollut! Minihillopurkki. Sen sisältö. Ranskalainen vadelma-granaattiomenahillo. Purkin jätin syömättä. Ja maltoinpa maistiaisten jälkeen jättää puolet 28 gramman sisällöstäkin parempiin hetkiin. Suunnitelmissa on joku kaunis päivä herkutella paistetulla vuohenjuustolla kera minihillon =)

Paleokeittiössä ei paljon hilloa näy. Ei siksi, että paremmissa vaihtoehdoissa mitään pahaa olisi. En vaan keksi montaa ruokaa, jonka hillo kruunaisi. Ehkäpä Amerikkalaiset pannukakut. Tosin nekin ovat harvinainen herkku tässä keittiössä ja maistuvat oikein hyvin tuore- tai pakastemarjojen kera. Sitten on tietysti se heikkojen herkku, vuohenjuusto, johon St. Dalfourin valikoimista valitsisin ehkä appelsiini-inkiväärihillon. Inkivääri vaan on mun suosikki. Antaa pikkusen potkua. Ja paholaisen hillo, jonka kotikutoisesta versiosta olen haaveillut jo pitkään! Some day… =) Paholaisen hilloa tulee yleensä nautittua ravintolakeikoilla. Jos sellaista vaan on saatavilla. Ja onnekseni tuhokseni lemppari ”salaattibaarin” vaihtoehtoihin paholaisen hillo sisältyy ihan veloituksetta. Lucky me! Or not. ”Baaria” en paljasta. Odottelen edustavia kuvia, jotta saadaan tästä paikallisesta paikasta ihan oma postaus. Kotiseutumarkkinointia.

Asia eksyi. Jos joku on makeista marja-/hedelmähilloista innostunut enemmänkin, niin ehkä kannattaisi keitellä hillot itse tai valita jokin St. Dalfourin vaihtoehdoista. En niistä mitään kovin vaarallista löytänyt. Ei lisättyä sokeria, ei säilöntäaineita. Hyytelöimisaineena pektiini. Makeuttajana makeuttamaton rypälemehu. Sitruunamehua ja marjat ja/tai hedelmät päälle. Makujakin löytyy joka lähtöön. Vain luomu puuttuu! Käsittääkseni purkit löytyvät myös ihan perusmarketista. IHerbistä ehkä edullisemmin. Noin 2,40€ purnukka. Normikoko, ei mini. Sen saa veloituksetta. IHerbistä ;)

Käytätkö hilloja? Missä? Miten? Teetkö itse vai valitsetko valmista? Mitä?

P.S. Eilen eräs rakas valmennettavani kyseli majoneesireseptin perään. Vinkkasin Apinakeittiön mayoon. Mutta ehkäpä aiheen tiimoilta on jotain kokeilua luvassa. Mitäpä sitä ei valmennettavien eteen tekisi ;D

Puolukka puurossa

Published by

Pakastimen marjavarastot alkavat vähitellen hiipua, mutta puolukkaa löytyy vielä yllin kyllin. Muutama viikko sitten pohdin, että mitä ihmettä näistä puolukoista voisi väsätä? Viherpirtelöihin puolukkaa kuluu jonkin verran. Viime talvena se nousi pirtelöiden suosikkimarjaksi, mutta tänä talvena ei ole käynyt samoin. Eriväriset herukat ja vatut ovat olleet kovaa valuuttaa! Mustikka roikkuu jossain siinä keskivaiheilla ja puolukka on jäänyt peränpitäjäksi. Mutta eipä jää enää!

Ainoa järkevä puolukkapöperö, joka tuli mieleen oli puolukka- eli vispipuuro. Pientä päänvaivaa tuotti kuitenkin vispipuuron toinen perusraaka-aine, manna- eli vehnäsuurimot. Niitä ei Paleokeittiössä ole. Eikä tule. Korvaava vaihtoehto löytyi kuitenkin melko vaivattomasti. Quinoa! Tai kvinoa… tai mikä lie Andien ryyni. Tosin quinoakin on paleopiireissä hieman kiistelty raaka-aine (saponiini, haitalliset proteiinit), mutta eiköhän se mannasuurimot pese kuitenkin. Jos ei tarjolla ole täydellistä, niin valitse kahdesta pahasta se pienempi paha. Näin opetan, näin toimin.

En ole juurikaan quinoaa käyttänyt. Joskus paleouran alkuaikoina käytin sitä riisin sijaan kaalilaatikossa. Toimi ja hyvää oli. Nyt piti kuitenkin keittää quinoasta puuroa ja suoraan sanottuna olin aika pihalla. Ei muuta kuin luovaa kokeilumieltä ja rohkeutta! Niillä tästä selvittiin. Ainesten suhteet, keittoajat ym. heitin hatusta. Hattu toimi! Tällä kertaa =)

Ainekset 4-5 annokseen

  • 300 g pakastepuolukkaa
  • ~6 dl vettä
  • 2 dl quinoasuurimoita
  • reilu 1 tl himalajansuolaa
  • agavea, hunajaa, steviaa tai muuta sopivaa makeutukseen

Valmistuu ehkä tunnissa

  1. Kattilaan vedet ja puolukat. Keitä puolukat pehmeiksi noin 15 min.
  2. Huuhtele quinoasuurimot huolella ja lisää ne kiehuvaan puolukkaveteen.
  3. Keittele hiljalleen välillä sekoittaen niin kauan, että keitoksesta tulee puuroa. Itsellä meni tähän puolisen tuntia.
  4. Mausta suolalla.
  5. Älä käytä sähkövatkainta (ellet halua siivota loppuiltaa punaisenpilkullista keittiötä – been there, done that =/)
  6. Heitä puuro blenderiin ja surauta tasaiseksi. Lisää vettä tarvittaessa sopivan koostumuksen löytymiseksi.
  7. Maista ja makeuta tarvittaessa (edelleen blenderissä).

Kuvan puolukkapuuro on viettänyt yön jääkaapissa, jossa siitä tuli mukavan lohkeavaa. Tavara on jälleen kerran tiiviimpää kuin esikuvansa, mutta ainakin puolukkadiggarin mielestä ah, niin hyvää! Alunperin ajattelin puolukkapuuroa nautittavaksi treenin jälkeen, kuten tämäntyyppiset ”hiilaripommit” ruukataan nauttia. Ihan niin pitkään ei kuppi säilynyt koskemattomana. Toimii myös treenilaturina ;)

Tarjoa kerman, kermavaahdon tai kookoskerman/ -maidon kera! Toimii hyvin myös ihan sellaisenaan.

P.S. Quinoan vuoksi täyspaleota tästä ei saa tekemälläkään. Jos jollain on parempaa puolukkapuuroa (tai muita puolukkaruokia) tarjolla, niin pistäkäähän vinkkiä tulemaan! Kiitän ja kumarran =)

Uusi rahkamainen välipalaherkku – Skyr

Published by

Skyr [skiir]… herkku, josta jo viikinkien ylijumala Odin nautti! Vai nauttiko? En tiedä. Eikä väliksi. Jos Odin tykkää, niin tykätköön. Minä en.

Jo kuukausikaupalla olin vahdannut lähimarkettien kilometrin pituisia jogurttihyllyjä päästäkseni käsiksi tähän suuresti ylistettyyn herkkuun. Tätä urheilijakin söisi! Oma yritykseni ei tuottanut tulosta, mutta satuinpa bongaamaan aidon, oikean Skyr -purkin äipän jääkaapissa! Jep, Hanna Partanen iski jälleen! Pakkohan pitkään himoittua ja parhaaksi mainostettua rahkaherkkua oli maistaa. Sori äiti, mutta jäi siitä vielä sullekin. Yksi teelusikallinen ja kiitti mulle riitti! Maku oli mustikka, valmistusaineena sokeria ja islantilaisten herkku ällömakeaa. Hei, ihan oikeastiko korkeaproteiininen maitovalmiste?! Hiiluja (= sokeria jossain muodossa) 12,7 g ja proteiinia 9,8 g sataa grammaa kohti?! Rasvaa ei luonnollisesti nimeksikään. Maitohan ei luonnollisesti sisällä rasvaa. Ei, vaikka sitä käyttäisi 3-4 kertaa enemmän kuin tavalliseen jogurttiin.

Ei nyt kuitenkaan heti kerrasta tuomita ja päätä vadille vaadita! En antanut periksi. Muutaman vihjeen kera markettiin täsmäiskua tekemään ja kotio kainalossa kuppi Skyriä! Vaniljaa, jossa ravintosisältö näytti jo paremmalta, 3,3 vs. 10,3. Noniin, nyt alkaa ylijumalan kieli aukeamaan! No ei ihan. Ei tosin ihan yhtä makeaa kuin mustikka, mutta rahkaksi edelleen turhan makea. Rahkavalmisteeksi varmaan ihan passeli. Kokeile ja tiedät! Mä avoimin mielin kokeilin. Ja nyt tiedän. Musta ei kai ikinä tule islantilaista ylijumalatarta. Ei, jos palkkiona on henkinen sokerihumala ja vatsanväänteet.

Nyt siellä jo ruudun ääressä ihmetellään, että eiväthän maitotuotteet kuulu Paleokeittiöön! No eivät kuulu, ei… Tai kuuluvat kyllä. Mun Paleokeittiöön. Harvat ja valitut. Pienissä määrin silloin tällöin. Jokunen jopa ihan säännöllisesti. Rahka tai jogurtti harvemmin. Ei oikeastaan koskaan. Maistaminen ei ole kiellettyä! Haluan tietää mistä ”vaahtoan”. Skyristä en aio vaahdota tämän enempää. Ehkä siinä tapauksessa, että iso nälkä tien päällä yllättää ja maksapihvit ovat lämminruokatiskiltä loppu.

Mitä sun Skyriin kuuluu? Mielipiteitä, kokemuksia!

Parin päivän pirtelöt powered by Froosh

Published by

 

Koska olen äärimmäisen laiska tehokas, niin teen aina kerralla useamman annoksen viherpirtelöä, jotka pakkaan kätevästi annospulloihin. Vakiintuneeksi pirtelöannokseksi on muodostunut noin litra, josta saan kivasti 2-3 päivän pirtelöt menekin mukaan. Jotkut haluavat kiskaista kerralla puoli litraa pirtelöä, mutta mulle riittää 2,5 dl tuhtia tavaraa kerralla. Kerran tai pari päivässä. Isommassa kertasatsissa on puolensa; ei tarvitse olla jatkuvasti vääntämässä ja yleensä jääkaapista löytyy aina valmis pirtelöpullo, joka on helppo ottaa välipalaksi mukaan ihan minne vaan! Kauhean kauan ei pirtelö kuitenkaan lämpimässä säily. Pariin otteeseen olen joutunut toteamaan ikävän käymisreaktion alkaneen kun pullo on jäänyt puolillaan laukkuun makaamaan.

Aiemmin pakkasin viherpirtelöt Lidl:n Naturis Smoothie -pulloihin, mutta hiljattain keksin kaupan hyllyltä lasipulloihin pakatut Froosh -hedelmäpirtelöt. Näitä koriin neljä kappaletta ja tätä nykyä viherpirtelöt kulkevat onnellisesti lasipulloissa. En yleensä lisäile viherpirtelöihin mitään mehuja tai tai muita valmiita hedelmänesteitä, mutta näistä neljästä pullosta sai ihan mukavaa vaihtelua normipirtelöihin. Johonkin ne sisukset oli tyhjennettävä! Olivat aivan liian makeita mun makuun ihan noin vaan raakana.

Muutama viikko sitten parin päivän marjaisat viherpirtelöt syntyivät näistä aineksista…

  • ~100 g vadelmia
  • ~100 g mustaherukoita
  • kuorellisia seesaminsiemeniä
  • 1 Froosh -smoothie (mansikka-banaani)
  • 1 salaatti
  • pätkä kurkkua
  • tuoretta inkivääriä
  • tuoretta minttua
  • 1 sitruuna
  • Himalajan suolaa
  • spirulinaa
  • hamppuproteiinia

Edelleen hiukka makeaa, mutta muuten oikein hyvää! Pistä pirtelö pulloon ja menoksi! =)