Kaalilaatikko – niin tavallista, vähän väritöntä, mutta niin hyvää! Etenkin juuri nyt pehmeästä varhaiskaalista valmistettuna. Tämä on nähty Paleokeittiössä aiemminkin, mutta kyllähän kaalilaatikko yhden noston kerran parissa kolmessa vuodessa vähintään ansaitsee!
Mitä syntyy kun yhdistetään Makea melonipirtelö ja Mustikkainen smoothie bowl? Mustikkainen melonikuppihan siitä syntyy! Vai meloninen mustikkakuppi… Niin tai näin, niin jotain yllättävän hyvää siitä joka tapauksessa tulee. Yksi Piel de Sapo -melonin pala lojui vailla käyttöä, ja kun siinä aikani arvoin, että laitetaanko kuppiin meloni- vai mustikkapirtelöä, niin päädyin lopulta tunkemaan sinne molemmat. Ja se päätös oli erittäin hyvä! Lopputuloksena kardemummalla maustettua, makeaa ja raikasta mustikkapirtelöä vailla lisämakeuttajia.
Kuppiruoat ovat maailmalla edelleen pop, ja tuntuu, että niihin voi kasata mitä vain. Muutamat smoothie bowlsit on nähty Paleokeittiössäkin, mutta jokunen viikko takaperin kasasin ensimmäisen salaattikupin ever. Ja heti perään sen tavanomaisen, sekaisen salaattilautasen.
Saanko esitellä tuoreimman herkkuni, jolla päivä alkaa mukavasti ja vatsakin tulee kivasti täyteen. Mustikkainen smoothie bowl tuoreista mustikoista on jotain järjettömän hyvää! Se on oikea pommi. Ravinnepommi! Kyllä keho kiittää, eivätkä mieli ja makunystyrätkään pahemmin kitise.
Kas vaan, näin vaihtui eilisen päähänpiston ansiosta päivän kesäkurpitsakakku gluteenittomaan, maidottomaan, kermaisaan ja marjaisaan kesäkakkuun! Kesäkakku ei oikeastaan ole kakku vaan ennemminkin kookoskermavaahdolla ja marjoilla kuorrutettu kesäkeksi. Mulla oli vino pino vastapoimittuja mustikoita ja oman maan mansikoita, tukko äipän kasvimaalta varastettua minttua ja sitruunamelissaa, ja pieni pussukka kirsikoita. Mietin, että mihinköhän kaikkialle näitä nyt alkaisin lykkäämään. No kakkuun tietysti. Koska kesä ilman marjakakkua ei ole kesä!
Juhannusjuhlat jatkuu! Vesisateessa. Oli tarkoitus vietellä rauhassa juhannusvapaita ja postailla juhannusjuttuja vasta ensi viikolla. Mutta koska sade. Ja tylsyys. Joten miksipä en käyttäisi tätäkin aikaa hyödyksi raapustamalla juhannusaaton alkuruokaa eli helppoa ja yksinkertaista, mutta mukavan näyttävää, paleotyylistä vuohenjuusto-mansikka bruschettaa blogiin. Sopii hyvin alkupalaksi niin arkisempaan viikonloppugrillailuun kuin hieman juhlavampiinkin kesäkekkereihin.
Ruoanlaitto on ollut kuumilla (ja myös kesäkuun kylmillä ;)) keleillä vähän jäissä. Tällä viikolla vihdoin kyllästyin omaan saamattomuuteeni ja pelkkään naposteluun. Sillä näinhän se menee, että jos ei kunnon ruokaa ole, niin sitä napostelee nälkäänsä. En nyt tarkoita mitään epätervettä napostelua, mutta sellasta nopeaa ja helppoa pientä kivaa, kuten pirtelöitä ja tuorepuuroja tai kananmunaa ja avokadoa muodossa, jos toisessa. Koska pää oli aivan tyhjä ateria-ajatuksista, niin otin apuun kaikkitietävän interwebin; ensimmäisellä syötäväksi kelpaavalla reseptillä mennään! Tosin kriteerinä oli myös helppous ja sellainen satsi, jolla pärjää seuraavat 3-4 päivää. Hesarin ruokasivuilta löytyi sitten hieman eksoottisempi lohikeitto, jossa tunkkaisen perunan virkaa hoitaa pirteä fenkoli. Kopion reseptin oikeastaan ihan sellaisenaan. Lisäsin vain hieman mustapippuria ja limemehua tuomaan sopivaa hapokkuutta. Ja sehän sopi tähän kurkumalla ja chilillä maustettuun keittoon aika loistavasti! Lohtakin sujautin alkuperäisreseptiä enemmän. Jotta on, mitä pureskella! Ja vähän reilummin proteiiniakin. Kopsaan reseptin vielä tännekin, jotta löytyy jatkossakin helposti. Uskon, että tämä keitto ei jää yhteen kattilalliseen. Ja no panic, vaikka raaka-ainelista näyttää pitkältä. Keitto syntyy kädenkäänteessä. Suurin työ lienee kaiken pilkkomisessa, mutta pilkkominen on uusi meditaatio! Hiljenny …
Tee vappupöydän näyttävin ja herkullisin jälkiruoka tällä kolmen kerroksen chiavanukkaalla! Vaniljainen kookospohja, appelsiini-porkkanakerros ja mustaherukkasose ovat täysin gluteenittomia ja vegaanisia.
Joulu jatkuu jääkaapissa osa 2 Pistetäänpä tämä joulu vihdoin pakettiin, jotta päästään viettämään Uutta Vuotta! Joululohien tuhoamiseen ei paljoa mielikuvitusta tarvittu. Aamiaislautaselle vaan lämminsavustettua manteli- ja roseepippurilohta, mausteeksi sitruunamehua ja smetanaa. Kyytipoikana perinteistä viherpirtelöä, johon olen sullonut kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Hyvää ja helppoa! Smetanan myötä semipaleota edelleen. Hieman enemmän päänvaivaa tuotti kimpale peurapaistia. Voisihan siitä syödä siivuja sellaisenaankin, mutta kun siivut tiukkaa peuraa alkoivat jo vähitellen töksäämään. Kokeilumieltä ja kehiin lapsuuskodin herkkua, joka ei siihen aikaan kylläkään ollut mikään herkku vaan lähinnä välttämätön pakko. Perheessämme tätä ruokalajiketta on kutsuttu nimellä juurisprotti. Liekö kellekään tuttu juttu vai onko meidän omaa kemiöläisslangia? Perinteisesti bataattina on käytetty perunaa ja lihana keitettyä possua. Musta ei vaan possun ystävää tullut vielä tänä joulunakaan, joten peura sai tällä kertaa toimittaa possun virkaa. Onnistui tehtävässään muuten erinomaisesti! Höysteeksi vielä purkki pehmeää vuohenjuustoa ja uusi gourmet -ruoka oli syntynyt! Tähän keittiöön. Ainekset ja määrät heitin vaiston viemänä. Tällä kertaa vaisto osui oikeaan. Vain sipulia mennee seuraavaan satsiin enemmän. Muutoin ruokaa voisi kuvata… täydelliseksi! Vuohenjuustoinen juurisprotti peurasta Ainekset aika moneen annokseen… 1 bataatti …
PALEOKEITTIÖ 