All posts filed under: Lifestyle

♥ Kaunis Karolina ♥

Published by

Sellainen pieni vinkki tähän väliin, että pitkäaikainen valmennettavani, pirtsakka ja kaunis Karolina, kertoi hieman omasta paleofilosofiastaan tällä viikolla Iltasanomille. Haastattelu löytyy Iltasanomien netistä. Painetussa lehdessä oli hieman laajempikin juttu paleosta. Koko juttu löytyy skannattuna täältä. Aloitimme Karon ja hänen miehensä kanssa yhteisen taipaleemme syksyllä 2010. Tapaamme edelleen kaksi kertaa viikossa treenien merkeissä. Ruokavalio on jo opiskeltu ja hoituu Karolta omatoimisesti. Välillä, tarpeen vaatiessa otamme jonkun Teho- tai PorrasPaleo -tyylisen kamppiksen yhdessä. Hienoa, että paleo alkaa olla vähitellen pinnalla täällä peräpohjolassakin! Vaikka se tuntuukin hieman omituiselta, koska itselleni paleossa ei ole mitään uutta. Jotta mistä tässä nyt kohkataan?! =D Kaikki paleokonkarit varmasti tunnistavat tuon tunteen. Kun on kyseiseen ideologiaan tutustunut jo lähes 10 vuotta sitten, itse elellyt paleoon pohjaten kohta kuutisen vuotta ja miltei viitisen vuotta jo toteuttanut paleota ravintovalmennuksissakin, niin paleossa ei tunnu enää olevan mitään uutta ja ihmeellistä. Vaikka on paleomaailmakin tässä vuosien varrella muuttunut. Ja mielestäni ihan hyvään suuntaan. Pipo on hyvä pitää päässä, mutta ei liian tiukalla. Tosin on niitäkin tilanteita, jolloin on parasta kiristää vanne sinne viimeiseen reikään saakka ;) Kuten jo mainitsin, …

Tasan 100%. Aina.

Published by

No ei ihan aina. Ei edes 99% aina. Itseasiassa hyvin harvoin. Koska 100%:sta on vaikea löytää. Ja kun sitä löytää, niin se on kallista. Paitsi 100%:nen porkkana. Mutta tällä kertaa 100% kyllä. Pyydän anteeksi harhaanjohtavaa otsikointia. Kyseessähän on McDonaldsin mainoslause, jota päätin lainata. Koska siinä täytyy olla jotain maagista. 100% naudanlihapihviä kelpaa. paremmin kuin sama määrä suklaata. Menin markettiin etsimään säilöttyjä sitruunoita. Niitä ei löytynyt, mutta onneksi löytyi edes tämä. Koska muuten olisin jäänyt kokonaan ilman. Säilöttyjä sitruunoita ja suklaata. Olin nimittäin päättänyt, että ellei 99%:sta olisi valikoimissa, niin ei olisi tällä viikolla suklaata emännän kaapissa. Olin jo marssimassa marketista ulos tyhjin käsin, kun 100% käveli vastaan. En ole 100%:sti sokeriton. 70%:kin kelpaa oikein hyvin. Mutta tässä nyt hyvä markettivaihtoehto niille, joille sokeri ei kelpaa tai muuten sovi. Onko 100% paleota? Riippuu pipon tiukkuudesta. Niinkuin moni muukin asia. Ei ole sokeria, vehnää, maitoa tai palkokasveja. Paitsi että kaakao on papu. Jota ei lasketa. Koska kaakao on erilainen papu. Niinkuin kahvikin. Myös soija on papu. Joka yleensä todellakin lasketaan. Paitsi silloin, kun se on pienissä määrin …

Eka mehupaasto ever!

Published by

Hellurei! Long time, no see! Pikkasen kiirettä pukkaa Paleokeittiön ulkopuolella, joten hieman on hiljaista täällä. Nytkin olen vain pikaisesti piipahtamassa ja kertomassa, että emäntä päätti tuorepuristetuista mehuista hullaantuneena aloittaa elämänsä ensimmäisen mehupaaston. Aiheesta riittäisi juttua enemmänkin, mutta pää on sen verran pimennossa ja aivot narikassa, että tulin vain vinkkaamaan tästä tänään alkaneesta projektista. Kolme päivää olisi tarkoitus elää pelkällä nestemäisellä ”ruoalla”. Eikä ole helppoa, ei! Ainakin ensimmäinen päivä on sujunut harvinaisen tokkuraisissa fiiliksissä. Ehkä jossain vaiheessa kirjoittelen enemmänkin ekasta mehupaastosta ever. Nyt en siihen sumuisista aivoista johtuen kykene. Jos haluat seurata mehupaaston edistymistä ja fiiliksiä, niin tykkää itsesi Paleokeittiön fb-sivulle. Sinne sentään kykenen kirjoittamaan muutaman lauseen kerrallaan ja pyrin päivittämään tilannetta melko hyvällä sykkeellä. Postauksen kuvat eivät liity meneillään olevaan mehupaastoon, vaikka tämä egyptiläisten ja juutalaisten pyhä hedelmä viime viikonloppuna mehuksi päätyikin. Yksi granaattiomena ja puolitoista desiä äärettömän hyvää, kirpeän makeaa, intensiivistä mehua. Kuorimisessa on oma hommansa, mutta jokainen pisara on ehdottomasti vaivan arvoinen. Sellaisenaan tosiaan melko tujua tavaraa. En vaan ole vielä keksinyt, mistä punaisena hehkuvalle hedelmien rubiinille sopiva makupari. Pistäkääs vinkaten!

Jahvat olloo

Published by

Ihanat jaffat pöydällä! Ei aina tarvitse tarttua siihen peruspirkkaan. Vähän väriä ja vaihtelua appelsiiniin tuovat nämä auringon kanssa kilpaa hehkuvat veri- ja puoliveriappelsiinit. Näin värikkäitä, niin mehukkaita ja makeita! Psssst… Huomenna viimein kaikille suklaaleivonnaisten ystäville maan maistuvimmat paleobrowniet!

Päin paleota ja kohti Kuntoa?

Published by

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös emännän joululoma. Huomenna on jo työpäivä ja aika ottaa emännän kauhan lisäksi valmentajan piiska kauniiseen käteen. Kyllähän sitä jo hieman ikävä on ollut ;). Aiheeseen liittyen pientä kyselyä pukkaa! Nimittäin monta mielenkiintoista projektia on aluillaan ja osa vielä ajatuksissa. Nyt pitäisi vähitellen tehdä päätöksiä, siirtyä ajatuksista tekoihin ja sitoutua. Koska yksi ihminen ei kykene kerralla kaikkeen kivaan, niin joudun priorisoimaan ja aikatauluttamaan tekemisiäni. On aika pistää kevätkausi kuntoon! Ja siihen tarvitsen Sinun apuasi =) PäinPaleota12 Olen jo miltei vuoden verran lupaillut PäinPaleota facebook -valmennusta. Ehkä nyt on aika ryhtyä tämänkin asian suhteen sanoista tekoihin. Pari TehoPaleo30 fb -valmennusta on takana. Ne ovat olleet mielestäni onnistuneita ja opettavaisia, ja muokanneet ajatuksiani PäinPaleota -valmennuksen suhteen. Aiemmin kaavailemani 42 päivän sijaan olen tullut siihen tulokseen, että päivät eivät riitä, vaan ne on syytä tuplata. Näin PäinPaleota42:sta tuli PP12. Asiaan! Jos kiinnostusta löytyy riittävästi, niin olen päättänyt toteuttaa PP12 -valmennuksen tällä, kevään 2014 valmennuskaudella. Tarkkaa päivämäärää ei vielä ole. Haluan ensin kartoittaa kiinnostusta kyseistä valmennusta kohtaan. Lyhyesti kyseessä on 12 viikon valmennus, jossa tutustutaan ja …

Lennä kuin pingviini!

Published by

Tänään on se päivä, jolloin viimeistään pitäisi miettiä mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. En aio tehdä kumpaakaan. Koska en vieläkään osaa muistella menneitä – live and let go! Siitäkin huolimatta, että kadehdin kovasti ihmisiä, jotka näin vuoden lopuksi kykenevät summaamaan edelliset 12 kuukautta. Ja mitä tulevan suunnittelemiseen tulee, niin eletyt vuodet ovat opettaneet, että se on yhtä turhaa kuin menneiden muistelu. Koska elämä ei kulje suunnitelmien mukaan. Se soljuu ihan itsekseen eteenpäin päivä toisensa jälkeen. Joskus paremmin, toisinaan huonommin. Suunnittelet tai et. Ystäväni kysyi, että eikö menneitä kuitenkin kannattaisi muistella? Jotta voisi ottaa opiksi. Ottaa opiksi mistä? Elämästä? Jos ja kun jotain opittavaa tielle kolahtaa, niin toivon, että kykenen ottamaan opiksi siinä ja silloin. Enkä vasta vuoden lopuksi. Hirmu pitkään jaksoin suunnitella tulevaisuutta pienimpiäkin detaljeja myöden. Ehkä 35 vuotta elettyä elämää tarvittiin, ennen kuin lopulta osasin irrottaa ohjista, joiden päässä villit hevoset ryntäilivät sattumanvaraisesti mihin sattuu. Huolimatta siitä, kuinka minä ohjista temmoin, niin totesin lopulta vain roikkuvani mukana yhdestä yllätyksestä toiseen. Olenko luovuttanut? Ehdottomasti olen! Ja olen siitä aivan äärettömän ylpeä. Koska en koskaan kuvitellut …

Joululle kiitos

Published by

Kiitos ihana joulu! Kiva kun kävit, kiva kun menit ja tervetuloa ensi vuonna uudelleen! Tapaninpäivä oli mun virallinen joulun syöpöttelypäivä. Joulupäivän aterialla vasta lämmittelin ja virittelin itseäni tämän päivän ähkyisään tunnelmaan. Yhden tankkauksen taktiikalla mentiin! Päivän ensimmäisen aterian jätin suosiolla väliin. Jotta jaksaa sitten tankata jouluaterialla! Ja niin sitä tankattiin. Jotta ei tarvinnut enää tänä jouluna tankkailla. Joulusuklaat on kunnialla tuhottu ja kahvipöytään taikomani, mutta huonolla menestyksellä tarjoiltu raakatiramisu siirretty pakastimeen odottamaan ensi joulua. Tai ehkä kuitenkin vain vuodenvaihdetta. Iltapalaksi nautin sitruunalla maustettua, ”Huru-ukolla” puristettua kurkkumehua. Se maistui paremmalta kuin muistinkaan. Savukalkkunaa piisaa vielä. Sillä eletään välipäivät. Juhlat on juhlittu ja huomenna herätään naama turvoksissa arkisempiin lomatunnelmiin. Hyvä niin. Innolla odotan olon normalisoitumista. Joulu toi kaiken sen, minkä toivoin sen mukanaan tuovan. Jäähyväiset eivät ole erityisen haikeat tai vaikeat. Juhla oli hyvä, arki on parempi!

On äiti laittanut kystä kyllä

Published by

Niin se joulu mennä puksuttaa! Tulee joka vuosi yhtä nopeasti ja on ohitse ennen kuin huomaakaan. Tässäpä hieman emännän joulutunnelmia lähinnä Joulupäivän aterialta, josta tänäkin vuonna kiitokset kuuluvat äitimuorille =). Jouluaaton syömiset rajoittuivatkin pariin voilla, juustolla ja tuoreella savukalkkunalla päällystettyyn Limpukka -viipaleeseen. Suklaakonvehteja tuli tietysti myös naposteltua ihan huomaamatta siinä lahjapaketteja availlessa ;) Pöydässä oli perinteisesti lämminsavulohta ja katkarapusalaatilla koristeltuja munanpuolikkaita… …lisukesalaatteja ja sillejä, jotka eivät jostain syystä mahtuneet kuvaan (juu, en syö silliä!)… Ja tietysti pöydässä oli myös joulutonttuja! Makumakun lahjoittamaa palkintoluomukinkkua koristivat omena ja karpalot. Kinkun tosiaan voitin Makumakun arvonnassa. Ihana ylläri! =) Joulupukki poroineen tervehti keittiön ikkunasta. Millä strategialla minä istahdin joulupöytään? Fiiliksellä! Jouluruoat eivät ole mitään suurinta herkkuani savukalkkunaa lukuunottamatta, joten joulupöydästä kunnialla selviämiseen ei paljon strategioita tarvittu. Alkuruoaksi maistuivat lämminsavulohi, katkarapukananmunat ja äipän tekemät mummonkurkut. Pääruoaksi riitti savukalkkuna kotitekoisella sinapilla sekä lisukesalaatit. Kinkkuakin maistoin. Muodon vuoksi. Pitihän sitä maistaa miltä palkintokinkku maistui! Possu ei oikein ole suosikkiruokaani, paitsi rapeaksi paahdettuna pekonina. Kinkkuövereistä ei siis tarvitse huolehtia joulunakaan. Päätimme tänä vuonna skipata Joulupäivän kahvipöydän jälkkäreineen ja panostaa siihen vasta tänään Tapanina, …

Makoisaa Joulua!

Published by

Paleokeittiön emäntä toivottaa riemukasta, makoisaa ja joutilaista Joulua! Tervetuloa myös uudistuneeseen Paleokeittiöön! Emäntä on sama vanha, samoin jutut. Mutta josko aina silloin tällöin jonkun uudenkin reseptin tai muun tarinan saisi tuupattua tupaan. Mutta jottei pelkkää vanhaa samaa, niin myös jotain uutta! Uuden ilmeen ohella uusinta uutta on keittiön osoite. Paleokeittiöön löydät suorinta tietä naputtamalla osoitteeksi lyhyesti ja ytimekkäästi.. paleokeittio.fi Jos paleo, keittiö tai emäntä eivät ole sinulle ennestään tuttuja, niin raapustelin aiheesta myös pienen esittelytekstin. Vielä vähän listoja ja maalia uupuu uudistuneesta keittiöstä. Pieni pintaremontti siis jatkunee vielä jonkin aikaa. Toisaalta olo on mukavan kotoinen kun paikat ovat hieman rempallaan. Kyllähän sen jokainen tietää, kuinka näissä remonteissa tuppaa käymään; kaikki kerralla kuntoon tai ei koskaan! Mielelläni kuulen myös Sinusta, arvoisa vierailija! Sana on vapaa kommenttiosioissa ja yksityisemmin voi edelleen viestittää savumerkein. Kaikki palaute, mielipiteet, kehitysehdotukset, toiveet, tarinat ja terveiset ovat tervetulleita! Sinä olet tervetullut! Jouluna, joulun jälkeen ja ensi vuonna! =) Tykkää myös niin, että halkeet! Facebook on aina askeleen edellä ja sieltä löytyy myös paljon juttuja, joita ei keittiön seinälle mahdu. Kuten esimerkiksi tämä ajankohtainen valmentajan …

Epäonniset bollerot

Published by

Piparibollerot ovat tämän joulun hitti – yhden keittiön hitti, hah hah! Olen ollut niin fiiliksissä näistä piparkakun makuisista pienistä pallukoista, että päätinpä tekaista sellaiset tänä vuonna kiitokseksi menneestä kaudesta valmennettaville ja muutamille muille arvostamilleni ihmisille. Korkeista fiilareista huolimatta lupaan, että tämä on viimeinen postaus piparibolleroista Paleokeittiöön! Tänä vuonna ;) Mikä kumma siinä on, että silloin, kun toivoisi kaiken menevän putkeen ja haluaisi onnistua enemmän kuin koskaan, niin homma menee ihan mönkään?! Olin pyöritellyt kokeilevia, mutta hyvinkin onnistuneita bolleroita jo moneen kertaan ennen näitä. Nyt taikina epäonnistui täysin! Maku ei ollut kohdallaan ja pallukoista tuli omaan makuun aivan liian sitkeitä ja kosteita. Näistä bolleroista oli piparkakkutaikina kaukana! Ja ainoa asia, jonka laiskuuttani tein toisin oli raaka-aineiden tuplaaminen. Samat asiat, eri määrät ja epäonnistunut lopputulos, jota yritin epätoivoisesti paikata pyörittelemällä kosteat bollerot kookoshiutaleissa ja mantelirouheessa. Tosin raaka-aineiden tuplaamisen seurauksena jouduin pyörittämään myös tehosekoitinta hieman enemmän kuin aiemmin, jotta sain kaikki ainekset sopivasti pienittyä ja sopivasti sekaisin. Voi mua ääliötä, manasin ja murjotin. Miksi piti taas olla nokkela ja tunkea kaikki samaan satsiin? Miksi en tehnyt kuten ennenkin …