Tämä helppo jauheliha-kesäkurpitsavuoka valmistuu nopeasti uunissa yrttimaustetun tomaattisoseen ja kookosmaidon kera. Mausta mielesi mukaan ja nauti tästä mehevästä arkiruoasta, jonka päälle voi halutessaan ripotella juustoa!
Niin, siinähän sitä on, litra tuoretta, valkoista maitoa. Vähän vaniljaan vivahtavaa… Paleo plus maito! Kuulostaa pahalta… mutta eipä ole ollenkaan niin pahaa kuin kuvitella saattaa ;). Onneksi perinteiselle ammumaidolle löytyy HYVIÄ vaihtoehtoja. Ehdottomasti eniten käyttämäni maito (ja kerma) tulee kookospähkinästä. Koska se on taas se nopein ja helpoin vaihtoehto. Pääsee pelkällä purkin avauksella ja ravistuksella. Mutta jos joskus satun olemaan viitseliäämmällä päällä, niin hurautan maidot tehosekoittimessa siemenistä tai pähkinöistä. Mantelimaito taitaa olla se tavallisin, mutta myös cashew- ja seesamimaito maistuvat. Ja ei, älä osta mantelimaitoa marketista. Monet purkkimantelimaidot sisältävät enemmän puhdasta sokeria kuin mantelia. Tai ainakin asia kannattaa muistaa tarkistaa ennen kuin tökkää purnukan ostoskoriin. Mihin mä maitoa tarvitsen? No en sitä nyt ihan hirveästi tarvitsekaan. Kahvin sekaan ja ruokiin on kuitenkin kiva lurauttaa loraus kookosmaitoa tai -kermaa. Siemenmaidot menevät pirtelöitä pehmentämään. Kaakaoksi… tai puuroksi! Nimittäin mantelimaitoon tehty chia -puuro on aivan järkyttävän hyvää! MANTELIMAITO ~2 dl kuorellisia tai kuorettomia manteleita (tai muita pähkinöitä/siemeniä) ~8 dl vettä ~1/2 tl laatusuolaa vaniljaa maun mukaan (tai muita mausteita, esim. raakakaakaota tai kanelia) (makeutukseen tarvittaessa esim. hunajaa, vaahterasiirappia, …
Hirmu pitkään on keittiön tehtävälistalla roikkunut kukkakaaliriisi. Ei roiku enää. Tai tavallaan joo, koska kukkakaaliriisi taipui melko mukavaan risottoon. Ihan loistava täyspaleoliittinen lisuke! Ainakin kalkkunan tissilihan kaveriksi. Ajattelin, että pala kakkua ja suitsait sukkelaan. Mut ei, ei se mennyt niiiiin… Kiljuu joku. Kaalin kukinnot oli tarkoitus paiskata tehosekoittimeen ja riisiksi, mutt Wilfa oli eri mieltä. Työläin vaihe ei ollut paistaminen vaan pilkkominen. Raastin esiin ja rystyset ruvelle. Mutta kannatti! Kun tässä taas neljättä päivää jo kukkakaalirisottoa kalkkunan kanssa pupelletaan. EKSOOTTINEN KUKKAKAALIRISOTTO (3-4 annosta) 1 isohko kukkakaali puolikas isohkosta sipulista 1-2 valkosipulinkynttä (käytin kaksi ja melko valkosipulista tuli!) pala tuoretta inkivääriä himalajansuolaa chilijauhetta puolikkaan limetin mehu (olisi saanut olla enemmänkin happoa…) luraus kookosmaitoa tuoretta persiljaa paistamiseen kookosöljyä Raasta kukkakaalin kukinnot ja palanen inkivääriä raastinraudalla tai jollain sopivammalla käytettävissä olevalla välineellä. Tee myös sipulista silppua. Kuullota sipulisilppu kookosöljyssä. Lisää joukkoon pilkotut tai puristetut valkosipulinkynnet. Jatka paistamista minuutti, ehkä kaksi. Älä polta. Lisää pannulle riisiytetty kukkakaali ja inkivääri. Paista muutamia minuutteja ja lurauta joukkoon sopivasti kookosmaitoa. Mausta suolalla, chilillä, limetillä ja persiljasilpulla. Valmis! Erityisen maukasta kukkakaalirisotto on seuraavana päivänä …
Pirtelö meidän, joka olet lasissa. Pyhitetty olkoon sinun aineksesi. Tulkoon sinun terveysvaikutteesi. Tapahtukoon sinun taikasi, myös mielessä niin kuin kehossa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväiset ravinteemme. Ja anna meille meidän huonot valintamme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat roskaruokaan sortuneet. Äläkä saata meitä pikkunälän kiusaukseen, vaan päästä ja puhdista meidät pahasta. Sillä sinun on taika ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen Vietimme viime viikolla TehoPaleo30 -ryhmässä ”Viherpirtelö” -viikkoa! Tässä oma panokseni viikkoon; reilu litra pirtsakkaa pirtelöä. Näistä aineksista. Joka päivä. Nyt ja iankaikkisesti. Melkein. Tai ei tämä oikeastaan ollut panos eikä mikään, sillä kyseinen kokoonpano on ilostuttanut päiviäni jo viime keväästä saakka. Vain seesaminsiemenet puuttuvat. Ne olivat, ja ovat edelleen, loppu. Persilja on vakiokamaa. Se on ehdottomasti eniten käyttämäni tuoreyrtti, jota menee vähän joka paikkaan. Ei ole makua ilman persiljaa. Lehtikaali sen sijaan on vieraileva tähti. Se paistattelee parrasvaloissa vuoron perään pinaatin, salaatin ja muiden erilaisten lehtevien vihreiden kanssa. Vannotko sinäkin viherpirtelön nimeen?
En tiedä, onko ilmassa nostalgiaa vai silkkaa laiskuutta, mutta paleopyttiksen ohella viime viikolla tekivät paluun munamuffinssit. Koska ne ovat helppo ratkaisu arkeen; helppoa valmistaa ja vielä helpompaa syödä. Melko kätevä lounas, sanoisin! Toisaalta kaipasin myös jotain uutta munarintamalle, jolla on jollain tapaa tökkinyt jo jonkin aikaa. Jotain muuta kuin paistettua, keitettyä tai banskupannareita. Uunikin sattui olemaan sopivasti lämpimänä eksoottisen uunilohen valmistuessa siinä samalla. Pari kärpästä, yksi isku! Kolmen päivän isku. Hmmmm… ehkä tämä viittaa siihen laiskuuteen. Tai positiivisemmin tehokkuuteen. Suomalaisessa yhteiskunnassa tai luterilaisen kirkon jäsenenä kun ei sovi olla laiska! Laiskuus on syntiä suurta! ;) PEKONISET MUNAMUFFINSSIT (6 kpl) Munamassa 5 luomumunaa luraus kookosmaitoa-/tai kermaa himalajansuolaa Vatkaa sekaisin tasaiseksi massaksi. Suolan kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä pekoni ei ole kaikkein suolattomin raaka-aine. Itse taisin olla vähän liiankin tarkkana ;) Pekoni-sipuli-paprikatäyte 1 rasia luomupekonia (~120 g) 1 pieni punainen paprika 1 iso tai 2 pienempää sipulia mustapippurirouhetta tuoretta persiljaa kirsikkatomaatteja vuokien voiteluun kookosöljyä Pilko pekonit, sipulit ja paprikat kuutioiksi. Kypsennä pekoni- ja sipulisilppu pannulla. Lisää myöhemmässä vaiheessa mukaan myös paprika. Mausta mustapippurilla. Anna seoksen jäähtyä ja kaada munamassan …
…on OMENA! Lehtikaalisipsit ovat kyllä hyviä ja ajankohtaisiakin, mutta jos mieli tekee jotain makeampaa snägää, niin rapsakat omenaviipaleet ajavat asian paremmin. Kuinka omenalastut valmistuvat? Varmaankin viipaloimalla ja kuivattamalla omenoita. Jollain tapaa. Itseasiassa valmistuksesta mulla ei ole hajuakaan, koska sain nämä kotitekoiset omenalastut Kalle -valmennettavaltani. Oli niitä enemmänkin. Ei ole enää! Ainuttakaan. Koska ne olivat hurrrrjan hyviä! =)
Vuonna yksnolla ja yksyks oli rekkiksen paleospydäri Paleokeittiössä suurta huutoa. Sittemmin on rekkamiehen ykkönen jäänyt vähentyneen paprikan, omenan ja tomaatin käytön myötä vähän unholaan… Kunnes tuli syksy 2013 ja päivitti pyttiksen uuteen uskoon! Paprika ja omena vaihtuivat bataattiin (joka taas taukoilun jälkeen näyttää maistuvan muodossa, jos toisessakin) ja Pajuniemen E250 luomunakki Vatajan lisäaineettomaan vastaavaan. Nakkipyttis on helppoa ja hyvää, mutta jauhispyttis vielä parempaa! Mun mielestä. PALEOPYTTIPANNU BATAATISTA (3 annosta) sopivasti bataattia paketti Vatajan lisäaineettomia luomunakkeja tai 400 g jauhelihaa iso sipuli tuoretta persiljaa maustamiseen himalajansuolaa, rouhittua mustapippuria sekä hieman tulisuutta cayennepippurista tai chilijauheesta paistamiseen kookosöljyä Nakkiversion ensimmäiseen erään piilotin myös sellaista uutta tuttavuutta kuin juuripersiljaa. Kuvittelin sen maistuvan persiljalta, mutta maku olikin yllättävän… juurekas. Loput juuripersiljasta taisi päätyä mehuksi. Pilko kuorittu bataatti kuutioiksi. Ruskista jauheliha ja kuullota silputtu sipuli. Myös nakkeihin olen hakenut hieman väriä ja lisää makua etukäteen pannulta. Laita suolalla, pippurilla ja chilillä maustettu jauheliha/nakit ja sipulit sivuun. Paista bataattikuutioita kookosöljyssä kasarissa niin, että saavat sinne tänne hieman väriä. Lisää mukaan tilkka vettä, pistä kansi päälle ja hauduta bataatit kypsiksi. Parempaa tulee, jos jaksaa paistaa bataatit kypsiksi, mutta haudutus taikoo …
Näistä se syntyi! Aasialainen nuudelisalaatti, johon sain inspiraation viime viikonlopun brunssilta. Näyttääkö tutulta? Kyllä vain! Reseptistä ei ole hajuakaan, mutta koska Min Krogin nuudelisalaatti muistutti mielestäni hätkähdyttävästi avokadopastaa, niin aika pitkälti avokadopastan aineksilla lähdin inspiraatiota pistämään käytäntöön. Tällä on nyt eletty tämä viikko ja hyvältä maistuu! Kaikki ei aina mene ensiyrittämältä putkeen. Ei myöskään aasialainen nuudelisalaatti. Mutta otetaan opiksi ja petrataan seuraavalla kerralla. Ensinnäkin paikallisesta marketista ei löytynyt niitä lankamaisia nuudeleita, joita kovasti etsiskelin. Oli tyydyttävä nauhamaiseen malliin, joka ei nyt ihan toiminut salaatin koostumuksessa siten, kuin alunperin ajattelin. Makuunhan tuo ei sinänsä vaikuttanut, mutta mukavaan suutuntumaan sitäkin enemmän. Ja koska en ole valmistanut minkäänmoista nuudelia ehkä 15 vuoteen, niin raaka-aineiden suhteetkin olivat hieman hakusessa. Vähempikin nuudeli olisi riittänyt. Tupla-annos ”avokadotahnaa” olisi ajanut saman asian. Toisinpäin ;) AASIALAINEN NUUDELISALAATTI (3-4 annosta) 3-4 ”kakkua” riisinuudeleita 2 kypsää avokadoa 1-2 valkosipulinkynttä 1/2-1 chilipaprika 1 limetti (mehu) sopivasti Pecorino romano -juustoa reilu loraus oliiviöljyä reippaasti tuoretta korianteria mausteeksi suolaa ja mustapippurirouhetta Nuudelit ”keitin” paketin ohjeen mukaan ja huuhtelin lopuksi kylmällä vedellä. Avokadotahnan valmistin vanhaan malliin. Vain basilika tuli korvattua korianterilla. Onneksi ymmärsin etsiä marketista valmiiksi …
Mitä tänään syötäisiin? Pohdin eilen, kun jääkaapista löytyi nippu persiljaa, rasia hapankaalia ja kenno luomumunia. Hedelmälaatikossa sentään lojui pari appelsiinia ja sitruunaa, puolikas greippi, omenoita, inkivääriä ja… banaania! Hip hip, banskupannareiden paistoon! Koska kyseessä oli päivän pääateria, niin päätin tuunata pannareita hieman tuhdimmaksi metodilla ”mitä nyt sattuu kaapeissa olemaan” ja ”heitetään sekaan niin paljon kuin hyvältä tuntuu”. Näin syntyivät entistä ilmavammat ja makoisammat banaanipannukakut. Kaikki ainekset kulhoon ja sauvasekoittimella sileäksi. Taikinasta tuli melko paksua, joten muokkasin koostumusta löysemmäksi lisäämällä sopivasti kookosmaitoa. Tästä satsista riitti neljään, ~10 cm halkaisijaltaan ja puolen sentin paksuisiin pannukakkuihin. Bon appetit! =)
Tuoreet marjat alkavat olla menneen kesän hedelmiä. On vähitellen aika siirtyä korjatun sadon pariin. Onneksi pakastimessa riittää metsämarjaa. Toivottavasti ensi kesään saakka. Kookoskefiiri ja tuoreet marjat ovat melko voittamaton yhdistelmä. Mutta eipä tämä pakastevadelmista valmistettu vaaleanpunainen viettelys paljoa tuoreelle kesäserkulle häviä! Sopii kauhoa vanukkaana kulhosta lusikalla tai kulauttaa pirtelönä kurkkuun lasista. Avain asiaan löytyy nesteen määrästä tai chia -hyytelön jämäkkyydestä ;)
PALEOKEITTIÖ 