All posts filed under: Reseptit

Joulu maistuu makkaralle

Published by

No ei nyt ihan kuitenkaan. Joulu makkaralle maistu. Mutta makkara maistuu joululle! Tai sit ei ihan kuitenkaan… Joulufiiliksissä tarttui marketin lihatiskiltä mukaani muutama Wurst Fennican jouluinen raakamakkara. Valmistusaineista ei ole hajuakaan, mutta noin yleensä ottaen Wurst Fennican tuoremakkarat ovat täyslihamakkaroita vailla täyteaineita. En tiennyt mitä joulumakkaralta olisi voinut odottaa, mutta eipä tuo mun makuun joululta maistunut. Hippasen mausteista oli joo, mutta ei hajuakaan mistä mausteista joulu oli makkaraan taiottu. Yritetty taikoa. Joulun sijaan joulumakkara oli aivan järettömän rasvainen. Tiedoksi vaan niille, jotka rasvaa edelleen pelkäävät. Ja niille, jotka on rasvalla puolikuoliaaksi peloteltu. Lyödessäni haarukan metsästäjän elkein pannulla paahtuneeseen saaliiseen lensi rasvanoro kaaressa pitkin liettä. Loput valuivat samoista haarukanrei`istä lautaselle. Olen kyllä aiemmin maistamistani Wurst Fennicalaisista pitänyt (Merquez, Thüringer ja Oberländer). Joulumakkara upposi kyllä, mutta ei oikein muuten osunut. Näitä once in a lifetime juttuja. Tässä yhteydessä on hyvä ottaa esille eräs mieltäni pitkään vaivannut ruokavalmiste, nimittäin ketsuppi. Kyllä paleoistikin haluaa välillä nauttia nakkinsa ketsupilla! Ongelmana on vaan ollut sopivan tomaattikastikkeen löytäminen. Aiemmin vannoin luomun nimeen, mutta luomuketsupin muovinen maku ei enää uppoa. Ketsuppia löytyy jos jonkinlaista …

Lihaisat pullat tomaattisoosissa

Published by

Ei täällä Paleokeittiössä nyt koko viikkoa kuitenkaan ole pikapaleolla elelty. Muutama viikko sitten sain pakastimeeni uuden lihalastin ja siitä inspiroituneena piti alkuviikosta vääntää jotain. Yleensä se jotain on jauhelihapihviä, mutta nyt repäisin pullien puolelle ja väänsin vielä kastikkeenkin mukaan. Siitähän sitä taas syntyi, jokaisen lapsiperheen herkkua, lihapullia tomaattisoosissa. Ei mikään henkilökohtainen herkkuni, mutta kyllähän sillä useamman päivän hyvin eleli. Mehevöitin pullia ja soosia smetanalla. Täyspaleon oppien mukaan eteenpäin porhaltavat voivat hyvin jättää smetanan purkkiin. Jos jotain lempeyttä mukaan kaipaa, niin hoitunee homma ihan yhtä hyvin kookoskermalla, joista valitettavasti karrageenilla kyllästetty Kara on edelleen koostumuksensa ja makunsa puolesta ehdoton suosikkini. Tomaattimurskan kohdalla arvoin aikani luomutuotteen ja yrttimaustetun välillä. Lopulta päädyin laiskuuttani yrttimaustettuun, mutta maullisesti mehevämpi vaihtoehto olisi varmasti ollut itse, tuoreella basilikalla ja oreganolla maustettu luomumurska. Next time, baby, next time… =) LIHAPULLAT (13 isohkoa pullaa) ~500 g tuoretta herefordin jauhelihaa 1 luomumuna 1 rkl smetanaa 1 sipuli mausteeksi suolaa, rouhittua mustapippuria ja Provencen yrttisekoitusta kookosöljyä sipulien kuullotukseen Kuullota sipulisilppu. Vaivaa kaikki ainekset lihataikinaksi, josta pyöräyttelet sopivan kokoisia pullia uunipellille. Pelti uuniin 225 asteeseen noin vartiksi. …

Vähän niinku Mäkkärissä

Published by

Näin kävi eilen. Kun ei jaksa miettiä mitä suuhun panisi eikä markettien hulina houkuttele, niin astutaan matalimman aidan ylitse. Käväisin vähän niin kuin Mäkkärissä. Perjantain ja vuoden viimeisen virallisen työpäivän kunniaksi nappasin llalliseksi mukaani ison salaatin. En kuitenkaan Mäkkäristä vaan paikallisesta Babylonista. Suoraan muovirasiasta salaattia natustaessa fiilis oli kuitenkin mikä mäkkärimäisin.     BABYLONIN KANA-VUOHENJUUSTO-CASHEW -SALAATTI jäävuorisalaattia tomaattia kurkkua kanaa iso kiekko vuohenjuustoa cashew -pähkinöitä paholaisenhilloa mango-chili -salaatinkastiketta Hyvin tällä on elelty. Aamuun saakka ;)

Back in the USSR – Stroganov uunissa

Published by

Nyt ois venäläistä talviruokaa taas tarjolla! Muutama viikko sitten ehdin jo mainostamaan maan mainiota stroganoffia. Se oli parempaa kuin muistin. Ja sitä tullaan todennäköisesti näkemään Paleokeittiössä tämän talven aikana useampaan otteeseen. Avainsanat: maukas, helppo ja melkein täyttä paleota. Melkein. Mahtuu kuitenkin mun paleokehykseen oikein mainiosti ja mikä ehkä parasta, tämän riittoisan padan myötä voi ruokahuolet unohtaa puoleksi viikoksi. Inspiraation äkilliseen stroganoff -vimmaan tarjosi K-Citymarket. Tästä lähdettiin ja matkan varrella vähän muokattiin emännän makuun ja tekotapaan sopivammaksi. PORKKANAA JA STROGANOFFIA 700-800 g naudan paistisuikaleita pari sipulia sopivasti luomuporkkanoita (~300 g) paistamiseen voita tai kookosöljyä (en muista kumpaa käytin) sopivasti himalajansuolaa 2-3 laakerinlehteä mustapippurirouhetta cayennepippuria alle puolisen litraa laihaa lihalientä (= puolikas kuutio) 3-4 rkl tomaattipyreetä purkki smetanaa 1 rkl Dijon sinappia maun mukaan maustekurkkukuutioita tuoretta persiljaa Tee ensin liemiosuus. Kattilaan vesi, lihaliemikuutio, laakerinlehdet ym. mausteet. Jätä liedelle porisemaan miedolla lämmöllä. Kuullota silputtu sipuli ja ruskista paistisuikaleet pikaisesti kuumalla pannulla (tai suoraan padassa). Jos et jo tässä vaiheessa käytä valmistukseen pataa, niin siirrä sipulit ja lihat pataan, ja kaada liemi päälle. Lisää joukkoon sinappi, tomaattipyre ja smetana. …

Paleota pikana – osa 2

Published by

Savukalkkunasta se lähti ja savukalkkunalla se jatkuu, Paleokeittiön pikaruokakausi. Yhdestä kalkkunan tissistä on moneksi. Sitä samaa on nyt jauhettu kera kastikkeen illallisella, riisikakun päällisenä välipalalla ja viimeisen kimpaleen pilkoin munakkaaksi aamiaiselle. Tänään klo 15. Joten aamiainen lienee harhaanjohtava termi. Omaan päivääni mahtuu vain aterioita. Kaksin kappalein. Väliin muutama välipala. Aterioiden määritteleminen aamiaiseksi, lounaaksi, päivälliseksi tai illalliseksi on paleoistille turhaa. Aloittelevaa se johdattaa myös herkästi hankalalle tielle; mitä mä nyt syön aamiaiseksi kun en voi syödä leipää, puuroa, muroja tai jogurttia? Vastaus on helppo. Syö sitä samaa mitä söit vimeisellä aterialla eilen =) SAVUKALKKUNAMUNAKAS 2 luomumunaa (+ parit valkuaiset, jos tarve vaatii) loraus kookoskermaa mausteeksi himalajansuolaa ja vasta rouhittua mustapippuria pala kalkkunan savustettua rintafilettä persiljaa Valmista munakasmassa. Kuutioi kalkkuna ja heitä hetkeksi pannulle lämpiämään. Lisää pannulle munakasmassa ja päälle silputtu persilja. Itse kaivoin pakastimesta paremman puutteessa lehtipersiljaa. Alkuruoaksi vetäisin pullollisen viherpirtelöä. Munakas sai lautaselle kaveriksi puolikkaan avokadon. Helppo herkku olisi kelvannut myös Risto Reippaalle. Kalkkunan tuoksu houkutti karvakasan paikalle. Eikä tarvinnut tyhjin suin poistua. Parit kalkkunan palaset olin säästänyt pojille =) Nyt pakkaan kamat ja kameran, ja …

Pikaruokaa kookos-limekastikkeessa

Published by

Olen tämän nyt varmaankin jo viidessä viimeisessä postauksessa maininnut, mutta edelleen ei emäntää jaksa keittiössä hääräily kiinnostaa. Jotain pitää silti syödä. Jos muistaa. Viime viikkoina pikaruoka on ollut kova sana Paleokeittiössä. Niin eilenkin. Itsenäisyyspäivän pikaruokaa, johon nyt kuitenkin päätin juhlan kunniaksi väsätä vähän kastiketta ja kasvishöystöä. Tilanne on varmasti tuttu monelle. Mutta oli tilanne mikä tahansa, niin aina voi tehdä parempia tai huonompia valintoja. Itse olen muutaman kerran hyödyntänyt marketin lämminruokatiskiä. Mukaan on tarttunut lindströmin pihviä ja naudan ulkofilettä. Haaleana. Kuivana. Ja tönkkösuolattuna. Seuraavana aamuna on parempi väistellä peiliä. Mutta näin se menee. Ei kaikkea voi saada. Jostain joutuu aina luopumaan ja mä olen luopunut maukkaasta ruoasta. Ruoka on vain bensaa suonissa. Tämän viikon olen elänyt savustetulla kalkkunan rintafileellä. Paljon proteiinia! Valitettavasti mukana myös muutamat E-aineet. Kaveriksi keitettyä munaa ja pari riisikakkua. Voilla. Eilen oli enemmän aikaa puuhastella, joten kyhäsin kalkkunan rinnalle lämmintä tomaatti-pinaattihöystöä ja eksoottista kookos-limekastiketta. Olen rakastunut tähän raikkaaseen kastikkeeseen! Ensi kertaa tein siitä oikean kastikkeen. Aiemmin samat ainekset olen tuupannut eksoottisen lohen kanssa uuniin. Mutta toimii aivan loistavasti näinkin. Jopa liian loistavasti; …

Moskovasta Georgiaan – Gruusialainen kaalipata

Published by

Hyvää Itsenäisyyspäivää! Jotta ei syytettäisi liiasta itsekeskeisyydestä, niin näin Suomen 95. itsenäisyyspäivänä on hyvä kurkistaa omien rajojen ulkopuolelle. Aiemmin käväisin Moskovassa. Tällä kertaa toivotan tervetulleeksi Georgiaan! Venäjä odottakoon vielä hetken verran. Käväisin maistelemassa entisen Gruusian makuja jo aikapäivää sitten. Itse asiassa tämän gruusialaisen kaalipadan väsäämisestä on jo niin kauan, ettei emännän muisti tahdo sinne asti enää yltää. Ja syy reseptin myöhäiseen julkaisuun löytyy kii… Hahaa! Eipä löydykään tällä kertaa kiireestä vaan rehellisesti siitä, että en juurikaan innostunut gruusialaisesta. Aito suomalainen vaan iskee kovemmin! Eli jälleen kerran jouduin toteamaan, että kikkailu ei kanna kovin pitkälle. Yksinkertaisuus kantaa pidemmälle. Gruusialainen kaalipata on ”Semisti paleon kaalipadan” ja ”Gruusialaisen kaalilaatikon” risteytys. Tekniikka tulee Suomesta, makumaailma Georgiasta. Valmistusvaiheita en hyvällä tahdollakaan kykene enää muistamaan, mutta jos nyt yrittäisin edes raaka-aineet listata. Soveltaen tämä epäonnistunut kokeilu onnistui multa, joten ihan varmasti se onnistuu keltä tahansa. Säveltäen tehdään parhaat teokset! SEMISTI PALEO GRUUSIALAINEN KAALIPATA reilu kilo valkokaalia 1 iso sipuli sopivasti valkosipulinkynsiä (2 isoa muistaakseni) reilu 400 g jauhelihaa ~3 dl vettä 0,5 – 1 dl riisiä 1 purkki smetanaa useampi ruokalusikallinen …

Parempaa kuin karkki!

Published by

Oletko irtokarkkien ylin ystävä? Kuten kaikki tiedämme, niin irtokarkeissa ei ole mitään hyvää. Irtokarkit on tehty sokerista sekä erilaisista maku- ja väriaineista. Näin yksinkertaistetusti. Onneksi irtsareillekin on aivan mainio luonnollinen vastine, joissa riittää näköä, makua ja makeutta. Kun seuraavan kerran vietät leffailtaa, niin asettelepa nokan eteen kuppi granaattiomenan karkinpunaisia, raikkaanmakeita ja mehukkaita siemeniä. Jääkaappikylmänä vieläkin parempia! Jouluisiakin ovat =)

Uusi aurinko

Published by

Resepti on jo tuttu juttu, satsi uusi. Tällä kertaa aurinkoista mangoa koristivat aiemmin kaavailemani kurkun sijaan pakasteesta kaivamani menneen kesän villit vadelmat. Minttukin oli tuoretta. Mango liiankin tuoretta; vähemmän mehua ja mössöä, mutta valitettavasti myös vähemmän auringon kultaa ja makeaa. Kaunista ennen kastikkeen kumoamista ja vadelmien vettymistä.    

Matka macaron maahan

Published by

Tästä se lähti, matka tuntemattomaan. Macaron -maahan. Haaste ja hyppy mukavuusalueen ulkopuolelle. Kyllä, leipominen, jos joku on epämukavaa. Sotkuista ja aikaa vievää puuhaa. Ja mikä ehkä ikävintä, niin lopputulos selviää vasta viime metreillä. Silloin, kun kunniallisen lopputuloksen aikaansaaminen on usein jo käytännössä mahdotonta. Silloin, kun voit vaan kädet suorana todeta, että tulipa tehtyä. Turhaan =D Miksi leipomista välttelevä paleoisti lähtee lauantai -illan kunniaksi täysin tuntemattomille poluille vääntämään ranskalaisia hienostoleivoksia, jotka eivät oman kokemuksen mukaan edes maistu muulta kuin sokerilta? Siksi, että ne näyttävät hyvältä. Jos sattuvat onnistumaan. Täydellisesti. Halusin olla hetken aikaa oman elämäni Master Chef ja tarttua haasteeseen näyttääkseni vain australialaisille kolleegoilleni, että poropeukalolta pesee. Siksi, että macaronit ovat gluteiinittomia. Tosin eivät todellakaan sokerittomia. Siksi, että kauniissa kääreessä ne toimivat aivan loistavasti pieninä, makeina jouluyllätyksinä. Don`t worry, guys! Ette tule ainakaan tänä jouluna saamaan piparinmakuisia macaroneja pikkupaketeissanne. Itse asiassa mantelimarenkeihin olen tyytyväinen. Jopa ylpeä itsestäni. Ovat paitsi kauniita katsoa, niin myös koostumukseltaan hyvin, HYVIN lähellä aitoa macaronia. Aika hyvin tyypiltä, joka yli 40 vuotisen elämänsä aikana on upottanut peukalonsa jauhoon kokonaisuudessaan ehkä kolmisen kertaa. …