Viimeisimmät artikkelit

Porkkanakeittoa korianterilla

Published by

Mitä sitä tekisi kun nälkä kutittelee vatsanpohjaa ja kaapista löytyy lähinnä pussi porkkanoita, pari sipulia ja puoli ruukkua korianteria? Markettiin ehdi, jaksa eikä viitsi matkata. Noh, sitä avaa tietysti googlen selaimeen ja kirjoittaa hakusanoiksi porkkana, korianteri ja resepti. Ja sieltähän se Hesarin sivuilta löytyi, helppo porkkana-korianterikeitto! Pakastimesta vielä kanalientä, lähikaupasta purkki smetanaa ja porkkanakeiton keittoon.

Paleokeittiöstä löytyy jo ehkä miljoona erilaista sosekeittoa. Nyt niitä on yksi hyvä vaihtoehto enemmän. Koska sosekeitot vaan ovat, paitsi äärettömän nopeita ja helppoja valmistaa, niin myös maukkaita ja täynnä kasviksia. Lisäksi kerralla keittelee kivasti useamman päivän pöperöt. Sosekeitto on… tehokas!

Tuolta Hesarin sivuilta tosiaan nappasin ohjeen ja ihan vähän vaan tuunasin. Lopputulemana oli oikein maistuva, supersamettinen ja korianterin ansioista hieman erilainen sosesoppa.

KORIANTERILLA MAUSTETTU PORKKANASOSEKEITTO

  • 1/2 kiloa porkkanoita
  • 1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 rkl CocoVin kookosöljyä
  • 1 tl jauhettua korianteria
  • 1/2 l kana- tai kasvislientä (Puljonki)
  • 2-3 rkl smetanaa
  • kourallinen tuoretta korianteria
  • laakerinlehti
  • mausteeksi hieman valkopippuria, suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • koristeluun ja kyytipojaksi notkistettua smetanaa ja tuoretta korianteria
  1. Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Mitä pienemmät porkkanat, sitä nopeammin keitto valmistuu.
  2. Kuullota porkkanoita ja sipuleita kookosöljyssä isohkossa kattilassa noin viitisen minuuttia. Lisää heti alkuvaiheessa mukaan myös jauhettu korianteri.
  3. Lisää kattilaan liemi sekä laakerinlehti. Anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Poista laakerinlehti.
  4. Kaada keitto tehosekoittimeen ja surauta sileäksi. Lisää smetana, ripaus valkopippuria sekä tarpeen mukaan suolaa. Surauta sekaisin.
  5. Pilko joukkoon tuore korianteri ja sekoita tehosekoittimella pikaisesti. Tarkista myös suola ja lisää tarvittaessa nestettä.
  6. Kaada valmis sosekeitto takaisin kattilaan ja mausta vielä rouhitulla mustapippurilla.
  7. Tarjoile sellaisenaan tai smetanasilmän ja korianterilehtien kera.

Jos haluat täyspaleoversion keitosta, niin vaihda smetana kookosmaitoon tai -kermaan. Tai jätä ”kermat” kokonaan pois. Toimii vallan mainiosti myös sellaisenaan.

Ripeitä arkiruokailuja Sinullekin!

 

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Tötteröä Food Labissa

Published by

Paleokeittiössä piti tänään tarjoilla porkkanakeittoa, mutta porkkanakeiton sijaan tarjolla onkin Tötteröä! Ihan vaan syystä, että sain eilen kunnian olla ensimmäisten joukossa maistelemassa Food Labin ”testiravintolan” viidennen konseptin tuotoksia. Nimensä mukaan tällä kertaa pääosassa ovat tötteröt eli aika hauskat ja erikoisetkin jäätelöt.

Jäätelöbaari Tötterö on avannut tänään ovensa suurelle yleisölle, joten tervemenoa vaan Helsingin Citykäytävään Tötterölle maistamaan Caminiton artesaanijäätelöitä! Mukana myös muutamat luomuvaihtoehdot! Pienempiä Tötteröbaareja avataan toukokuun lopussa muutamissa kauppakeskuksissa Coffee House -kahviloiden yhteyteen, joten jos hiukan oottelee, niin ei tarvitse ihan Ytimeen saakka vaivautua.

 

Makuja tosiaan oli tarjolla jos jonkinlaisia ja niihin vielä tuhat toppinkia, kastiketta ja vaahtoa päälle. Ja jos jotain ei löytynyt, niin sitä taiottiin muutamassa minuutissa nestemäisen typen avulla. Tötterö toimii myös jäätelömakujen testilaboratoriona, joten jos mielessäsi on jokin jäätelö, jota olet aina halunnut maistaa, niin pistäpä viestiä vaikka Food Labin facebook -sivulle.

Jos nyt jotain maullisesti paleoon viittaavia vaihtoehtoja eilen tarjolla olleesta valikoimasta pitäisi nostaa, niin sellaisia ovat varmaankin pekoni- ja parsajäätelöt. Parsajäätelö tosiaankin maistui aivan parsalle! Pekonijäätelöstä en päässyt yhtä hyvin kärryille, koska kun ehdin siihen saakka, niin olivat makunystyrät jo aivan… tötteröllä, hah hah! Tarjolla oli myöskin luomumansikkaa ja -suklaata, jotka luonnollisuutta arvostaville ovat aina niitä parempia vaihtoehtoja. Varsinaista paleojätskiä ei ollut tarjolla. Vielä! Mut jos olemme aktiivisia ehdotusten kanssa, niin ehkäpä sellainenkin vaihtoehto vielä saadaan testiin. Minä ainakin aion yrittää!

Tarjolla on paitsi paljon eri makuja, niin myös vaihtoehtoja nauttia jäätelöä. Jätskiä voi syödä tötteröstä tai tarjottimelta. Tai vaikkapa keksiburgerin tai hodarin muodossa.

Yllä emännän ensimmäinen maistelutarjotin, jota vähän tuunattiin pikkutötteröllä kuvausta varten ;). Tarjottimella oli ainakin parsa-, terva-, pekoni-, chili-suklaa- ja luomusuklaajääteöä sekä tyrni-ananassorbettia ja mangovaahtoa. Toppinkina salmiakkirakeita. Toisen annoksen koostin perinteisemmistä jätskimauista, luomuvaniljasta, toffee- sekä valkosuklaajäätelöistä. Lisäksi maistoin testieristä ainakin lusikallisen matcha-inkivääri- sekä savuvaniljajäätelöitä. Matcha-inkivääri ei oikein napannut, vaikka molempia käytän lähes viikoittain. Mutta savuvanilja, ooooooh! Se oli mielestäni koko kattauksen ehdoton tähti! Suosittelen maistamaan, jos sitä tarjolla on. Ja paleopää kermajäätelöä kestää ;)

Yllä Beach house kitchenin näkemys kesän 2015 hittitötteröstä! Mukana savuvaniljaa, matcha-inkivääriä, chili-suklaata, luomumansikkaa ja tyrni-ananassorbettia asiaan kuuluvin lisukkein.

This is where the magic happens! Eli nestetypen avulla jäätelömestarimme Anne-Maria loihti toivomusten mukaan uusia makuyhdistelmiä. Onhan se aina jännää kun ruoasta nousee ”savua”, joten siellä olimme kamerat ojossa tallentamassa taikaa. Ois varmaan kätevä kotonakin ;)

Maistelun lomassa käytiin vilkasta ajatustenvaihtoa ja heitettiin kilpaa ilmoille uusia ideoita, joita emäntämme ja jätskimestarimme Anne-Maria kirjasi ylös tulevia testejä varten. Beach house kitchenin Heli taitaa kuvassa nauttia juurikin tuota luomaansa, kesän 2015 hittitötteröä ;)

Jätskibaarista saa kyytipojaksi myös pienpaahtimoiden kahvia. Kuvassa Kaffecentralenin Piriste- ja Kenya -kahvit, joita myöskin tuli maisteltua molempia. Kahveeta ei eilen keiteltykään ihan perinteisellä MoccaMasterilla vaan tällaisella hieman hitaammalla systeemillä, joka säilyttää kahvin aromit.

Sellainen, vähän erikoisempi ilta oli eilen. Tänään palataan taas takaisin porkkanakeiton pariin ja koitetaan saada reseptiä loppuviikosta vielä blogiinkin. Kaikki varmasti odottavat sitä innoissaan, hah hah!

Aurinkoisia aikoja, kesän odotusta ja yllätyksellisiä jätskihetkiä Sinullekin!

 

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Keväinen parsa-fenkolisosekeitto – Raikas ja gluteeniton (V opt.)

Published by

Parsa, my friend! Kevään kunniaksi jumituin taivaalliseen tankoparsaan. Kuten tapanani on. Jumittua ja syödä sitä yhtä ja samaa kyllästykseen saakka. Mutta sitä kai se on, kovasti trendikäs sesonkisyöminen – yhtä ja samaa niin kauan kun satoa riittää! En lupaa, että tämä on kevään viimeinen parsaohje. Mutta lupaan, että tämä on kevään viimeinen parsakeitto-ohje! Vapun munkki- ja simakarkeloiden jälkeen onkin ihan hyvä vähän keventää, palata paleolle ja pistää vihreää tankkiin ;)

Fenkolia, ruohosipulia, pinaattia ja parsaa – näistä on tämä helppo keitto kasaan keitelty! Lisukkeena tällä kertaa pannulla paahdettua siemensekoitusta sekä kevyesti freesattuja parsanuppuja. Viimeistelyyn vielä vähän laadukasta oliiviöljyä ja mustapippurirouhetta. Näyttää melkein ravintola-annokselta, mutta on ihan tavallista, nopeaa ja helppoa arkiruokaa, jota kelpaa lämmitellä lounaaksi pitkin viikkoa.

SOSEUTETTU PARSA-FENKOLIKEITTO

  • puntti tankoparsaa
  • pienehkö fenkoli
  • pari kourallista babypinaattia
  • puolikas ruukku ruohosipulia
  • 1/2 l kana- tai kasvislientä (Puljonki)
  • kuullottamiseen kookosöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • ~2 rkl sitruunamehua
  • (1/2 – 1 dl kookosmaitoa tai -kermaa, jos haluat kermaisempaa keittoa)
  • mausteeksi suolaa ja rouhittua mustapippuria
  • päälle paahdettua ja kevyesti suolattua siemensekoitusta, freetattuja parsanuppuja, oliiviöljyä ja mustapippurirouhetta
  1. Pese parsa ja muut kasvikset. Leikkaa parsa paloiksi ja siivuta fenkoli (poista molemmista ensin kova tyviosa). Kuori ja paloittele valkosipulinkynnet. Valitse parhaat parsanuput päällisiksi.
  2. Kuullota ensin valikoidut parsanuput pikaisesti kookosöljyssä isohkossa kattilassa. Poista nuput, lisää kookosöljyä, siivutettu fenkoli sekä valkosipuli. Kuullota, kunnes fenkoli alkaa pehmenemään ja muuttuu läpikuultavaksi.
  3. Lisää joukkoon parsapalat. Kuullota muutamia minuutteja.
  4. Lisää liemi, pinaatti ja karkeasti pilkottu ruohosipuli. Anna kiehua miedolla lämmöllä, kunnes parsa tuntuu pehmeältä.
  5. Paahda sillä välin siemensekoitusta kuivalla pannulla, kunnes siementen väri syvenee ja niistä alkaa irtoamaan öljyä. Anna jäähtyä hieman, lisää hippunen suolaa ja sekoita joukkoon aiemmin freesatut parsanuput.
  6. Kaada valmiiksi kiehunut keitto tehosekoittimeen ja surauta soseksi.
  7. Lisää sitruunamehua sekä suolaa ja kookosmaitoa tai lientä tarvittaessa. Surauta sekaisin ja kaada takaisin kattilaan. Mausta mustapippurirouheella ja kiehauta.
  8. Tarjoa keitto parsanuppu-siemensekoituksen kera. Koristele oliiviöljyllä ja ripauksella mustapippurirouhetta.

Parhaita parsaviikkoja Sinullekin!

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Avokadonugetit ja makumajoneesit

Published by

Parhainta Vappupäivän aamua! Kai vielä voi toivottaa myös ”Hauskaa vappua!” kun ei emäntä eilen ehtinyt? Vaikka piti. Mutta kun aina ei ehdi kaikkea, mitä pitäisi ehtiä, hah hah!

P

Avokadonugetit! Whaaaaat?! Kyllä vaan, avokadosta on moneksi ja se taipuu oikein mainiosti myös nugeteiksi tai ranskalaisiksi, kuten tuolla ison meren tuolla puolen pruukataan sanoa. Näitä ”ranskalaisia” on nyt viime aikoina vilistänyt sen verran tiuhaan tahtiin ulkomaisissa blogeissa ja muilla ruokasivustoilla, että pakkohan sitä oli lähteä ihan ite testaamaan, jotta mitä näistä syntyy vai syntyykö mitään.

No syntyihän näistä, kahdenlaisia nugetteja ja parit maustetut majoneesit kyytipojiksi. Oli vähän niin kuin vappu mielessä näitä väsätessä, mutta vappu melkein meni jo! Onneksi avokadonugetti ei ole uusi tippaleipä eli kelpaavat hyvin paleopöytään niin arkena kuin juhlapäivänäkin. Lisukkeeksi tai ehkä kuitenkin parhaiten ihan sellaisenaan naposteltavaksi. Ja näillä lähtee isompikin nälkä, eikä pikkunälkäkään ole ihan heti vatsassa heilumassa!

Päätin siis samalla uunin lämmityksellä työstää kahta eri sorttia avokadonugetteja. Toiset leivitin kookoshiutaleilla, toiset mantelijauholla. Kumpi parempi? Maultaan kummatkin yhtä hyviä. Maun puolesta pääraaka-aine, avokado, on suuremmassa roolissa kuin leivitykset. Tosin kookoshiutaleiset paistuivat nopeammin kauniin kullanruskeiksi.

AVOKADONUGETIT

  • 2 kiinteää avokadoa
  • ~3 dl kookoshiutaleita tai mantelijauhoa (tai 1 1/2 dl molempia erikseen, jos haluat valmistaa molempia yhdellä kertaa)
  • 1 dl CocoVin kookosjauhoa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sipulijauhetta
  • 1-2 tl valkosipulijauhetta
  • 1 tl paprikajauhetta
  • rouhittua mustapippuria
  • 1-2 kananmunaa ja 1-2 rkl vettä
  1. Laita uuni lämpiämään 200-220 asteeseen. Päällystä uuniritilä foliolla.
  2. Halkaise avokadot, poista kivet, viipaloi avokadot kuoreen ja irrota palat varovasti lusikalla.
  3. Sekoita kananmuna(t) ja vesi haarukalla niin, että kananmunien rakenne rikkoontuu. Käytä esim. syvää lautasta, jossa avokadoviipaleiden uittaminen onnistuu helposti.
  4. Sekoita kaikki mausteet keskenään.
  5. Mittaa kookosjauho yhdelle lautaselle, kookoshiutaleet ja mantelijauhot omilleen (jos käytät leivitykseen molempia).
  6. Lisää puolet mausteseoksesta kookosjauhoihin ja loput kookoshiutaleiden ja/tai mantelijauhon joukkoon. Sekoita hyvin.
  7. Kokoa linjasto leivitystä varten. Ensimmäiseen astiaan kookosjauho, toiseen kananmunamassa ja seuraavaksi kookoshiutaleet ja/tai mantelijauho.
  8. Pyörittele avokadoviipaleet ensin kookosjauhossa, sitten kananmunassa ja lopuksi kookoshiutaleissa ja/tai mantelijauhossa. Aseta foliolla päällystetylle uuniritilälle.
  9. Paista keskitasolla kunnes nugetit saavat väriä pintaan. Käännä nugetit ympäri ja jatka kypsennystä, kunnes myös toinen puoli on kullanruskea. Oiskohan tähän mennyt aikaa kaikkiaan ~20-25 min…
  10. Anna jäähtyä hieman ja nauti lämpiminä kera majoneesidipin.

Avokadonugetit kannattaa tosiaan syödä aika pikaseen valmistuksen jälkeen, sillä rapea kuorrutus pehmenee pidempään seistessä.

Mun mielestä avokadonugetit vaativat ehdottomasti jotain sopivaa dippiä. Sellaisenaan ovat jotenkin vähän valjuja. Kaveriksi kiepautin nopeasti valmismajoneesista parit maustetut dipit.

LIMELLÄ JA KORIANTERILLA MAUSTETTU MAJONEESI

  • ~2 rkl luomumajoneesia
  • ~1/2 limen mehun
  • pieni kourallinen tuoretta korianteria silputtuna
  • hieman valkosipulijauhetta

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua vähintään puoli tuntia. Mielellään hieman pidempäänkin. Parasta seuraavana päivänä.

SRIRACHAMAJONEESI

  • ~2 rkl luomumajoneesia
  • maun mukaan valmista tai itse tehtyä srirachakastiketta
  • ~1 tl limen mehua
  • mustapippurirouhetta
  • (savupaprikajauhetta)

Valmistus, kuten edellä. Ja ei kun syömään!

Mainiota vappuvapaiden jatkoa Sinulle!

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Paleokeittiön vappusima – Terveellisempi simavaihtoehto (G, V opt.)

Published by

Vappua juhlitaan jo ensi viikolla, joten pistetäänpä näin pikapostauksen muodossa mainion vappusiman ohjetta kehiin! Tämän perään onkin kyselty, kun siitä menin facebookissa ennen aikoja hihkaisemaan, hah hah! Toivottavasti ohje ei ole odottajille kovin suuri pettymys. Mainostin paleosimaa, mutta oikeasti kyseessä on vain uusi nimitys ikivanhalle jutulle. Lienee kuitenkin perinteistä simaa terveellisempi vaihtoehto sellaista kaipaaville.

Kyseessä on siis kaikessa yksinkertaisuudessa sitruunalla ja rusinoilla maustettu, kookossokerilla käytetty vesikefiiri, jota olen nyt litkinyt reilun kuukauden päivät lähes päivittäin.

Paleokeittiössä on aiemminkin valmistettu kefiiriä lähinnä kookosmaitoon nk. kefiiristarterin avulla. Nyt sain Herkkusuun lautasella -blogin emännältä ihan oikeita, eläviä kefiirinsiemeniä. Kiitokset vielä sinne! =) Kutsun niitä ”tyypeiksi”, joille juotan vettä ja joita ruokin sokerilla, hah hah! Yritän pitää ”tyypeistä” hyvää huolta, jotta ne jaksavat valmistaa tätä virkistävää, vatsaystävällistä juomaa. Hengissä ovat edelleen! Tyypit! Jos kefiirinsiemeniä ei kotoa löydy, eikä kavereilla ole alkua lahjoittaa, niin näitä voi tilata myös netistä.

Mistä sain päähäni, että vanha vesikefiiri on uusi paleosima? Ihan vaan siitä, kun ensimmäistä kertaa vesikefiiriä maistaessa olin aivan varma, että lasissa oli simaa. Kookossokerista valmistettu, rusinoilla ja sitruunalla maustettu vesikefiiri nimittäin muistuttaa yllättävän paljon simaa. On kuplat ja kaikki! Välillä lasissa on vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän kuplaa. Ja välillä kuivempaa ja toisinaan hieman makeampaa juomaa riippuen siitä, kauanko tyypit ovat saaneet sokerilla herkutella. Yleensä anna kefiirin käydä puolestatoista kahteen ja puoleen vuorokauteen.

Herkkusuun lautasella -blogissa on selitetty yksityiskohtaisesti vesikefiirin hoito ja valmistus, joten käy kurkkaamassa tarkemmat ohjeet sieltä. ”Perussiman” olen valmistanut sokeriseoksesta, jossa on puolet kookossokeria ja puolet tummaa demerara -ruokosokeria. Vappusiman valmistukseen olen käyttänyt enemmän aromikkaampaa kookossokeria, yleensä suhteessa 3:1. Pelkästä kookossokerista tulee maukasta simaa, mutta tyypit syövät mielellään myös vähän ruokosokeria. Pelkään näännyttäväni ne kuoliaaksi, jos tarjoan jatkuvasti pelkkää kookossokeria.

PALEOKEITTIÖN VAPPUSIMA

Ensimmäinen vaihe

  • 1 litra huoneenlämpöistä, puhdasta vettä (tykkäävät eniten mökiltä kannetusta lähdevedestä)
  • 1/2 – 1 dl kefiirinsiemeniä
  • 1/2 dl CocoVin kookossokeria tai 3 rkl kookossokeria ja 1 rkl ruokosokeria

Lisää kaikki ainekset puhtaaseen lasiastiaan. Peitä harsolla ja anna käydä 1-3 vrk:tta 20-30 asteen lämmössä, pimeässä. Mitä kauemmin juoma käy, sitä vähemmän siinä on sokeria ja sitä kuivempaa se on.

Toinen vaihe

  • sopivasti luomurusinoita
  • sopivasti kuorittua ja viipaloitua (luomu)sitruunaa

Laita rusinat ja sitruunaviipaleet pulloon. Siivilöi käytetystä vesikefiiristä kefiirinsiemenet pois. Kaada juoma pulloon, sulje korkilla ja anna maustua huoneenlämmössä noin vuorokauden verran. Siirrä tämän jälkeen jääkaappiin ja nauti kylmänä. Valmis juoma säilyy jääkaapissa muutamia viikkoja.

Vesikefiiriä voi maustaa mielen mukaan esim. kuivahedelmillä, inkiväärillä tai erilaisilla mehuilla. Nyt jääkaapissa tönöttää purkki kookosvettä, josta olisi tarkoitus taikoa kookoskefiiriä tässä lähiaikoina.

Onko vesikefiiri sulle tuttu? Millaisia vinkkejä antaisin esim. maustamiseen?

 
 
Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Paahteinen parsakeitto sitruunalla & tillillä (G, V opt.)

Published by

Kevät! Ja parsa. Ihan parasta! Kuten myös leskenlehdet, sini- ja valkovuokkomättäät sekä puissa pullottavat lehtisilmut. Vuosi toisensa jälkeen jaksan innostua näistä ilmiöistä yhä vaan uudelleen ja uudelleen. Hassu juttu. Ja veikkaan, etten ole innostukseni kanssa yksin. Kevään ensimmäiset auringon lämmittävät päivät ja pam!, instagram pamahtaa täyteen sinivuokoista! Myönnän avoimesti kuuluvani joukkoon, hah hah!

Ja sitten nämä parsat nuppuineen. En tiedä, kumpi niissä viehättää enemmän, näkö vai maku? Ehkä kumpikin? Mutta se on varmaa, että keväältä ne näyttävät! Ja maistuvat ;)

Siinä missä piti juosta kamera kädessä sinivuokkojen perässä, niin piti myös saada parsaa lautaselle. Kotimaisia en tänäkään vuonna malttanut odottaa vaan niillä mentiin, mitä marketti ylihintaan tarjosi.

Parsoja kerkiää vielä keittelemään ja grillaamaan, joten päätin aloittaa kermaisesta keitosta. Koska parsakeiton olen jotenkin onnistunut vuosien varrella missaamaan. Ja koska halusin lyödä pöytään yhdellä kokkauksella kolmen päivän ruoat. Vaikka tankojen paistamisesta ei taida mennä yhtään sen kauemmin kuin keiton lämmittämisessä, hah hah! No mutta, tulipa kokeiltua ja hyväksi maisteltua =)

SITRUUNALLA JA TILLILLÄ RAIKASTETTU PAAHTEINEN PARSASOSEKEITTO

3 annosta

  • 2 punttia tankoparsaa
  • 1 pieni sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1/2 l kana- tai kasvislientä
  • ~1 dl kookosmaitoa tai -kermaa
  • paahtamiseen oliiviöljyä ja suolaa
  • maustamiseen 2 rkl sitruunamehua (puolikas sitruuna), pieni kourallinen tuoretta tilliä, mustapippurirouhetta ja suolaa tarpeen mukaan
  • lisäksi rapeaksi paistettua pekonia, pancettaa, prosciuttoa tai siemensekoitusta
  • koristeeksi sitruunankuorisuikaleita ja tuoretta tilliä
  1. Huuhtele parsat ja leikkaa pois tyven puumainen osa (~2-3 cm).
  2. Levitä parsat pellille. Ripottele päälle avokätisesti suolaa ja lorottele reilusti öljyä. Paahda 200 asteisessa uunissa ~20 min.
  3. Kuori ja viipaloi sillä aikaa sipuli ohuehkoiksi renkaiksi. Puolita valkosipulinkynsi. Lisää sipulit parsojen päälle pellille puolivälissä paahtamista. Pyörittele samalla hieman parsoja öljyisellä pellillä. Lorauta sipulien päälle lisää öljyä ja jatka paahtamista loput kymmenisen minuuttia, kunnes myös paksummat tangot ovat haarukalla kokeiltaessa pehmeitä.
  4. Lämmitä liemi kattilassa parsojen paahtuessa loppuun.
  5. Siirrä kypsät parsat ja kuullottuneet sipulit tehosekoittimeen. Pilko tarvittaessa ja säästä muutamia kauniita nuppuja keiton koristeeksi. Lisää reilu puolet liemestä ja surauta sileäksi.
  6. Lisää kookosmaito, sitruunamehu sekä loput liemestä, ja surauta taas sekaisin.
  7. Siirrä sileä ja kermainen keitto kattilaan, kiehauta ja lisää pieneksi silputtu tilli sekä rouhittua mustapippuria.
  8. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja/tai sitruunamehua.
  9. Tarjoile esim. pannulla rapeaksi paahdetun pekonin tai siemensekoituksen kera.

Hyvä ja helppo sosesoppa! Keväinen? Joo… ja ei.

Pidän paahdettujen kasvisten ”syvästä” mausta sosekeitoissa, mutta tulikohan tästä sittenkin talvi mieleen? Toisaalta koleita kevätilmoja on vielä piisannut, joten ehkä pieni talveen viittaava paahteisuus ei ollut yhtään pahasta ;)

Pari sanaa vielä tosta aivan ihastuttavasta kupista. Koska sitä tullaan Paleokeittiössä varmasti näkemään paljon!

Voitin kupin ja monta muuta ihanaa Rosendahlin astiaa Pientalo ja piha -lehden reseptikilpailussa, mm. myös tuon elegantin, keittoon upotetun jälkiruokalusikan. Alkuun ajattelin, että mitä ihmettä mä tällaisella kastikekipolla oikein teen, mutta siitä tulikin mun ehdoton suosikki, josta on jo kauhottu paitsi keittoa, niin myös pirtelöitä. Kuppi on kevyttä melamiinia ja superhelppo puhdistaa. Lisäksi siihen kuuluu kansi, jolla voi helposti peittää syömättä jääneet sopat ja tuikata jääkaappiin seuraavaa sessiota varten. I`m in loooooove!

Aurinkoisia kevätilmoja ja parsantäyteisiä viikkoja Sinulle!

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Vapun helpot kevätkääryleet & kuohuvaa – Piknikillekin (G)

Published by

Mitäs vappuna? No mitä, jos pistettäisiin pikkasen pinkkiä lasiin ja pientä paleopurtavaa pöytään tai piknikille?!

Vappuun on vielä hyvästi aikaa, mutta aikainen lintu madon nappaa ja tilaa myös edullisesti laadukkaat vappuviinit lasiin. Postaus sisältää alekoodin, joten jos ei jaksa kaikkea katsoa, niin kannattaa ainakin selata loppuun saakka ja hyödyntää hyvä tarjous ;)

Olemme nyt pienellä ruokabloggaajien porukalla harrastaneet näitä kuukausittaisia ruokahaasteita. Kuluvan kuukauden haasteessa halusimme hyödyntää vapun bileet! Saimme kukin haasteeseen osallistuja maisteltavaksi Vino Nostrumin toimittaman pullollisen eri (kuohu)viiniä, ja haasteena oli kehittää kuplajuoman kaveriksi sopivaa vappupurtavaa. Eri kuohupullot arvottiin haasteeseen osallistujien kesken. Minä esitin ennakkoon toiveen rosèsta ja kas, ”arpa”onni suosi kalastelijaa, hah hah! ;)

Vähän vapusta ja viineistä. Vappu tarkoittaa mulle äipän simaa ja munkkeja. Se on yksi niistä juhlapäivistä, jolloin viskaan paleota vesilinnulla ja nautin muiden mukana perinteisistä vappuherkuista. Ruokaan en ole oikein koskaan vappuna panostanut, joten olikin ihan mielenkiintoinen haaste miettiä kuoharin kaveriksi jotain juhlaan sopivaa syötävää.

Ehkä se haasteellisin osuus oli kuitenkin keksiä mulle valikoituneen kuplajuoman, Il Mosnelin Franciacorta Brut Rosèhen passaavaa purtavaa. Jonkin verran olen viinejä elämän varrella maistellut ja pidän kuivahkoista viineistä, erityisesti pinkistä kuplajuomasta. Mutta aikuisten oikeesti en tiedä viineistä yhtään mitään. Tiedän kyllä, mikä sopii mun suuhun. Pinkki sopii, koska se näyttää kivalta ja tytöt tykkää pinkistä ;)

Näistä asetelmista lähdin vappupurtavaa miettimään. Onneksi sain vähän apuja ihan oikeilta viiniasiantuntijoilta, joiden mukaan Franciacorta Rosè istuu parhaiten samaan pöytään kasvisruokien, falafelien, kalakeittojen (erityisesti tomaattia sisältävien sellaisten) ja kevyiden lihojen kanssa.

Kuten moni jo tietääkin, niin pidän myös yksinkertaisista ja helpoista ruoista. Vappuksi halusin tarjota myös jotain sellaista, jota voi tarvittaessa valmistella etukäteen ja ottaa mukaan vaikka vappupiknikille. Ja mitä paleompaa, niin sen parempaa! Vappunakin. Näistä lähtökohdista syntyivät paleo spring rollsit parilla eri teemalla.

KEVÄISET KALKKUNARULLAT

  • kalkkunaleikettä (valitsin savukalkkunaa)
  • isoja ja sopivan taipuisia salaatinlehtiä (esim. keräsalaatti tai romaine)
  • porkkanaa
  • varsiselleriä
  • kurkkua
  • vihreää omenaa
  • vuohengoudaa tai muuta mietoa juustoa
  • sinapilla maustettua majoneesia

Pese, kuori ja suikaloi kasvikset sekä juusto. Asettele tarjoilulautaselle, pakkaa kippoihin tai rullaa valmiiksi kalkkunaleikkeen sisään. Mausta sinappimajoneesilla ja tuoreilla yrteillä.

Käytin tällä(kin) kertaa valmista luomumajoneesia, johon sekoitin noin 1 tl:n dijonsinappia kolmea ruokalusikallista majoneesia kohti.

BLT SPRING ROLLS

Toisen kevätrullan innoittajana toimi klassinen BLT eli pekonia, salaattia ja tomaattia sisältävä voileipä, jota täydensin vielä avokadolla.

  • pancetta -pekonia
  • salaatinlehtiä
  • punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja
  • sinapilla maustettua majoneesia
  • basilikaa (thaibasilikakin toimii ;))
  • rouhittua mustapippuria

Paista pancetta tai pekoni kuumalla pannulla rapeaksi. Kuutioi kirsikkatomaatit erilliseen astiaan ja viipaloi avokado valmiiksi. Tarjoile ainekset erillisinä tai kokoa pekoni, tomaatti, avokado, basilika ja majoneesi valmiiksi salaatinlehtiin käärittyinä rullina.

Sellaista sormisyötävää! Hyvää ja helppoa! Ja ihan mukavaa puuhasteltavaa piknikille, jos rullat jättää vappuvieraiden värkättäviksi.

Rullat pysyivät ihan hyvin koossa ilman hammastikkujakin, mutta halusin vielä jotain pientä kivaa extraa, joten kiinnitin rullat cocktailtikuilla, joihin olin vielä kasannut halkaistuja kirsikkatomaatteja, vuohengoudaa ja thaibasilikanlehtiä.

Mut onks alkoholi paleoo?! Vastaus löytyy hyvin yksinkertaisesti miettimällä, että ravitseeko vai rasittaako alkoholi elimistöä. Monelle on varmasti tuttu riehakkaan illan jälkeinen lievempi tai vähän vakavampi kehon myrkytystila, jota kansan keskuudessa krapulaksikin kutsutaan. Eli let`s keep it real, eikä valehdella sen enempää itselle kuin muillekaan. Ehkä luolamiehet söivät satunnaisesti jonkun käyneen rypäleen, mutta eihän alkoholi millään muotoa tiukkaan paleoon mahdu.

Mutta let`s keep it real myös nykyihmisen näkökulmasta. Jos mitään terveydellisiä esteitä ei ole ja haluaa nyt kutakuinkin pysyä paleolla, niin en näe oikein syytä viettää loppuelämää pelkän paleon vuoksi kuivin suin. Satunnainen drinksu ei ole sen isompi rikos kuin harvoin nautittu pullan palanenkaan. Kunhan kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan. Eli kuinka usein juo, paljonko juo ja mitä juo. Jokainen vetäkööt omat linjauksensa, mutta minä pidän alkoholia ensisijaisesti juhla- ja seurajuomana. Tavoitteena ei ole humalahakuinen juominen vaan yksi lasillinen riittää. No okei, korkeintaan kaksi ;)

Mitä laatuun tulee, niin paleolle parhaiten passaavat kuivat viinit ja siiderit. Punaviini omaa haittavaikutusten lisäksi myös terveysvaikutuksia, joten sen nostaisin ehkä ykköseksi. Luomu ja mahdollisimman alkuperäinen valmistustapa ovat aina plussaa. Jos jotain vinkkua tiukempaa tekee mieli, niin tequila lienee silloin se paleoin vaihtoehto.

Loppuun vielä muutama sana kuvien kuohuviinistä ja viinin toimittajasta.

Jos mun pitäisi Il Mosnelin Franciacorta Brut Rosèta kuvata yhdellä sanalla, niin se sana olisi luonteikas. Ei siis mitään litkua, vaan rehtiä ja täyttä tavaraa ensimmäisestä pisarasta viimeiseen saakka! Huomionarvoista oli myös se, että vaikka säilytin jämiä jääkaapissa vuorokauden verran löyhästi suljetussa pullossa, niin seuraavana päivänä kuplajuoma ei ollut väljähtänyttä, vaan kupli samaan malliin kuin vasta avattu pullo. Jos vappuaaton bileistä jotain jää, niin sekä kuohari, että kevätrullat toimivat vallan mainiosti myös vappupäivän jatkoilla.

Näitä ekologisia, asiantuntijan tarkasti valikoimia, laadukkaita artesaaniviinejä ilman ylimääräisiä välikäsiä suoraan eurooppalaisilta pienviinitiloilta kotiovelle saakka toimittaa siis yritys nimeltä Vino Nostrum. Artesaaniviinit ovat luonnollisin menetelmin käsintehtyjä ja niitä tuotetaan usein vain hyvin rajoitettu määrä (joitakin vain alle 1000 pulloa vuodessa). Tilaus tapahtuu netin kautta ja pullot saapuvat perille noin viikossa. Verot ja muut mahdolliset viranomaishässäkät on hoidettu valmiiksi eli tilaaminen on paitsi helppoa, niin myös täysin laillista. Eli jos haluat vappuun tai muihin kevään juhliin jotain hieman spesiaalia, jota Suomesta harvemmin saa, niin kannattaa hyödyntää Vino Nostrumin Paleokeittiön lukijoille tarjoama 20 %:n alennuskoodi.

”paleo20off”

Koodilla paleo20off saat siis kaikki Vino Nostrumin kautta tilatut viinit aika huikealla 20 %:n alennuksella. Koodi on voimassa 30.4. saakka, mutta jos haluat viinit varmasti jo vapuksi pöytään, niin pistä tilaus menemään viimeistään tiistaina 21.4. Ja ei, tilauksista ei kilise euroja emännän taskuun. Joku siitä kuitenkin on huolissaan ;)

Käy myös tsekkaamassa muiden huhtikuun ruokahaasteeseen osallistuneiden ruokabloggareiden vappuviinit ja niihin sopivat syötävät! Meidän pieni paikallinen ruokabloggareiden piiri onkin saanut hieman vahvistusta ja ulkopaikkakuntalaista näkemystä Herkkusuun lautaselta =)

Vauhdikasta viikkoa ja vapun odotusta Sinulle!

Kuohuviinipullo saatu Vino Nostrumilta.

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Keväisen raikas smoothie bowl: Mango-lime-minttu

Published by

Lots of going on! Ruokaa ei ole kerinnyt laittamaan, mutta onneksi on kananmunat, majoneesi ja pirtelökupit. Niillä elää yksi ihminen ihan hyvin, hah hah!

Viime viikkoina on kulhosta lusikoitu ja lasista imetty tätä mangon, limen ja mintun ympärille kasattua keväisen raikasta pirtelöä. Mun suosikki! Just nyt! Olen totaalisen ihastunut ja jämähtänyt tähän smoothie bowliin. Hyvää ja helppoa. Nopeasti. Ravinteitakin ihan kivasti. Joten mikäs tässä mangoa maistellessa! Jatketaan, kunnes mangopuun lehdet alkavat kasvaa korvista ja mintunversoa pukkaa päälaelta.

MINTUNRAIKAS MANGO-LIMEPIRTELÖ

1 annos

Pirtelöpohja

  • 150 g mangoa tuoreena tai pakasteena (vaikka tuore maistuu paremmalta, niin kiireessä pakastepalat ovat aivan loistava vaihtoehto!)
  • puolikas kuorittu lime
  • pieni kourallinen vahvaa minttua
  • 1/2 dl kookosmaitoa
  • 1-2 dl vettä
  • hippunen himalajansuolaa tasapainottamaan ja terävöittämään makua

Täydennystä tarpeen mukaan…

  • proteiinia heraproteiinijauheesta
  • vihreää kourallisesta luomupinaattia
  • 2-3 rkl chiasiemeniä lusikoitavaa pirtelöä jämäköittämään
  • mausteeksi ja/tai terveydeksi kurkumaa tai matcha -jauhetta

Smoothie bowliin päällisiksi vielä…

  • kuorittua ja viipaloitua kiiviä
  • kookoslastuja
  • mintunlehtiä
  • unikonsiemeniä, joihin olen ihastunut lähinnä niiden upean värin vuoksi (chiasiemenetkin käy)
  • karpalomarjajauhetta
  • sitruunan- ja limenkuorta raasteena tai suikaleina

Pirtelöpurkkiin koristeeksi riittää mintunlehdykät sekä unikonsiemenet. Ja pilli!

Suosittelen kokeilemaan sitruunan- ja tai limenkuorta mausteena. Antaa kivan lisän. Jotain sellaista makuhermoja kutkuttavaa ja kiusaavaa pientä kivaa ;)

Keväisen kevyitä ja raikkaita pirtelöhetkiä myös Sinulle!

 

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Seed and Bean -luomusuklaat, osa 2 + ARVONTA

Published by

Jatketaan käsintehtyjen, reilun kaupan Seed and Bean -luomusuklaiden maistelua, mutta aloitetaan pienellä, iloisella ilmoitusasialla. Paleokeittiö täytti nimittäin tuossa jo viime kuun puolella kokonaiset neljä vuotta!

Näihin neljään vuoteen mahtuu aika huikea henkilökohtainen sekä blogin kehityskaari, mutta säästän teidät tällä kertaa nostalgisilta muisteloilta, ja kerron vain, että tämä synttäripostaus kannattaa lukea loppuun saakka. Sillä lopussa kiitos seisoo! Ja tällä kertaa kiitos seisoo ARVONNAN muodossa! Jos meidän kolmihenkinen maisteluryhmä sai suun täydeltä suklaata, niin nyt sinullakin on mahdollisuus voittaa mahan täydeltä magiaa =)

Ensimmäisessä osassa aloitimme Seed and Bean -suklaiden ”lempeämmistä”, alle 70% kaakaota sisältävistä suklaalevyistä. Seuraavaksi siirryimme ”tuhdimpien” suklaiden pariin. Joskin kaikki ei aina maistu siltä, miltä etiketin perusteella kuvittelisi maistuvan ;)

There’s no good reason for chocolate. What I’ve learned is that there are two types of people. Those with receptors in the brain open to the cocoa and the serotonin, get a small hit from that. Then there are the people who like it because of the sugar and fat hit. You’re born with it or you’re not. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

72 %:nen hamppuöljyllä ja kurpitsansiemenillä täydennetty suklaa maistui lempeämmältä kuin kukaan meistä osasi odottaa. En tiedä, johtuuko hamppuöljystä vai Dominikaanisessa tasavallassa tuotetusta kaakaosta. Kannattaa tosiaan huomata, että Seed and Bean -suklaissa on käytetty eri puolilla maailmaa kasvatettua kaakaota. En ole niin suuri suklaa- tai kaakaotuntija (vielä ;)), että kykenisin kertomaan aiheesta tarkemmin, mutta oletan, että eri valmistajien kaakaot maistuvat eriltä. Samoin kuin eri kahvilajikkeet. Toiset ovat helpompia ja toiset kitkerämpiä. Seed and Beanin kaakaot tulevat siis Dominikaanieista, Equadorista sekä Länsi-Afrikasta.

Noh, tämä kurpitsansiemen + hamppuöljy yhdistelmä oli yllättävän helppo. Maultaan. Siis syötävyydeltä. Kuivatut kurpitsansiemenet rouskuivat kivasti hampaissa, ja ne oli tietysti helppo tunnistaa suklaan seasta. Hamppuöljy olikin hankalampi. Hamppu sinänsä oli vanhemmilleni täysin uusi tuttavuus. ”Jollekin ruoholle tämä maistuu”, arvuutteli iskä, hahhhahhh! Itselleni maku on tuttu hamppuproteiinista ja hampunsiemenistä, vaikka hamppusuklaata maistoin vain pienen, supermakean palan Lähiruoka- ja luomumessuilla.

Sinänsä tämä oli hauska levy, että en alkuun kauheasti maulle lämmennyt, mutta mitä useamman palan päivien mittaa suuhuni pistin, niin sitä paremmalta se maistui. Mun mielestä tämäkin on hyvä vaihtoehto sellaiselle, joka aloittelee tummien suklaiden kanssa. Ei yhtä makea kuin vadelma, mutta lempeä.

72 %:nen minttusuklaa ja selvä peli! Kellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä tämä suklaa oli saanut kaverikseen, hah hah! Jo pelkkä tuoksu oli niin minttuinen, että jokainen tiesi, mitä tuleman pitää ennen kuin pala ehti edes suuhun saakka. Minttusuklaa on aina hyvä ja varma valinta! Sellainen turvallinen.

Suklaa oli nyt selkeästi tummaa, mutta mintun raikkaus taannee sen, että maistuu tottumattomammallekin. Näistä kolmesta kaakaoisemmasta vaihtoehdosta oli minttu kaikkien suosikkisuklaa =)

70 % savustettua, cornwallilaista merisuolaa sisältävä suklaa oli ehkä maullisesti kaikista haastavin. Itselleni suolainen suklaa oli toki jo tuttu, mutta vanhukset sitä pyörittelivät suussa tovin, jos toisenkin makua etsien. Suolaisen maun tunnistaa helpoiten, jos palaan sattuu joku sopivan suuri kide osumaan. Selkeimmin ehkä kutenkin vasta siinä vaiheessa kun suklaa on sulanut pienten suolakiteiden ympäriltä pois. Savuisuutta emme sinänsä suklaasta tai suolasta löytäneet. Ehkä sen olisi tunnistanut, jos olisi ollut savustamaton vaihtoehto selkeänä vertailukohtana.

Haasteellisuudella en tarkoita, että suolasuklaa olisi ollut pahaa. Mutta mun mielestä tämä vaihtoehto sopinee parhaiten jo tummasuklaaseen tottuneelle, sekä sellaiselle, joka hakee suklaasta jotain vähän enemmän. Sitä maullista haastavuutta. Kicksejä! Esimerkiksi itselleni oikein oiva vaihtoehto pieneen, arkiseen hemmotteluhetkeen =)

Loppuun vielä lyhyt yhteenveto meidän perheen suosikeista! Ja sen jälkeen te pääsette kertomaan facebookissa omanne! =)

Alle 70 %:sta mun ja äipän suosikki oli sitruuna-kardemumma. Isukki päätyi odotetusti kookos-vadelmaan, vaikka ei mikään kookoksen ystävä olekaan. Mutta kookostahan olikin tuosta levystä maullisesti vaikea löytää.

Yli 70 %:n osalta lopputulos oli yksimielinen. Kaikki valitsivat näistä kolmesta vaihtoehdosta suosikiksi tutun ja turvallisen mintun, hah hah!

Kaikkien seitsemän maistellun eri maun osalta iskän suosikiksi nousi… noh, se kookos-vadelma ;). Äipälle maistui parhaiten tumma minttu ja mulle sitruuna-kardemummaa, kiitos! Tosin aiemmin maistamani 72 %:nen chili-lime on kyllä aika kova vastus kardemummalle ;)

SYNTTÄRIARVONTA powered by Seed & Beans!

Kerro tämän artikkelin facebook -postauksessa, mikä on Suomessa saatavista Seed and Bean -suklaista sun suosikkisi! Siis se yksi yli muiden. Jos et ole vielä maistanut Seed and Bean -luomusuklaita, niin kerro vaihtoehtoisesti, mitä makua mieluiten haluaisit maistaa =)

Arvonta-aika alkaa NYT ja jatkuu viikonlopun yli aina maanantain loppuun saakka. Jos suklaa yhtään sytyttää, niin kannattaa käydä osallistumassa. Kaikkien kommenteissa suosikkimakunsa paljastaneiden kesken arvotaan nimittäin suklainen Seed and Bean -yllätyspaketti! Mums!

Loppuun vielä pitkä lista, josta valita. Eli listattuna kaikki toistaiseksi Suomen markkinoilla myynnissä olevat Seed and Bean -suklaalevyt tummimmasta vaaleimpaan.

  • Seed & Bean 72% Auringonkukansiemen & Hamppuöljy
  • Seed & Bean 72% Laventeli
  • Seed & Bean 72% Mandariini & Inkivääri
  • Seed & Bean 72% Minttu
  • Seed & Bean 72% Chili & Lime
  • Seed & Bean 70% Cornishin merisuola
  • Seed & Bean 66% Kookos & Vadelma
  • Seed & Bean 58% Espresso
  • Seed & Bean 58% Sitruuna & Kardemumma
  • Seed & Bean 58% Sisilian hasselpähkinä
  • Seed & Bean 58% Inkivääri
  • Seed & Bean 30% Valkosuklaa Sitruuna & Unikonsiemen
Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta. Kiitos Green Room =)

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!

Suklaatasting: Seed and Bean -luomusuklaat, osa 1

Published by

Tervetuloa Paleokeittiön suklaaviiko(i)lle!

Jos eilen aloitettiin arki terveemmillä kuppiruoilla, niin tänään on hyvä palata jo takaisin pääsiäisen löysäpipoisempiin tunnelmiin. Suklaahan on aika olennainen osa pääsiäistä, eikö? Useimmiten pääsiäissuklaat nautitittanee munien muodossa kera kivojen pikku ylläreiden. Minä olen yleensä nauttinut pääsiäispyhien aikaan vuosittaisen mignonmunani, mutta tällä kertaa jäi mignon väliin. Koska tarjolla oli jotain paaaaljon parempaa! Nimittäin Seed and Bean -luomusuklaita!

”We’ve got the story behind us: we are the real thing,” he says, proud to be the only fairly traded, organic chocolate to be given 100 per cent accreditation in the Good Shopper guide. Even the wrappers are compostable. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

Joko nämä käsintehdyt, luononmukaiset ja reilun kaupan eettiset makusuklaat Englannista ovat sulle tuttuja? Mulle elämäni ensimmäinen Seed and Bean -suklaalevy osui käteen kuukausi sitten paikallisen marketin uutta luomukäytävää ihastellessa. Valikoima oli sen verran kattava, että suklaahyllyn edessä kului tovi, jos toinenkin, kunnes käteen viimein tarttui Seed and Beanin 72 %:nen chili and lime -levy. Koska chili. Eikä ollut kuulkaas laimeeta tämä chilisuklaa! Useimmat chilisuklaat ovat tuottaneet hienoisen pettymyksen kun ei sitä chiliä vaan suussa kuulu. Nyt olen vihdoin löytänyt chilisuklaan, johon ei tarvitse pettyä! Joten kaikki chilin (ja suklaan) ystävät, hoi! Käykääs poimimassa kunnon chilisuklaata!

Tähän väliin pieni paljastus. Mä syön suklaata. Paljon. Vähän joka päivä. Melkein joka päivä. Useimmiten ostan suklaani valmiina, mutta jos ei suklaata ole kun sitä mieli tekee, niin sitä tehdään. Nautin suklaani tummana. Pääasiassa 80-100 %:lla kaakaopitoisuudella, mutta kyllä 70%:kin arkisuklaaksi käy.

Olinkin aika onnesta sykkyrällä kun sain kasan Seed and Bean -suklaita maisteltavaksi. Ei tarvitse enää marketin hyllyllä arpoa, jotta minkä levyn nappaa. Omat suosikit löytyivät näistä melko helposti, vaikka vaihtelu on aina virkistävää.

The chocolate is hand-made in artisan kitchens in Northampton, in batches of 45 litres. ”And we only use real fruit, never a “flavour”, never a “hint of”,’ Steve says. (Steve Rudkin, Seed and Bean -yrityksen omistaja ja perustaja)

Mutta mikäs sen parempi tapa viettää pääsiäistä kuin istua yhdessä perheen kesken maistelemaan makusuklaita! Maisteluraadissa lisäkseni istuivat siis isukki ”ei-tummaa-suklaata-mulle” sekä äippä, jolle kelpaavat kyllä tummatkin suklaat, mutta ei mielellään 70 %, hah hah! Noh, nyt on sekin päivä nähty ja koettu, että isukki ihan vapaaehtoisesti ottaa tummaa suklaata jopa lisää! Oon aika ylpee siitä… <3

Aloitimme maistelun helpoimmasta päästä eli alle 70 %:sta, mutta yli 55 %:sta. Nämä ovat mukana tässä ensimmäisessä postauksessa. Tuhdimpaa tavaraa luvassa sitten seuraavassa.

Kookoksella ja vadelmalla maustettu 66 %:sta suklaata povasin isukin suosikiksi tämän ensimmäisen kierroksen osalta. Olin oikeassa, vaikka vadelmaksi ei iskä marjaa ilman apuja tunnistanutkaan. Veikkasi mansikaksi tai viinimarjaksi. Musta suklaassa maistui vadelma mukavan voimakkaasti, joskin omiin makunystyröihin tarttui myös makeus. Kookosta ei meistä oikein kukaan kuitenkaan löytänyt. Paitsi että koostumukseltaan oli tämä huoneenlämpöisenä selvästi muita levyjä pehmeämpi.

Jos et oikein ole vielä päässyt tummasuklaiden makuun, niin tästä on hyvä aloittaa!

58 %:sta espressosuklaasta kahvi löytyi kaikkien kohdalla heti! Maku oli nimenomaan kahvipapumainen ja koostumus jauhetuista pavuista hieman rakeinen. Valmistuksessa oli selkeästi käytetty ehtaa tavaraa. Tämä kelpasi kaikille, vaikka kahvipavun maku oli voimallinen ja suklaa siksi muita ”kitkerämpi”. Voin kertoa, että yllätys oli suuri kun isukin käsi hakeutui uudelleen hamuamaan espressosuklaan paloja.

Musta tämä on lähes täydellinen välipalasuklaa! Pari palaa riittää tyydyttämään samalla sekä suklaanhimoa, että kahvinjanoa.

Kolmas maistelun kohde oli sitruunalla ja kardemummalla maustettu 58 %:nen suklaa. Tämä oli näistä ”kevyemmistä” suklaista mun ehdoton suosikki, ja sainkin tästä idea lisätä kardemummaa myös pääsiäisen paleompiin sitruunapaloihin. Toimii!

Itse tunnistin kardemumman välittömästi, mutta muille tunnistaminen tuotti hieman hankaluuksia. Maku oli tuttu, mutta sen määrittäminen ei ollut aivan helppoa. Jotain maustetta veikkasivat vanhukset ja maun paljastaessani molemmat huokailivat, että ”Aaaaa…, niinpä tietenkin, kardemummaa!”. Maun pitäisi olla pullanpurijoille hyvinkin tuttu äipän leipomuksista.

Kardemumman maku oli sen verran dominoiva, että sitruunaa oli hieman haastavampi löytää. Varsinkin kun on tottunut käyttämään sitruunaa melkein päivittäin. Mutta tässä oli nyt sellainen suklaa, jonka kaverina olisi ollut mukava nauttia kuppi kahvia. Johtuneeko tuosta pulla-assosiaatiosta vai mistä ;)

Ensimmäisen erän viimeiseksi maistoimme myös 58 %:sta inkiväärisuklaata. Sitruunan ohella inkivääri on mun lemppari. Tuoretta inkivääriä kuluu etenkin mehuissa.

Myös inkiväärin tunnistaminen tuotti alkuun vaikeuksia ja maku tuleekin ehkä selvimmin esiin chilin tavoin vasta lämmittävässä jälkimaussa. Iskä ei kuulemma voinut tunnistaa inkivääriä, koska ei ole sellaista koskaan syönytkään, hah hah! Äippä kuitenkin paljasti, että kyllä sitä tulee välillä vähän ruokiin lisättyä ;).

Näin sujui meidän ensimmäinen suklaatasting -sessio. Suklaat tuntuivat kelpaavan yllättävän hyvin myös muille kuin suklaaholistille. Näistä neljästä isukin suosikiksi päätyi ei-niin-yllättäen vadelma-kookos. Mun ja äipän suosikki oli kardemumma-sitruuna. Mikä on sun suosikki? Sitä kannattaa alkaa miettimään jo nyt, sillä tulen sitä vielä myöhemmin tällä viikolla Paleokeittiön synttäriarvonnan tiimoilta facebookissa tiedustelemaan. Saattaa olla, että joku muukin saa vielä suun suklaiseksi! ;)

Mistä näitä Seed and Bean -suklaita Suomessa saa? Omani löysin tosiaan paikallisesta Cittarista, mutta käy tarvittaessa tsekkaamassa jälleenmyyntipaikat maahantuojan sivuilta.

Btw, Seed and Bean -suklaalevyt on makeutettu ruokosokerilla.

Suklaat saatu makutestiä varten maahantuojalta.

Seuraa facebookissa!   Seuraa Twitterissä!   Seuraa Instagramissa!   Seuraa Pinterestissä!   Tilaa uutiskirje!