Nostetaan puolukka pöydälle! Vaikka eivät nämä puolukat liity asiaan sitten millään tavalla. Pakastimessa ovat värjötelleet jo hyvän tovin =)
Tosielämä on tarjoillut viime viikkoina jännitystä ja vaarallisia tilanteita siihen malliin, että emännän arkistoihin on päässyt kerääntymään muutama viivästynyt postaus. Kyllä ne sieltä vähitellen tippuvat, mutta missä järjestyksessä?
Se tunne, että nyt ei enää yhtään tätä! Se iskee silloin tällöin viherpirtelön tai kaalien kanssa, mutta harvemmin lihan läheisyydessä. Nyt kuitenkin pääsi näin käymään. Kun olin syönyt kolme päivää lammasta ja neljä päivää peuraa (tulossa!), niin iski totaalistoppi. Ei enää minkäänlaista lihaa tähän kroppaan, kiitos!
Tunne oli hieman yllättävä ihmiselle, joka on tottunut huutamaan ”Lisää lihaa!”. Analyysissani päädyin tulokseen, että lammas ja etenkin riistaliha ovat kaiketi sen verran intensiivisiä, että niitä ei ehkä ole hyvä vedellä päivä toisensa jälkeen. Vaikka hyviä olisivatkin.
Olenko ainoa lihakammoon sairastunut?
Lihan tilalle oli keksittävä jotain muuta, mielellään jotain hyvin helppoa ja sellaista, joka ei vaatisi markettireissua. Koska ei todellakaan huvittanut lähteä perjantaina markettiin marhaamaan…
Lopulta päädyin noutamaan vain pari limettiä ja chilipalkoa lähikaupasta. Kananmunia, avokadoa, valkosipulia ja oliiviöljyä löytyy kotivarastolta melkeinpä aina. Samoin tuoretta persiljaa, johon olen ilmeisesti koukussa aina vaan. Pecorinon jäänteetkin makasivat vielä jääkaapissa puolentoista kuukauden takaa. Näitä jäänteitä olisi saanut olla hieman enemmänkin… Ja nyt kotikolosta löytyi poikkeuksellisesti jopa paketti riisivermicelliä, jonka olin jossain vaiheessa varuiksi ostanut, kun sellainen sattui vahingossa vastaan tulemaan.
Vaikka niin vannoin, kautta kiven ja kannon, että en lähde mihinkään lihaton lokakuu -hömpötyksiin mukaan, niin näin tässä nyt kuitenkin pääsi käymään. Vähän viime tipassa ja lyhyenlaisesti, mutta korsi kekoon kannettu! Korsi se on hentoinenkin heinä ;)
Siinähän ne sitten olivatkin, aasialaisen nuudelisalaatin ainekset!
Limettiä laitoin tällä kertaa hieman edellistä enemmän (puolitoista) ja korianterin virkaa sai tosiaan toimittaa persilja. Nuudelipaketista jäi puolet vielä seuraavaan kertaan. Ja koska ateria ei ole ateria, ellei kyljessä ole jonkin sortin proteiinia, niin paistettu kananmuna toimitti oikein mukavasti lihan virkaa. Itse asiassa niitä meni kerralla peräti kaksi. Ja kolesterolikammoiset repivät taas hiuksia irti päästä ;)
Jos et vielä ole testannut tätä avokadopastan serkkua, niin suosittelen! Muillekin kuin luolamiehille.
Paleoihmiselle vinkkaisin vielä, että kannattaa lukaista tarkkaan riisinuudelipaketin kääntöpuoli. Se, että paketin päällä lukee riisinuudeli ei vielä tarkoita, että nuudelit sisältäisivät pelkkää riisiä. Suolaakin saa olla reippaasti! Ilman sitä maut eivät pääse oikeuksiin eikä koko nuudelisalaatti maistu yhtään miltään. Joo, kantapään kautta opittu; hieman jouduin jälkikäteen lisäämään ;)
Muistatteko vielä tämän kauniin rasian, joka saapui sekoittamaan ajatuksiani TehoPaleon viimeisellä viikolla? Neljänneskilo sademetsien ruskeaa kultaa sai silloin odottaa ja kasvattaa odotuksia. Nyt kulta on jo tuhottu, mutta aivan yksinkertainen ei tuhoamisprosessi ollut.
Rasiasta löytyi noin kahden sentin paksuinen, pyöreä suklaalimppu, joka oli kova kuin kivi! Hmmmm… mites tätä nyt sit söis?
Kyllä suklaanhimo keinot keksii! Kunnon veitsi kouraan ja suklaata veistelemään. Melko epätoivoista touhua; juurikaan mitään en veitsellä limpusta irti saanut ja sekin vähä, joka irtosi, oli yhtä suttaavaa murua. Siitä nyrhimisestä oli kuulkaas nautinto kaukana! Eikä makukaan oikein napannut. Raakasuklainen maku puuttui ja lähinnä limppu muistutti hieman liian kauan paahtunutta, kuumakäsiteltyä suklaata. Kirjaimellisesti karvas pettymys.
Päätin hieman tuunata balilaista syötävämpään ja maukkaampaan malliin. Siitä se sitten lähti, ajatus Jonskusta ja suklaatehtaasta. Marketista mukaan kuivattuja karpaloita ja hasselpähkinärouhetta, liian kauan käyttämättömänä maanneet suklaamuotit esiin ja limppu vesihauteeseen muuttamaan muotoa käsiteltävämpään. Suklaatehdas oli valmis!
Siinähän sitä limppua sulatellessa vierähti tovi, jos toinenkin. Sulanut suklaamassa oli edelleen paksua, tahmaista ja hankalasti käsiteltävää, joten ohensin sitä kookosöljyllä. Ja sitten siihen sotkuiseen osioon!
Kuvittelin suklaaleipomisen hauskaksi ja rentouttavaksi puuhaksi, mutta kyllä siinä sohiessa alkoi hermo vähitellen kiristyä. Viimeistään siivousvaiheessa vannoin, että tämä oli kyllä eka ja vika balilainen kauniissa rasiassa. Helpommalla pääsee, kun aloittaa homman alusta asti itse. Ainakin lopputulos on juuri sitä, mitä haluat sen olevan.
Noh, en voi väittää, etteikö työ olisi tekijäänsä palkinnut. Kyllähän nämä jähmettyneet, karpaloiset ja pähkinäiset täyssuklaakonvehdit kauppansa tekivät. Hieman jo harmittikin, kun viimeinen suuhun sujahti ;)
P.S. Suklaakonvehteja voi käyttää myös sormenjälkien taltiomiseen ;)
Tällainen kiva, pieni ja pikainen brownie -resepti löytyi joskus jostain amerikkalaisesta (paleo?)blogista. Enkä nyt kuollaksenikaan muista mistä, koska löydön ja toteutuksen väliin jäi jonnin verran aikaa. Ei ihan vuosia, eikä välttämättä kuukausiakaan, mutta viikkoja kyllä. Enemmän kuin neljä. Saamattomuutta.
Mutta onneksi koitti sekin päivä, jolloin kaivoin lusikoitavan brownie -reseptin naftaliinista ja ryhdyin tuumasta toimeen! En tiedä maistuuko tämä juuri brownielle, mutta hyvältä maistuu. Melko täydellinen syysillan aamupala, välipala tai jälkkäri. Choco lovers! Tämä on must try!
LUSIKOITAVA BROWNIE
Sekoita chia -siemenet mantelimaitoon ja anna geeliytyä yön yli jääkaapissa tai noin puolisen tuntia huoneenlämmössä. Sitten kaikki ainekset tehosekoittimeen. Tarvittaessa voi lisätä vähän nestettä. Joko lisää mantelimaitoa tai vettä.
Koristeitakin saa käyttää. Ne antavat behmeälle brownie -unelmalle siivet! No ei sentään siipiä, mutta lisää lusikoitavaa ja mukavasti crunchya.
Viikko sitten lauantaina oli aika tarttua TehoPaleo30 -ryhmän viimeisen viikon haastetehtävään. Mun kohdalla se tarkoitti lammasta pöytään!
Lampaan- tai karitsanliha on mun suurta herkkua. Jos syön ravintolassa ja listalta jotain maukasta lammasta löytyy, niin valinta osuu mieluummin siihen kuin nautaan. Nauta is so normal! Mutta osin siis siksi, että pidän hyvin valmistetusta lampaasta ja koska en valmista ole valmistanut lammasta kotona.
Meillä ei ole koskaan kotikotona syöty lammasta. Lampaanliha on purukumia, täynnä ikäviä yllätyksiä ja maistuu villasukilta. Sä olit niin väärässä, Äiti kulta! Jopa kotona valmistettu lammas voi olla täydellisen mureaa ja maistua maukkaalta =)
Ennen kuin sain lammasta pöytään, piti se ensin metsästää. Lähdin metsälle kohti marketin tuorelihatiskiä. Ei tarttunut pässi pyydykseen siellä.
Koska valmistin lammasta nyt ensimmäistä kertaa, niin halusin pelata varman päälle. Jotta voisin valmistaa sitä joskus toistekin. Jos eka kerta on karmea kokemus, niin samaan hommaan ei ihan heti lähde uudelleen. Siksipä valitsin uhriksi sisäfileen. Sen kanssa en vaan voisi epäonnistua! Tai ainakin se olisi hippasen hankalampaa ;)
Marketin lihatiski tarjoili tuoreena vain ulkofilettä, joten se siitä. Ja koska ulkofileellä oli hintaa päälle neljäkymppiä kilolta, niin SE SIITÄ! Jatkoin jahtia pakastealtaalle ja sieltä sain kuin sainkin tähtäimeeni uusi-seelantilaisen lambin. Puoli kiloa sisäfilettä kolmenkymppiä kilolta, kiitos!
Kotona kohmeinen lammas yön yli jääkaappiin sulattelemaan lihassäikeitä. Aamusta näkyvimpien kalvojen teurastus ja marinadin tekoon. Tuo kalvojen poisto taisi olla tämän keikan haasteellisin vaihe.
Marinadin sovelsin pienestä, sievästä päästäni periaatteilla jotain happoa, jotain öljyä, vähän minttua ja valkosipulia, suolat ja pippurit siihen päälle. Tämä osio kaipaa hieman tuunausta; vähemmälläkin hapolla olisi selvitty. Fileet pussiin, marinadit sekaan ja taas odoteltiin ehkä 7-8 tuntia.
MINTTU-VALKOSIPULIMARINADI LAMPAALLE
Loppu sujuikin leikiten. Ja valmisteluihin nähden nopsaan. Tuntia ennen h-hetkeä lammaspussi pois jääkaapista huoneenlämpöön lämmittelemään. Ylimääräisten marinadien poisto ja fileiden kuivatus, josta matka jatkui kuumana tirisevälle pannulle. Pari minuuttia paistoa puolin ja toisin, lihat hetkeksi folion alle lepäilemään ja lautaselle.
I made it! Ylitin itseni ja odotukseni. Kaveriksi rapeita bataattiranskalaisia ja lammasta nassuun seuraavat kolme päivää. Kehtaisin tarjota muillekin =)
Kuinka käsintehty balilainen raakasuklaa ja persikkainen kefiiripirtelö liittyvät toisiinsa? Eivät oikeastaan mitenkään… paitsi pienen mutkan kautta ;)
TehoPaleo30 -ryhmässä vedellään viimeistä viikkoa, jonka kunniaksi asetin itselleni henkilökohtaisen haasteen. Viime viikkoina erilaiset suklaiset viritelmät ovat vallanneet huolestuttavissa määrin Paleokeittiön. Tarjolla on ollut jos jonkinlaista kaakaopohjaista herkkua aina paleoliittisista suklaamuffinsseista erilaisiin suklaapirtelöihin ja raakapuuroihin. Tämä tavallista suurempi mieltymys suklaisiin makuihin alkoi kalvaa mieltä siinä määrin, että päätin pistää homman hetkeksi seis kieltäytymällä viimeisen TP30 viikon ajan kaikista suklaisista viettelyksistä.
Kuinka sitten kävikään? Samana päivänä kun olin lupaukseni julkistanut tipahti postilaatikkoon iHerbin toimitus, josta paljastui myös tämä, balilainen 250 gramman suklaakimpale, jonka tilaamisen olin autuaasti unohtanut. Siellä se nyt kaapissa kovasti huhuilee perääni. Haastetta herui astetta enemmän kuin olin ajatellut, ja saan käyttää koko tahdonvoimani, jotta en käy kauniiseen rasiaan käsiksi. Noh, ehtiihän sitä ensi viikollakin. Nyt on vielä muutaman päivän ajan tyytyminen kauniin rasian katseluun. Ja haaveiluun =)
Eikö vielä selvinnyt, mitä tekemistä Peach melballa ja rasiallisella raakasuklaata on keskenään? Taisin vetää mutkan pitkäksi =D
Koska suklaisiin pirtelöihin ei nyt ole koskemista, on ne luonnollisesti korvattava jollakin muulla. Tässä vaiheessa kuvaan mukaan astuu persikkainen pirtelö Peach melba. Eihän se suklaata kauheasti muistuta. Se ei muistuta suklaata ollenkaan. Mutta siinäpä pointti piileekin! Tällä viikolla Paleokeittiössä tarjoillaan kaikkea muuta, paitsi kaakaota! Hyvää se on tämäkin =)
PERSIKKAINEN PIRTELÖ PEACH MELBA
Kaikki ainekset taas tehosekoittimeen ja pehmeäksi pirtelöksi! Proteiini- ja vaniljajauheen voi korvata myös vaniljanmakuisella proteiinilla. Proteiinilisän voi hyvin jättää myös kokonaan pois.
Banaani on oiva pirtelön kuin pirtelön makeuttaja. Tosin banaanin maku puskee aika voimakkaasti läpi vieden tavallaan pohjan koko Peach melbalta. Jos pipo ei olisi tällä hetkellä niin tiukalla, niin korvaisin ehkä banaanin b-grade vaahterasiirapilla.
Syksy, ja kohta talvikin, ovat todellakin hiipineet Paleokeittiöön. Tuoreet salaatit odottavat seuraavaa kesää. Lämmittävät uuniruoat ovat taas kuuminta hottia! Onneksi myös suhteellisen helppoja. Ja niistä riittää pidempään =)
Muutama viikko sitten tuli heitettyä samaan vuokaan jauhelihaa ja bataattia. Ihan hyväähän siitä tuli, mutta tämän kauden vuokaruokien ykköspaikalla keikkuu edelleen ja vähän yllättäen tajuton kesäkurpitsavuoka. Tämä meni vähän mashiksi. Ehkä olisi pitänyt ottaa hitusen aiemmin laatikko uunista ulos. Tai sitten lievä muusimaisuus vaan kuuluu bataatin makeaan luonteeseen
Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
EDIT 14.7.2016: Tsekkaa myös päivitetty, entistäkin maukkaampi versio kesäkurpitsavuoasta!
Jättiläismäinen, luomutuotettu kesäkurpitsa asteli isukin kainalossa ovesta sisään! Puolikkaanakin sillä oli painoa miltei puolitoista kiloa. Siinä sitä sitten käsissä pyöriteltiin ja ihmeteltiin, jotta mitäköhän tälle tekisi.
Kesäkurpitsa on Paleokeittiössä suhteellisen uusi ja hieman ongelmallinenkin tulokas. Vaikka olen siitä paria eri ”pastaa” jo kokkaillutkin, niin olen sen kanssa aina vähän pihalla. Olin. En ole enää ;)
Kesäkurpitsa, sen enempää kuin munakoisokaan, eivät kuulu mun lempikasviksiin. Mutta niin se vaan lempi leimahti! Melko mitättömästä ja mauttomasta pötkylästä syntyi jotain aivan tajutonta! Joku sitä ehkä lasagneksikin kutsuisi, mutta josko puhuttaisiin taas asioista niiden oikeilla nimillä. Eli jauheliha-kesäkurpitsavuokaanhan tämä vihreä jättiläinen upposi kivasti. Jopa melkein kokonaan.
Etkö näe reseptiä? Tämä resepti on osa Paleokeittiön Parhaat -kokoelmaa.
Saat pääsyn yli 100 suosituimpaan reseptiin tilaamalla katseluoikeuden – vain 3,90 €/kk tai 29 €/vuosi.
Tilaa ja saat käyttöösi kaikki Paleokeittiön reseptit!
Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa – ei sitoutumista.
Huom! Sivustolla on edelleen myös ilmaisia reseptejä. Uusia reseptejä lisätään Paleokeittiön Parhaisiin säännöllisesti.
Oletko jo tilaaja etkä näe reseptiä? Kirjaudu sisään klikkaamalla ”Already a paid subscriber?” -linkkiä alla.
Become a paid subscriber to get access to the rest of this post and other exclusive content.
Niin, siinähän sitä on, litra tuoretta, valkoista maitoa. Vähän vaniljaan vivahtavaa…
Paleo plus maito! Kuulostaa pahalta… mutta eipä ole ollenkaan niin pahaa kuin kuvitella saattaa ;). Onneksi perinteiselle ammumaidolle löytyy HYVIÄ vaihtoehtoja.
Ehdottomasti eniten käyttämäni maito (ja kerma) tulee kookospähkinästä. Koska se on taas se nopein ja helpoin vaihtoehto. Pääsee pelkällä purkin avauksella ja ravistuksella. Mutta jos joskus satun olemaan viitseliäämmällä päällä, niin hurautan maidot tehosekoittimessa siemenistä tai pähkinöistä. Mantelimaito taitaa olla se tavallisin, mutta myös cashew- ja seesamimaito maistuvat. Ja ei, älä osta mantelimaitoa marketista. Monet purkkimantelimaidot sisältävät enemmän puhdasta sokeria kuin mantelia. Tai ainakin asia kannattaa muistaa tarkistaa ennen kuin tökkää purnukan ostoskoriin.
Mihin mä maitoa tarvitsen? No en sitä nyt ihan hirveästi tarvitsekaan. Kahvin sekaan ja ruokiin on kuitenkin kiva lurauttaa loraus kookosmaitoa tai -kermaa. Siemenmaidot menevät pirtelöitä pehmentämään. Kaakaoksi… tai puuroksi! Nimittäin mantelimaitoon tehty chia -puuro on aivan järkyttävän hyvää!
MANTELIMAITO
Liota manteleita yön yli tai ainakin parisen tuntia runsaassa vedessä. Huuhtele ja kaada pehmenneet mantelit tehosekoittimeen. Mukaan hieman vettä ja kone käyntiin.
Olen ensin tehosekoittanut pienemmällä määrällä vettä (niin, että mantelit peittyvät) ja lisännyt loput vedet vähitellen loppua kohden. Mahdolliset mausteet olen lisännyt mukaan valmistuksen loppuvaiheessa.
Siivilöi kuitujäämät pois ja pullota lasipulloon. Säilyy jääkaapissa ainakin 3-4 päivää. En ole roskista kovinkaan tarkka, joten tiheä metallisiivilä on ajanut asiansa hyvin. Jos haluat ehdottomasti kaikki roskat pois, niin harsokangas tai pähkinämaitopussi lienee parempi vaihtoehto. Cashewmaitoa en siivilöi ollenkaan. Sinne kun ei tahdo oikein mitään siivilöitävää jäädä.
Jos haluat kermaisempaa mantelimaitoa, niin muuta veden ja manteleiden suhdetta manteleiden hyväksi. Myös cashewmaitoon laitan itse mielelläni hieman enemmän pähkinöitä.
MANTELINEN CHIA -PUURO
Tämä on ehkä maailman helpoin, herkullinen puuro. Sekoita chia -siemeniä mantelimaitoon suhteessa 1:1. Eli jos haluat noin pari desiä valmista puuroa, niin 2 rkl chiaa ja 2 dl mantelimaitoa. Jälleen kannattaa etsiä se itseään eniten miellyttävä suhde, mutta tästä pääsee liikkeelle.
Sekoita siemenet ja mantelimaito, anna seoksen geeliytyä välillä sekoittaen. Maltti on valttia tässäkin hommassa; mitä kauemmin jaksaa odotella, sen pehmeämpi puuro odottaa. Pistää illalla puurot jääkaappiin, niin on aamusta vellit valmiina. Mutta puolisen tuntiakin huoneenlämmössä riittää hyvin.
Maistuu sellaisenaan, mutta aina voi maustaa ja lisätä erilaisia lisukkeita oman mielen mukaan… kaakaota, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä jne.
Hirmu pitkään on keittiön tehtävälistalla roikkunut kukkakaaliriisi. Ei roiku enää. Tai tavallaan joo, koska kukkakaaliriisi taipui melko mukavaan risottoon. Ihan loistava täyspaleoliittinen lisuke! Ainakin kalkkunan tissilihan kaveriksi.
Ajattelin, että pala kakkua ja suitsait sukkelaan. Mut ei, ei se mennyt niiiiin… Kiljuu joku. Kaalin kukinnot oli tarkoitus paiskata tehosekoittimeen ja riisiksi, mutt Wilfa oli eri mieltä. Työläin vaihe ei ollut paistaminen vaan pilkkominen. Raastin esiin ja rystyset ruvelle. Mutta kannatti! Kun tässä taas neljättä päivää jo kukkakaalirisottoa kalkkunan kanssa pupelletaan.
EKSOOTTINEN KUKKAKAALIRISOTTO (3-4 annosta)
Raasta kukkakaalin kukinnot ja palanen inkivääriä raastinraudalla tai jollain sopivammalla käytettävissä olevalla välineellä. Tee myös sipulista silppua.
Kuullota sipulisilppu kookosöljyssä. Lisää joukkoon pilkotut tai puristetut valkosipulinkynnet. Jatka paistamista minuutti, ehkä kaksi. Älä polta.
Lisää pannulle riisiytetty kukkakaali ja inkivääri. Paista muutamia minuutteja ja lurauta joukkoon sopivasti kookosmaitoa. Mausta suolalla, chilillä, limetillä ja persiljasilpulla. Valmis!
Erityisen maukasta kukkakaalirisotto on seuraavana päivänä pannulla aavistuksen ruskean rapeaksi lämmitettynä. Sopii myös mainiosti lihattoman lokakuun aktivisteille. Joka ei taas millään muotoa sovi mulle.
PALEOKEITTIÖ 