”Porkkanakaaaak-ku, se muistoihin jäi; porkkanakaaaak-ku, sinä sydämeeni jäit.”. Näin! Tämä versio J.Karjalaisen Ankkurinapista on tänään täyttänyt pään. Se lienee melko selvä merkki siitä, että on vihdoin aika tuuppasta mehevän porkkanakakun reseptiä ihmisten ilmoille. Mieli teki otsikoida postaus paleoporkkanakakuksi, mutta en tohtinut. Joku ääripaleoisti olisi kuitenkin käynyt kimppuuni ja syyttänyt virheellisen tiedon levittämisestä. Vaikka sikäli tuo otsikointi olisi osunut oikeaan, että itse kakku on kuin onkin ihan täyttä paleota. Kuorrute tällä kertaa ei. Koska halusin pelata varman päälle ja leipoa näin ensimmäisellä kerralla aika aidon porkkanakakun. Ensi kerralla voinee jo säveltää kookoskerman kera kuorrutteessakin. Sillä tuskin onnistuu tätä kakkua pahemmin pilaamaan. Se nimittäin taistelee tiukasti Paleokeittiön parhaimman kakun tittelistä yhdessä bataattibrownieden ja kahden tonnin tuplasuklaakakun kanssa. Itse asiassa porkkanakakusta oli alkuun tulossa kahden tonnin bileiden kruunu, mutta tuplasuklaakakku tuntui lopulta juhlavammalta vaihtoehdolta. Molemmat hyviä kuitenkin! Erilaisia, samanlaisia ja maistuvia! Yhtäläisyyksiä suklaakakkuun löytyy kakun koosta, sillä tämäkin on ”yhden hengen” minikakku. Mutta koska käytin tällä kertaa hieman isompaa vuokaa, niin leipomukset eivät jääneetkään vain yhteen kakkuun vaan yhteen kakkuun ja muutamaan leivokseen. Kuvissa leivoksia näkyy kolme, mutta en …