Varhaiskaali on alkukesän mainio kausiherkku, jota ei kannata missata. Nopea arkiruoka syntyy pannulla pikaisesti paistetusta jauhelihasta, varhaiskaalista sekä fenkolista. Simppeliä ja yksinkertaisesti hyvää – rehti suomiruoka rokkaa!
Mausta uudet perunat tillillä ja paahdetuilla fenkolinsiemenillä. Kyytipojaksi savulohta kera sitruunaisen jogurttikastikkeen. Lisukkeeksi vielä raikas fenkoli-kurkkusalaatti ja elokuun lautasella lepää pala parhainta Suomen kesää – parissa vartissa.
Anismaisen aromin omaava fenkoli on aivan loistava raaka-aine – raakana ja kypsennettynä. Sitruunalla ja tillillä maustettuna se tarjoaa raikkaan salaattipedin ruokaisemmille savulohelle sekä sitruunankuorella ja fenkolinsiemenillä piristetylle vuohenjuustolle.
Joko saa laittaa joulunpunaista pöytään?! Kaipasin vähän väriä keskelle kaamosta ja punajuurestahan sitä lähtee. Uunipaahdetulle punajuurelle kaveriksi vähän sipulia, fenkolia ja omenaa. Päälle piparjuurismetanaa raikastamaan maanläheistä kasvissosekeittoa, niin lautasella on mukavasti maadoittavaa talviruokaa!
Kas, kasvissosekeittoa! Äippä jo ihmettelikin, että etkö sä syö mitään muuta kuin sosesoppaa. En. Just nyt. Pääraaka-aineina tällä kertaa tuttu bataatti ja monille todennäköisesti vähän vähemmän tuttu fenkoli. Pimppaukseen aromaattista Grana Padano -juustoraastetta sekä kovin trendikästä lakritsijuurijauhetta korostamaan fenkolin luonnostaan hieman lakritsaista ja anismaista makua. Keitto toimii vallan mainiosti myös ilman juustoa ja/tai lakritsia, mutta jos pientä kokeilu- ja seikkailumieltä löytyy, niin suosittelen kyllä testaamaan.
Voihan turska! Jokseenkin näin ajattelen joka kerta kun omatunto soimaa, että sitä kalaakin olisi ihan hyvä kokkailla edes joskus. Nyt kokkasin! Ja tämä kevyt kala-kasvispannu sipulista, fenkolista, tomaatista ja siitä turkasen turskasta osoittautui paitsi helpoksi ja aika nopsaksi valmistaa, niin myös yllättävän maukkaaksi kalaruoaksi. Kerrankin kalaa, josta löytyi reippaasti makua! Mahtavaa!
Raparperiviikko ja matka raparperin ihmemaahan jatkuu! Hienostuneella ja vivahteikkaalla salaatilla, jonka päätähtenä raparperin rinnalla loistaa vuohenjuusto, fenkolin ja tuoreen rakuunan kuiskaillessa taustalla. Perustana luonnollisesti kesänvihreä peti ja hampaatkin saavat hieman töitä rouskuvasta saksanpähkinästä.
Parsa, my friend! Kevään kunniaksi jumituin taivaalliseen tankoparsaan. Kuten tapanani on. Jumittua ja syödä sitä yhtä ja samaa kyllästykseen saakka. Mutta sitä kai se on, kovasti trendikäs sesonkisyöminen – yhtä ja samaa niin kauan kun satoa riittää. Fenkolia, ruohosipulia, pinaattia ja parsaa – näistä on tämä helppo keitto kasaan keitelty!
Perjantai on perinteisesti pizzapäivä. Mutta kyllä maanantaikin voi olla! Itse asiassa maanantaipizza piristää päivää kummasti ja antaa siinä samalla kivasti potkua uuteen viikkoon. Etenkin, kun tästä pizzasta riittää vielä keskelle viikkoakin =) Pizzaa ei ole Paleokeittiössä leivottu hetkeen. Melkein vuoteen, jos tarkkoja ollaan. Ja tänään muistin jälleen miksi. Siksi, että pizzan vääntäminen on työlästä. Kun kaiken työstää miltei alkutekijöistä valmiiksi paleopizzaksi, niin se ON työlästä. Voisiko joku ystävällinen taho alkaa valmistamaan kukkakaalipohjia pizzoihin? Pääsisi huomattavasti helpommalla. Tosin tänään homman tavallista työläämmäksi teki myös täytteiden esikäsittely. Mutta oh boy, se oli niin vaivan arvoista! Yllä talvinen pizza ennen uunia, alla juustoraasteen, uunin ja muiden härpäkkäiden jälkeen. Pohjan resepti on vanha tuttu, joten en ala sitä tähän uudelleen rustaamaan. Se kun löytyy vain yhden klikkauksen takaa, täältä. Mutta täytteistä aion kirjoittaa muutaman sanasen. Koska siitä se idea koko pizzan paistoon lähti, villisialla taitetusta hirvimakkarasta, jota viikonloppuna sain äipältä pätkän ja toisenkin. Se toinen taisi olla kuitenkin puhdasta villisikaa. Itse kaadettua. Tai siis perhetuttumme kaatamaa. Niin kuin se hirvikin. Ja siinä ne nyt ovat, sulassa sovussa keskenään pizzan päällä. …
Ruoanlaitto on ollut kuumilla (ja myös kesäkuun kylmillä ;)) keleillä vähän jäissä. Tällä viikolla vihdoin kyllästyin omaan saamattomuuteeni ja pelkkään naposteluun. Sillä näinhän se menee, että jos ei kunnon ruokaa ole, niin sitä napostelee nälkäänsä. En nyt tarkoita mitään epätervettä napostelua, mutta sellasta nopeaa ja helppoa pientä kivaa, kuten pirtelöitä ja tuorepuuroja tai kananmunaa ja avokadoa muodossa, jos toisessa. Koska pää oli aivan tyhjä ateria-ajatuksista, niin otin apuun kaikkitietävän interwebin; ensimmäisellä syötäväksi kelpaavalla reseptillä mennään! Tosin kriteerinä oli myös helppous ja sellainen satsi, jolla pärjää seuraavat 3-4 päivää. Hesarin ruokasivuilta löytyi sitten hieman eksoottisempi lohikeitto, jossa tunkkaisen perunan virkaa hoitaa pirteä fenkoli. Kopion reseptin oikeastaan ihan sellaisenaan. Lisäsin vain hieman mustapippuria ja limemehua tuomaan sopivaa hapokkuutta. Ja sehän sopi tähän kurkumalla ja chilillä maustettuun keittoon aika loistavasti! Lohtakin sujautin alkuperäisreseptiä enemmän. Jotta on, mitä pureskella! Ja vähän reilummin proteiiniakin. Kopsaan reseptin vielä tännekin, jotta löytyy jatkossakin helposti. Uskon, että tämä keitto ei jää yhteen kattilalliseen. Ja no panic, vaikka raaka-ainelista näyttää pitkältä. Keitto syntyy kädenkäänteessä. Suurin työ lienee kaiken pilkkomisessa, mutta pilkkominen on uusi meditaatio! Hiljenny …
PALEOKEITTIÖ 