Odotitko ruusukaalipannua tai porkkanakakkua? Niin minäkin, mutta kumpaakaan ei ole tällä kertaa tarjolla. Enkä uskalla enää luvata yhtään mitään mihinkään tai kellekään. Nyt on nimittäin sellainen tunne, että joku muu kuin minä olen oman elämäni ohjaksissa. Koko lokakuu on mennyt näissä fiiliksissä ja syytän siitä taivaankappaleita. Mitäs muutakaan? Niitä on helppo syyttää, koska ne ottavat mukisematta syyt niskoilleen ja keventävät auliisti omaa taakkaani. Ulkoistaminen on edelleen trendikästä.

Jos luvassa ei ole ruusukaalia, eikä porkkanaa, niin mitä sitten? Sopisiko vaihteeksi tällainen harvemmin Paleokeittiössä nähty yleinen jorina? Sopii tai ei, sillä on tämä postaus katettu. Mulla on takana muutama suoraan sanottuna aivan kahjo päivä, jotka sekoittivat loppuviikon suunnitelmat täysin. Sain nimittäin keskiviikon ja torstain välisenä yönä viestin, jossa kysyttiin josko haluaisin tulla perjantai -aamuna tapaamaan erästä komeaa mieshenkilöä, jonka kanssa jaamme paitsi samat kiinnostuksen kohteet, niin myös saman mission sekä intohimoisen suhtautumisen siihen, mitä teemme. Kun speksit ovat edellä mainitut, niin sanomattakin selvää lienee, että en miettinyt sekuntiakaan ennen kuin vastasin ”tahdon”.

Niinpä sitten pyörin ensin puolitoista vuorokautta yötäpäivää valtavan innostuksen ja jännityksen kourissa pystymättä keskittymään oikeastaan mihinkään. Tilanne oli itselleni aivan uusi ja outo. Vaikka Paleokeittiö on varmaankin jollain tavalla vakiinnuttanut asemansa vähemmistöblogien maailmassa ja kutsuja on tullut tilaisuuteen, jos toiseenkin, niin tämä oli oikeastaan ensimmäinen johon olen hanakasti tarttunut. Yritin valmistautua kertaamalla kyseisen herran materiaalia ja raapustamalla muutamia kysymyksiä ylös. En kovin menestyksekkäästi tosin, eikä sillä oikeastaan ollut loppupeleissä mitään väliä, koska kuten olin hieman uumoillutkin, niin tilanne ryöstäytyi käsistä alta aikayksikön. Unohdin nauhurit, unohdin kysymykset ja muistiinpanot. Ja kun ne jossain vaiheessa kesken keskustelun muistin, oli jo auttamattomasti liian myöhäistä korjata tilanne. Enkä oikeastaan edes halunnut korjata sitä, vaan päätin antautua virran vietäväksi, nauttia tästä harvinaisesta tilaisuudesta ja ottaa siitä itsekkäästi kaiken mahdollisen irti! Keskityin keskustelemaan, annoin aiheiden poukkoilla vapaasti ja nautin tilanteen intensiivisistä energioista.

Tapasin siis eilen tanskalaisen huippukokin ja Paleokeittokirjan kirjoittajan Thomas Rode Andersenin. Arvatenkin meillä oli paljon asiaa toisillemme ja aivan liian vähän aikaa, joka myös vaikutti koko tilanteen kaoottisuuteen; so much to say, so little time. Thomaksen avausrepliikki taisi olla ”So, you`re a food blogger?”. Johon minä vastasin, että ”Well… yeah.. kind of, but I still have difficulties to consider myself as a food blogger.”. Paleokeittiö on toki ensisijaisesti ruokablogi ja olen postannut miltei 600 artikkelia, joista suurin osa on reseptejä, mutta blogi on kuitenkin vain sivujuoni ja väline missioni toteuttamiseen. Koen siis olevani enemmän hyvinvointi-, paleo- ja crossfit- tai toiminnallisen harjoittelun valmentaja kuin ruokabloggari. Ja kun sain tämän ilmaistua Thomasille, niin sanaiset arkut aukenivat ja jatkoimme keskustelua enemmän kollegahengessä kuin ruokabloggarina ja keittokirjailijana. Molempien tavoitteena on viedä paleon ilosanomaa maailmalle ja kertoa toiminnallisen harjoittelun hyödyistä. Joskin itse olen olosuhteiden pakosta nykyään enemmän keskittynyt ravinto- ja hyvinvointipuoleen kuin crossfitiin, mutta reilut 7 vuotta sitten aloitellessani liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjänä tärkeysjärjestys oli toinen.

Mistä me sitten puhuimme? Vallinneesta mielentilastani johtuen en enää muista yksityiskohdista puoliakaan, mutta ainakin keskustelimme crossfitista. Paljon. Olemme molemmat ns. vanhan koulukunnan crossfittaajia, joten puhuimme crossfitin kehityksestä ja nykytilanteesta, valmennuksesta ja myös omista vammoistamme, jotka ovat vaikuttaneet harjoitteluun, ja minun osaltani koko crossfit -harrastuksen päättymiseen. Toiminnallinen harjoittelu tuntui olevan Thomakselle The Juttu juuri nyt, ja häneltä onkin ilmestynyt aivan hiljattain uusi kirja aiheen tiimoilta. Paleokeittokirjan julkistamisestahan on jo parisen vuotta ja työstämisestä luonnollisesti vieläkin enemmän aikaa, joten ymmärrän hyvin omaan kehityskaareeni verraten, että muutaman vuoden takaiset asiat ovat jo saaneet astua hieman takavasemmalle uusien painotusten tieltä. Thomakselta on Paleokeittokirjan ja tämän uusimman Funktionel træning -kirjan välissä ilmestynyt myös eräänlainen jatko-osa Paleokeittokirjalle nimeltä Palæo, jossa keskitytään enemmän avaamaan paleota tieteellisestä näkökulmasta. Kirjat ovat toistaiseksi ilmestyneet vasta tanskaksi, mutta toivotaan, että joku päivä saisimme ne myös suomenkielisinä. Ja toivottavasti mahdollisimman nopeasti vielä kun molemmat aiheet ovat tiukasti tapetilla.

Paleokeittokirja on saanut kritiikkiä siitä, että sen kaikki reseptit eivät ole tiukkaa tai täyspaleota vaan mukana on myös jonkin verran lähinnä paleoystävällisiä maitotuotteita. Minua asia ei ole häirinnyt muutoin kuin Skyrin osalta, jonka Thomakselle kerroinkin. Mutta elämä menee eteenpäin ja ajatukset jalostuvat! Jos oikein ymmärsin, niin maitotuotteiden rooli on jatkuvasti pienentynyt Thomasin elämässä. Sikäli hänen lähestymisensä paleoon poikkesi omastani, että itse lähdin aikanaan tiukalla pipolla liikenteeseen ja pidin sitä pipoa päässä parisen vuotta ennen kuin se alkoi vähitellen löystymään. Thomas puolestaan koki, että useimmat lähtevät liikkeelle löysemmällä pipolla eli sallivat mm. maitotuotteet, ja kiristävät siitä vähitellen jättäen enemmän paleoon kuulumattomia ruoka-aineita pois. Ja kyllä, voin allekirjoittaa jo nykyään tuon trendin; esim. maitotuotteista luopuminen on monelle vasta se viimeinen askel. Tosin olimme samaa mieltä siitä, että monelle olisi hyödyllisempää vetää pipo alkuun tiukalla ja hellittää vasta sitten, kun kehon toiminta on tasapainoittunut. Nämä ovat kuitenkin enemmän tai vähemmän tilannekohtaisesti arvioitavia juttuja. (Lisäys 26.10. Huomaa, että Paleokeittokirja pohjautuu sallivampaan nk. Paleo 2.0 näkemykseen, jonka oppi-isänä voitanee pitää Dr. Kurt Harrisia. Ks. myös Paleokeittokirja s. 35 –>).

Puhuimme myös aiheesta, jota itse kutsun nimellä ”arkiruoka vs. juhlaruoka”. Eli kun perusta on kunnossa, niin keho kestää myös poikkeamia eikä erikoistilaisuuksissa ole tarpeen jättää juhlaan kuuluvia ”herkkuja” nauttimatta. Go for it and enjoy life!

     

And yes, he`s wearing Fivefingers! Kuten jokaisen kunnon crossfittaajan kuuluukin ;)

Bambikuvista oli tietysti ihan pakko kysyä, kun kirjan kuvitus on saamani palautteen mukaan muutamia häirinnyt. Idea oli valokuvaajan ja ajatuksen kuvittaa kirjaa modernimmalla paleo-otteella, välttäen ns. paleo -kliseitä eli nuijia ja karvaisia äijiä karhuntaljat niskassa. Lisäksi Thomaksen mielestä kauriiden metsästys ruoaksi on täysin normaalia ja luonnollista, ja jonkin aikaa puhuimmekin siitä, kuinka monet ovat nykyään täysin vieraantuneita ”ruoanhankinta-/-tuotantokulttuurista”. Jollain tapaa kaikista ruoaksi käytettävistä eläimistä täytyy ”pistää ilmat pihalle”. Tätä tapahtuu luonnossa päivittäin; joku menettää henkensä, jotta joku toinen saa vatsansa täyteen ja kykenee jatkamaan elämää. Tuo kuvauksissa käytetty kauris päätyi muuten lopulta ihan oikeasti jonkun vatsaan.

Kysyin myös, kuinka Thomas painottaa paleota. Paleostahan on useampia eri suuntauksia ja itse olen vuosien varrella päätynyt painottamaan primal -henkisesti enemmän kasviksia kuin ”lihaa”, koska hyvinvointinäkökulmasta pidän kasvisten tarjoamia ravinteita lihan vastaavia tärkeämpinä. Kyse ei ole siitä, ettäkö proteiinilähteitä ei tarvitsisi syödä ollenkaan vaan että määrällisesti pidän kasviksia tärkeämpinä. Emme oikein päässeet aiheesta selkeään ratkaisuun, mutta itselleni jäi sellainen kuva, että Thomasin mielestä eläinkunnan tuotteet olisivat hänelle kasviksia tärkeämpiä. Ja toisaalta ymmärrän sen silloin, kun treenaaminen ja suorituskyky ovat hyvinvointia enemmän fokuksessa. Mutta siis molempia tarvitaan ja pääsinkin siinä samassa ihmettelemään yhteydenottoja, joissa toivotaan ”lihalle” korvaavia vaihtoehtoja. Varteenotettavia sellaisia ei ole muita kuin ehkä lisäravinteet, joiden varaan ei voi toimivaa ruokavaliota rakentaa. Eli jos et syystä tai toisesta haluaa käyttää ”lihaa” ravintona, niin paleo ei ole oikea vaihtoehto sinulle.

Noniin, kyllähän sitä nyt kaikesta hämmennyksestä huolimatta jotain mieleen muistui! Thomas lupasi Paleokeittiön lukijoille myös oman variaationsa eräästä tällä hetkellä pinnalla olevasta ”ateriasta”. Muistuttelen häntä siitä, mutta tiedän, että hänellä on monta rautaa tulessa ja paljon kiirettä, joten valitettavasti Paleokeittiö tuskin on hänen työlistallaan aivan kärjessä =D. Suomessa ei ehkä aivan ymmärretä, missä luokassa Thomas painii. Mutta käyttäkääpä googlea, niin huomaatte, että tämä Mr. Paleona tunnettu mies on Tanskan oma paleoliittinen Hans Välimäki ja huomioitu myös kansainvälisissä kanavissa.

Tapaaminen oli aivan huippu! Olen siitä vieläkin ihan fiiliksissä ja vähän sekaisin, joten pahoittelen, jos tämän postauksen ulosanti on sillisalaattia sieltä täältä vailla vahvaa punaista lankaa. Thomas oli persoonana erittäin mukava ja koin hänet jopa tuttavalliseksi, joka johtunee jakamastamme vahvasta ja hyvin samankaltaisesta näkemyksestä, paitsi ravinnon ja treenaamisen suhteen, niin myös laajemmin. Kuten Thomas omaan Paleokeittokirjaani kirjoitti työmme on ”…a very important thing for the future of MAN”.

Toivon, että saan Thomaksen uusista kirjoista näytekappaleet käsiini ja pääsen esittelemään niiden sisältöä teille tarkemmin. Mutta sillä välin kaikki kipinkopin tilaamaan omaa Paleokeittokirjaa, jonka saa edelleen lunastettua itselleen edulliseen 26,50 €:n hintaan täältä koodilla PALEOKEITTIO. Tsekkaa tarvittaessa myös oma arvioni kirjasta!

Loppuun vielä ihan hurjan iso kiitos yhteistyökumppanilleni Atena kustannukselle, joka järjesti tämän tapaamiseen ja teki totta unelmasta, josta en osannut edes unelmoida! Kiitos Atena, Minna ja Hanna-Leena <3